Lue keskustelun säännöt.
Varhaisten viikkojen keskenmeno
24.03.2010 |
Onko kukaan kokenut keskenmenoa hyvin varhaisilla viikoilla? Tilastojen mukaan 10-15% raskauksista päätyy keskenmenoon ennen viikkoa 12, joten näitä tapahtuu ilmeisesti paljon, mutta juuri kukaan ei aiheesta ainakaan minun tuttavapiirissäni puhu.
Itse koin keskenmenon hyvin alussa, viikkoja oli vasta 5+1. Nyt koen ristiriitaisia tunteita asiasta. Keskenmeno aiheutti fyysistä kipua ja henkistä ahdistusta, mutta jotenkin minusta tuntuu, ettei minulla ole lupa surra asiaa. Olin tiennyt raskaudesta vasta viikon verran, joten menetys ei ollut niin raskas, kuin myöhemmin raskauden aikana.
Toisaalta neuvolasta sanottiin, että surulle pitää antaa tilaa, mutta silti. Lähipiiri kuvittelee, että olen ihan rikki ja mieheni on sitä mieltä, että onhan tämä kurjaa, mutta ei mikään maailmanloppu kuitenkaan. Mitä tässä pitäisi ajatella?
Onko muilla ollut samanlaisia ajatuksia?
Kommentit (5)
On jotenkin tyhjä olo, ja välillä käy ajatus mielessä, että jospa tämä ei olisikaan keskenmeno vaan jotain vuotoa vaan...
Minulla viikkoja 5+4, joten alussa oltiin. Onneksi tämä tuli nyt eikä vasta myöhemmin.
Mies ottaa asian aika rennosti enkä ole kertonut kenellekään että olin edes raskaana...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla myös varhainen keskenmeno meneillää.Olen tiennyt olevani raskaana vasta muutamia päiviä. Suru menetetystä lapsesta on silti yllättävän suuri. Fyysinen kipu vatsan kouristeluineen yllätti voimakkuudellaan. Miten voi tehä näin kipeää vaikka viikkoja oli vasta niin vähän. Olo on ristiriitainen. Just kerkesin tottutella ajatukseen vauvasta ja nyt koen jo luopumisen tuskaa...
Minäkin tunsin varsinkin ensimmäisenä ja toisena vuotopäivänä voimakasta surua ja ahdistusta. Ja samalla jonkinlaista häpeää siitä, että onko minulla oikeus tuntea näin, kun joku muu joutuu kokemaan tämän myöhemmin ja voimakkaampana.
Mutta niinhän se on, että jokaiselle ihmiselle oma tunne (oli se mikä tahansa) on aina ihan aito ja oikea ja siihen on oikeus. Yritän nyt ajatella, että minulla on oikeus tuntea pahaa mieltä, vaikka raskaus olikin ihan alussa.
t. ap
Minä taas olen ihmetellyt, ettei tämä ole fyysisesti kivuliaampaa. Odotin kovia menkkakipuja, mutta minulla oli vain pientä jomotusta alavatsalla. Vuotoakin kuvittelin pahemmaksi...
Haluaisin yksityiselle gynelle, mutta meidän pikkukaupungissa on monen viikon jonot, joten epätietoisuudessa ollaan, onko kaikki fyysisesti ok. Kyllä tämä henkisestikin on rankkaa, jotenkin ennätin jo tottua ajatukseen että meille tulisi vauva, ja sit ei kuitenkaan tule :(
Tulevasta esikoisestani tuli taivaan tähti raskaus viikolla 5+6, viime viikolla. Kivut olivat keskenmenopäivänä sekä fyysisiä että henkisiä (kovat vatsakivut).Pettymys on tullut suuremmaksi päivien edetessä, ensimmäinen neuvola-aika on vielä perumatta..tyhjä olo.Tunne raskaudesta katosi heti vuodon alettua, vatsa tuntui tyhjältä,rintoja ei särkenyt ei väsyttänyt..nyt kun näkee odottavia äitejä kokee suurta pettymystä :( Kovasti odotan seuraavia kuukautisia, jotka saattavat alkaa hyvin koska tänään jonkinlaisia ovulaatiota edeltäviä tuntemuksia. Vauvakuume on kasvanut.
Suuri alakulo iski vasta pari päivää keskenmenon jälkeen, itse raskauden alkaminenkin oli suuri yllätys (yritetty ensimmäisen kerran) ja kun sitten tämä raskaus vietiinkin pois ei tiennyt oikein mitä ajatella.
Mies lohdutti ja oli tukena mutta hän ei ollut samallalailla suruissaan (ymmärrettävää koska mies ei vielä pysty alussa kokemaan raskautta niinkuin nainen.
Kutsun menetettyä enkeliksi, joka ilta katson tähtiä ja se vilkkuu minulle takaisin