Lue keskustelun säännöt.
Totaalinen pimahdus anoppiin, AAARGH!!!!
19.01.2009 |
Mitä hittoa mä sen muorin kanssa teen?
Näkee etäisyyden takia lapsenlapsia harvoin. Osittain ilmeisesti siksi passaa pennut piloille. Tähän asti ollaan katseltu miehen kanssa sivusta, ollaan oltu puuttumatta kahdesta syystä. Ensiksi juuri siksi kun näkee niin harvoin ja tykkää passata, vaikka meneekin yli, ollaan katsottu sormien läpi. Toisekseen siksi, että jos vaikkapa appi toteaa anopille että ei niitä sipsejä nyt aamulla ensimmäiseksi tarvi käteen lyödä kun lapset herää (aamupala ei sitten enää kelvannut), niin anoppihan oikein ärähtää että "miksikäs niitä sitten ostetaan, jos ei saa kerran antaa!".
Ollaan sitten ajateltu, että omapa on soppansa, tehkööt kotonaan mitä tykkäävät. Tilanne on nyt sitten jo ollut pitempään se, että oikein mikään kunnon ruoka ei tahdo kelvata, kun kohta kumminkin tulee käteen munkkia, suklaata ja sipsiä. Riskataan pöydässä, pyöritellään haarukalla sapuskaa, ja kohta syödään herkkuja.
Tällä kertaa tilanne oli sitten jo kuulemma se (mies oli yksin lasten kanssa vanhempien luona), että vanhempi lapsi ei tullut pöytään ollenkaan, kun anoppi käski. Mies sitten huikkasi, että nyt mars syömään. Lapsi tuli itkua tihrustaen, kun ei ole nälkä... Oli maha jo niin täynnä makeaa. Isä sitten sanoi itkusta hämmästyneenä että olisit sanonut, ei pakko ole syödä jos ei ole nälkä.
Luojan kiitos en ollut paikalla.. Mulla on pikku hiljaa alkanut käämit kiristymään juurikin tuon takia, että pennut passataan piloille. Sanotaan nyt sekin, että mulla ei ole herkkujen syöttämistä vastaan mitään kun harvakseltaan vieraillaan, mutta kyllä jotkut säännöt on oltava! Kakarat hyppii miten sattuu, kun mummo on aina puolustamassa, esimerkiksi laiturille oli kesällä päästävä (sääntö oli ettei sinne saa omin päin mennä). Sanottiin että ei nyt, mennään myöhemmin, niin mummoltahan soppakipot lentelivät pitkin keittiötä "saa ne sinne mennä!", laittoi kengät jalkaan ja lähti viemään lapsia laiturille. Voi elämän kevät..
Vituttaa erityisesti, kun mies on jo taipuvainen masennukseen, ja ihan varmasti anopin curlingilla on omat osansa tähän. Kaikkea saa tehdä ja toisaalta mitään ei ole pakko tehdä.
Mitä teen? Olen ajatellut että en voi toisten kämpässä alkaa mesoamaan miten siellä eletään, mutta nyt tuntuu että seuraavalla kerralla siellä alkaa kolmas maailmansota, olen kerta kaikkiaan korvia myöten täynnä! Vituttaa siihen malliin, että kun nyt yölläkin heräsin vessassa käymään, meni uni totaalisen ohi kun pohdin asiaa... Siksipä täällä tähän aikaan kirjoittelen, tunnin jo pyörinyt unetta sängyssä.
Vinkkejä?
Kommentit (56)
Johan nousee miniän osakkeet...
On helpompaa tuputtaa herkkuja, kuin kestää pettymyksiä, tai kohdata lapsi tunnetasolla oikeasti. Jos oikeasti harvoin näkevät, niin en usko, että vahingoittaa lasta, mutta usein tapahtuvanahan tuo opettaa lasta tukahduttamaan omaa tunne-elämäänsä ruualla, ja se ei kyllä ole pitkällä tähtäimellä hyväksi.
Toi on kyllä tosi totta!!!
Oikeasti, anna olla! Jos sokerin syöminen vaikuttaa lasten käytökseen, sano siitä suoraan ja ehdota että sitä rajoitettaisiin. Mutta sano siis vasta kun seuraukset jo näkyy - etukäteen on turha varoitella, koska juuri sillä kerralla lapset tietenkin sitten sattuvaat käyttäytymään kuin enkelit, vaikka ovat syöneet pelkkää karkkia koko päivän. Jos lapset ja lasten mahat kestävät anopin tarjoilut, niin tyydy pyörittelemään silmiäsi ja huokailemaan. Harvoin tapahtuvia vierailuja on turha pilata noin pienellä asialla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kaikki muut anopista. ONko se tosiaan niin, että poikalasten äidit on maailman surkeimpia kasvattajia, mutta tyttöjen äidit täydellisiä? AInakin kun näitä ketjuja lukee, niin näyttää kovasti siltä...
omapahan on kotinsa, siellä määrää kai anoppi ja appi.
Haluaa tehdä itsestään huisin-ihanan mummon, kun harvoin näkee lapsia, joten anna olla ja touhuta, ei se sinulta ole poissa.
anoppi tietää varmaan tasan tarkkaan että ruoka ei maistu kun syö herkkuja ensin ja lapsilla on oltava rajat.
Mutta mummon oikeudella hän haluaa lelliä lapsia, joka mummoille sallittakoon. Ei ne lapset mene pilalle siitä ja jäähän heille mukavia muistoja aikuisuuteen, voivat muistella joskus 40-vuotiaana mummon kanssa tekemisiä ja laiturilla veden katselua. Niistä tulee niitä tärkeitä muistoja jossain vaiheessa elämää.
niin minä keskustelisin lasten kanssa. Meillä on suunnilleen samanikäiset lapset ja he ymmärtävät kyllä sanomattakin, että vain koska joku tottelee, ei saa komentaa ja käyttää hyväksi. Herkut on pieni ongelma ja niihin en puuttuisi, mutta muusta käytöksestä puihuisin lapsille ennen kyläilyä. Noin isot ymmärtää, että mummo on vanha eikä oikeasti jaksa ja toisaalta, että mummolla on aikuinen eikä mikään astinkivi. Sovitte jo kotona että tällä kertaa ei komennella vaan käyttäydytään yhtä nätisti kuin kotona.
Ihmettelen kyllä myös miten noin isot lapset rikkoo sun sääntöjä sun läsnäollenssa surutta. Jos kerran kotona ei saa ronklata ruokapöydässä vaan pitää istua nätisti muiden seurassa, miten eivät noudata samaa kyläillessä? Pienet lapset lipeää ruodusta heti, kun voivat, mutta koululaisilla pitäisi jo olla sisäistettynä se, että hyvät tavat pätee silloinkin kun joku yllyttää muuhun.
Mun 7-vuotias vaatii mummolassa saada pestä hampaat, vaikka mummo sanoo, että ei tarvitse. Samoin lapset ovat joskus itse ilmoittaneet, että eivät halua keksejä, koska tulivat syöneeksi karkkia aikaisemmin. Eivätkä todellakaan kehtaa komennella ketään aikuista, etenkään sellaista jonka tapaavat vain kerran kuukaudessa.
Sinuna siis olisin kyllä varmaan huolissani, mutta en niinkään mummon kuin lasten vuoksi. Tuossa iässä pitäisi jo olla itsehillintää ja moraalia sen verran että ei käyttäydy huonosti vain koska toinen sen sallii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harvoin näkevät, ja koko ajan työntävät herkkuja. Ja sitten ollaan marttyyria ruokapöydässä kun ruoka ei 3 veelle maistu. 1 vuotiaallekin olivat työntämässä herkkuja vaikka kuinka, siinä uskoivat sentään että maistaa saa mutta se on siinä.
Ei mene jakeluun että miksi eivät tajua että jos herkkuja antaa navan täydeltä tuntia ennen ruokaa niin onhan se nyt selvä että ruoka ei maistu enää.
Anopin kanssa käyttäytyy kohteliaasti, kuten vieraiden kanssa on tapana, eikä asioita saa käsiteltyä ja sovittua. Siksi anopin kanssa on vaikeampaa kuin äidin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei tosin sipsilinjaa, vaan ihan oikeita maalaismummon energiapitoisia herkkuruokia, sekä kunnon ruokaa että makeaa että karjalanpiirakoita ym. Äitini haukkui aina mummiani (siis oma äitiänsä) siitä, että lihomme siellä esim. viikon visiiteillä. Mummi oli siis tottunut ruokkimaan renkijoukon kermaisilla ja ihraisilla pihveillä, eikä ollut keventänyt kokkauslinjaa...
Kun olin aikuinen ja meillä ei vielä ollut lapsia, äitini sanoi, että on myöhemmin tajunnut tehneensä tosi väärin, kun ei antanut meidän nauttia mummulavierailuista hyvällä omallatunnolla ja äitinsäkin olla rauhassa. Hän sanoi toivovansa, että minä olen fiksumpi siinä asiassa ja annan hänen hemmotella lapsenlapsiaan (sitten kun niitä on, tästä oli siis puhetta etukäteen) ihan normaalisti. No, on saanut hemmotella.
äiti on aivan hirvee lellimään lapsenlapsiaan, saavat syödä karkkia ja limsaa niin paljoin kun napa vetää ja jos haluavat mennä johonkin tonkimaan niin isoisä komennetaan juoksenteleen lapsenlasten kanssa pitkin maita ja mantuja.
Siltikin sallin sen, ei nuo lapset rikki mene vaikka niitä lelliikin, sitä paitsi kyllä minun oma mummokin lelli minua, sain tehdä kaikkea jännää ja syödä namuja :) Ihana mummo
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuossa iässä pitäisi jo olla itsehillintää ja moraalia sen verran että ei käyttäydy huonosti vain koska toinen sen sallii.
Tämä on ehkä hulluinta mitä olen kuullut. Ei 8- ja 10-vuotiaat lapset ota vielä vastuuta omista tekemisistään, jos näkevät mummolassa noin kummallisen elämänmallin. Pappa komentaa mummoa, mummo komentaa pappaa ja vanhempia ja tekee juuri toisin kuin vanhemmat sanovat.
Vaikka lapsi olisi minkä ikäinen, niin vastuu on aina aikuisilla, ei lapsilla. Enkä tarkoita tällä nyt sitä, että on vanhempien vastuu jos 15-vuotias ampuu luokkakaverinsa tms. idioottia.
että kaikki pitää tehdä vastoin sääntöjä! Eikö se riitä isovanhemmille, että jakaa herkkunsa ruuan jälkeen? Ja että olisi jonkinlainen linja, yhdessä tehdään kivoja juttuja JOS ollaan siihen asti käyttäydytty niin kuin kuuluu?
Penskat ovat vuosien saatossa oppineet sen, että me emme puutu touhuihin mummolassa, ja mummo puolustaa äkäisesti jos yrittää mennä väliin. Tästä syystä siellä alkaa mummon simputus meidän nenämme alla. Ja tässä vaiheessa tullaankin siihen, että tilanteeseen on pakko puuttua. Siitä huolimatta että olen sen seurauksena nipo.
Ja mitä omaan äitiini tulee, niin vaikka sen sata asiaa menisikin erilailla kuin minä tahdon, niin perusasiat on kunnossa, onhan hän minut kasvattanut ;) Eli hemmotella saa, mutta siihen ei tarvita kassillista nameja, ja esim juuri pöytätavoista pidetään kiinni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja on ihmeellistä, että täällä sanotaan: älä nipota. Eikö kasvattamisen perusta ole johdonmukaisuus, eli säännöt ovat sääntöjä, eikä niitä kierretä jollain verukkeella. Omaa laiskuutta on, jos yhtäkkiä mummolassa onkin eri säännöt. Kyllä ne lapsukaiset oppii juonittelemaan sitten kotonakin!
Minulla on sama tilanne anoppini kanssa, hän lisäksi pilaa koiranikin ruokavalion. Olen monta kertaa sanonut, että koiralla on omat ruoat ja vienkin koiran muonat aina mukanani, mutta ei. Kun en ole paikalla, koira saa herkkuja suoraan ruokapöydästä (ihan mitä vaan). Tilanne on sikälikin hyvin ärsyttävä, että koiralla menee maha sekaisin, kun ei ole tottunut ja sitten MINÄ siivoan ripulit jne. Olenkin sanonut miehelleni, että lapsia ja koiraa en sinne enää vie hoitoon. Pelkällä pullalla ja karkilla ei elä montaa päivää.
niin kuvittelin, että se tarkoittaa parin päivän vierailua kerran vuodessa.
Mutta kerran kuussa on minusta aika usein.
Ja vaikka minäkin oon sitä mieltä, että mummoilla on erioikeuksia hemmotteluun, niin noin usein parin päivän eläminen täysin ilman ruokaa vain herkuilla ylittäisi jo monen muunkin äidin kipukynnyksen.
Kun ap sanot, että herkut saisivat tulla vasta illalla, niin mitä jos tulisit niin paljon vastaan, että herkkuja saisi joka aterian jälkeen. Ja vastapainoksi mummon pitäisi tulla vastaan niin, että jakaa herkkuja vasta aterian jälkeen, ja silloinkin kohtuudella, että herkut eivät vie taas seuraavan aterian ruokahalua.
Ja sun on ap mietittävä näitä asioita niin paljon, että pystyt keskustelemaan niistä kiihkotta. Jos olet noin kiihtynyt, että et saa öisinkään nukuttua, niin silloin sinä et myöskään kykene mihinkään järkevään keskusteluun anopin kanssa. Keskustele vasta sitten, kun et enää hermostu anopin mielipiteistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mummo näkee lapset kerran kuussa, ei hänen tarvitse stressata kasvatuksesta jos ei halua. Se vastuu on lasten vanhemmilla ja heidän tehtävänsä on kasvattaa lapsiaan, ei sitä mummoa. Enkä minä lapsia syyttänyt mistään vaan kehotin äitiä puhumaan lasten kanssa ja tekemään selväksi, että mummoa ei saa käyttää hyväkseen.
Kyllä meillä jo 7-vuotiaskin ottaa vastuuta omista tekemisistään ja tietää että hänen kohdallaan lopullinen määräysvalta on äidillä ja isällä ja koulussa opettajalla. Meinaatko että jos naapurin täti sanoo sun 10-vuotiaalle lapselle, että heitä kivi ikkunaan ja lapsi heittää, niin vastuu on yksin sillä naapurin tädillä?
Jos ap:lla kerta on noin selvät säännöt, joita lapset osaavat kotona noudattaa, niin eiköhän olisi yksinkertaisinta sanoa lapsille, etä tästä lähtien mummolassakin syödään herkkuja vasta ruoan jälkeen ja mummoa ei komennella. Sitten vaan mennessään sanovat mummolle, että nyt ollaan sovittu näin lasten kanssa, ja lapset sanovat kiltisti ei kiitos, jos mummo työntää sen sipsipussin käteen ennen aamiaista. Kyllä 8-10-vuotiaat siihen jo pystyy!
Tuossa iässä pitäisi jo olla itsehillintää ja moraalia sen verran että ei käyttäydy huonosti vain koska toinen sen sallii.
Tämä on ehkä hulluinta mitä olen kuullut. Ei 8- ja 10-vuotiaat lapset ota vielä vastuuta omista tekemisistään, jos näkevät mummolassa noin kummallisen elämänmallin. Pappa komentaa mummoa, mummo komentaa pappaa ja vanhempia ja tekee juuri toisin kuin vanhemmat sanovat.
Vaikka lapsi olisi minkä ikäinen, niin vastuu on aina aikuisilla, ei lapsilla. Enkä tarkoita tällä nyt sitä, että on vanhempien vastuu jos 15-vuotias ampuu luokkakaverinsa tms. idioottia.
Kyllä joku linja pitäisi olla, vaikka toki mummolla on myös oikeus hemmotella.
Mutta selkeä vanhempien kieltojen/ohjeiden vastaisesti toimiminen lasten läsnäollessa on mielestäni törkeää.
Ja mitä tapahtuu lasten kasvaessa? Tulevatko kuvaan mukaan sopimattomat tv-ohjelmat, mummo ehkä ostaa sen K-18 tietsikkapelin, mummolta saa rahaa komentamalla (toki mummo voi rahaa antaa, mutta sen pitää tulla mummon aloitteesta, niin että nuori osaa olla kiitollinen, eikä komentamalla).
lapset ovat jo noin "isoja", niin ihmettelen tuota laiturillemenokieltoa kesällä?
Eivätkö osaa uida? Nyt uimataito kuntoon!
Meillä on kyllä 10-vuotiaana käyty jo yksin uimassakin...
Ymmärrän kyllä harmistumisesi jossain määrin, mutta toisaalta olen myös sitä mieltä, että mummolassa kuuluukin lelliä...
Jos saisitte sovittua yhteisesti esim. että ensin syödään aamupala/lämmin ruoka ja herkut jälkkäriksi. Ainakaan meillä ei kotona syödä herkkuja joka päivä ruuan jälkeen, joten mielestäni se on jo tarpeeksi hemmottelua.
Tuohon yhdessä puuhaamiseen, esim. laiturille menoon, sanoisin, että antaa puuhata niin kauan kuin ei ole vaarallista. Kyllä meilläkin mummi, minun äitini, jättää kaikki muut hommat kesken tai tekemättä, jos vaihtoehtona on touhuta jotain lapsen kanssa.
[i
Esimerkki: Lapsi ei jaksanut odottaa puuron jäähtymistä (niin, olen kyllä sanonut anopille, että ipanat pyydetään pyötään vasta, kun puuro on jäähtynyt, niin siltä ei mene sitten hermot, kun ipanat rutisee, milloin puuro on sopivan jäähtynyttä). .
[/quote]
jo omasta lapsuudesta tutut. Anopin kasvatustavat tulee yllätyksenä
kaikki muut anopista. ONko se tosiaan niin, että poikalasten äidit on maailman surkeimpia kasvattajia, mutta tyttöjen äidit täydellisiä? AInakin kun näitä ketjuja lukee, niin näyttää kovasti siltä...
En oikeasti pysty ymmärtämään näitä kommentteja, kuten tässä yllä :-).
Jos lapset tapaavat tätäkin mummoaan peräti yhden kokonaisen viikonlopun kuukaudessa, niin ymmärrän vallan mainiosti, että yksi viikonloppu kuukaudessa "päin helvettiä" on jo liikaa. Kyllä lapset oppivat tuossa myös aivan väärän tavan kohdella mummoaan (kuten ap kirjoitti mummon "käskyttämisestä") ja ylipäätään onko se herkkujen syöminen ainoaa kivaa, mitä isovanhempien luona voi tehdä?
Koska toden totta, mitä vanhemmiksi lapset tulevat, sitä huonommin he alkavat myös käyttäytyä, kun heidät täytetään aamusta alkaen pelkillä herkuilla, josta seuraa sokerihumala, kiukuttelua jne. Ja sille mummon komentelulle ei kohta rajaa löydy...
Minä ottaisin asian puheeksi mummon kanssa. Keskustella voi nimittäin ihan asiallisesti ja syyllistämättä! Mummolle olisi hyvä sanoa, että lapset tykkäävät hänestä siitäkin huolimatta, että aamusta alkaen ei syödä herkkuja. Herkkuja voisi antaa vaikka päiväruoan jälkeen niin paljon kun lapset jaksavat syödä? Tätähän voisi perustella mm. sillä, että lasten hampaat reikiintyvät, kun makeaa on suussa kaiken aikaa. Tiedetään, että moni täällä taas meuhkaa, ettei ne hampaat reikiinny, jos yhden viikonlopun kuukaudessa mässää aamusta iltaan - mutta koitankin tässä heitellä joitakin esimerkkejä ilmaan mummolle sanottavaksi :).
Kyllä minä itse ainakin ihan rohkeasti otan vanhempieni kanssa puheeksi lasten herkuttelut ja kasvattamisen ylipäätään. Ja perustelen heille tarvittaessa, miksi meillä toimitaan tietyllä tavalla. Heidän ei tarvitse olla kanssani samaa mieltä, mutta minä vanhempana kuitenkin päätän, miten lasteni kanssa ollaan. En todellakaan salli hirveää herkkumäärää - pienempikin määrä ruoan jälkeen riittää ja lapset ovat oikein tyytyväisiä!
Ei, en ole nipo, mutta minusta lapsilla pitäisi olla kaikkialla edes SUURIN PIIRTEIN samanlaiset säännöt. Toki isovanhemmilla on siitä huolimatta lupa vähän hemmotella, mutta jpku järki siinäkin :).