Oletko koskaan ollut nälkäinen siksi, että ei ole ollut rahaa?

vaikka olen ollut köyhä

sinkkuna osa-aikatyössä välillä oli tiukkaa. söin esim riisiä viikon, en muuta :P

En saanut edes kahvia viikkoon kun ei ollut varaa. Makaronia taisi olla kaapissa ja jotain marjoja pakastimessa. Olin työttömänä siihen aikaan.

Mies kyllä söi päivän aikana, mutta ei kuulemma hoksannut tuoda ruokaa minulle asti. Tai antaa rahaa ruokaan, enkä minä kehdannut pyytää, tuore suhde näet. Nykyään tuo mies on ex.

Joskus on ollut tili tyhjä jo pari viikkoa ennen palkkapäivää, mutta aina sitä jotain makaroonia ja ketsuppia tms. on ollut kaapeissa.



Nuudelit oli aika yleinen köyhäilyruoka opiskeluaikoina.

n 10-15 v sitten. Kävin töissä, mutta palkka oli surkee ja opiskelinkin sitten iltaisin. Raha ei riittänyt välillä edes opiskelukirjoihin, mutta tentin muistiinpanoistani. Sain niin huonoa palkkaa, että sain sitten lopulta myös asumistukea vaikka asuin kaupungin vuokra-asunnossa (sinkkuna). Oli nälkä, kävin välillä viikonloppuna mummilla syömässä kun ei kertakaikkiaan ollut mitään. Kävin yhdessä kaupassa josta sai ostaa ostaa kananmunia kappaleittain ihan sen takia kun ei ollut varaa siihen 6 kappaleeseen.



Täytyy sanoa, että kaikesta huolimatta se kannusti minua opiskelemaan ja saavuttamaan aseman työpaikassa jota ei muuten olisi ehkä tullut hankkineeksi. Enää ei tarvitse nähdä nälkää, mutta ymmärrän erittäin hyvin köyhiä ihmisiä.

lisää, että pidin muuten kunnia-asianani luovuttaa sen vuokrakämpän köyhemmälle heti kun mulla oli varaa asumisoikeusasuntoon. Nytten asun ikiomassa (tai no, pankin) asunnossa.

Nälkäkin onollut ,kun ei ole kerinnyt syömään,Meilläon aina kuiva muonaa ja säilykkeitä.Pakkasessa on vihanneksiä ,marjoja ,leipää ja lihoja.Jos vaikka ei olisi rahaa ei vähään aikaan nälkään kuoltaisi.

Vaikken olekaan aina elänyt leveästi, on ruokaan riittänyt aina rahaa.

Ei ollut rahaa syödä kuin kerran päivässä. Töissä joskus varastelin ruokaa esim. palaverin jälkeen jääneitä voileipiä tms.



Luojan kiitos en ollut tuohon aikaan perheellinen. En edes halua kuvitella mitä on köyhyys lasten kanssa.

opiskeluaikana.

Olin opiskelujen loppuvaiheessa vuoden mittaisessa palkattomassa työharjoittelussa. Sain työharjoittelun ajalta normaalisti opintotukea toukokuuhun asti. Kesä piti pärjätä opintolainan turvin, eikä se riittänyt kuin vuokran maksuun :/

vaikka olen köyhä yh. Koskaan ei ole ruoka loppu eikä tili täysin tyhjä. Ennakointia, ystävät, ennakointia.

mutta usein nykyisessä elämäntilanteessani (yksinhuoltaja), joudun ostamaan ravintosisällöltään köyhää ruokaa vain siksi, ettei rahat joskus riitä esim. ennen palkkapäivää/lapsilisäpäivää parempaan.

perjantaina, lauantai ja eilen viimeksi!



Onneksi tänään tuli rahaa ja tuollaista tilannetta ei enää koskaan tule.

16 jatkaa..



Kelan nettisivujen antamien väärien tietojen syytä.



Piti tulla jo ke. rahaa mutta eipä sit tullukaan.

Oltiin aika köyhiä, kun olin lapsi, mutta nälkää ei tarvinnut koskaan nähdä. Opiskeluaikoina taas rahaa oli niin paljon, ettei koskaan sitä ennen eikä sen jälkeen. Kävin töissä opiskeluaikoina, ja nostin kaikki lainatkin (80-luvulla ihan "pakko"). Olin lähes 20 vuotta kotiäitinä, ja vaikka maksoin opintolainoja, ei rahat olleet koskaan lopussa. Nyt, kun olen töissä, on koko ajan tuhansia euroja tilillä, vaikka olen pienipalkkainen.

tilanne se, että minä työtön, mies apurahatutkijana, lapsi koulussa. En syö aamiaista ("ei ole nälkä"), enkä lounasta (kukaan ei ole kotona), syön vasta kun lapsi tulee koulusta. Vuokra ym. pakolliset menot nielee ison osan rahoista ja pakko kiristää vyötä, kirjaimellisesti. En ole enää muutakaan keksinyt, ja yllättävän nopeasti tähän on tottunut, enää ei edes tule nälkä ennen kuin joskus iltapäivällä.



No, mahdun ainakin vanhoihin farkkuihini...

tilanne se, että minä työtön, mies apurahatutkijana, lapsi koulussa. En syö aamiaista ("ei ole nälkä"), enkä lounasta (kukaan ei ole kotona), syön vasta kun lapsi tulee koulusta. Vuokra ym. pakolliset menot nielee ison osan rahoista ja pakko kiristää vyötä, kirjaimellisesti. En ole enää muutakaan keksinyt, ja yllättävän nopeasti tähän on tottunut, enää ei edes tule nälkä ennen kuin joskus iltapäivällä.

No, mahdun ainakin vanhoihin farkkuihini...

minä olin kotiäitinä ja mies lomautettiin. jouduttiin silloin elämään pitkään pelkällä vedellä. Lapselle kyllä saatiin ruokaa ostettua ja pari laskua aina maksettua. Tarpeeksi kauan kun oltiin syömättä niin jouduin sairaalaan. sen jälkeen sukulaiset tajusivat tilanteemme (ei kehdattu keneltäkään rahaa pyytää)

saimme aina välillä sukulaisilta ruokakasseja.

mutta se ei koskaan johtunut siitä etteikö rahaa olisi ollut alunperin, vaan siitä että ne rahat menivät bilettämiseen ja vaatteisiin, jotka koin tuolloin tärkeämpänä kuin syöminen.

Pääsin peruutuspaikalla, paperit eteenpäin vasta koulun aloituspäivänä.

Ei ollut yhtään rahaa. Pääsin tutuille asumaan pariksi vkoksi ja kun sain halvan kämpän, söin hernekeittopurkkia 3 pv jne.

Fattassa hukkas paperit, kun sain sieltä jotain, sain monta, monta sataa.

Kävin verta luovuttamassa mahd usein ja menin aina ennen sulkemisaikaa. Hoitajat antoivat ylimääräiset leivät ja pullat mukaani. Laihduin tosi paljon tätä kesti lähes puoli vuotta. Välillä ystäväni otti mut mukaan kirppikselle. Olin hyvä myymään. Mä myin kaikkien tavaroita ja mun ei tarvinnut maksaa paikkamaksua.