Adoption vastustajat nk. sosiaalisista syistä, mitä sitten tekisitte tällaisessa tilanteessa?

No tää on niin vaikea asia, että jokaisen tietysti pitää tehdä itse päätös.



Minä ajattelisin niin, että pitäisin lapsen mukana elämässäni niin kauan kuin minussa henki pihisi, olisi se sitten vaikka niin, että itse makaisin saattohoidossa ja lapsella olisi huoltaja tai sitten vaikka sen sijais/adoptioperheen vanhempi. Lapsihan tuntee totta kai heti syntyessäänkin jo äitinsä, kun on hänen kanssaan 9 kk asunut.



Ero on sitten väistämätön, mutta itseltä tuntuisi mukavammalta ajatella niin, että lapselle voitaisiin sanoa myöhemmin niin, että äiti huolehti hänestä niin pitkälle kuin pystyi.



Ehkä mun ratkaisu olisi itsekäs ja saattaa tietysti kummuta siitä, että mulla on kaksi lasta, joista toinen on kuollut. Jos mulla olisi mahdollisuus pitää elävää lasta vaikka kymmenen minuuttia joka päivä vierellä seuraavan kahden kuukauden ajan, olisi se minusta ihan tuhat kertaa parempi kuin että en sitä tekisi.



Ja totta kai lapsi voidaan antaa adoptioon sen jälkeen kun vanhempi kuolee. Eihän se tarkoita, että lapsi joutuu silloin loppuiäkseen lastenkotiin.

sen sijaan on kysymysmerkki, että koska minun aikani lähteä koittaa. Luultavasti en kuitenkaan kovin pitkään synnytyksen jälkeen täällä ole, jos sairauteni etenee tätä vauhtia. Ja vaikka eläisinkin vielä pitkään niin loppuaika menee ehkä ns. kasviksena. Nyt jo tarvitsen apua tietyissä asioissa, joissa aiemmin olen itse pärjännyt ja kaikki menee koko ajan huonompaan suuntaan. On täysin mahdotonta, että voisin vauvani kasvattaa itse.

ap

aivan varma ettet parane niin että voisitte elää yhdessä lapsesi kanssa ? Hän on kuitenkin osa miestäsi .

ainut minkä keksin missä ei ole haittaa sikiölle, mutta äiti kuolee taatusti ja sitä on ns. nopeesti kehittyvää tai hitaasti.

eikö sinulla ole ketään sukulaista tai ystävää todellakaan, josta olisi vauvalle kasvattajaksi?



Kyllä varmaan sun tilanteessasi antaisin vauvan pois, mutta ainakin ottaisin itsestäni ja vauvasta valokuvia ja kertoisin itsestäni ja tekisin testamentin lapselle. Tulee kuitenkin se päivä, kun hän haluaa tietää juuristaan. Jos se ainoa henkilö on kuollut, se voi olla tosi kipeä paikka.



Minulla oli isotäti, joka antoi vauvansa pois suvun painostuksesta. Nyt aikuisena tuo vauva on äitini serkku "X", ja on tietämättämme asunut lapsuutensa vain kolmen kilometrin päässä meistä naapurikunnassa. Isotädille oli todella kipeä paikka luopua lapsestaan, mutta silloin ei ollut muita vaihtoehtoja yh-äidille. Ukkini olisi halunnut ottaa pojan, mutta ei ollut silloin kun vasta sodasta tullut arpinen evakkomies, ei vaimoa, ei kotia, eikä siten kelvannut. Isotäti kuitenkin jätti tietoja, joiden avulla poika X löysi 80-luvulla äitinsä. Ne kysymykset oli heränneet omien lasten myötä. Isotätini kuoli viime keväänä, ja X järjesti hautajaiset ainoana jälkeläisenä. X vieraili äitini ja ukkini luona viimeksi viime kesänä ja aika paljon siitä isotädin menneisyydestä vieläkin juteltiin ja katseltiin kuvia.



Älä jätä lasta ihan tyhjin käsin.

En raaskaisi antaa omaa suloista lastani pois. Ihmettelen suuresti naisia, jotka siihen pystyvät.

Se olisi mielestäni hieman itsekästä tilanteessa jonka ap selitti.

suuri osa "ystävistäni" katosi sairastuttuani ja uusia ei ole niin helppo löytää. Muutama tuttu kyllä on, mutta heillä on omat elämänsä eikä heistä kukaan pystyisi huolehtimaan vauvasta, syyt riippuen ihmisestä erilaiset.

Minä olen ainoa lapsi niin minulla ei ole sisaruksia ja omat vanhempani eivät ole elossa. Miehelläni on kaksi siskoa, mutta kumpikaan heistä ei soveltune vauvaa kasvattamaan. Toisella mielenterveysongelmia ja toinen siskoista olisi muuten ehkä kykenevä, mutta heillä on jo suurperhe ja kolme heidän lapsista on vielä alle 2v.

Olen siis todellakin miettinyt tämän ja adoptio on ainoa vaihtoehto.

ap

eikö sinulla ole ketään sukulaista tai ystävää todellakaan, josta olisi vauvalle kasvattajaksi?

Kyllä varmaan sun tilanteessasi antaisin vauvan pois, mutta ainakin ottaisin itsestäni ja vauvasta valokuvia ja kertoisin itsestäni ja tekisin testamentin lapselle. Tulee kuitenkin se päivä, kun hän haluaa tietää juuristaan. Jos se ainoa henkilö on kuollut, se voi olla tosi kipeä paikka.

Minulla oli isotäti, joka antoi vauvansa pois suvun painostuksesta. Nyt aikuisena tuo vauva on äitini serkku "X", ja on tietämättämme asunut lapsuutensa vain kolmen kilometrin päässä meistä naapurikunnassa. Isotädille oli todella kipeä paikka luopua lapsestaan, mutta silloin ei ollut muita vaihtoehtoja yh-äidille. Ukkini olisi halunnut ottaa pojan, mutta ei ollut silloin kun vasta sodasta tullut arpinen evakkomies, ei vaimoa, ei kotia, eikä siten kelvannut. Isotäti kuitenkin jätti tietoja, joiden avulla poika X löysi 80-luvulla äitinsä. Ne kysymykset oli heränneet omien lasten myötä. Isotätini kuoli viime keväänä, ja X järjesti hautajaiset ainoana jälkeläisenä. X vieraili äitini ja ukkini luona viimeksi viime kesänä ja aika paljon siitä isotädin menneisyydestä vieläkin juteltiin ja katseltiin kuvia.

Älä jätä lasta ihan tyhjin käsin.

Ei kukaan, edes syöpäsairas, tiedä varmasti kuinka kauan elinpäiviä on jäljellä. Jotkut elävät sen syöpänsäkin kanssa vaikka kuinka pitkään ja jotkut kaatuvat saman tien hoidoista huolimatta.

Olet tehnyt hyvän ratkaisun kun päätät antaa lapsesi adoptioon. Mietin onko sinun mahdollista saada tietää perheestä mihin lapsesi menee etukäteen? Voitko antaa lapselle jonkun muiston itsestäsi, viestin, että rakastit häntä niin paljon, että halusit antaa hänelle parhaan mahdollisen elämän?



Silloin voisit hyvillä mielin nukahtaa kun se hetki koittaa. Ajattele lasta kun hän vatsasi kasvaa ja pidä hänestä nyt niin hyvä huoli kun pystyt.

Hyvä idea: äiti saattokodissa ja pieni vauva lastenkodissa, koska äiti haluaa nähdä vauvaansa. Ihan totta, haloo!!! Jos äiti vaan kykenee, niin tottakai vauva mahdollisimman nopeasti adoptioperheeseen, jotta lapsi saa hyvän alun elämälleen ja alkaa alusta asti kiintyä oikeisiin ihmisiin.

aloittajalla on ALS. Kauhea sairaus. Surullinen tilanne.



Lapselle kävi huonosti, kun sekä sinä, että miehesi ovat lyhytikäisiä.



Olisiko sinulla jotakuta asiallista serkkua? Mieti tosiaankin joku kirje lapsellesi. Laita joku vastaamaan omaisuudestasi, kunnes lapsi täysi-ikäinen ja saa sen sitten. Kaikki muistot ja valokuvat talteen.



Tuttavani sairastui rintasyöpään raskausaikana ja raskaus piti keskeyttää. Hän parani. Sulla on kamalampi tilanne ja lapsellasi.

olla lapsen kanssa, kun rakkaus siihen vaan kasvaa ja omat voimat hiipuu. Toisaalta saisit paljon apua yhteiskunnalta, Kodinhoitaja kävisi yms.

mahdollisimman pienenä eli hetimmiten. Joka tapauksessa ero biologisesta äidistä on lapselle menetys ja trauma, mutta se, että lapsi adoptoidaan alle 4 kk ikäisenä, takaa hänelle tutkitusti paremmat mahdollisuudet turvallisen kiintymyssuhteen rakentamiseen kuin se, että hänet adoptoidaan 4 kuukauden jälkeen. Se takaa myös tasapainoisemman psyykeen (tks, Ilpo Lahden tutkimus).



Voimia sinulle ap, sinulla on rankka tilanne ja varmasti jo pelkästään sairauden kanssa eläminen sekä kuoleman läheisyys verottaa voimiasi. Jos jaksat, kokoa lapsellesi kansiota valokuvista ja sinusta itsestäsi, kerro, mitä lämpimiä tunteita tunsit vauvaasi kohtaan, millainen itse olet ja millaisista asioita olet pitänyt, olet tehnyt. Näin lapsesi on helpompi rakentaa omaa identitettiään ja hänen elämänsä helpottuu. Biologinen äiti on tärkeä lapselle tämän omassa kasvussa.



Kaikkea hyvää sinulle ap.

Tuollaista kansiota olen tehnyt alusta asti kun sain tietää raskaudestani.

ap

mahdollisimman pienenä eli hetimmiten. Joka tapauksessa ero biologisesta äidistä on lapselle menetys ja trauma, mutta se, että lapsi adoptoidaan alle 4 kk ikäisenä, takaa hänelle tutkitusti paremmat mahdollisuudet turvallisen kiintymyssuhteen rakentamiseen kuin se, että hänet adoptoidaan 4 kuukauden jälkeen. Se takaa myös tasapainoisemman psyykeen (tks, Ilpo Lahden tutkimus).

Voimia sinulle ap, sinulla on rankka tilanne ja varmasti jo pelkästään sairauden kanssa eläminen sekä kuoleman läheisyys verottaa voimiasi. Jos jaksat, kokoa lapsellesi kansiota valokuvista ja sinusta itsestäsi, kerro, mitä lämpimiä tunteita tunsit vauvaasi kohtaan, millainen itse olet ja millaisista asioita olet pitänyt, olet tehnyt. Näin lapsesi on helpompi rakentaa omaa identitettiään ja hänen elämänsä helpottuu. Biologinen äiti on tärkeä lapselle tämän omassa kasvussa.

Kaikkea hyvää sinulle ap.

sinulla perittävää ? Varmista että lapsesi saisi perinnön itselleen.

Uskomattoman selkeästi pystyt keskustelemaan täällä asioista rankasta tilanteestasi huolimatta. Olet selvästi fiksu ihminen ja pystyt tekemään rationaalisen ratkaisun itsekin lapsesi parasta ajatellen. Älä suotta aiheuta itsellesi pahaa mieltä tällä palstalla.

Etsi järkipari, joka voi tarjota hyvän ja rakastavan perheen lapselle, esimerkiksi kanki-kaikkonen vaimoineen. Haluavat lasta kovasti, ja eivät voi itse saada lasta. Toki ovat molemmat eronneet, mutta hienosti hoitivat sekä sen nuorisosäätiön mokan että sen tekstari/chattinaisen. Kun itse valitset parin/perheen, voit adoptiosta huolimatta tavata lasta koko ajan, ja voitte yhdessä keskustella tulevaisuudesta. Ja kanki-kaikkosen vaimo kyllä onnistuisi pitämään lapsen poissa lööpeistä, 1-2 juttua kaivatusta lapsesta, ja sitten kasvurauhaa.



Näin minä tekisin, js ei sukulaisia tai tuttuja olisi mahdollista saada vanhemmiksi.

lapsen isä kuoli ? jos on perinnöillistä niin olis hyvä mainita adoptiovanhemmille.

Tämä on ollut mielessä, mutta vielä tekemättä, aion kuitenkin näin tehdä.

sinulla perittävää ? Varmista että lapsesi saisi perinnön itselleen.

tällaiseen ketjuun :-(

tämän ja nro 42 viestin kirjoitti ap

lapsen isä kuoli ? jos on perinnöillistä niin olis hyvä mainita adoptiovanhemmille.