ei tämä lapsen hoitaminen kotona kyllä mitään lomaa ole!

kuten työssäkäyntikin.

Äitiysloman ja hoitovapaan plussa oli se, että kotitöihin oli aikaa koko päivä ja silloin oli aikaa tavata ystäviäkin enemmän (varsinkin silloin kun oli yksi lapsi, joka oli vauvana helppo kuin mikä).

Työssä käynnin hyvä puoli on, että äidilläkin on sitä omaa aikaa päivällä ja voi ajatella muutakin kuin vaipan vaihtoa, ruoanlaittoa, pyykkäämistä yms.

Itse olen ajatellut, että kaikki on omanlaisia vaiheita, jotka kuuluvat elämään.

Olen nauttinut äitiyslomistani ja hoitovapaistani aina täysillä, mutta myös töihin paluu ja työssäkäynti ovat olleen mukavia asioita. Nyt nautin sekä kotona olosta että työssä käynnistä.

on kerta niin vastenmielistä ja hankalaa niin ei ole pakko kertoa lomapäivästäsi tarhassa. Sen kun viet muksun tarhaan aamulla ja hipsit takaisin kotia nukkumaan.

Itse kyllä ajattelin, että jos on lomapäivä niin sen Saa viettää lapsen kanssa kotona ja se on aivan ihanaa. Juuri niinkuin se kotiäiti voi pitää ihanana vaihteluna käydä tekemässä keikkatyötä esim sijaisena. Silloin sen kotiäidin oikea työpäivä on sen lomaa..

"no tuo kotiäidin "työpäivä" on työssäkäyvän lomapäivä"

verrattuna sairaanhoitajan työhön akuuttiosastolla. Olen nyt ollut puoli vuotta äitiyslomalla, ja kyllä tämä helppoa on. En toki aio koko aikaa kotona olla, ammattitaito unohtuu. Syksyllä olisi tarkoitus mennä töihin. Pidän kuitenkin työstäni.

on kerta niin vastenmielistä ja hankalaa niin ei ole pakko kertoa lomapäivästäsi tarhassa. Sen kun viet muksun tarhaan aamulla ja hipsit takaisin kotia nukkumaan. Itse kyllä ajattelin, että jos on lomapäivä niin sen Saa viettää lapsen kanssa kotona ja se on aivan ihanaa. Juuri niinkuin se kotiäiti voi pitää ihanana vaihteluna käydä tekemässä keikkatyötä esim sijaisena. Silloin sen kotiäidin oikea työpäivä on sen lomaa..

"no tuo kotiäidin "työpäivä" on työssäkäyvän lomapäivä"

Vaan ihan päin vastoin. Työssäkäyvänä arvostan ihan tavallista kotipäivää lasten kanssa kun hoidettavan on vaan se koti ja ne lapset, ei kaiken sen lisäksi työtä. Saa tehdä omaan tahtiin ja se on LOMAA.

Ja minusta äitiysloma ja hoitovapaa olivat mitä suurimmassa määrin lomaa vaikka usein rankkaakin. Onneksi kolmannen kohdalla oli kokemusta jo äitiyden ja työn yhdistämisestä ja osasin todella arvostaa lasten kanssa kotona olemista lokoisena aikana verrattuna työn ja perhearjen yhdistelmään.

Vaikka vauva ei vielä vilkas taapero olekkaan, niin en usko sen tulevan olemaan niin rankkaa kuin työni. Kotona saa tehdä omassa tahdissa tai jättää tekemättä ja siirtää seuraavaan päivään. Töissä en todellakaan voi ajatella noin.

kun tulen töistä, meillä on saattanut olla jo kuudenkin tunnin ajan koululaisia ja heidän kavereitaan. Jos jokaisella on yksikin kaveri käymässä, se tekee jo yhteensä kymmenen lasta. Vaikka kuinka siististi yrittäisivät olla, kyllä sitä sotkua vaan syntyy.

koululaiset kai osaavat pikkuisen paremmin siivota jälkensä kuin taaperot? Tai sitten taidan olla tyhmä, kun olen tuollaista olettanut.

Sulla ei vaan ole kokemusta asiasta.

Nimittäin tämä on tosi. Ja kyllä, meillä on koululaisille opetettu jo pienestä pitäen miten toimitaan: Vaatteet naulakkoon, vaatteita ei vaihdeta turhaan, astiat tiskipöydälle ruokailun jälkeen, omat sängyt pedataan. Vaan elävässä elämässä asiat ei kuitenkaan oikeasti mene näin.

Kotiin tullessa kodinhoitohuoneessa odottaa kasa kenkiä vinksin vonskin, reppuja ja takkeja lattialla. Kuraisia hanskoja lavuaarissa, kuraisia housuja miten kuten roikkumaan ripustettuna. Välipalasysteemit suurin piirtein korjattuna pois, mutta työtasot margariinissa, pöytä ja alus murusia täynnä.

Tokaluokkalainen kyllä toki tajuaa ja tiedostaa miten pitäisi tehdä, kun kaveri soittaa ulos, se kuitenkin monesti unohtuu.

Mielestäni taapero ei saa samanlaista lamaavaa sotkua (ruokailua lukuun ottamatta) aikaan kuin pienehkö koululainen pahimmillaan :)

Halojaa taas, nyt täällä tapellaan kumpi on rankempaa työssäkäyvän arki vai kotiäidin arki.



Mitä merkitystä sillä on kenellä on rankempaa?



Ja eiköhän vähän riipu lapsestakin, esim, yhden erityislapsen kanssa taatusti rankempaa kuin tavallisten ,vaikka niitä olisikin monta.

esim, naapurillani on 5 lasta, ja kaikki ihan enkeleitä, jopa jotenkin oudon hitaita, istuvat vaan ja tuijottavat. Ja äiti ei yhtään ole väsynyt, pukkasi juuri yhden lapsen lisää, vaikka kaikki pieniä.



ja työssäkäyvät; eiköhän se ole teidän oma päätös mennä töihin ja yhdistää lapsenhoito siihen, joten shh.hiljaa!



Yrittäkää nauttia oman lapsen kanssa olemisesta ja valittaa vähän vähemmän.

yhden lapsen äidille se kotona oleminen ei ole lomaa koska ei osaa ottaa rennosti.



Silloin kun itsellä oli 1 lapsi niin siilloin tuntui että miten ihmeessä sitä voi selvitä monen lapsen kanssa.

Elämä oli jotenkin täyttä ja kokoajan piti juosta sen reilu 1 vuotiaan perässä.

Nyt meillä on 5 lasta ja todella nautin näistä päivistä. Mä otan ihan rennosti.

Kyllä lapset osaa kekskenäänkin leikkiä.

Minä kyllä kerkeen juomaan kahvipupin ihan rauhassa vaikka lehteä lukien tai koneella ollessa.

Kyllähän niitä kotihommiakin on mutta tuskin kellään nyt KOKOAJAN on joko pyykinlaittamista tai tiskien laittamista/ruuantekoa.

Kyllä mulla ainakin on kotonaollessa myös sitä vapaa-aikaa.

T:viiden alle 10-vuotiaan äiti

mutta ehkä he tarkoittavat sitä vaihtoehtoa, jos olisit töissä ja tekisit kotihommat illalla. Sulla taitaa nyt vain rasittaa oman ajan puute ja tietynlainen tylsyys. Koitas ny hankkia jotain vaihtelua elämääsi.

mikä on kenenkin mielestä rasittavaa. luulen että esim päiväkodin open mielestä pelkkien omien lasten kanssa oleminen on rentouttavaa lomaa. Minä olen tottunut sellaiseen ammattiin ja elämään jossa lähinnä istutaan ja ajatellaan ja lasten kanssa olemisen hektisyys tuntuu todella rasittavalta. Jos olisin päivät töissä, luulen että olisin iltaisin virkistyneempi ja parempi äiti. Eikä tietenkään siivouksen tarvetta tule jos kukaan ei ole päivällä kotona. Ne äidit jotka ovat menneet töihin kun vauva on noin vuoden tai alle eivät tiedä mitään kotiäidin elämän rasittavuudesta, se rasittavuus alkaa vasta silloin, ja se vauvan kanssa kahvittelu ja kyläily loppuu. VIlkas taapero ei ole hyvää latteseuraa.

mikä on kenenkin mielestä rasittavaa. luulen että esim päiväkodin open mielestä pelkkien omien lasten kanssa oleminen on rentouttavaa lomaa. Minä olen tottunut sellaiseen ammattiin ja elämään jossa lähinnä istutaan ja ajatellaan ja lasten kanssa olemisen hektisyys tuntuu todella rasittavalta. Jos olisin päivät töissä, luulen että olisin iltaisin virkistyneempi ja parempi äiti. Eikä tietenkään siivouksen tarvetta tule jos kukaan ei ole päivällä kotona. Ne äidit jotka ovat menneet töihin kun vauva on noin vuoden tai alle eivät tiedä mitään kotiäidin elämän rasittavuudesta, se rasittavuus alkaa vasta silloin, ja se vauvan kanssa kahvittelu ja kyläily loppuu. VIlkas taapero ei ole hyvää latteseuraa.

Eli ne äidit jotka laittoi lapsen hoitoon n. vuoden ikäisenä, ei oikeasti tiedä mitään kotiäidin elämän rasittavuudesta!!!!

Toi on NIIN totta. Huomioikaapa tämä, kaikki työssäkäyvät,jotka valitatte miten rankkaa on yhdistää koti ja työ!

Minusta olisi tosi helppo tulla siistiin kotiin antamaan lapselle iltapalaa ja laittamaan se nukkumaan, oli se työ sitten kuinka raskasta!

Kun nyt verrataan siihen kotiäidin päivään!

Kuka tyhmä kehtaa väittää että kotiäidin päivä on työssäkäyvän lomapäivä?

Mulla on kuusi lasta ja olen ollut välillä kotona (äitiyslomia ja osittain hoitovapaalla, opintojen ja töiden välissä, joskus vapaata on pitänyt mies, ei tosin kumpikaan kolmeen vuoteen asti), välillä työelämässä, koska olen kouluttautunut ja minulla on vakituinen työpaikka.

Kotona ollessani suunnittelen itse päiväni, lasten kanssa lukemisen, leikkimisen, askartelun, kerhoilun jne. lisäksi teemme kotityöt päivän aikana omaan tahtiin, ulkoilemme jne. Illat jää täysin vapaaksi miehen kanssa vuorotellen harrastamiseen, perheajalle, lasten viemiseen harrastuksiin jne.

Kun olen töissä aamut ovat hektisiä, että ehdimme hoitopaikkoihin ja töihin ajoissa, herätys kukonlaulun aikaan (mikään puoli seitsemän ei todellakaan riitä!). Kotiin tullessa ruuan kiirehtiminen ja kaikki kotityöt odottavat meitä. Vaikka ne miehen kanssa jaetaankin, niin paljon kiireisempää on ja osa illasta menee vielä seuraavan päivän valmisteluun. Työni on sellaista, ettei siinä paljon rauhassa kahvitella, koko ajan on oltava valppaana ja ottaa vastuuta, vaikka olisi takana katkonainen yö lapsen heräilyn tai sairastelun vuoksi ym.

saati pedata vuoteita. Kuka siellä olisi päivän aikana siivonnut tai laittanut ruuan valmiiksi jne.? En ole tyhmä vaan realisti, useamman eri-ikäisen lapsen äiti.

mikä on kenenkin mielestä rasittavaa. luulen että esim päiväkodin open mielestä pelkkien omien lasten kanssa oleminen on rentouttavaa lomaa. Minä olen tottunut sellaiseen ammattiin ja elämään jossa lähinnä istutaan ja ajatellaan ja lasten kanssa olemisen hektisyys tuntuu todella rasittavalta. Jos olisin päivät töissä, luulen että olisin iltaisin virkistyneempi ja parempi äiti. Eikä tietenkään siivouksen tarvetta tule jos kukaan ei ole päivällä kotona. Ne äidit jotka ovat menneet töihin kun vauva on noin vuoden tai alle eivät tiedä mitään kotiäidin elämän rasittavuudesta, se rasittavuus alkaa vasta silloin, ja se vauvan kanssa kahvittelu ja kyläily loppuu. VIlkas taapero ei ole hyvää latteseuraa.

Eli ne äidit jotka laittoi lapsen hoitoon n. vuoden ikäisenä, ei oikeasti tiedä mitään kotiäidin elämän rasittavuudesta!!!!

Toi on NIIN totta. Huomioikaapa tämä, kaikki työssäkäyvät,jotka valitatte miten rankkaa on yhdistää koti ja työ!

Minusta olisi tosi helppo tulla siistiin kotiin antamaan lapselle iltapalaa ja laittamaan se nukkumaan, oli se työ sitten kuinka raskasta!

Kun nyt verrataan siihen kotiäidin päivään!

Kuka tyhmä kehtaa väittää että kotiäidin päivä on työssäkäyvän lomapäivä?

Ja jos kaikki ruuatkin tekee alusta asti itse, niin hellan ja tiskipöydän ääressä saa vietettyä suurimman osan päivästä.



Minulla on neljä lasta, vanhin ekaluokalla ja pienin 1 v. Kun vanhimmat aloitti eskarin ja koulun, tuntui että päiviin jäi ihan liikaa luppoaikaa, joten aloitin opiskelun kotiäitiyden ohessa.



Ruuanlaitossa ja siivouksessa oikaisen, eikä meillä ole aina tip top paikat kunnossa. Kavereita käy ja itsekin kyläillään ja muutenkin sosiaalista elämää vietetään.

Ei tämän ole tarkoituskaan lomaa olla. Lapsiperheen elämä kokonaisuudessaan on melko työntäyteistä varsinkin, kun lapset ovat pieniä. Mutta ei sen saa antaa liian raskaaksi käydä, silloin on omassa asenteessa ja ajattelussa vikaa. Nyt on elämän tätä ja joskus se on taas sitä, että voidaan nukkua aamulla pitkään eikä kukaan huuda vessasta "PYYHKIMÄÄN!!". Jokainen vaihe pitäisi kuitenkin muistaa elää, ei suorittaa.

se on tosiaan samanlaista kuin kotiäidin arkipäivä. Ei työssäkäyvälläkään koskaan ole mitään muunlaisia lomia. Mitä se loma sitten olisi, jos ei lasten kanssa kotonaoloa? Sitten kai pitäisi olla yksin ilman perhettä, jos jotain muuta haluaisi.

Ymmärrän hyvin. Meillä tuli lapsille ikäeroa 1v4kk joten mulla oli tupa täynnä hommia. En kyllä nauttinut ihan jokaisesta päivästä suoraan sanottuna :) Mutta mielestäni se on ihan normaalia. Kotityöt rassaa tosiaan eniten, ja se jos ei näe muita ihmisiä. Vuoden ikäinen on muuten sellainen että sen kanssa on oikeesti raskasta.. ainakin meillä molemmat loukkas jatkuvasti itseään, kolautti päätään, laittoivat kaiken suuhun, vetivät tavarat alas jne. Jatkuvaa vahtimista. Mutta se helpotti tosi paljon siinä 2-vuotiaana, kun lapset alkoi jo vähän touhutakin.



Me annettiin koira pois. Allergia yksi syy ja toinen syy se että koira ei saanut tarpeeksi aikaa. Meni sukulaiselle. Meillä oli muuten se ilmanpuhdistaja joka keräs tosi hyvin karvat sekä pölyt! Suosittelen, vähän sellaista parempaa! Koiraa ei tarvitse päästää joka paikkaan.



Kauppareissut kannattaa tehdä sillai aamupäivällä listan kanssa, ostat monen päivän ruoat. Miten mies on mukana arjessa? Entä kummit tms?

ja sitten taas voi olla paremmin.

Samat rutiinit päivästä toiseen, kotihommia ja kotihommia, lasten kanssa koko ajan..ei välttämättä aikuista juttuseuraa. Se oli ihan HELKKARIN puuduttavaa, vaikka tavallaan se oli helppoa..mut se yksitoikkuisuus meinas tehdä mut hulluksi.



Itse jaksan paljon paremmin kun käyn töissä. Saa muuta ajateltavaa ja juttuseuraa (kivat työkaverit ja duuni). Toki kotitöitä on, mutta ne ei ärsytä niin paljon kotona ollessa. Ymärrän kyllä ap:ta täysin, ja juuri tuo ikä on megarasittava kun lapsen perässä pitää juosta koko ajan ja se sotkee...jne. Meillä sentään lapsilla on ollut seuraa toisistaan, niin sai edes hetken omaa rauhaa joskus.



T.kolmen äiti

Jos pitää kiinni rytmistä, tekee terveellistä kotiruokaa itse, lukee lapsille kirjoja, järjestelee askarteluhetkiä, käyttää säännöllisesti leikkipuistossa, juttelee ja opettaa asioita niin silloin töissä voisi päästä helpommalla kuin kotona.



Jos taas asenne että "siinähän ne jaloissa pyörii ja kasvaa" ja äiti lojuu lähinnä sohvalla tai palstailee AV:lla niin onhan se silloin lomaa...