Lue keskustelun säännöt.
Totaalinen pimahdus anoppiin, AAARGH!!!!
19.01.2009 |
Mitä hittoa mä sen muorin kanssa teen?
Näkee etäisyyden takia lapsenlapsia harvoin. Osittain ilmeisesti siksi passaa pennut piloille. Tähän asti ollaan katseltu miehen kanssa sivusta, ollaan oltu puuttumatta kahdesta syystä. Ensiksi juuri siksi kun näkee niin harvoin ja tykkää passata, vaikka meneekin yli, ollaan katsottu sormien läpi. Toisekseen siksi, että jos vaikkapa appi toteaa anopille että ei niitä sipsejä nyt aamulla ensimmäiseksi tarvi käteen lyödä kun lapset herää (aamupala ei sitten enää kelvannut), niin anoppihan oikein ärähtää että "miksikäs niitä sitten ostetaan, jos ei saa kerran antaa!".
Ollaan sitten ajateltu, että omapa on soppansa, tehkööt kotonaan mitä tykkäävät. Tilanne on nyt sitten jo ollut pitempään se, että oikein mikään kunnon ruoka ei tahdo kelvata, kun kohta kumminkin tulee käteen munkkia, suklaata ja sipsiä. Riskataan pöydässä, pyöritellään haarukalla sapuskaa, ja kohta syödään herkkuja.
Tällä kertaa tilanne oli sitten jo kuulemma se (mies oli yksin lasten kanssa vanhempien luona), että vanhempi lapsi ei tullut pöytään ollenkaan, kun anoppi käski. Mies sitten huikkasi, että nyt mars syömään. Lapsi tuli itkua tihrustaen, kun ei ole nälkä... Oli maha jo niin täynnä makeaa. Isä sitten sanoi itkusta hämmästyneenä että olisit sanonut, ei pakko ole syödä jos ei ole nälkä.
Luojan kiitos en ollut paikalla.. Mulla on pikku hiljaa alkanut käämit kiristymään juurikin tuon takia, että pennut passataan piloille. Sanotaan nyt sekin, että mulla ei ole herkkujen syöttämistä vastaan mitään kun harvakseltaan vieraillaan, mutta kyllä jotkut säännöt on oltava! Kakarat hyppii miten sattuu, kun mummo on aina puolustamassa, esimerkiksi laiturille oli kesällä päästävä (sääntö oli ettei sinne saa omin päin mennä). Sanottiin että ei nyt, mennään myöhemmin, niin mummoltahan soppakipot lentelivät pitkin keittiötä "saa ne sinne mennä!", laittoi kengät jalkaan ja lähti viemään lapsia laiturille. Voi elämän kevät..
Vituttaa erityisesti, kun mies on jo taipuvainen masennukseen, ja ihan varmasti anopin curlingilla on omat osansa tähän. Kaikkea saa tehdä ja toisaalta mitään ei ole pakko tehdä.
Mitä teen? Olen ajatellut että en voi toisten kämpässä alkaa mesoamaan miten siellä eletään, mutta nyt tuntuu että seuraavalla kerralla siellä alkaa kolmas maailmansota, olen kerta kaikkiaan korvia myöten täynnä! Vituttaa siihen malliin, että kun nyt yölläkin heräsin vessassa käymään, meni uni totaalisen ohi kun pohdin asiaa... Siksipä täällä tähän aikaan kirjoittelen, tunnin jo pyörinyt unetta sängyssä.
Vinkkejä?
Kommentit (56)
Meillä ihan sama tilanne anopin kanssa ja asutaan lähekkäin, joten tavataan ainakin muutama kerta viikossa. Tällä hetkellä nyppii äärettömästi tuo jatkuva makean syöttäminen.
Se, että illalla poiketaan anoppia jossain asiassa auttamassa, ei tarkoita, että lapsi pitäisi kyllästää suklaalla/kekseillä tuon käynnin aikana. Muutaman kerran olekin jo vähän ikävämmällä sävyllä asiasta sanonut, mutta ei ota kuuleviin korviinsakaan. Näin ollen, ja kun mieskään ei tee elettäkään asiaan puuttuakseen, lapsi ei saa mennä joka kerta miehen mukaan anopin luona käymään, ihan vain tästä syystä.
Lapsi saa kotonakin makeaa, joten rajansa kaikella. Ihan sama olenko nipo tai mitä tahansa, niin omahan on lapseni ja lapsen parasta ajattelen. Yksi suklaa/keksi tms. kävisi, mutta jos niitä aina pitää tarjota 10, niin se siitä sitten. Ja kerta ei hyvällä mene perille, niin pahalla sitten...
Olen itse ollut lapsena ylipainoinen ja samaa en halua omalle lapselleni. Eihän se tietenkään niistä anopin karkeista yksin ole kiinni, mutta kun ne ovat täysin turhaa syötävää niin sitä syömistä ei mielestäni tarvitse katsoa vain sen takia, että vanhukselle tulee hyvä mieli, kun lapsi saa suunsa makeaksi.
Mutta tästä asiasta meillä on miehen kanssa jatkuva kiista päällä. Kukin tyylillänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
noin kummallisen elämänmallin. Pappa komentaa mummoa, mummo komentaa pappaa ja vanhempia ja tekee juuri toisin kuin vanhemmat sanovat.
Kaikki komensi kaikkia, kukaan ei arvostanut ketään. Varsinkin äiti tiesi aina kaiken parhaiten. Lapsuuskotini oli todella ahdistava >:(
Nyt sama meininkin jatkuu siellä lasteni kanssa. Äitini pitää heistä kovasti ja haluaa hoitaa heitä. Kovin usein en lapsiani sinne vie, sillä tiedän äitini asenteet ja niiden vaikutuksen ilmapiiriin.
Lapseni (2v ja 5v) käyttäytyvät normaalisti hyvin, silloin kun ollaan kotona, kylässä, tarhassa, ihan missä tahansa paitsi mummolassa.
Mummolaan kun päästään niin hyppivät seinille. Kyse ei ole siitä että vanhemmat lakkaisivat olemasta aikuisia mummolassa, vaan siitä ihmeellisestä kyvystä jolla äitini hämmentää kaikkea ja kaikkien asioita. Kaikkeen sekaantumisen lisäksi hän on äärettömän taitava manipuloimaan toisia ihmisiä, mikä on hyvin uuvuttavaa läheisille.
Parasta tässä kaikessa on se, että äitini syyttää minua siitä että en ole kasvattanut lapsiani vaikka aiheuttaa kaiken sen riehumisen omalla käytöksellään. Lapsetkin ahdistuvat siitä hössötyksestä ja manipuloimisesta.
Olen kyllä ap:n linjoilla. Jos tapaamisia on kerran kuussa, niin herkutteluun on ehdottomasti puututtava. Itse en kyllä sallisi herkkuja edes joka aterian jälkeen, vaan korkeintaan kerran päivässä. Esim. päivällisen jälkeen.
No toi anopin hyppiminen lasten pillin mukaan. Ehkä antaisin mennä läpi sormien, omakin anoppi sitä tekee. Onneksi kuitenkin ruokailut hoituvat ihan asiallisesti.
Mielestäni mummolassa saa syöttää herkkuja, mutta kyllä lasten pitäisi normaaliakin ruokaa syödä. Ihan kohtuullista on vaatia, että herkut vasta ruuan jälkeen ja _jos_ ruokaa on syöty.
Tuosta laituriasiasta olisin todella tiukkana. Tosin en ihan ymmärtänyt, tarkoittiko mummo sitä, että sinne saa mennä vai tarkoittiko, että hän lähtee nyt viemään.
Jos mummo yrittää kumota tai vähätellä sääntöä, ettei laiturille mennä omin päin niin nostaisin kunnon metelin. Tuollaiseen sääntöön ei tehdä poikkeuksia, lapsillehan tulee herkästi se olo, että "mummohan sanoi sen olevan ok". Sieltä laiturilta ei tarvitse tippua kuin kerran...
Vietämme kesät saaristossa ja meillä on ehdoton sääntö, etteivät lapset saa mennä rantaan/laiturille yksin. Tästä ei ole olemassa mitään poikkeuksia. Isommalla laiturilla lapset ovat vain pelastusliivit päällä, syynä on se, että laiturin ympäristössä on vettä monta metriä ja vesi sameaa - kokeneinkaan sukeltaja ei välttämättä löydä pudonnuttta lasta ajoissa.
Uimalaiturilla lapset saavat telmiä (ilman liivejä) silloin kun aikuiset ovat paikalla.
Nämä säännöt ovat toteutuneet todella hyvin, koska niistä ei koskaan lipsuta. Sääntöihin tehdään muutoksia sitten kun lapset todella osaavat uida, sukeltaa eivätkä hätäännyt yllättävissä tilanteissa vedessä. Vanhimmat lapset osaavat uida ihan ok, mutta jos tippuu 2m korkealta laiturilta veteen ja pohja on 3-4m päässä niin siihen tarvitaan jo oikeisti hyvä uimataito.
Ja kaikilla meren äärellä kesää viettävillä ystäväperheillä on samat säännöt eli siinä ei ole mitään kummallista.
Nyrkki pöytään anopin kanssa.
Lapsemme käyttäytyy hyvin kaikkialla muualla paitsi anopin ja miehen siskon luona, kun serkkunsa on kotona. Mieheni sikolla ei mitään kontrollia lapsensa tekemisiin ja koska en oikein tiedä miten saan omalle lapselleni kurin anopin tai miehen siskon luona, niin olenkin päättänyt odottaa, että heiltä palaisi hermot, ja ottaisivat ohjat käsiinsä.
Ihan järkkyä katsoa, miten oma lapsi muuttuu noissa kyseisissä paikoissa. Olen tosin siinä määrin kypsä tuohuun, ettei kovin usein enää käydä anoppilassa tai miehen siskon luona.
En vain pysty ymmärtämään, mitä hauskaa siinä on, että 5 v. lapset huutavat ja juoksevat kuin vähä-älyiset ympäriinsä ja aikuisten mielestä se on ihan ok. En ainakaan itse ole moiseen törmännyt missään muualla, joten ei liene kovin yleistä. Karkkia yms. vedetään sitten naamaan mikä jaksetaan, hakevat itse kaapeista, eikä kukaan edelleenkään sano mitään.
Joskus, kun sitten hermo palaa huutamiseen ja komennan lapsemme rauhoittumaan, niin olen hirveä tiukkis, joka vain haluaa pilata lasten hauskanpidon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niinkuin joku jo aiemmin kirjoitti, omalle äidille on niin paljon helpompi sanoa asioista kun anopille. Oman äidin kuitenkin tuntee paremmin ja tietää millä tyylillä häntä kannattaa lähestyä. Anopille on todella vaikea sanoa kun täytyy koko ajan varoa ettei hän ymmärtäisi väärin tai suuttuisi. Tuo on kyllä inhottavaa jos vanhemmat ovat juuri kieltäneet jonkin jutun niin oli se sitten ihan kuka tahansa (vaikka toinen vanhemmista), kumoaa tämän kiellon. Mielestäni siinä menee uskottavuus kiellon antaneeseen henkilöön. Lapsen edessä ei saisi alkaa kinastella onko joku juttu nyt kielletty vai ei.
vinkkejä kaipasit,
no,
1) anna mummon hemotella lapsia mummolassa jos kerran näkevät harvemmin kuitenkin.
ei ne lapset pilalle mene siitä hemmottelusta, saavat vain makeanmukavat muistot mummolasta, asia johon kaikilla ei ole edes mahdollisuutta.
pidä sinä omat sääntösi kotona ja arjessa, mutta anna lasten ja mummon myös vapaasti luoda oma suhteensa ja pysy siinä asiassa välillä taka-alallakin.
2) mainitsit miehesi olevan masennukseen taipuvainen...
luuletkos että tuolla sinun kontrollointifriikkauksellasi olisi tekemistä asian kanssa? tuntuu tkstisi perusteella että haluat tieteysti määrätä ja kontrolloida kaikkea, elämä on yhtä sääntöjen mukaan suorittamista,
onko teillä spontaania läheisyyttäkään ollenkaan...
sanoisin että relaa hyvä ihminen ja löysää piponnyörejä, niin voit yllättyä miten paljon mukavampaa se elämä voi olla kaikilla...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tulevaisuudessa tiukkapipoiseksi kontrollifriikki-anopiksi, jonka luekse lapset eivät edes halua mennä.
niin monilla lapsilla on nykyään ongelmia ihmissuhteissa, kouluissa ja tarhoissa, jos kaikki katsotaan läpi sormien ja pitäisi saada elää kuin pellossa? Hemmottelun minäkin ymmärrän, mutta ei se kyllä enää hemmottelua ole, jos kaikki rajat lyödään romukoppaan ja sitten saa tehdä mitä huvittaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mun lasten iso-isoäiti siis. hän on äärimmäisen kiltti ja joustava, aina hyysää ja hössöttää ja liennyttelee ja hyssyttelee ettei kenellekään tule paha mieli tai mitään konflikteja.
lapsille antaa vaikka kellosta viisarit, niinsanotusti, jos lapset haluavat. tämä on mulle raskasta. vieraillaan muutaman kerran kuussa isoäidillä, ja tietty lapset haluavat ottaa mukaan leluja yms. isoäiti on antamassa ihan kaiken, "mitäs minä tällaisilla vanhoilla romuilla..". esim. vanhan rakkaan nukkensa, josta on ihan oma tarina, kuinka se viimeisenä tungetrtiin lipaston laatikkoon evakkomatkalle lähtiessä ja sen nenä hankaantui nysäksi kuljetuksessa, ja jolle isoäiti vieläkin tekee vaatteita ja pitää aina kauniisti esillä, olisi hän myös antanut lapsille kun "tämä nyt on tällainen vanha retale vaan..".
pointti on siinä että lapset menettävät kiinnostuksen kaikkeen isoäidiltä saatuun tasan sillä sekunnilla kun saavat ne omakseen. meidän pieni asunto ei ole mikään loppusijoituspaikka kaiken maailman pääsiäismunaleluille tai posliinikissoille. lapsille on hauskaa kun vakituisissa kyläpaikoissa on vakituiset lelut.
sanon aina lapsille ei, että mitään ei oteta mukaan, kaikki lelut ovat isoäidin omia, antiikkinukke mukaan lukien. tähän väliin isoäiti hössöttää sylillinen leluja mukanaan "kyllä lapset saavat ottaa". minä sanon että lapset eivät ota mitään mukaan. isoäiti jatkaa hössötystä. lopulta tulen ilkeäksi ja sanon että meille ei mahdu mitään romua sisään meidän asuntoon. isoäiti lopettaa hössöttämisen, ja myöhemmin kadun että sanoin niin terävästi vanhalle ihmiselle.
mä en vaan tajua, että miksei tällä vanhalla ihmisellä ole sosiaalista silmää tajuta että kohteliaan kieltäytymisen takana voi olla ihan oikea syy.
tulevaisuudessa tiukkapipoiseksi kontrollifriikki-anopiksi, jonka luekse lapset eivät edes halua mennä.
AP aloitti fiksun keskustelun fiksusta aiheesta ja täällä suurin osa on sitä mieltä, että mummolassa voidaan elää kuin pellossa ilman mitään sääntöjä! Olen pöyristynyt...
Kaiken lisäksi ap saa tuollaisia yllä olevan kaltaisia tekstejä luettavakseen, joissa ei ole mitään järkeä. Ei se ole kontrollifriikkiyttä, jos haluaa lapsilla olevan edes [u]jonkinlaiset[/u] säännöt mummolassakin. Miksi siellä pitäisi elää säännöittä? Suurimmalla osalla ei tunnu olevan mitään rajaa eikä määrää siinä, kuinka paljon mummolassa lasta saa "hemmotella". Minusta nuo ap:n ja muutaman muunkin kuvaamat tilanteet ovat lähinnä lapsen ja vanhempien terrorisoimista, kun yks kaks ei ole mitään sääntöjä, ei mitään rajoituksia ja vanhempien toiveille haistatetaan pitkät. Hävettävää käytöstä jokaiselta mummolta ja papalta, joka ei tue pätkänkään vertaa lasten kasvatuksessa vaan koittaa kaikin mahdollisin tavoin toimia toisin kuin vanhemmat toivoisivat.
Ei ne lapsen muistot mummolasta haalene siitä yhtään mihinkään, jos mummolassa on myös sääntöjä lellimisen lisäksi :)! Päinvastoin, lapset rakastavat rajoja ja rakkautta - molempia yhtä paljon. Hyvää isovanhemmutta on rakastavat isovanhemmat, joilla ei toki ole kasvatusVASTUUTA, mutta jotka pyrkivät kaiken lellimisen ohella kunnioittamaan myös vanhempien asettamia sääntöjä ja rajoja.
Olet ap oikealla tiellä, kun olet tilanteesta huolissasi. Ota asia fiksusti esille mummon kanssa ja sopikaa yhdessä, mitkä voisivat olla säännöt mummolassa. Niin, että molemmat joustavat kohtuuden rajoissa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hyvä katsoa pitkään ja syvälle peiliin ja miettiä kovasti, olisiko siinä omassa käytöksessä kuitenkin jotain parantamisen varaa sittenkin....
3 viikkoa Joulun tienoilla anoppilassa ja kyllä meni meilläkin koko reissu herkutteluksi ja ruoka ei maistunut. Kolme viikkoa on jo pitkä aika ja kotiin tultuamme huomasinkin 2,5v lapsemme painon laskeneen 500 g. Samalla lailla kuivaksi oppinut lapsemme ei suostunut siellä potalla käymään ja minua katsottiin kuin idioottia kun pyysin lapsen potalle menemään vaikka lapsi ei sitä itse pyytänyt. He kun eivät millään uskoneet, että ei 2,5v. lapsi tiedä, että kun pihalle mennään niin ei ole vessaa lähettyvillä. Joka päivä kävi vahinkoja ainakin 2 kertaa. Minä olin ainut joka lapselle kuria piti kun anopille pääasia oli olla ja nauttia harvinaisista hetkistä lastenlastensa kanssa. Mies olikin sitten koko 3 viikkoa lomalla niin töistä kuin lastenkasvatuksestakin. Ei juuri rikkaa nostanut rajojen asettelulle.
No nyt viikon olemme kotona olleet ja ruokailu ja potalla käynti on jälleen kuten ennen lomaa. Painokin jo tullut takaisin. Kyllä ne lapset oppii, että kotona on eri säännöt kuin mummulassa.
Eli osittain ymmärrän ap:n stressin, mutta asia varmasti kotona jälleen korjaantuu. Sitä en kuitenkaan hyväksy, että ap:n anoppi mitätöi ap:n säännöt mm. laiturille menosta ja vielä lasten edessä. Lapset niin helposti huomaavat mielipide erot, ja osaavat käyttää sitä hyväkseen. Lisäksi turvallisuus ennen kaikkea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä ne on jo nähneet että eripaikoissa on eri säännöt, kaverilla toimitaan toisin kuin kotona ja koulussa vielä toisella tavalla. Heikoissa on kasvatus, jos yksi viikonloppu kuukaudessa romuttaa 10 vuoden työn...
Ei lapset ole kuin koirat, joiden kanssa ei saa koskaan joustaa. Mikä parasta noin isojen lasten kanssa voi jo suoraan puhua asiasta ja sopia yhdessä, miten mummolassa käyttäydytään. 3-vuotiaan kanssa tuollainen mummola varmaan onkin tuskaa, etenkin kun sen ikäisellä voi sokeri nousta pahasti päähän ja verensokerin vaihtelut näkyy voimaakkammin käytöksessä. Mitään pysyvää vahinkoa se ei silti aiheuta, ja koululaisten kanssa tällaiset asiat on jo paljon helpompi selvittää.
Neuvoin jo aikaisemmin sopimaan ensin lasten kanssa uudet säännöt mummolavierailuille ja sitten kertomaan ne mummolle. Jos lapset on yleensä tottelevaisia ja järkeviä ja mummo ei ole ihan mielenvikainen. niin sen luulisi tepsivän.
Tässä joku jo kommentoi kun vain anoppia "moititaan" mutta siitä kait tämä alkup. kirjoitus oli lähtöisin..kö?
No enivei.. Mummoista ja papois/ukeista/vaareista näin yleensä olivatpa anoppeja/appeja tai omia vanhempia ;)
--Mun mielestä niiden kuuluu olla tuollaisia, että ne saa vähän höllemmällä kädellä antaa niitä herkkuja ja ne juoksee kun lapset käskee, jos ne itse niin haluaa. Ne ei ole niitä jotka kasvattaa. Me lasten vanhemmat ollaan niitä kasvattajia.
Silloin tietysti tuntuu että ollaan ristiriidoissa niiden pöytä tapojen ja milloin ruokaa milloin herkkua kun mummo antaa karkkia ja pitäiskin laittaa perunaa lautaselle mutta kyllä ne lapset sen ymmärtää, että hei nyt ollaan mummolassa ja täällä pätee viidakon lait.
Antakaa lastenkin rentoutua joskus niistä omista säännöistä ja tavoista, edes siellä mummolassa. On kiva jos heilläkin on paikka jossa joskus olla rennosti ja mitä sitten jos ensin syödään sipsit ja karkit ja sitten vasta aamupuuro? Mitä sitten? Onko se ihan oikeesti niin vakavaa kun se tapahtuu noin joskus ja todellakin mummolassa, mummon säännöillä ja lapset tietää ettei äiti ja isä näin koskaan tekis, sehän on jännää ja kivaa.
Kyllä ne isovanhemmat on osanneet meistä..teistä vanhemmistakin kasvattaa aikuisia ihmisiä ja me/te tiedetään koska oikeesti kuuluu syödä mitäkin ruokaa jne. Tuskin he ovat siinä asiassa sen kummallisemmiksi muuttuneet vaikka haluavatkin hemmotella näitä pikku ihmisiä. Ainakin omat vanhempani ja anoppini sanoo, että on niin ihanaa kun ei enää tarvitse ottaa sitä kasvatus vastuuta. Turvallista ja hyvää yhdessä oloa.
Odottakaapas vain, poikalasten äidit, tulevaisuudessa olette itse rakkaitten miniöitten haukuttavana. Ette tee mitään oikein, koskaan.