Adoption vastustajat nk. sosiaalisista syistä, mitä sitten tekisitte tällaisessa tilanteessa?

Ei mitään raskausoireita ja minipillerien takia menkat on muutenkin poissa



ap

Että siis 2 kk sisällä on ehtinyt hankkia naisen raskaaksi ja kuolla kupsahtaa (mies).



Ja nainen tietää, että elinaikaa hyvinkin mahdollisesti vain vuosi, ja silti siinä hauraassa terveystilanteessa ehtii viilailla ja hankkiutua raskaaksi, ehkäisystä huolimatta.



Joka tapauksessa kannatan ilman muuta adoptiota, se on hyvä ratkaisu jos ei pysty itse pitämään vauvaa. Mitä itsekästä on siinä, että antaa vauvalle elinmahdollisuuden???

Tuossa toisessa ketjussa ihmetytti se, että monien mielestä tuon ketjun ap:n pitäisi pitää lapsi vain siksi, että heillä on jo lapsia ja ihmeteltiin miten voi päättää, että tämän lapsen otan ja tämän en.

ap

Että siis 2 kk sisällä on ehtinyt hankkia naisen raskaaksi ja kuolla kupsahtaa (mies).

Ja nainen tietää, että elinaikaa hyvinkin mahdollisesti vain vuosi, ja silti siinä hauraassa terveystilanteessa ehtii viilailla ja hankkiutua raskaaksi, ehkäisystä huolimatta.

Joka tapauksessa kannatan ilman muuta adoptiota, se on hyvä ratkaisu jos ei pysty itse pitämään vauvaa. Mitä itsekästä on siinä, että antaa vauvalle elinmahdollisuuden???

Että olet TOLVANA!

a)Minipillerit ovat hyvin epävarma ehkäisykeino koska ne täytyisi ottaa tunnilleen samaan aikaan päivästä.

b) Kuolemahan tulee aika useinkin suunnittelematta.... vai tiedätkö itse milloin kuolet?

c) raskaaksi ei aina HANKKIUDUTA.

d) perussairaus on perussairaus, ja jotkut sairaudet ovat myös sellaisia että niiden kanssa pärjää pitkälle, ellei sitten esim. raskaus estä lääkkeenottoa.



ja nyt kakkonen: mene peilin eteen ja katso sinne, siellä näkyy apina.



ja sinulle ap: Voimia kovasti

En raaskaisi antaa omaa suloista lastani pois. Ihmettelen suuresti naisia, jotka siihen pystyvät.

Pikkuserkkujeni pikkusisar annettiin adoptioon heti kun syntyi ja sisarukset oli todella kiukkuisia aikuisena kun saivat tietää, että heidän pikkusiskonsa oli annettu pois. Lapsille ja suvulle yms oli sanottu, että vauva kuoli.



Ap jos tilantees on tosi, eihän sun edes tarvi miettiä muita vaihtoehtoja jos kerta heti tai jo ennen syntymää kupsahdat. Eihän sulla silloin ole muuta vaihtoehtoa. Itse tuossa tilanteessa kyllä pitäisin lapsen niin kauan kuin pystyisin, järkkäisin ennen kuolemaani kuitenkin lapsen tulevaisuuden.

sairauteni suhteen olisi epävarma. Ja jos esim olisin saattohoidossa, niin lapsi voisi olla sijaiskodissa, kunnes tilanne ratkeaisi kuolemaani. Saisin tavata lasta niin kauan kuin eläisin! Toisin olisi adoption jälkeen - en saisi. Mielestäni tämä olisi myös lapsen etu.



Entä jos tervehdyt tai ainakin elät sairaseläkeläisenä vielä kauan? Vauva voi olla helppohoitoinenkin. Voit saada hoitoapua esim jopa henkilökohtaisen avustajan, jos olet todella sairas (yhdellä tietämälläni reumaa sairastavalla äidillä on henkilökohtainen avustaja). Taistele hyvä nainen! Eläkeläisena voi hoitaa hyvinkin lastaan, kun ei työt rasita ja onhan päivähoitokin olemassa tukimuotona! Lapsi on elämänvalo!

logiikka, jonka mukaan adoptioon antaminen kuvastaa huonoa äitiyttä ja tunnekylmyyttä, mutta abortti ei.



Mun ajatusmaailmassa nuo asiat on kyllä täysin päinvastoin. Suurinta rakkautta on antaa lapselle elämä, vaikka se ei itseä hyödyttäisikään mitenkään.

Että olet TOLVANA! a)Minipillerit ovat hyvin epävarma ehkäisykeino koska ne täytyisi ottaa tunnilleen samaan aikaan päivästä. b) Kuolemahan tulee aika useinkin suunnittelematta.... vai tiedätkö itse milloin kuolet? c) raskaaksi ei aina HANKKIUDUTA. d) perussairaus on perussairaus, ja jotkut sairaudet ovat myös sellaisia että niiden kanssa pärjää pitkälle, ellei sitten esim. raskaus estä lääkkeenottoa. ja nyt kakkonen: mene peilin eteen ja katso sinne, siellä näkyy apina. ja sinulle ap: Voimia kovasti

Jos ap on tosissaan - mitä edelleen hiukan epäilen, palsta on täynnä provoja - olen täysin samaa mieltä hänen kanssaan: adoptio on erinomainen ratkaisu.

Mutta et voi oikeastaan syyttää minua siitä, että palsta tulvii trollaajia ja provoilijoita ja sen vuoksi näin hurja tarina ihmetyttää.

PS: jos on kuolemansairas (ei ap ole "yllättäen" sairas, jos tietää, että todennäköisesti kuolee vuoden sisällä), voi ehkä valita jonkin muun ehkäisytavan kuin kovin epävarma minipilleri. Kauheasti on ehtinyt ap:llä sattua ja tapahtua kahdessa kuukaudessa... mutta jos tarina on tosi, toki toivon hänelle voimia ja rohkeutta tehdä oikeita ratkaisuja.

JOS se oma sairaus pahenee ratkaisevasti raskauden takia, sen abortin saa aivan laillisesti tehdä myöhemminkin.

-4-

lapsen vakavanvamman tai äidin kuolemanvaaran takia??





Mutta siis, jos olisin ap:n kaltaisessa tilanteessa niin en antais adoptioon vaan hoitaisin ja antaisin vauvan tutustua minuun niin kauan kuin henki pihisisi. Ja kartottaisin lapselle adoptio tai sijaisperhettä tutuistani jotka tuntisi minut ja osais kuolemani jälkeen kertoa kuka olin.



Tekisin kyseisen perheen ja sosiaaliviranomasiten kanssa sopimuksen jne..

jos lapsi on sijaiskodissa kun äiti tekee kuolemaan hän luultavasti joutuu lastenkoti ja sijaiskoti kierteeseen..

Mutta jos lapsi annetaan adoptioon heti syntymän jälkeen hän saa yhden turvallisen ja pysyvän kodin.

MINUSTA PARASTA MITÄ AP VOI LAPSENSA ETEEN TEHDÄ ON ANTAA HÄNET ADOPTIOON. TODELLA EPÄITSEKÄS JA RAKASTAVA TEKO.

sillä teolla ap ajattelee lapsen parasta eikä itseään..

sairauteni suhteen olisi epävarma. Ja jos esim olisin saattohoidossa, niin lapsi voisi olla sijaiskodissa, kunnes tilanne ratkeaisi kuolemaani. Saisin tavata lasta niin kauan kuin eläisin! Toisin olisi adoption jälkeen - en saisi. Mielestäni tämä olisi myös lapsen etu.

Entä jos tervehdyt tai ainakin elät sairaseläkeläisenä vielä kauan? Vauva voi olla helppohoitoinenkin. Voit saada hoitoapua esim jopa henkilökohtaisen avustajan, jos olet todella sairas (yhdellä tietämälläni reumaa sairastavalla äidillä on henkilökohtainen avustaja). Taistele hyvä nainen! Eläkeläisena voi hoitaa hyvinkin lastaan, kun ei työt rasita ja onhan päivähoitokin olemassa tukimuotona! Lapsi on elämänvalo!

Adoptio on oikea ratkaisu tilanteessasi.

entäs lapsen elämä äidin kuoleman jälkeen?

jos lapsi on sijaiskodissa kun äiti tekee kuolemaan hän luultavasti joutuu lastenkoti ja sijaiskoti kierteeseen..



En ajattelisi pahimman skenaarion mukaan ja siksi tekisi hätiköityä ratkaisua luopua lapsesta. Tekisin sopimuksen, että lapsi päätyisi adoptioon, jos kuolisin. Sijaisperheeksi voisi valita perheen, joka olisi tarvittaessa valmis myös adoptoimaan = paras vaihtoehto lapselle saada jäädä tuttuun perheeseen.



"Mutta jos lapsi annetaan adoptioon heti syntymän jälkeen hän saa yhden turvallisen ja pysyvän kodin.

MINUSTA PARASTA MITÄ AP VOI LAPSENSA ETEEN TEHDÄ ON ANTAA HÄNET ADOPTIOON. TODELLA EPÄITSEKÄS JA RAKASTAVA TEKO.



sillä teolla ap ajattelee lapsen parasta eikä itseään.."

Hei!



En ajattelisi pahimman skenaarion mukaan ja siksi tekisi hätiköityä ratkaisua luopua lapsesta. Tekisin sopimuksen, että lapsi päätyisi adoptioon, jos kuolisin. Sijaisperheeksi voisi valita perheen, joka olisi tarvittaessa valmis myös adoptoimaan = paras vaihtoehto lapselle saada jäädä tuttuun perheeseen.

Ensinnäkin raskauteni on jo "hyvillä viikoilla", raskaus oli viikolla 15 kun se huomattiin, mutta nyt on menossa rv 30. Itse raskaus ei ole minulle vaaraksi vaan sairauteni ja minä en todellakaan hankkiutunut raskaaksi, vaikka joku niin väittikin.



Olen päätynyt ratkaisuun, että annan vauvani heti adoptioon monista syistä, tästä olen keskustellut myös ammattilaisen kanssa ja miettinyt vaihtoehtoja. Ehkä painavin syy on se, että vauva saa alusta asti rakastavat vanhemmat ja hyvän kodin jne. eikä niin, että olisi minulla/sijaiskodissa alkuun ja sit mahdollisesti muutaman kk päästä hänet adoptoitaisiin ja kaikki olisi pienelle taas ihan uutta. Vaikka kävisikin niin, että eläisin pidempään niin minusta ei ole sairauteni takia vauvasta huolehtimaan ja käytännössä hän olisi esim. lastenhoitajan kanssa ja kun minusta aika jättäisi olisi pienelle edessä muutos ja järkytys kun kaikki ihmiset olisivat vieraita.



Päätös on todellakin kaikkea muuta kun helppo, mutta adoptio heti vauvan syntymän jälkeen on minusta se paras ratkaisu. Tästä täällä varmasti monet ovat eri mieltä, mutta olen asiaa miettinyt monelta kantilta ja listannut plussat ja miinukset ym. ja näin olen päättänyt.

Niin ei tule enäempää vahinkoja.



Lapsihan muuten ei mene suoraan adoptioon, suomessa vauva menee laitokselta ensin sijaiskotiin n 3kk ja sen jälkeen vasta adoptioperheeseen. eli lapsi kokee useamman menetyksen heti alkuun ja nämä ensi kokemusket jäävät kyllä alitajunnan muistoihin.



Sitä ihmettelen jos raskaus on vaarallinen tai jollain tapaa muuten riski niin miksei sitten hoida ehkäisyä niin hyvin ettei mahdollisuutta ole? eli kohtu pois tai vastaavaa. meinaan ei pillerit eikä kierukat eikä edes sterilisaatio ole varmaa. Tai sitten tosiaan olla kokonaan harrastamatta seksiä.



Tosiaisa on, että lapsesi tulee kokemaan 2 eroa ensin sinusta sitten sijaisäidistä. Ja lapsen tunne kehitys on todella herkkä jo alusta asti.

mikä on se hurja sairaus mikä sinulla on?

aivan varma ettet parane niin että voisitte elää yhdessä lapsesi kanssa ? Hän on kuitenkin osa miestäsi .

kun sanoin, ettei raskaus ole minulle vaarallinen vaan sairauteni. Sairauteni etenee samaa tahtia raskaudesta huolimatta ja näin olisi vaikken olisi raskaana.

ap

Niin ei tule enäempää vahinkoja.

Lapsihan muuten ei mene suoraan adoptioon, suomessa vauva menee laitokselta ensin sijaiskotiin n 3kk ja sen jälkeen vasta adoptioperheeseen. eli lapsi kokee useamman menetyksen heti alkuun ja nämä ensi kokemusket jäävät kyllä alitajunnan muistoihin.

Sitä ihmettelen jos raskaus on vaarallinen tai jollain tapaa muuten riski niin miksei sitten hoida ehkäisyä niin hyvin ettei mahdollisuutta ole? eli kohtu pois tai vastaavaa. meinaan ei pillerit eikä kierukat eikä edes sterilisaatio ole varmaa. Tai sitten tosiaan olla kokonaan harrastamatta seksiä.

Tosiaisa on, että lapsesi tulee kokemaan 2 eroa ensin sinusta sitten sijaisäidistä. Ja lapsen tunne kehitys on todella herkkä jo alusta asti.

voithan sanoa ,tuskin kukaan täällä tunnistaa .