Miten teitä kuritettiin lapsena? Ruumiillisesti tms.

ole piiskaa tullut koskaan. Ei edes tukkapöllyä. Joskus äiti huusi, yleensä kyllä ihan aiheesta. Isä vaan "mulkoili" syyllistävästi tarvittaessa. Joskus juteltiin kaveriporukassa ja kukaan meistä ei ole saanut mitään fyysistä kuritusta. Yksi muisti, että heillä naapurin lapset sai selkään joskus, mutta ketään meistä suoraan se ei ollut koskenut.

Olin äärettömän kiltti ja arka lapsi, joka olisi seissyt vaikka päällään miellyttääkseen ja totellakseen äitiä ja isää. Siksi rangaistukset tulivat aina jotenkin puun takaa; vahingoista, ei tottelemattomuudesta. Herättivät pelkoa ja myöhemmin vihaa. Aikuisena pystyn käsittelemään asian hyvinkin, mutta lapsena pelkäsin. Ei hyvä.

niskavilloista, välillä niin että tuntui jotta pää lähtis irti, välillä vitsaa pyllylle, paljaalle tai housut päällä, välillä remmiä, kevyintä oli läimäytys pyllylle. On lyöty hengarilla, pari kertaa äidiltä saanut mustansilmän, yhden kerran äiti juoksi yöllä perässäni leipäveitsen kanssa (olin 13 ja ihan kotona vaan, erehdyin sanomaan jotain äidin juomisesta), veli heräsi ja hermostui ja potkaisi Minua täysillä vatsaan, pääsin vessaan pakoon, vatsa oli kipeä monta päivää. Kerran tulin jostain discosta, ehkä 14 vee ja äitini oli jälleen humalassa, sai jostain pultit ja kun olin menossa nukkumaan, hyökkäsi takaapäin kimppuuni, repi pöytälampun johtoineen, heitti minua sillä ja lopuksi täysillä työnsi minut sängylleni, johon lensin niin, että pohjalaveri halkesi.



Ja ikinä, koskaan, ei kukaan omakotitalonaapuri, ei rivitalonaapuri, puuttunut näihin taatusti näkyviin ja kuuluviin asioihin. Ja koska kukaan ei puuttunut, enpä kokenut, että minulla olisi ollut mitään syytä sanoa kenellekään mitään. Kunhan kärsin nahoissani, että olin tuollaiselle äidille syntynyt. Se mikä on periytynyt on se, että huudan ja kiroan helposti lapsilleni. Tiedän sen ja en pääse tavasta eroon, vaikka kuinka olen yrittänyt ja asiaa terapiassakin käynyt läpi. Yritämme elää uskossa, että ei haukku haavaa tee...