ei tämä lapsen hoitaminen kotona kyllä mitään lomaa ole!

Kyllä sitä tuntuu kaipaavan jotain vaihtelua.

Jaksaa lastenkin kanssa paremmin kun on säännöllisesti muutakin ajateltavaa. :) Miehen armeija-ajankin jaksoin yksin lasten kanssa, miksen koulua miehen tuella :)



t. 17

Tiskikonetta, pyykkikonetta ja kuivausrumpua pitää purkaa ja ladata, ruokaa tehdä, koiria harjata ja imuroida ihan yhtä lailla. Lapsia voi olla jopa useampia. Kotihommat ei tosiaan lopu ikinä. Kiva että sinäkin olet sen havainnut.

Jatkuvasti joku tuttu höpöttämässä kuinka mulla nyt helppoa kun saan olla kotona reilun vuoden vanhan lapsen kans. Tuntuvat kuvittelevan että täällä nukutaan aamulla pitkään, köllötellään sohvalla ja välissä vähän leikitään. Joka aamu herätään 6.30, lapsen aamupesut, puuron keitot, kakkavaipat, keittiön siivous yms. Pyykkiä tuntuu olevan aina, ja siis ylipäänsä tämä sotku minkä tuo lapsi osaltaan aiheuttaa. Tiskikone pyörii meillä kerran päivässä, kokkaan erikseen lapsen ruuat ja omat. Koiralla taas karvanlähtöaika ja joka päivä pitää imuroida. Ja siis mulla on mies reissutöissä, niin sit vielä koiran ulkoilutukset ja kauppareissut, ja aina on lapsi mukana iltalenkitkin yms. Ei nämä kotihommat lopu ikinä.

Sulla on vain yksi lapsi ja nuo hommat mitä luettelit on tuiki tavallisia joka huushollin hommia.



Pienenä vinkkinä, meillä on 3 lasta ja mies on ollut kaksi reilun puolen vuoden jaksoa työkomennuksella. Siitäkin selvittiin vaikkei mikään ihmeperhe olla.

tuo pitää paikkaansa vain niille, joiden duuni on katsoa ikkunasta ulos aamupäivä ja lukea iltapäivälehdet lounaan jälkeen. Kyllä totuus on se, että työssäkäyvien vanhempien pikkulapsiperheaika on oikeasti rankkaa.

ne kelle kotonaolo käy liian raskaaksi,laittaakin lapsen 1v. hoitoon!.sitten elämä on taas helppoa!

Itse käyn töissä koska siitä saa palkan.



Kotona pitää jaksaa ihan joka päivä. Siihen mun mielestä elämä perustuu, mukavaan oloon kotona! En jaksa töissäkään jos kotona hommat ei pelaa.



Oletko itse kokeillut työntekoa, perheellisenä?

Ja vertaat pyykkikoneen pyörittämistä samaksi? ;)

Mitä sää teet työksesi? :D



5 taisin olla

lasten kanssa kuin työelämässä.



Vaikka tekemistä riittää, niin omien lasten kanssa olo on kuitenkin jotain selllaista, etten vaihtaisi työntekoon kuin pakollisista syistä, kuten taloudellinen vaikea tilanne jne.



Ei haittaa vaikkei työkavereita olekaan joiden kanssa jutustella niitä näitä. Monesti työkaverit ovat oikeasto kaksinaamaisia, ja oman etunsa tavoittelijoita, kerran-pari osui kohdalleni, ja päätinkin etten sen ihmeemmin kaveeraan työpaikalla muiden kanssa, pakolliset työasiat, mutta kotiasiat saavat olla puimatta.



Appivanhemmista saa juttuseuraa, ovat nuorekkaita ja muutenkin synkkaa, oma mies kaverinakin siinä missä puolisona, käymme kalassa yhdessä ja pelaamme.... Serkkuja on kavereina, joskus kyläillään puolin ja toisin sekä muutama lapsuusajan ja nuoruuden kaverit, pari perhetuttua, joten jos aikuisia haluaa tavata voi tehdä muutenkin kuin työpaikalla.



Matkustelemme myös koko perhe, ei olla mökkiytyneitä silleen vaikken mihinkään mökistäni kaipaa. Lapset ovat nyt tärkeä asia, annan tarvittaessa tukea niin kuivaksi opettelussa kuin läksyissäkin...Myöhemmin töihin, sitä ehtii vielä.

Ei todellakaan ole lomaa ei, eikä tartte ollakaan, mutta minuakin ärsyttää monien käsitys että siellä se lueskelee lehteä kahvia juoden ja toisella kädellä vähän ohimennen pölyjä pyyhkii samalla kun hiukka vilkaisee vuoden vanhan juuri kävelemään oppineen hervottoman taaperon perään.



Tälle kotiäidille päivälle tulee pituutta n.14h ja siihen mahdolliset yöheräilyt päälle. Päiväunien aikaan yritän hoitaa siivoukset,ruoanlaitot ja pyykkäykset, koska juuri tässä vaiheessa taapero vaatii herkeämättä hereillä ollessaan valvontaa. Onneksi viikonloppuisin mies on kotona ja silloin helpompia päiviä.

Nyt kun on töissä ja ihan samat hommat edelleen kotona on välillä tosi raskasta. Äskön oli pkko otta tunnin päikkärit kun univelka alkoi olla jo ihan liian kova. Lapset herää joka päivä kuuden jälkeen ja tälle viikolle kun osuu kaksi yövuoroa vielä töissä niin olen ihan rätti puhki. Vielä odottaisi kaksi koneellista pyykkiä pesua ja ripustamista ja keittiössä koneen tyhjäys ja täyttö. Viikonloppu menee kokonaan töissä. Ensi viikolla jään lomautetuksi kahdeksi viikoksi ja vaikka tulee rahasta tiukkaa on ihanaa kun saa hoitaa lapset kotoan ihan rauhassa ja olla lomalla.

kotiäitinä oleminen yhden 1,5-vuotiaan kanssa on kyllä lomaa!



t. 3 alle kouluikäisen kotiäiti

"no tuo kotiäidin "työpäivä" on työssäkäyvän lomapäivä"

ja sen jälkeen kaikki se rutistetaan muutamaan tuntiin illassa, mihin kotiäiti käyttää koko päivän.

Lomaa siitä tekee se, että saa itse päättää mihin aikaan mitäkin tekee ja skippaanko tänään sen imuroimisen ja imuroinkin vasta huomenna...



Siis oikeesti. Haloo. Kyllä mä kerkeän sitä lehteä lukea nautiskellen vaikka hyvän sämpylän ääressä.



Ja kerkeän huvikseni opiskella siinä ohessa, harrastaa kotona kaikenlaista ja kodin olla "vapaaehtoistehtävissä", jotka vaatii joskus kodin ulkopuolista aikaa ja aika paljon kotona käytettävää aikaa...



no koiraa meillä ei ole, ehkä se tekee tän eron. Mutta lapsia on 4 ja vanhin ekaluokkalainen, ja lomalla olen ollut jo yli 7 vuotta.

kun lapset ovat päivän hoidossa ja vanhemmat töissä, niin ei sitä tiskiä ja sotkua ehdi päivän mittaan samassa määrin syntyä kuin jos ollaan kotona lasten kanssa..

Riippuu ihan siitä mihin on tottunut.

Aikaisemmin olin kolmen pienen lapsen yh. Ja oli tietty rankkaa.

Nyt mulla on mies, kolme melkein aikuista lasta ja olen hoitovapaalla yhden pikkuisen yksivuotiaan kanssa.

Kaikkeen edelliseen elämään verraten, tämä on LOMAA!!

Mä olen kanssa kokenut hoitovapaa-ajat todella mukaviksi ja rennoiksi ajoiksi.



Millainen koti teillä on, jos siellä on joka päivälle niin valtavat kotityömäärät? Vai teetkö joka aterialle kaiken alusta asti ja kolmen ruokalajin ateriat?



Tuollainen reilun vuoden vanha lapsihan nukkuu päiväunet. Koko sen ajan voi kotiäiti vetää lonkkaa.



Kahden lapsen äiti olen minä

Ei todellakaan ole lomaa ei, eikä tartte ollakaan, mutta minuakin ärsyttää monien käsitys että siellä se lueskelee lehteä kahvia juoden ja toisella kädellä vähän ohimennen pölyjä pyyhkii samalla kun hiukka vilkaisee vuoden vanhan juuri kävelemään oppineen hervottoman taaperon perään.

Tälle kotiäidille päivälle tulee pituutta n.14h ja siihen mahdolliset yöheräilyt päälle. Päiväunien aikaan yritän hoitaa siivoukset,ruoanlaitot ja pyykkäykset, koska

juuri tässä vaiheessa taapero vaatii herkeämättä hereillä ollessaan valvontaa. Onneksi viikonloppuisin mies on kotona ja silloin helpompia päiviä.

Riippuu taas niin tapauksesta.

Itse luen lehteä kahvin kanssa rauhassa kun reilu vuoden vanha piirtää väriliidulla isolle paperille vieressä. Saattaa viihtyä jopa puoli tuntia.

Yhdessä laitetaan pyykit narulle, astiat koneesta kaappeihin. Tykkää myös imuroida ja luututa lattoita mukana.(meillä kolme kerrosta talossa).

Vessan pesun ajaksi laitan pinnasänkyyn lelujen kanssa, sinne muutenkin haluaa usein mennä peuhaamaan itse.

Kun lapsi nukkuu päikkäreitä (3-4h) on mulla omaa aikaa, ja kotityötkin on jo tehty. Usein silloin laitan ruokaa koululaisille valmiiksi ja teen remppaa ja sisustan.

Että kyllä se on vaan ihan järjestelyistä kiinni että miten se päivä menee.

Ja ainiin, aamulla olemme myös toista tuntia ulkona kun olemme ensin vieneet isommat lapset kouluun :)

kun tulen töistä, meillä on saattanut olla jo kuudenkin tunnin ajan koululaisia ja heidän kavereitaan. Jos jokaisella on yksikin kaveri käymässä, se tekee jo yhteensä kymmenen lasta. Vaikka kuinka siististi yrittäisivät olla, kyllä sitä sotkua vaan syntyy.

olo on lomaa, koska ei tarvitse käyttää aivojaan. Se on henkistä lomaa, kun ei ole stressiä, ei tarvitse pyöritellä työasioita päässä. On hiukkasen eri tason ajattelua, miettiä mitä huomenna syödään tai laittaako taaperolle kurahousut ulos kuin ne asiat, mitä työssäni joudun ajattelemaan.

kuten työssäkäyntikin.

Äitiysloman ja hoitovapaan plussa oli se, että kotitöihin oli aikaa koko päivä ja silloin oli aikaa tavata ystäviäkin enemmän (varsinkin silloin kun oli yksi lapsi, joka oli vauvana helppo kuin mikä).

Työssä käynnin hyvä puoli on, että äidilläkin on sitä omaa aikaa päivällä ja voi ajatella muutakin kuin vaipan vaihtoa, ruoanlaittoa, pyykkäämistä yms.



Itse olen ajatellut, että kaikki on omanlaisia vaiheita, jotka kuuluvat elämään.



Olen nauttinut äitiyslomistani ja hoitovapaistani aina täysillä, mutta myös töihin paluu ja työssäkäynti ovat olleen mukavia asioita. Nyt nautin sekä kotona olosta että työssä käynnistä.

kun tulen töistä, meillä on saattanut olla jo kuudenkin tunnin ajan koululaisia ja heidän kavereitaan. Jos jokaisella on yksikin kaveri käymässä, se tekee jo yhteensä kymmenen lasta. Vaikka kuinka siististi yrittäisivät olla, kyllä sitä sotkua vaan syntyy.

koululaiset kai osaavat pikkuisen paremmin siivota jälkensä kuin taaperot? Tai sitten taidan olla tyhmä, kun olen tuollaista olettanut.