Mikä raskaana olevissa kiihottaa?

..että miehiä kiihottaa se vatsa ja he haluavat tulla sille: Minä en ainakaan halua ruiskia vaimoni mahalle.



...olen aina luullut että raskaana olevat naiset sytyttää miehen suojeluvaiston: Tämän voin allekirjoitta. Tunnen seksin lisäksi vahvaa hellyyden ja suojelun halua enkä missään tapauksessa halua tehdä mitään mitä vaimoni ei halua.



Onko raskaana olevissa naisissa juttuna iso vatsa, oletus naisen kiimaisuudesta, miehistä suojaasi kaipaavan herkän naisen tunne vai mikä: Tähän on vaikea vastata; en osaa oikein eritellä mistä se kiinnostus ja kiihotus tulee.



Jos harrastat seksiä/fantasioit raskaana olevasta naisesta, mitä haluat tämän kanssa tehdä? Eroaako jotenkin seksistä ei raskaana olevan naisen kanssa? Eipä tarvitse pelkästään fantasioida, koska vaimoni mielellään harrastaa seksiä kanssani enemmän kuin tarpeeksi. Erikoisesti minua kiihottaa nähdä kun vaimoni saa orgasmin varsinkin hieroessaan itse klitoristaan. Parhaiten hän saa orgasmin kun olen samalla hänen pepussaan. Peppureiän sykintä orgasmin aikana on myös jumalaista katsottavaa.



Jos vain raskaana olevista naisista pitävät vaivautuisivat vastaamaan.. No minä tykkään kyllä raskaana olevista enemmän kuin paljon. M35

Odotan esikoistamme ja mieheni ei halua koskeakaan minuun. Tai halaa kyllä välillä (enemmän se on kyllä sellaista tyyliin olalle taputtelua) ja pussailee, mutta seksistä ei tule yhtään mitään. Yritämme, mutta miehellä ei edes seiso. Hän ei koe minua seksikkääksi eikä haluttavaksi. Sanoo minua kauniiksi, mutta viimeksi kun yritimme (itse rukoilin ja anelin) seksiä, sanoi lopulta että jotenkin tuo maha vaan ei sytytä. Tunnen itseni rumaksi ja pelkään, että mieheni näkee minut vain odottavana, tulevana äitinä, ei hänen vaimonaan. Ulkonäöllisesti olen yvännäköinen, tiedän sen, olen hoikka, nytkin raskauden edetessä, vain vatsa on pöyristynyt. Liikun säännöllisesti ja pidän itsestäni muutenkin hyvää huolta. Ennen raskautta mieheni kuolasi perääni, eikä voinut pitää näppejään erossa. Hti, kun raskaustesti näytti plussaa, joku muuttui. Pelkään kuollakseni, että mieheni ei halua enää ikinä seksiä kanssani, ei nyt eikä synnytyksen jälkeen. Itken usein yksikseni, kaipaan mieheni läheisyyttä aivan järkyttävän paljon. Olen tämän hänelle kertonut moneen kertaan. Hän vain kommentoi, että totta kai hän haluaa minua. Kuitenkin sängyssä kääntää heti kyljen ja sammuttaa valon. En edes enää viitsi yrittää, koska pettymys on niin kamala, kun sitten siitä seksistä ei tule yhtään mitään. Sitä vaan tuntee itsensä niin vastenmieliseksi, kun ei käyrä lähde nousemaan, vaikka mitä kikkoja kokeilen. Itselläni ovat seksihalut vaan nousseet raskauden myötä, olenkin tyydyttänyt itseäni useammin kuin laki sallii. Pakko, muuten räjähdän. Sen jälkeen usein itken, kaipaan vaan niin kovasti mieheni kosketusta. En oikein osaa iloita vauvastakaan, alitajuisesti ajattelen vauvan aiheuttaneen tämän tilanteen. Vaikka vauvahan on toki viaton, en minä häntä suoranaisesti syytä, ainakaan tietoisesti. Joskus vaan ajattelen peilin ohi kävellessäni, että tuota mahaa kun ei olisi, mieheni rakastaisi minua jälleen. Tunteet ovat hyvin ristiriitaiset. Raskausaikana muutenkin tunteet ja mieliala heittelee ihan miten sattuu ja sitä kaipaa ektra paljon hellyyttä ja hyvänä pitämistä. Sanoin miehelleni, että minua ei nykyään kukaan edes halaa (tarkoitin häntä) ja hän vastasi, että kyllähän sinun äitisi sinua halaa, aina kun tapaatte. Että tällä lailla meillä. Olen niiiiiin kateellinen kaikille niille naisille, joiden miehet himoitsevat heitä raskausaikana. Onko jollain tällaisella miehellä vinkkejä, mitä ihmettä voin tehdä??

mutta lakkaa syyttämästä itseäsi, 51. Ongelma on miehesi korvien välissä, ei sinussa, etkä sinä voi tehdä sille mitään. Tiedän tunteesi vallan hyvin, tarinasi nimittäin on suurin piirtein samanlainen kuin meillä. Molempien raskauksien aikana heti plussatestin tehtyäni mieheltä katosi halut, ja sen myötä hellyys, läheisyys, kauniit sanat ja kaikenlainen huomiointi. Minä yritin puhua, puhua ja puhua, itkin, puhuin ja raivosin. Ei mitään vaikutusta. Mies yksinkertaisesti ei vain tajunnut, mitä häneltä pyysin ja kaipasin.



Kaksi lasta olen miehelleni tehnyt, ja yhtään en enää tee, ainakaan tälle miehelle. Kuopuksemme on nyt vuoden ikäinen, ja vasta viime aikoina seksihalut ovat alkaneet normalisoitua miehelläni, joskin myös minulla. Raskausaikana vielä halusinkin seksiä, mutta synnytyksen, imetyksen, yövalvomisen ja perhepedin myötä halut kaikkosivat. Nyt ne ovat kyllä jo palailemassa, mutteivät tosiaan enää kohdistu mieheeni. Tällä hetkellä tilanne on kuitenkin se, etten minä enää osaa päästää miestä lähelleni, suorastaan ällöttää, kun mies tulee viereen kiehnäämään ja kehräämään. En voi sille mitään, mutta minua inhottaa se, että nyt, kun hänelle kelpaisi, hän olettaa minun säntäävän riemusta kiljuen syliinsä eikä millään pysty käsittämään, miksen nyt haluakaan seksiä (hänen kanssaan). Ensin hän torjuu minut melkein puolitoista vuotta lähes joka kerta, juuri silloin kun minä olisin eniten tarvinnut häneltä huomiota, hellyyttä ja rakkaudenosoituksia. No, sen hän on sentään myöntänyt, että taitaa nyt tajuta, mitä pisti minut kokemaan.



En tosiaan usko, että voisit mitään tehdä miehesi suhteen. Voit tietysti puhua ja itkeä itsesi läkähdyksiin, voit näyttää vaikkapa tämän mun kirjoitukseni hänelle (vinkkinä siitä, mitä hän ehkä saattaa tällä hetkellä tehdä tulevalle parisuhteellenne), voit yrittää saada miehen pariterapiaan, voit vaikka seisoa käsilläsi kolme päivää ja sytyttää tulitikkuja varpaillasi, mutten oikeasti usko, että mistään niistä olisi mitään apua. Minä ainakin koin yrittäneeni kaikkeni ilman minkäänlaista vaikutusta ja hyötyä, ja tällä hetkellä olen edelleen vihainen, pettynyt ja katkera siitä, minkälaista kohtelua mieheltäni sain odottaessani hänen lapsiaan.

Olen pahoillani puolestanne. 51:lle toivon ettet katkeroidu miestä kohtaan ja saatte asiat kuntoon synnytyksen jälkeen. Vaikka minua seksittömän ja hellyydettömän raskauden jälkeen loukkasi jopa enemmän se, että miestä panetti välittömästi lapsen synnyttyä ja painosti ja hoki koko ajan että koska tikit sulavat että pääsisi panemaan.. Vonkaamisen väsyneenä annoin panna peppuun 3vk synnytyksen jälkeen kun ajattelin että väliliha kestäisi paremmin siltä puolen. Sattuihan se mutta mies oli tyytyväinen... Vaikka olin jo tuota ennen tyydyttänyt häntä muuten. Itse otin suihin viikko synntyksen jälkeen (mies oli tyytymätön kun kesti niinkin kauan) vaikka häneltä en saanut seksiä enkä halauksia tai ystävällisiä sanoja raskausaikana. Pikaseksiin suostui noin kerran kuussa, loppuraskaudessa noin kerran viikossa, silloinkin innostui vain jos suu- tai peppuseksiä. Kinattiin koko ajan eikä mies antanut lainkaan hellyyttä tai läheisyyttä.



52, minä haaveilen että uskaltautuisin eroamaan ja löytäisin uuden miehen jonka kanssa saisi seksiä kiima-aikanakin. Tai jollei haluaisi seksiä raskaana olevan kanssa, niin antaisi silti läheisyyttä ja vastaavasti antaisi minulle tilaa toipua synnytyksestä mikäli sitä kaipaisin. Tunteet ovat aika samat kuin sinulla, tosin meillä ongelmia on aikamoinen vyyhti ja tämä vain yksi osa. Ja ne muut ongelmat ovat sen verran rajuja että tämä liitto tuskin kestää. Mutta tämä on sellainen osa, jonka parenemisesta voi realistisesti unelmoida, ehkä vielä joskus olen raskaana siten että mieheni haluaa minua

Yritetäänhän kuitenkin pitää ketju positiivisille kokemuksille? (Vaikka itsekin sorruin synkistelemään)



Oma päivä on parantunut monta kertaa kun olen lukenut ketjua ja toivon että sen sävy säilyisikin sellaisena. Saamme me raskausaikana torjutuiksitulleet mammatkin vähän itsetunnon kohotusta. Ehkä ne minua pehmeästi katselleet miehet sittenkin todella ihailivat ja pitivät haluttavina vaikken miehelleni kelvannutkaan. Olin sittenkin haluttva ja Nainen, enkä vain äiti

Onpa ikävää, että raskausaikanne ovat olleet noin vaikeita kokemuksia. Minulla on se näkemys, että seksuaalista suuntautumista ei voi mitenkään itse määritellä eikä siihen voi vaikuttaa. Voi tietysti päättää, toteuttaako halujaan ja onnesta on kiinni, jos löytää sellaisen kumppanin, joka haluaa samoja asioita. Minä olen ollut niin pitkään kuin muista kiinnostunut ensin tyttöjen sitten naisten pyllyistä. Erikoisen kiinnostunut olen raskaana olevien näisten pepuista. Ennen kaikkea haluan nähdä niitä ja taputella. Peppuseksikin menettelee, mutta ennen kaikkea katselu. Raskaana oleva viehättää erikoisesti. Minua on lykästänyt, sillä kultani tykkää peppuinnostani ja antaa mieluusti ihailla peppuaan. Raskausaikanaan hänellä oli kovat seksihalut ja kun minua raskaana olevat himottavat, kaikki oli ok. Minua ei sen sijaan viehätä ollenkaan "suihin otto" tai sperman roiskiminen. Kauheaa olisi, jos olisin kiinnostunut lapsista. Silloin ei voisi ollenkaan toteuttaa seksihimojaan. Miksi näinon, sitä en osaa sanoa. 51 ja 52:lla on käynyt sikäli huono tuuri, että heidän miehiään ei innosta seksi raskaana olevan kanssa. Voimia kuitenkin teille. Mies

Itseäni on aina kiihoittanut raskaana olevat naiset ja toisaalta olen kyllä aikaisemmin fantasioinut myös raskaaksi saattamisesta sekä oman lapsen saannista. Jälkimmäinen lienee aivan normaalia vauvakuumetta, mutta aikaisemmin hieman häpeilin sitä että sievät pömppömahat saivat minut välittömästi innostumaan...



Puolisoni tultua raskaaksi tuo koko 9kk olinkin aivan taivaassa, sillä vaikka seksiä oli aikaisemminkin ollut suhteessamme riittävästi, niin odotusaikana sitä sitä sitten vasta naitiinkin. Tosin aivan alkuraskaudessa emännän olo oli niin huono ja toisaalta hän pelkäsi yhdyntöjen satuttavan lasta, mutta nämä pelot menivät onneksi nopeasti ohi kun niistä neuvolassa puhuimme.



Synnytyksen jälkeen tilanne onkin sitten muuttunut radikaalisti. Naistani ei oikein haluta vieläkään, vaikka esikoisemme on kohta vuoden ikäinen. Alkuun ymmärrettävästi ovat paikat sen verran hellänä etten seksiin edes yrittänyt painostaa... Kuitenkin jos nyt "vonkaan" niin vastaus on aina "ettei huvita". Ja jos muutaman kerran olenkin puolen vuoden päästä synnytyksestä säälistä saanut, niin kyllä siinä omatkin fiilikset menee, jos alla makaa lahna kysellen että joko olisi kohta ohi tämä "suoritus".

Luultavasti ja toivottavasti asia korjaantunee ajan kanssa, sillä aivan viime aikoina pari kertaa ollaan ihan oikeasti rakasteltu, tai siltä se on onneksi ainakin tuntunut. Mies ja isä 82

Eli heti kun raskaustesti näytti plussaa, niin mies ei enää koskenut minuun. Ei ollenkaan. Seksiä ei enää ollut, eikä ollut koko imetysaikana (imetin vuoden). Ja vain, ja ainoastaan sen takia, että mieheni ei halunnut minua. Minulle asia oli todella kipeä: en kelpaa, en ole haluttava, en ole seksikäs, en ole nainen.

Minä itkin ja rukoilin edes jonkinlaista hellyyttä, edes sylissä pitämistä, halausta, MITÄ VAIN! Mutta ei, mieheni ei koskenut minuun ollenkaan raskaustestin plussasta aina imetyksen loppuun asti. Ei minkäänlaista hellyyttä, ei mitään.

Imetyksen jälkeen mieheni alkoi kiinnostua seksistä, minä en. Minkäköhän takia..... Sillä silloin kun olisin ENITEN tarvinnut hellyyttä, niin hän kieltäytyi kaikesta hellyydestä, jopa halauksista.

Positiivisten vastausten määrään on varmaankin vaikuttanut alkuperäisen kysymyksen esittäneen toivomus: "Jos vain raskaana olevista naisista pitävät vaivautuisivat vastaamaan..." Me "raskausintoilijat" olemme olleet siksi sankoin joukoin liikkeellä ;) Tuntuu kyllä tosi kurjalta, että monilla on tuolliaisiakin kokemuksia.

Eli heti kun raskaustesti näytti plussaa, niin mies ei enää koskenut minuun. Ei ollenkaan. Seksiä ei enää ollut, eikä ollut koko imetysaikana (imetin vuoden). Ja vain, ja ainoastaan sen takia, että mieheni ei halunnut minua. Minulle asia oli todella kipeä: en kelpaa, en ole haluttava, en ole seksikäs, en ole nainen. Minä itkin ja rukoilin edes jonkinlaista hellyyttä, edes sylissä pitämistä, halausta, MITÄ VAIN! Mutta ei, mieheni ei koskenut minuun ollenkaan raskaustestin plussasta aina imetyksen loppuun asti. Ei minkäänlaista hellyyttä, ei mitään. Imetyksen jälkeen mieheni alkoi kiinnostua seksistä, minä en. Minkäköhän takia..... Sillä silloin kun olisin ENITEN tarvinnut hellyyttä, niin hän kieltäytyi kaikesta hellyydestä, jopa halauksista.

Eli meillä kuopus on nyt vuoden ikäinen, ja mieheni on alkanut paitsi puhua imetyksen lopettamisesta, myös uudelleen heräilleistä seksihaluistaan. Tänään tokaisin, että niin kauan kuin nämä tissit ovat kiinni minussa, minä päätän mitä niillä tehdään. Miestä ei ole sitten sen plussatuloksen kiinnostanut tippaakaan, jopa halaaminen ja sylissä pitäminen on ollut hänelle täysin mahdotonta - ei, mua ei kiinnosta tippaakaan hänen mielipiteensä imetyksen riittävästä kestosta tai hänen taas palanneet seksinhimonsa. En todellakaan aio vieläkään vieroittaa kuopusta imetyksestä, vaikka tiedän, ettei siitä hänelle nyt sanottavammin ole hyötyä enää. Ei ole haittaakaan, enkä käsitä, miksi minun pitäisi pienokaiseltani riistää äidinmaito pelkästään itsekkään mieheni seksin- ja tissinhimon vuoksi.

Sitä saa mitä tilaa. Mieheni tietysti nyt kovasti pyytelee anteeksi ja vakuuttelee tietävänsä, miten on minua loukannut ja kohdellut väärin, mutta hittojako se enää auttaa. En minä ole mikään kynnysmatto, enkä aio sellaiseksi suostua. Ei mun tarvitse miehen tahallista töppäilyä ja silkkaa välinpitämättömyyttä antaa anteeksi, etenkään kun ei mies siitä oikeasti ole pahoillaan, toivoo tuolla vaan saavansa seksiä. Vetäköön käteensä, niin minäkin jouduin tekemään.

- 52

meillä seksielämä oli kiihkeintä juuri kun vaimo odotti. oli ne aikoja. huokaisee. kyllä nytkin on ihan hyvää seksiä, mutta voi niitä aikoja! m 29

Meidän kulta odottaa ja mua himottaa koko ajan päästä tohon seksimammaan käsiksi. Kulta näyttelee joskus ettei muka halua, mutta nauruksi se menee ja käy kimppuuni ja minä olen sitten kirjaimellisesti altavastaaja. Onhan se mukava makailla ja tiirailöla tuota komeaa ilmestystä, joka "käyttää mua hyväkseen". Täytyypä taas mennä kosiskelemaan näin vapun kunniaksi ;) m 37

Seuraan tätä ketjua todella tiiviisti, koska raskaana olevat ovat parasta mitä tiedän. Täytyypä taas kertoa upeasta ilmestyksestä Ikeassa; aivan ihana odottava nainen!! Olin muka kiinnostunut jostain keittiökamoista, vaikka paikkani määräytyi vain näköalan perusteella. Mamma huomasi katseluni, vaikka yritinkin olla huomaamaton. No eipä hätää - hän hymyili minulle iloisesti ja jopa vilkutti. Menin kyllä aivan hämilleni, mutta kokemus oli mahtava.

Täytyy ihan kysästä näiltä, joilla huonoja kokemuksia raskausajalta, että onko lapsi ollut suunniteltu? Nimittäin miehenä voin sanoa, että jos lapsen tulo tulee yllätyksenä, niin se on aikamoinen shokki, josta ei kovin helpolla kaikki palaudu. Kun tajuaa sen vastuun niin se sysää melkoset paineet miehelle. Toiset miehet taas voi olla niin herkkiä, että ne antaa aikaa ja tilaa naisen lisääntymisprosessille. Minun mielipide onkin, että myös miesten pitäisi osallistua neuvolakäynneille ja terveydenhoitajan tulisi tukea myös miestä.



M34

Meillä lapsi oli toivottu ja haluttu, molempien puolelta. Mies oli mukana neuvolassa, ultrassa, käytiin yhdessä synnytyssairaalassa tutustumassa. Hän oli kaikin puolin mukana vauvan odotuksessa. Yhdessä iloittiin tulevasta vauvasta. Hän oli mukana myös synnytyksessä.



Mutta: kaikki hellyys ja seksi loppui kuin seinään siihen raskaustestin plussaan jatkuen imetyksen loppuun.

Imetyksen jälkeen kun mies alkoi taas haluta seksiä, kysyin, miksi en kelvannut raskaana ollessani/imettäessäni. Mies ei osaa selittää asiaa, hän vain oli sitä mieltä, ettei raskaana olevaan/imettävään saa koskea seksi mielessään. Mies on aina ollut seksuaalisesti aktiivinen ja kiihottunut jopa pelkästä halaamisestani. Niin nytkin, imetyksen jälkeen, hän kiihottuu heti kun vähänkin halaa/koskee/suukottaa minua. Mutta: minusta tuntuu, etten ole haluttava nainen kun kahteen vuoteen (raskaus+imetysaika) en kelvannut mihinkään.

Meillä esikoinen oli yllätysvauva, ei siis suunniteltu. Mies oli kuitenkin se, joka ensimmäisenä ja viimeisenä sanoi, että lapsi pidetään ja kasvatetaan, ja yhdessä. Oli se shokki minullekin, ja näin jälkikäteen tuntuu että se taisi olla minulle suurempi shokki kuin miehelle - mies alkoi nimittäin ihan tyynen rauhallisesti järjestellä asioita, laittaa papereita eteenpäin ja soitella sukulaisilleen, kavereilleen ja tuttavilleen vauvan vaatteiden ja tarvikkeiden kierrätysajatuksin (on aina ollut kierrättämisen kannalla tämä mies), bongaili nettikaupoista yms. kestovaippajuttuja, etsi tietoa ja materiaalia kestovaipoista, kantoliinoista, vauvojen vessahätäviestinnästä, koliikista, vyöhyketerapiasta, synnytyslaulusta ja kaikesta maan ja taivaan välillä. Samaan aikaan minä säntäilin ympäriinsä ja panikoin, että apua apua mitä mä nyt teen... no, ainakin mies siis osasi ne mahdolliset paineet ja shokin käsitellä mua paremmin. Mies oli mukana kaikilla neuvolakäynneillä kahta lukuunottamatta, jokaisessa ultrassa, perhevalmennuksessa, synnytyssairaalaan tutustumassa ja kaikissa mahdollisissa. Se täytyy kuitenkin sanoa, ettei terveydenhoitaja neuvolassa miestä juuri tukenut, muttei kyllä tukenut minuakaan. Kerran yritin neuvolassa ottaa esille tätä seksiasiaa, koska olin jostain opuksesta lukenut, että mies saattaisi pelätä satuttavansa vauvaa, ja toivoin terveydenhoitajan oikaisevan tämän asian. Terkka mulkaisi mua tosi pahasti ja tokaisi, että "etteköhän te oo ihan tarpeeks jo sillä petirintamalla sählänneet". Voitte uskoa, miten helpottava kommentti oli...



Toinen raskaus oli yhdessä puhuttu, sovittu ja suunniteltu, ja jopa tämä seksittömyysasiakin oli ollut käsittelyssä moneen kertaan. Minä arkailin toisen lapsen yrittämistä juuri siksi, että pelkäsin uutta seksilakkoa, ja mies pyyteli anteeksi ja vannoi ja vakuutti että kyllä hän ymmärtää mitä minä jouduin kestämään eikä hän enää koskaan tekisi niin. Kyllä minä sen toisen lapsen halusin ihan yhtä lailla kuin mieskin, mutta pelkäsin parisuhteen kuolemaa uuden seksilakon myötä.



Kaikista vakuutteluista ja vannomisista huolimatta viimeisin seksilakko on kestänyt vuoden 2008 elokuun alusta, eli plussatestin tekemisestä, näihin päiviin. Kuopuksemme on jo vuoden ikäinen, mutta imetän edelleen, ja aion imettää vielä jonkun aikaa. Tällä hetkellä olen parisuhteestamme sitä mieltä, että mies saa mun puolesta vaikka pyyhkiä perseensä sillä, koska minä lähden tästä liitosta sillä samalla hetkellä, kun palaan töihin ja ensimmäinen palkka kolahtaa tilille (eli on varaa maksaa oman kämpän vuokraa).

Ikävä lukea teidän tilanteista ja kirjoittaa omastani, joka on ihan toisenlainen. Muru, siis mun mies, himoaa mua koko ajan vaikka oon jo 36 viikolla. Mullahan ei oo mitään seksiä vastaan kun tekee koko ajan mieli. Ainoa outo juttu on, kun tekee peppuseksiä mieli enemmän kuin sitä tavallista ja muru ei siitä niin piittaa. Kylläkin suostuu, kun tietää mun sitä haluavan. Ei siis mitään valittamista. n 26 v

Onneksi rakas mieheni on ihanan hellä ja innostunut raskaudestani. Hän suorastaan palvoo minua. Tuo TV:n ääreen iltapalaa, hieroo kipeitä paikkojani, silittelee, halailee ja taputtelee koko ajan, pesee minut saunassa ja sekstailee aina kun haluan. Haluan nyt aika usein ;) Ei voisi olla asiat paremmion! Ei voi muuta kuin tuntea myötätuntoa teitä kohtaan, joilla asiat on ikävällä mallilla!

Ei tulis mieleenkään painaa paksuna olevaa muijaa, saa meinaan hakea seksikkyyttä ihan olan takaa.

Nostan tätä ketjua viimeisellä upealla kokemuksellani; seurailin todella upeaa odottajaa, joka teki omissa ajatuksissaan ruokaostoksia. Omat ostokset menivät aika sattumanvaraisiksi, kun reittini määräytyi tämän ihanuuden mukaan ;)