Vauva isälle erossa?

Ajattelet selvästi lasten parasta. Pysyt myös ajattelemaan asiaa isän kannalta. Todella kypsän ja viisaan oloinen ihminen tunnut olevan.



Harmi, että asiat teillä on tuossa pisteessä. Aina ei eroon pysty vaikuttamaan ja sen syyt eivät edes muille kuulu. Olette varmasti tehneet sen, mikä on teille kaikille loppuviimein parasta.



Minusta tilanteessasi voi olla oikein hyvä ratkaisu, että isä on lasten lähivanhempi. Ne, jotka täällä sitä arvostelevat eivät varmasti todella ymmärrä, mitä tarkoittaa olla masentunut. Jos olet tarvinnut sairaalahoitoa ja nyt tarvitset jatkuvaa lääkitystä, ei puhuta mistään "mua ei huvita" tai "tahdon omaa aikaa" jutuista vaan vakavasta sairaudesta.Hienoa, että jaksat vielä miettiä lastesi parasta.



Eihän mikään tilanne ole pysyvä. Voitte muuttaa asumisjärjestelyjä vielä tilanteiden muututtua. Eikä äitiys ole yhtään huonompaa, vaikka ei lastensa lähihuoltaja olekaan.



Tuttavapiirissäni on perhe, jossa äiti sairastui toisen lapsen jälkeen erittäin vakavaan masennukseen. Yritti jopa ottaa hengen itseltään. Tilanne kehittyi siihen, että pariskunta tajusi, että ero on paras ratkaisu sekä tämän äidin toipumisen, että kaiken muunkin takia. Äidin kunto oli heikko eron aikoihin ja aluksi lapset olivat isänsä luona. Jossain vaiheessa he olivat vikko ja viikko systeemillä molempien luona, mutta koulun alkamisen takia piti päättää missä lapset asuvat. He päättivät, että isän luona.

Olen jutellut äidin kanssa ja hän on nykyään hyvässä kunnossa. Hän on nykyään erittäin vahvan oloinen ja tyytyväisyys elämään säteilee hänestä. Lapset ovat jo murkkuja ja edelleen isänsä luona, koska asuvat eri kaupungeissa. Johan se kaveripiirikin on tärkeämpi kuin asuminen äidin kanssa...



Tsemppiä sulle ja teille kaikille! Rohkeutta tehdä päätöksiä sen mukaan, mikä teistä itsestä tuntuu oikealta, eikä sen mukaan, mitä muut ajattelevat tai sanovat.

Tällä palstalla on paljon äitejä, jotka eivät juuri ole elämän harmaita ja mustia puolia nähneet ja jotka kuvittelevat tietävänsä, miten kuuluu elää oikein. Suodata sellaset.

Kyseessä on siis ihan vastuuntuntoinen ja lapsista huolehtimaan kykenevä mies. Lasten isä.



Tottakai voi tehdä niin, että isä on lähivanhempi ja äiti on etävanhempi.



Tapaamis- ja elatussopimuksen VOI TEHDÄ MÄÄRÄAIKAISEKSI se vaan edellyttää että tietyn ajan jälkeen käydään tekemässä uusi sopimus, samanlainen kuin entinen tai erilainen.



Meillä on elatussopimus vuoden loppuun, siis 6 kk mittainen, johtuen tilanteista, jotka tulevat muuttumaan syksyn aikana.



Missä laissa sanotaan, että tapaamiset ovat aina automaattisesti joka toinen viikonloppu???!!



Ajattelu on vanhanaikainen ja jähmeä eikä sovi suurellekaan osalle ihmisiä, ei edes lapsille.



Nuorin lapsi on 7 kk ikäinen. Hänelle tapaamiset 2 viikon välein ovat liian harvoin: 12 päivää ennenkuin näkee 2 päivää toista vanhempaansa... 12 pv on vauvalle hylkääminen ja sinä aikana siis etävanhempi unohtuu.



Siis kannattaa suunnitella sellaiset tapaamiset, että pystyt tapaamaan lapsia vaikkapa kolme kertaa viikon aikana. Aina lasten ei tarvitse olla edes yötä, ilta tai päivä riittää.



Voitte myös katsoa miten tapaamiset lähtevät sujumaan, miten lapset ikävöivät ja mitä käytännössä jaksat, ja ne voidaan toteuttaa sen mukaan.

vähän samanlainen tilanne aikoinaan. Hänellä oli 3v lapsi ja 6kk ikäinen lapsi. Molemmat jäivät isälle ja hänestä tuli viikonloppuäiti. Mutta nyt kun pienempi on jo 4 vuotias ja hän on saanut oman päänsä ja asiansa kuntoon ja haluaisi kokonaan lapset itselleen, se ei enää onnistu.



Eli harkitse tarkkaan oletko valmis siihen, että lapset ehkä sitten asuvat isällään AINA.. vai onko isä semmoinen, että parannuttuasi ja jos mielesi muuttuu, voitte muuttaa asumisjärjestelyjä.

Meillä oli lapset 7v, 1v 3kk ja 3kk kun erosimme. En nyt lähde syitä selittämään, tulis turhan pitkä tarina. Lapset jäi kuitenkin isälleen erossa. Sopimukset tehtiin aina vuodeksi kerrallaan, että missä lapset asuvat. Nuorimman ollessa 2,5v niin oma elämäni ja terveyteni oli siinä mallissa, että kykenin hoitamaan lapsia enemmän. Vanhin halusi jäädä kuitenkin tuollon isälleen, mutta nuorimmat tulivat asumaan minun kanssani.

vähän samanlainen tilanne aikoinaan. Hänellä oli 3v lapsi ja 6kk ikäinen lapsi. Molemmat jäivät isälle ja hänestä tuli viikonloppuäiti. Mutta nyt kun pienempi on jo 4 vuotias ja hän on saanut oman päänsä ja asiansa kuntoon ja haluaisi kokonaan lapset itselleen, se ei enää onnistu.

Eli harkitse tarkkaan oletko valmis siihen, että lapset ehkä sitten asuvat isällään AINA.. vai onko isä semmoinen, että parannuttuasi ja jos mielesi muuttuu, voitte muuttaa asumisjärjestelyjä.

vähän samanlainen tilanne aikoinaan. Hänellä oli 3v lapsi ja 6kk ikäinen lapsi. Molemmat jäivät isälle ja hänestä tuli viikonloppuäiti. Mutta nyt kun pienempi on jo 4 vuotias ja hän on saanut oman päänsä ja asiansa kuntoon ja haluaisi kokonaan lapset itselleen, se ei enää onnistu. Eli harkitse tarkkaan oletko valmis siihen, että lapset ehkä sitten asuvat isällään AINA.. vai onko isä semmoinen, että parannuttuasi ja jos mielesi muuttuu, voitte muuttaa asumisjärjestelyjä.

Juuri tämä takia kannattaa tehdä nämä asumisjärjestelyyn liittyvät kuten tapaamis- ja eltussopimukset määräaikaiseksi.

jätät kaikki isälle! Olet parempi äiti sitte vloppuisin,ku lapset tulee käymään... Hoidat itsesi kunton,niin jaksat paremmin! Voimia!

näät lapsia aina kun voit ja jaksat

Jos ero on väistämätön ja isä pärjää kaikkien lasten kanssa, niin varmaan parempi sitten vauvankin jäädä hänelle. Meillä ainakin pikkuiselle ovat isosisarukset olleet tosi tärkeitä ja toisin päin. Perhe säilyy enempi entisellään.

Olen muutenkin sitä mieltä, ettei pikkulapsiaikana kannata erota, poikkeuksena tietysti, jos perheessä väkivaltaa tmv, jolloin eron ymmärrän. Mutta tuskin äiti tuollon jättäis lapsia isälle, siis jos isä väkivaltainen.

Hoidat itsesi kuntoon ja sitten saa lapsetkin nauttia virkeämmän äidin seurasta. Sinulla on hyvä syy kuntoutua :lapset, joten tsemppiä ja voimia!

siinä missä äiti pystyy lapset hoitamaan niin pystyy isätkin. Voimia.