Totaalinen pimahdus anoppiin, AAARGH!!!!

anna touhuta, ei ole vaarallista, jos kerta harvoin näkevät.

Jos tapaamisia on harvoin, ja ne kestävät vain muutaman päivän kerrallaan, antaisin syödä siellä herkkuja ja pitäisin huolen, että kotona ruokailutottumukset on sitten kunnossa. Voisin yrittää sanoa anopille, että mitä jos tarjottaisiin ne herkut vasta kunnon ruoan jälkeen. Jos anoppi ei ymmärrä, niin pari päivää vuodessa herkuttelua ei liene kovin pahasta.



Isovanhemmilla on ihmeellinen tarve täyttää kaikki toiveet, joita lapsenlapset esittävät. Tunnistan tuosta hyvin meidän mummon, jos lapsi haluaa laiturille, niin heti jätetään kaikki muu kesken ja mennään sinne. Toisaalta se on ehkä isovanhempien oikeus ja mahdollisuus, johon vanhemmat eivät pysty.

Minusta tuossa ei oikeasti ole mitään kummallista, ellei tapaaminen ole esim. viikottaista. Meillä lapset näkee isovanhempiaan noin kerran kuussa tai harvemmin ja silloin mennään täysin mummolan "säännöillä". En jaksa nipottaa. Ja miksei mummo saisi mennä lasten kanssa laiturille, jos haluaa? Ei kai se sulta ole pois...? Eri asia, jos mummo käskisi sun mennä.

Lapsistasi ei tule pilalle hemmoteltuja jos mummo niitä harvoin nähdessään vähän lellii. Mummolassa on mummon säännöt, kotona kotisäännöt. 10 vuoden päästä asia jo naurattaa sinuakin;)

Anna mummon hemmotella, ei ne lapset parin päivän makeansyönnistä pilalle mene.

Meillä vähän vastaava tapaus.



Olen ajatellut niin, että mulle aivan sama mitä keskenään touhuavat kun me vanhemmat ei olla paikalla. Eli lelliköön silloin kun lapset siellä hoidossa ja me jossain lietsussa.



Mutta kyllä se tosissaan korpeaa, kun me ollaan paikalla ja anoppi kumoaa täysin meidän säännöt. Esim juuri nämä ruokailutilanteet. Yhdessä jos ollaan ruokapöydässä, sanon ettei jälkiruokaa tule, jos ei syö ruokaansa loppuun. No annas olla kun poistun huoneesta ja menen muutaman minuutin päästä takaisin, niin johan siinä on ruokalautanen syömättä vieressä ja jäätelöä napaan tungetaan.

Muutaman kerran ollaan siitä aika suoraankin sanottu (varsinkin mies omalle äidilleen, eli en minä miniänä anopille) mutta aina ei vaan mene perille.



Sehän tässäkin ongelma on, kun minä kilttinä ihmisenä en osaa nostaa sitä mekkalaa pystyyn vaan poistun puhisten toiseen huoneeseen... Ehkä kerran pitäis nostaa se äläkkä pystyyn, niin eiköhän sitten vähän rajottaisi sitä passaamista. Tai siis eihän siinä passaamisessa mitään vikaa ole, mutta se, että meidän läsnäollessa kumotaan täysin meidän kiellot ja säännöt. Lapsetkin jo sen ikäisiä, että kyllä tietävät mistä naruista vedellä (toisinsanoen tietävät mitkä on ne selkeät säännöt esim syömisen kanssa ja miten mummin kanssa niistä pääsee luistamaan...)

Varsinkin jos näkevät harvoin, yrittävät kaikin keinoin tehdä lapsille vierailusta mieluisan. Ei ne tarkoituksella ole ärsyttäviä.

Kyllä meilläkin on välillä se ongelma, että makeaa menisi just niin paljon ja aina kun lapsi vain älyää pyytää. Kun nätisti sanoo (n. 10-100 x), että lapselle ei maistu enää ruoka jos ensin saa herkkua, alkaa se pikku hiljaa mennä perille...

ja annan sen hyysätä ja passata, ei ne lapset tosiaan mene pilalle siitä jos kerran kolmessa viikossa syövät suklaata, sipsiä tmv niin ettei ruoka enää maistu. pääasia että lapset tykkäävät mummosta ja mummo lapsenlapsista, ainakin meidän 5vee jo tajuaa että mummolassa on mummolan säännöt ja kotona herkkupäivä kerran viikossa.

ovat minun mummolasta jossa sai syödä herkkuja mahantäydeltä..



Älä ole niin nipo, jos kerran harvoin siellä ovat ni ei se oo niin vaarallista..ei lapset siihen kuole..

teette sit vaan selväks että kotona on eri säännöt..



ja mikä ongelma siin laiturissa oli jos kerran mummo meni sinne lasten kanssa ni eivät enään menneet sinne yksin?



ihmiset joilla on kaikkea ni eivät osaa arvostaa mitään..pitää nipottaa joka asiasta..

Tilanne saattaa vielä kääntyä anoppia vastaan kunhan lapset kasvavat. Anoppi ei siis aseta rajoja ja ilman rajoja (ja sokerilla, sipseillä ym) lapsista tulee levottomia. Kunhan lapset alkavat kinastelemaan, niin jätäpä anoppi selvittämään sotku. Eiköhän sitä kautta tajua, että hänen kasvatustapansa ei toimi.

niin ei se ole ongelma, että kodin sääntöjä ei noudateta ja lapset syövät herkkuja. Kyllä lapset tajuavat, että mummolassa on omat säännöt.



Sen sijaan näkisin SUURENA ongelmana sen, jos lapset saavat mennä yksin laiturille. Sitä en hyväksyisi, sillä noita hukkumisjuttuja joutuu lukemaan kesäisin aivan liikaa...

Meillä anopin vastaus kaikkeen "hankalaan" on sipsit, karkit, suklaa ja jäätelö.



Esimerkki: Lapsi ei jaksanut odottaa puuron jäähtymistä (niin, olen kyllä sanonut anopille, että ipanat pyydetään pyötään vasta, kun puuro on jäähtynyt, niin siltä ei mene sitten hermot, kun ipanat rutisee, milloin puuro on sopivan jäähtynyttä). Anopin fiksu veto tähän oli, että oli antanut lapsille puuroa odotellessa jäätelöä ja suklaakastiketta. Jokainen varmaan arvaa, maistuiko puuro sen jälkeen....



ja sitten kun lähtivät pidemmälle retkelle, niin piti palata kesken, kun isommalle tuli jo nälkä. Kuka pelkän jäätelön voimalla jaksaa ulkoilla ja retkeillä. Oli tarkoitus paistaa nuotiomakkarat, mutta jos siinä vaiheessa jo kurniin masussa, niin eipä siinä aleta nuotiota vääntämään. Ja minä otan osan syytä niskoilleni, ohjeistin miestä, että ei tartte tehdä leipiä mukaan, kuten kesällä tehdään, kun lapset syövät aamupuuron ja juovat maidon, niin jaksavat varmasti hyvin siihen nuotiomakkaraan asti (rakastavat nuotiomakkaroita, niistä tulee mieleen keväiset Lapin lomat).



Ja kun lapset ovat jostain asiasta eri mieltä, niille tuputetaan karkkia. Tuputtamalla tuputetaan, viimeksi pienemmän reppu oli PUOLILLAAN karkkia ja suklaata. Toi ne karkkipäivää varten kotiin, koska ei jaksanut syödä niitä kaikkia.

Tuntuu ihmeelliselle, että anopit ei ymmärrä tukea vanhempia kasvatuksessa....



Meillä hiertää aina se, kun suvun tapaamisissa sisaren perheellä on ihan toiset säännöt. Lasten ei tarvitse tulle päivällispöytään jos eivät halua jne. Itse olen ehdottomasti sitä mieltä, että ruoka-aikaan kaikki ovat pöydässä, toki lapset voivat sitten jossain vaiheessa lähteä leikkimään, ei tarvitse istua yhtä kauan kuin aikuiset. Mutta miten selität pikkuiselle, että sinun täytyy tulla, vaikka serkkujen ei tarvitse... Täytyyhän lapsenkin syödä kunnon ruoka!

Hei,



Ymmärrän ärsyyntymisesi, mutta silti kuulostat aika kireältä.. Mitä siitä, jos joskus jää oikea ruoka syömättä? Oikeasti, mitä sitten?



Minä pidän sokeria todella haitallisena aineena, ja siksi en haluaisi sitä juuri yhtään antaa. Mutta silti mummolassa ym pitää saada herkutella, eikä muiden ihmisten toimiiin voi aina puuttua. Mutta mitä anoppisi sanoo, jos sanot, että karkkia saa antaa, mutta vain niin ja niin paljon päivässä/viikossa? Oletko yrittänyt?



Ja ei muissa perheissä kyllä ole tuollaista sääntöä, että "ipanat" pöytään vasta kun ruoka on jäähtynyt... NOista kommenteistasi paistaa aika nipo asenne...



Kyllähän ne oppii että ruoka polttaa suuta, jos joskus antaa kuuman lautasen eteen. Meillä on 1-vuotiaalle annettu ruoka suoraan kattilasta lautaselle ja sanottu, että kuumaa. Sitten se osaa ottaa tosi varovasti itse ja puhaltaa ruokaan.

On helpompaa tuputtaa herkkuja, kuin kestää pettymyksiä, tai kohdata lapsi tunnetasolla oikeasti. Jos oikeasti harvoin näkevät, niin en usko, että vahingoittaa lasta, mutta usein tapahtuvanahan tuo opettaa lasta tukahduttamaan omaa tunne-elämäänsä ruualla, ja se ei kyllä ole pitkällä tähtäimellä hyväksi.

On helpompaa tuputtaa herkkuja, kuin kestää pettymyksiä, tai kohdata lapsi tunnetasolla oikeasti. Jos oikeasti harvoin näkevät, niin en usko, että vahingoittaa lasta, mutta usein tapahtuvanahan tuo opettaa lasta tukahduttamaan omaa tunne-elämäänsä ruualla, ja se ei kyllä ole pitkällä tähtäimellä hyväksi.

Toi on kyllä tosi totta!!!

Joo olen nipo tämän asian suhteen. Itse olen omaksunut saannöt, että kaikki istuvat kerralla syömään (jos vaan pöydässä tilaa), syödään kunnolla eikä nipoteta. Ja karkkia tulee sitten illalla jos on tullakseen, plus että jos ollaan oltu kunnolla. Lapsille tämä on aivan päivänselvä järjestely, mutta mummolassa sitä suunnilleen lällätetään ja näytetään pitkää nenää tuolla käytöksellä.



Tapaavat normaalisti viikonlopun kerran kuussa, joskus harvemmin joskus useammin, mikä nyt aikataulu onkaan.



Ja pari tarkennusta: sama toimii myös meillä jos tulevat kylään, ensimmäiseksi pöydälle ladataan kassillinen herkkuja, joita sitten jaetaan samaan tahtiin kuin kotonaan. Ja mun puolestani saavat antaakin herkkuja juuri niin paljon kuin syövät, siitä vain, mutta miksei vasta illalla? Miksi pitää silmät avattua tupata sipsipussi käteen, kun ei sitä ole kukaan vielä kerinnyt edes pyytää???



Eniten ketuttaa että juuri ruuan kanssa pitää eniten pelata, kotona kuitenkin olemme painottaneet ruokatapoja ja että ruoka ei ole leikin asia. Sitten kaikki heittää häränpyllyä, pöydässä saa riskata niin paljon kuin haluaa, ruoka on "pahaa" tai ei tarvitse tulla lainkaan edes ruokapöytään.



Ja tuo laiturilla käynti. Niille jotka eivät ymmärtäneet, kyseessä oli siis esimerkki anopin toimintatavoista. Kesken minkä tahansa puuhan voi mennä ihan minne tahansa minne lapset haluavat. Kielletyt paikat ovat suuressa suosiossa, kun niihin kerrankin pääsee kun mummo on taustavahtina. Eikä siinäkään mitään, kun kerran vahtii ja viitsii, mutta siinä vaiheessa kun lasten puhe alkaa muuttua jokseenkin aliupseerimaiseksi käskyttämiseksi (mummo, TÄNNE HETI! Mummo, NYT mennään laiturille! jne jne jne) ja mummohan juoksee, alkaa se korpeamisvaihe. Jos sanotaan, että antakaas mummon nyt hetken huilata, niin sekä lapset että mummo tekevät hyökkäyksen kyllä meidän on nyt päästävä sanovat lapset ja kyllä minä jaksan, sanoo mummo. Ja kun minun silmieni alla noin ei saisi simputtaa edes ikätoveria, ja sitten aikuinen ihminen juoksee peräsuoli pitkänä..



Ei tätä varmaan ymmärrä, jos ei sitä tosiaan itse koe. Eikä mikään yksittäinen asia häiritsisikään, mutta nämä kaikki yhdessä ja KOKOAIKAISENA, niin jo alkaa tenavien käytös muuttua ikävempään suuntaan ja mummo, no, viimeksi kun oltiin oltu siellä viikko, ja mummon ja papan piti tulla seuraavana viikonloppuna sitten meille, niin kas kun mummo ei jaksanutkaan! Oli viikon siis palvellut lapsia ja mennyt siitä viikoksi päälle töihin, ja perjantaina olikin sitten tullut olo että voisi vaikka huilatakin.. Siinä vaiheessa kyllä myönnän myhäilleeni tyytyväisenä, että niinpä niin, omasta selkärangasta se kaikki on nyhdettävä. Siis kun 10 ja 8 vanhoille tehdään voileivätkin käteen olohuoneen sohvalle, kun arvon lapsosten ahteri ei suostu nousemaan pöytään asti...

Mummolassa saa hemmotella, kyllä kyllä, ja siellä voi olla eri säännöt kuin kotona. Silti pitää kunnioittaa paikalla vanhempien kasvatussääntöjä, vähintäänkin silloin, kun nämä ovat paikalla. Samalla tavalla jos isä ja äiti ovat heti kiistämässä toistensa sääntöjä lapsen edessä, seurauksena voi olla vain ongelmia.

Enpä tiedä, mitä itse tekisin tuossa tilanteessa. Ehkä yrittäisin nätisti sanoa ja perustella mummolle, miksi meillä noudatetaan sitä ja sitä sääntöä. Tietysti helpommin sanottu kuin tehty...Oikeastaan miehesi pitäisi puuttua asiaan.

Kakarat hyppii miten sattuu, kun mummo on aina puolustamassa, esimerkiksi laiturille oli kesällä päästävä (sääntö oli ettei sinne saa omin päin mennä). Sanottiin että ei nyt, mennään myöhemmin, niin mummoltahan soppakipot lentelivät pitkin keittiötä "saa ne sinne mennä!", laittoi kengät jalkaan ja lähti viemään lapsia laiturille. Voi elämän kevät..

on tosiaan se että aina, joka paikassa pitää omassa kasvatuksessa ottaa muut huomioon, oli tilanne mikä hyvänsä ja siitä ei tingitä. Sitten tulee aikuinen ihminen joka antaa suoraan sanottuna orjuuttaa itseään! Lapsethan toki nauttivat kun tällainen on mahdollista, ja nyt tosiaan vuosien lellimisen jälkeen lapsista alkaa näkyä piirteitä, joista en todellakaan pidä, ja jollaisten luulin olevan jo hiekkalaatikkoiässä pois kitketty. Voi hitto miten voi taantua tenavat, kun siihen annetaan mahdollisuus!

ja kun hänenkin mielipiteensä on ollut että kinatkoon siellä keskenään (appi toisaalta "komentaa" huonosta käytöksestä ruokapöydässä, ja ojentaa samalla toisella kädellä munkkia...), koska tilanne on jo nyt niin kaaos, ihmiset kinaavat keskenään ja melkein komennetaan lapsia mutta periksi saa sitten kuitenkin jne jne, että on ollut sitä mieltä että parempi on kun ei puutu.



Viimeisimmän jälkeen oli kyllä jo keskustelua, että kyllä tuohon joku tolkku on tultava, ei sitä jaksa katsella hullu Erkkikään enää!