Adoption vastustajat nk. sosiaalisista syistä, mitä sitten tekisitte tällaisessa tilanteessa?

lapsen edun mukainen. Lapsi saa jo syntyessään rakastavan kodin ja vahvan kinntymyssuhteen. Ottajia kyllä löytyy.

Ap ajattelee vauvaa, eikä itseänsä.

Mua tämä ketju kyllä itkettää kovasti.

Ratkaisusi on täysin oikea.

surullista, että joudut näin rankan valinnan tekemään ja lapsestasi luopumaan. Uskon, että todella rakastat lastasi ja haluat hänelle parasta. Vaikka et oman tilanteesi vuoksi häntä kykenisikään kasvattamaan olet sinä kuitenkin antanut hänelle mahdollisuuden elämään ja uskon, että sitten isona hän ajattelee sinua rakkaudella. Suomessahan adoption harkintaaika on 8 viikkoa eli jos lapsi luovutetaan adoptioon niin tuon 8 viikkoa hän odottaa varsinaiseen adoptioperheeseen pääsyä. En tiedä oletko keskustellut asioista jo sostyöntekijöiden kanssa, mutta tilanteesi huomioiden tuntuisi oudolta mikäli et voisi sopia siellä, että tuleva adoptioperhe voisi saada lapsen hoitoonsa jo synnytyslaitokselta. Uskon myös että moni adoptioperhe olisi valmis siihen, että voisit tavata lasta, kuulla hänestä..

Toisin kun muut tuntuvat täällä ajattelevan, että lapsi saisi tuntea vain ns. yhdet huoltajat uskon, ettei lapsellesi aiheutuisi siitä mitään haittaa, vaikka häntä hoitaisivatkin pääasiassa tulevat adoptiovanhemmat mutta sinä voisit olla mukana omien voimiesi ja tilanteesi mukaan. Lapselle on rikkaus, että hänen ympärillään on useita ihmisiä jotka rakastavat häntä..sukulaisia, perheen ystäviä jne.



toivon sinulle voimia jokaiseen päivääsi ja tulevaan synnytykseen.

adoptiovanhemmille. Tämä äiti oli itse sairas ja siksi antoi lapsensa adoptioon. Ja tässä tapauksessa ei ollut kyseessä kukaan sukulainen vaan täysin vieras perhe tälle äidille, mutta tämä äiti sai tavata lastaan niin kauan kun eli. Tämä äiti kuoli vauvansa ollessa 4kk.

kaikkea hyvää sinulle ja vauvallesi. Olet todella epäitsekäs ihminen ja loistava äiti. Uskon myös, että halutessasi/pystyessäsi voisit tavata vauvaa adoption jälkeenkin. Voimia ja halaus sinulle!

Melkoisen kaaoksen keskellä olet saanut elellä. Upeaa, että sinulla on voimavaroja ajatella lapsesi parasta.



Itse ajattelen, että lapsi valitsee vanhempansa. Sinun kohdallasi siis lapsesi valitsi teidät saattamaan hänet alulle, mutta toiset ihmiset kasvattamaan hänet. Aivan varmasti tulet olemaan henkimaailmasta käsin aina lähellä lastasi, tukena ja turvana.



Aiheesta löytyy todella mielenkiintoisia kirjoja. Lue ihmeessä, jos haluat lisätietoa.



Siunausta elämääsi :)

sinä AP olet selvästi asian miettinyt ja osaat tehdä kypsän ratkaisun vaikeassa tilanteessa!



Ja sama se vaikka avaus olisi ollutkin provo, nämä vastaukset saavat minut kyllä hämilleen...

Tuossa tilanteessa näen että AP on hyvin perustellut kantansa, eikä minulla ole siihen mitään lisättävää. Hänen kirjoituksissaan näkyy hyvi njäsennelty kyky ajatella kypsästi LAPSEN PARASTA. Lapsen paras ei välttämättä ole asua sairaan äidin kanssa, joka sitten ei syystä tai toisesta pystykään lapsesta huolehtimaan ja edessä on laitoskierre. Sitä ei kukaan järkevä ihinen voi pitää lapsen etuna?!?

Oman lapsen antaminen adoptioon on raskas päätös, ja vaatii todellista voimaa äidiltä. Näistä kirjoitusista saa vai nsellaisen kuvan ,ettäolisi pienempi paha tehdä abortti, tappaa lapsi, kuin synnyttää ja antaa rakastaville vanhemmille kasvatettavaksi. Huh huh..



Voimia ap loppuraskauteen!

tilanteessasi minä selvittäisin, olisiko mahdollista että vauva pääsisi heti adoptioperheeseen. Yleensähän vauva on ensin sijaisperheessä, jotta äiti voi harkita asiaa ja hänellä on mahdollisuus muuttaa mielensä. Sinun tilanteessasi varmasti viranomaiset uskovat, että et aio muuttaa mieltäsi.



Kuten joku muukin mainitsi, on ehkä mahdollista että vauva adoptoitaisiin perheeseen, joka olisi halukas tuomaan häntä luoksesi vierailemaan jos haluaisit. (Itse haluaisin, lapsi minulla jo on)

Monet lasta haluavat perheet pitäisivät sitä sekä lapsen etuna että hyvin pienenä vaivana, kun he sen lapsen kerran saavat.



Voi myös olla, että vaikka vauva ei näitä tapaamisia aikuisena muista, hän pitäisi tietoa niistä ja esim valokuvia teistä yhdessä tärkeinä.

pääsisi adoptiovanhemmille heti eikä joutuisi sijaisperheeseen ollenkaan. Tämänkin pohjalta adoptio olisi se paras vaihtoehto vauvan kannalta.

Myös sen toiveen olen esittänyt, että jos elän vielä vauvan synnyttyä, että saisin nähdä häntä kunnes on minun aikani lähteä täältä.

ap

tilanteessasi minä selvittäisin, olisiko mahdollista että vauva pääsisi heti adoptioperheeseen. Yleensähän vauva on ensin sijaisperheessä, jotta äiti voi harkita asiaa ja hänellä on mahdollisuus muuttaa mielensä. Sinun tilanteessasi varmasti viranomaiset uskovat, että et aio muuttaa mieltäsi.

Kuten joku muukin mainitsi, on ehkä mahdollista että vauva adoptoitaisiin perheeseen, joka olisi halukas tuomaan häntä luoksesi vierailemaan jos haluaisit. (Itse haluaisin, lapsi minulla jo on)

Monet lasta haluavat perheet pitäisivät sitä sekä lapsen etuna että hyvin pienenä vaivana, kun he sen lapsen kerran saavat.

Voi myös olla, että vaikka vauva ei näitä tapaamisia aikuisena muista, hän pitäisi tietoa niistä ja esim valokuvia teistä yhdessä tärkeinä.

Voin vain kummeksua näitä vastauksia.. sinä AP olet selvästi asian miettinyt ja osaat tehdä kypsän ratkaisun vaikeassa tilanteessa!

Ja sama se vaikka avaus olisi ollutkin provo, nämä vastaukset saavat minut kyllä hämilleen...

Tuossa tilanteessa näen että AP on hyvin perustellut kantansa, eikä minulla ole siihen mitään lisättävää. Hänen kirjoituksissaan näkyy hyvi njäsennelty kyky ajatella kypsästi LAPSEN PARASTA. Lapsen paras ei välttämättä ole asua sairaan äidin kanssa, joka sitten ei syystä tai toisesta pystykään lapsesta huolehtimaan ja edessä on laitoskierre. Sitä ei kukaan järkevä ihinen voi pitää lapsen etuna?!?

Oman lapsen antaminen adoptioon on raskas päätös, ja vaatii todellista voimaa äidiltä. Näistä kirjoitusista saa vai nsellaisen kuvan ,ettäolisi pienempi paha tehdä abortti, tappaa lapsi, kuin synnyttää ja antaa rakastaville vanhemmille kasvatettavaksi. Huh huh..

Voimia ap loppuraskauteen!