Lue keskustelun säännöt.
Kauanko vauva itkee "lempeä ssä " unikoulussa?
22.03.2010 |
Apua tarvitaan "lempeää" unikoulua (tassuttelua tms) pitäneiltä. Ohjeissa sanotaan, että "vauva rauhoitetaan sänkyyn", "vauvan luo mennään vasta, kun itku yltyy" jne.
Mutta mitä, kun vauva itkee aivan täysillä huutaen HETI kun se lasketaan sänkyyn? Ja kun mikään silittely ei rauhoita vauvaa yhtään? Selkää ei edes voi silitellä, kun vauva heittäytyy selälleen (tai nousee seisomaan, jos jaksaa). Ja kun vauva on rauhoitettu sylissä ja yrittää laskea sänkyyn, niin täysillä huuto alkaa jo matkalla sänkyyn?
Miten siis tehdä "lempeä" unikoulu? Kauanko vauva itkee? Kauanko itkua jatkuu? Onko tämä normaalia?
Kiitos tuhannesti kokemuksista! Yksinään en halua itkettää enkä oikein muutenkaan, mutta jotain on tehtävä.
t. Epätoivoisen väsynyt 1-5 kertaa tunnissa heräilevän 11-kuisen äiti
Kommentit (50)
Jos äiti ei kestä kuunnella itkua, niin valvokoon sitten. Minä olen kestänyt sen itkun. Jotenkin tuntuu omituiselta, että aikuinen ihminen jaksaa herätä vuoden -jopa useampia vuosia- joka yö vauvansa kanssa. Vaihtoehtona on kuunnella 3-5 iltaa ja yötä rääkymistä, minkä jälkeen vauva osaa sitten nukkua öisin.
Omat, nyt jo kouluikäiset lapseni olen unikouluttanut (huudattanut), kun he olivat vauvoja, koska tiesin tarvitsevani itsekin ne yöunet.
Hassua, kuinka Suomessa äidit aivopestään hermoheikoiksi. Vauvat itkevät ja sillä sipuli. Mutta ei aikuisen tule hyppiä 24/7 sen vauvan itkun mukaan. No, okei. Pari ekaa kuukautta kyllä eletään kaaoksessa, mutta katsokaa nyt jo peiliin, jos joku perusterve kasikuinen valvottaa teitä joka yö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laitan vielä, jos joku vielä jaksaa kertoilla.
Eli millaista "unikoulutusta" (EI yksinitketystä!) olet kokeillut, toimiko se ja miten? Kauanko vauva itki kerrallaan ennen nukahtamista, miten kovasti, kauanko itkua jatkui?
lapsi voi vaatia paljon hytkyttelyä, keinuttelua, vaunujen jatkuvaa liikkeessä oloa jne. Meidän poikamme oli erityisen vaikea tapaus saada nukkumaan alle parin vuoden ikäisenä, nykyään hänellä todettu dyspraksia, lieviä motorisia ongelmia sekä aistin yliherkkyyksiä. Lisäksi ongelmana oli kyllä maitoallergiakin (suolistoperäinen ja todettiin vasta vajaa 2 v).
Muistan aina esim. ristiäisistä, kun lasta piti jatkuvasti hytkyttää (varmaan aika kummallisen ja levottoman näköistä).
Yökaudet vedimme häntä eestaas kärryissä sisällä, nopeasti, nopeasti. Tuolloin vauva oli rauhassa, ei kuitenkaan vielä nukkunut pariin tuntiin, mutta sai levollisen olon, joka oli nukahtamisen edellytys. Välillä keinutimme vauvaa vaunujen kopassa miehen kanssa yhdessä niin että joka paikkaa särki. Aina kun piti puolta vaihtaa, kun käsi ja olkapää väsyivät, alkoi vauva huutaa kuin halvattu.
Sylissä ihanin heijaus oli se kun vauva oli tiukasti sylissä makuultaan ja sitten käänsin vartaloa napakasti puolelta toiselle, niin että vauva keinui nopeasti nopeasti eestaas. Silloin vauva nautti ja silmät lurppasivat lupaavasti.
Lähtisin yksityiselle allergologille selvittämään maitoallergia-asiaa (yksi tai kaksi kertaa ei maksa paljoa) ja jos ei sieltä selviä mitään jatkaisin selvittelyjä lastenneurologilla.
Voimia teille kovasti!
Jos vauva nukkuu paremmin sinun vieressä, niin anna nukkua. Sinäkin totut siihen lapsen vieressä nukkumiseen. Jotkut lapset vain tarvitsevat enemmän läheisyyttä - vaikkei kaikki sitä tahdo uskoa. Meilläkin on unikouluja yritetty, että oppisivat omissa sängyissä nukkumaan (kun jostain syystä länsimaissa pidetään tärkeänä, että jo vauvasta opitaan nukkumaan yksin, vaikkei se ole "lajille" ominaista), mutta tuntuu turhalta itkettää tuntikaupalla kun perhepedissä nukkuvat niin hyvin. Alle vuoden ikäisinä molemmat nukkuneet pitkät yöunet.
Sitä tottuu nukkumaan vauvan vieressä ja vähän tiiviimmin, meillä on lastensänky vanhempien sängyn jatkona, niin että sänky on tarpeeksi leveä kaikille, ja hyvin nukutaan kaikki:). Minä en vaihtaisi perhepetiä pois mistään hinnasta, mutta kai ne lapset jossain vaiheessa haluavat omiin sänkyihin siirtyä, kun ovat siihen valmiita. Sanottakoon vielä, että illalla vauva herää pari kertaa ennenkuin menen viereen nukkumaan, imetän niin nukahtaa uudestaan. Kun menen itse viereen nukkumaan, niin ei enää heräile. Isän syliin vauva joskus nukahtaa ja siitä siirretään sänkyyn, eli jos on tarpeeksi väsynyt nukahtaa isänkin syliin ilman tissiä.
Olisikohan niin, että teidän kannattaisi vähäksi aikaa unohtaa kaikki unikoulut kun ei tahdo onnistua. Jos säännölliset rutiinit eivät toimi ja unikoulu, niin mitä jos koittaisitte mennä lapsen ehdoilla vähän aikaa. Jos lapsi stressaantuu nukuttamistilanteessa eikä lopulta enää saa unta kun on niin kireä...? Pitäkää vaan illalla sylissä älkääkä edes yrittäkö nukuttaa. Kyllähän vauvaa alkaa lopulta väsyyttää ja uni tulee vaikka vanhemman syliin. Siitä sitten yhdessä sänkyyn nukkumaan. Jos vauva ei nuku yöllä kuin pikku pätkiä, niin tosiaan mietityttää, että onko jokin vialla. Päivällä kai kumminkin nukkuu? Nukkuuko liian pitkään päivällä? Jos unta ei vain yksinkertaisesti riitä yöksi. Minun lapset eivät kumpikaan ole nukkuneet pitkiä päiväunia, mutta sen sijaan molemmat nukkuneet hyvin yöt. Toisilla taas menee niin, että jos ei nuku päivällä, niin ei nuku yölläkään. Koita jaksaa! On varmasti rankkaa!
t. hyvin yönsä nukkuneiden tyttöjen äiti
Nukumme perhepedissä, mutta se ei auta heräilyyn. Päiväunia nukutaan kahdesti n. 45min. Yritämme juuri siirtyä yksiin pidempiin uniin, joskus yhdet onnistuu 1,5-2h unet, usein ei. En tiedä onko heijaamalla takaisin uneen auttaminen päiväunilla (nukkuu ulkona) avuksi vai haitaksi.
Miten aistiyliherkkyys ilmenee?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis emme me päivällä nuku perhepedissä, päiväunet nukkuu ulkona vaunuissa (muualla ei onnistu, sisällä en saa nukkumaan ollenkaan).
sinuna menisin yksityiselle lääkärille ja vaatisin selvittämään mikä lapsella on vialla.
Onko maitoallergiaa selvitelty? Itse tekisin tilanteessanne niin, että koittaisin pari päivää jättää kaikki yleisimmät allergian aiheuttajat pois. Katso läpi esim. päiväkodin/koulun allergiakaavake ja jätä pois kaikki siinä mainitut ruuat. Syötä maidotonta allergisille tarkoitettua puuroa (tehty esim. hirssistä/tattarista) / veteen tehtyä riisipuuroa, ruuaksi riisiä ja possunlihaa ja maissia, mausteeksi korkeintaan maustepippuria ja (ruoho)sipulia, juomaksi vettä, välipalaksi mustikkaa/vadelmaa. Nämä ovat kaikki hyvin siedettyjä ruoka-aineita, joille vain harvat ovat allergisia. Jos tämä ruokavalio tuo apua nukkumisiin niin sitten mars tarkempiin allergiatutkimuksiin: huom! jos itse imetät sinun tulee itse noudattaa samaa ruokavaliota!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä vauva oli tottunut nukahtamaan rinnalle ja nukuttiin perhepedissä. Yöt alkoivat olla katkonaisia ja tarvitsimme unta, jota kokeilimme keinoa jossa isä nukutti vauvan viereensä (vauva oli tällöin noin 7,5 kk).
Ensimmäisenä iltana huutoa kesti noin puoli tuntia, jonka jälkeen vauva nukahti. Toisena iltana huutoa oli enää reilu 10 minuuttia ja viikon jälkeen vauva nukahti ilman itkua. Yöt rauhoittuivat, eikä yömaidon tilkalle herätty enää - yleensä yöheräämisiä on ollut tämän jälkeen maksimissa 1 yössä. Vesitilkan jälkeen vauva nukahtaa uudelleen.
Nyt, kun vauva on reilun 10 kk, totutellaan pinnasänkyyn. Se onkin kokonaan toinen tarina ;)
Kiitos vinkeistä!! Valitettavasti ...meillä nukutaan perhepedissä, eikä vauva nuku silti. Siksipä olemme alkaneet kokeilla omaa sänkyä, jos nukkuisi siinä (ei). Ja tunteella hoidetaan kyllä. Mutta kun en pysty toista vuotta vuorokaudet ympäri valvomaan. ...vauva ei nukahda tissille, joten Pantleyn metodi ei oikein auta! Nukahtaa vain hytkyttelemällä (paljon!) syliin. (Ja ei siksi koska olisimme opettaneet hänet siihen, vaan koska mikään muu ei ole koskaan auttanut, yritetty on alusta asti itse nukahtamista, turhaan.) Pysyvä nukkuma-aika ja iltarutiinitkin on (kun on muistakin lapsia, joilla jo ennestään nukkuma-aika ja iltarutiinit). Mutta parina iltana olen kokeillut opettaa nukahtaa omaan sänkyyn ja puolessa tunnissa ei ole täysillä huuto tassutellessa hiljentynyt yhtään... (siis välissä aina olen ottanut syliin mutta sänkyyn laittaessa huuto alkaa HETI) :( Mihin tästä?! (Pantleyn metodia kokeilin aikanaan esikoiselle, tuloksena että irrotettuani hänet rinnasta 36 kertaa(!!) samalla nukutuskerralla vauva oli jo niin hysteerinen, ettei tissi eikä mikään enää rauhoittanut häntä...)
On unikoulu, pyydä, että ottavat lapsenne sinne muutamaksi yöksi. Yleensä antavat ohjeet puhelimitse, mutta vaikeammat tapaukset ainakin täällä Kotkassa otetaan unikouluun, jonka järjestää ensi- ja turvakotiyhdistys.
T. Äiti, joka juuri nyt unikouluttaa neljättä lastaan, joka heräili pahimmillaan viisi-kuusi kertaa yössä ja jolle ei kelvannut vieressä olo, ei tissi, ei tutti. Nyt meillä aletaan rauhoittua. (Muita meillä ei ole tarvinnut unikouluttaa.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta valitettavasti kaikki nuo keinot ovat jo käytössä. :-0 Yöheräily on kuitenkin mennyt ihan sekavaksi, enkä pysty toteamaan selkeää yhteyttä ruokiin/dieettiin (omaan tai vauvan). Tosi monet tuttuni ovat sitä mieltä, että kestoheräily on jäänyt vaan vauvalla päälle. Mistä sitä tietää, kun ei tuo osaa vielä puhua. Nyt lopulta muut tiet kokeiltuani olisin jo taipuvainen suuressa epätoivossani kokeilemaan, josko jonkinlaisesta lempeästä uneen opettamisesta olisi apu, mutta kun en tiedä miten!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
isä nukutti vauvan viereensä (vauva oli tällöin noin 7,5 kk). Ensimmäisenä iltana huutoa kesti noin puoli tuntia, jonka jälkeen vauva nukahti. Toisena iltana huutoa oli enää reilu 10 minuuttia ja viikon jälkeen vauva nukahti ilman itkua.
Nukuttiko isä vauvan syliin vai viereensä ihan sänkyyn? Miten sai nukahtamaan sänkyyn? Meillä isä voi nukuttaa vauvan syliin, mutta kumpikaan meistä ei muualle. (Tai olen välillä saanut vauvan nukahtamaan voimakkaasti tassuttelemalla sänkyyn mutta useinmiten itkee aivan liikaa, jotta onnistuisi sietokykyni/isompien lasten nukkumamahdollisuuden rajoissa, eli >30min.) Ekoilla iltaheräämisilläkin isä saa nukahtamaan uudestaan (syliin vain) mutta yöllä vauva ei nukahda syliin vaan huutaa miehen kanssa kunnes pääsee mulle tissille, johon nukahtaa tai ei sitten nukahda. :-0 Mies ei kyllä yli puolta tuntia jaksa yrittää...
isä nukutti vauvan viereensä (vauva oli tällöin noin 7,5 kk). Ensimmäisenä iltana huutoa kesti noin puoli tuntia, jonka jälkeen vauva nukahti. Toisena iltana huutoa oli enää reilu 10 minuuttia ja viikon jälkeen vauva nukahti ilman itkua.
Nukuttiko isä vauvan syliin vai viereensä ihan sänkyyn? Miten sai nukahtamaan sänkyyn? Meillä isä voi nukuttaa vauvan syliin, mutta kumpikaan meistä ei muualle. (Tai olen välillä saanut vauvan nukahtamaan voimakkaasti tassuttelemalla sänkyyn mutta useinmiten itkee aivan liikaa, jotta onnistuisi sietokykyni/isompien lasten nukkumamahdollisuuden rajoissa, eli >30min.) Ekoilla iltaheräämisilläkin isä saa nukahtamaan uudestaan (syliin vain) mutta yöllä vauva ei nukahda syliin vaan huutaa miehen kanssa kunnes pääsee mulle tissille, johon nukahtaa tai ei sitten nukahda. :-0 Mies ei kyllä yli puolta tuntia jaksa yrittää...
Eli jonkin verran oli kuulemma pitänyt aloillaan, ettei lapsi kieri ympäri sänkyä ja lopulta vauva oli nukahtanut siihen viereen itkemisen jälkeen. Kyllä varmasti oli jaksamista minunkin miehelläni tuossa nukuttamisessa, mutta minun itkunsietokyky on paljon huonompi :)
nohdin mainita, että kun vieroitimme yömaidosta, nukuin pari viikkoa eri sängyssä. Yöt tosiaan rauhoittuivat tuolla menetelmällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
yleensä huutopätkät on kestäneet sellaiset 15min. kerrallaan. Vaikeimpia on yleensä sellaiset lapset, joilla alkujaan puuttuneet iltarutiinit. Usein niissä tilanteissa on ensin luotu iltarutiinit esim. edellisen viikon aikana ja sitten vasta aloitettu ns. unikoulu tassutellen.
Ja kannattaa miettiä että mitä lapsi huutaa... onko huuto lohdutonta vai kiukkuitkua.
Usein äiti on kaikkein huonoin unikoulun aloittaja. Paremmin unikoulun pito sujuu yleensä isiltä. Oman kokemukseni mukaan monissa perheissä alkuperehdytyksen jälkeen ei minua enää ole tarvittukkaan, kun isä on aloittanut itse unikoulun ja lapsi nukkuukin jo yöt ennen sovittua "apuyötä/öitä".
Jaksaisitko kertoa miten unikoulua on pidetty? Ja miten reagoida erilaiseen itkuun?
9 kk ikäisen poikamme yöimetyksestä ja samalla halusimme saada yöt yhtenäisemmiksi. Isä hoiti vieroituksen. Ensimmäisenä yönä lapsi valvoi 1,5 tuntia ja itki siinä aina välillä lyhyitä pätkiä, jolloin mies otti syliin ja laittoi aina lapsen rauhoituttua pinnasänkyyn, joka meidän sängyn vieressä. Toisena yönä vauva valvoi 45 minuuttia ja itki vain ihan hetken herätessään. Kolmantena yönä heräsi, mutta nukahti heti uudelleen tassutteluun. Itse en toteuttaisi sellaista unikoulua, jossa lapsi jätetäisiin yksin. Itkua en kuitenkaan pelkää, kunhan vanhempi on siinä lapsen kanssa.
Teillä nuo yöt kuulostavat kuitenkin ihan joltain muulta kuin miltä meidän kuulostivat ennen tätä unikouluakaan, joten en tiedä onko tästä mitään apua. Lieneekö ainoa vaihtoehto tuossa sellainen, että lapsi laitetaan pinnikseen ja sitten vanhempi odottaa vieressä niin kauan, että lapsi kerta kaikkiaan nukahtaa sinne? Tuntuisi kyllä siltä, että ehkä tuossa on kyse jostain muusta kuin opitusta tavasta. Jos tilanne on koko ajan tuollainen, niin epäilen kyllä, onko teillä voimavaroja nyt minkään unikoulun toteuttamiseen. Minä olisin kyllä kuollut väsymykseen jo aikoja sitten.
vähintäänkin puolikuollut olo on kyllä melkeinpä koko ajan. Olet kyllä oikeassa, voimavarat toteutukseen taitaa puuttua. Mutta teidän kokemus kuulostaa ihan inhimilliseltä, ettei tuon enempää itkua, miksiköhän meillä ei onnistu.
Meillä on esikoinen nyt 5 kk ja suorastaan rakastaa nukkumaan menoa omaan pinnikseen, iltarutiinina on vain kippaus sänkyyn ja hyvän yön halit ja pusut ja poika alkaa nukkumaan melkein heti joskus jää joklailemaan ja nukahtaa vasta hetken kuluttua ja joskus harvoin vaatii muutaman kerran uudet iltapusut ja halit ennenkun nukahtaa. Toisaalta ollaan alusta asti rauhoteltu poika omaan sänkyynsä jos itkee ja yleensä silitelty päästä ja puheltu rauhallisesti, vain silloin jos itku yltyi pienempänä niin otettiin toki syliin ja tissille, mutta heti alusta asti huomasin sen että menee vain levottomammaksi jos edes takas nostelee pinniksestä syliin ja takaisin. Opin sen kautta tunnistamaan itkut ja suurin osa niistä meni ohi pelkällä rauhoittelulla ja silityksillä kun vain luotti omaan äidinvaistoon. Tietysti silloin kun on jokin syy itkuun esim masuvaivoja tai rokotuksen jälkeistä itkuisuutta niin asia voi olla toinen mutta yleensä vain yksi ilta. Kaikkien kannalta on parempi että aloitatte unikoulun tai miksi sitä nyt ikinä haluaa kutsuakkaan, me ei olla mitään kirjoja sen suhteen luettu ollaan pelattu ihan vaan maalaisjärjellä ja äidin vaistolla, rakkaus on myös rajoja ja se luo perusturvallisuutta.
Vauva väsyessään alkaa pienen kitinän/itkun joka nukkumaan vietäessä yltyy ihan hysteeriseksi. Sitä sitten kestää aikas kauan ennen kuin nukahtaa. Nukkumaan meneminen on kauhea mörkö ja suuri kauhistus. Vauva nukkuu kyllä kunhan vain ehtii itkultaan/huudoltaan nukahtaa. Nelikuinen on nyt. Siis ihan hysteeristä suoraa huutoa kun tajuaa että nukkumaan olisi taas meneminen. Sydäntä särkee kun mietin että miten olen saanut esikoiseni näin pahasti rikki... Kaikki sympatiat kaikille teille joilla vaikeasti nukahtavia tapauksia.
Tekee tuota päivisin. Ihan vaan väsyessään alkaa huutaa. Ei auta vaikka laittaa hyvissä ajoin nukkumaan, alkaa huutaa silti. Öisin tassuttelu ei auta, on niin levoton nukkuja.
Esikoiselle pidettiin unikoulu n. 9kk:n iässä. Ensimmäiset illat olivat pahempia, viikossa kitinäkin jäi pois ja siitä lähtien on nukkunut hyvin. Yöheräilytkin jäi sitten siinä sivussa pikkuhiljaa pois.
Ensimmäisinä iltoina käytiin sängyn luona, kahden minuutin välein aluksi ja sitten ania pidennettiin aikaa. Ja kuulihan tuo meidän elämisen äänet omaan huoneeseensa, ei siis "kadottu" mihinkään.
Tähän puolivuotiaaseen ei olla vielä kokeiltu, tuntuu niin pieneltä vielä. Pari kuukautta ja sitten meillä taas on unikoulun vuoro.
Uskon että nämä on yksilöllisiä juttuja. Kaikille lapsille ei sovi huudatus, ovat herkempiä yms. Tempperamenttisille taas joutuu ehkä laittamaan ikään kuin kovan kovaa vastaan etteivät ihan rieku miten haluavat( älkääkä nyt hemmetti vie väkisin vääntäkö tästä lauseesta mitään mitä se ei tarkoita, moni kun täällä haluaa aina käsittää asiat väärin!!).
motoriikassa ainakaan varmaan erityistä ongelmaa? Ryömimään oppi puolivuotiaana, sitten joskus konttaamaan ja istumaan, just alkoi ottaa askelia (11kk), kynällä suhii paperille ja pinsetillä poimii tavaroita, kai aika normaalia ikämeininkiä. Kovin on vuorovaikutteinen ja kontaktihakuinen lapsi, isompien kanssa "pelleilee" jatkuvasti. Mutta tosiaan hytkyttää on pitänyt syntymästä asti pieniä poikkeuksia lukuunottamatta. Ihan pienenä vauvana piti hytkytellä hereilläkin.