Miten teitä kuritettiin lapsena? Ruumiillisesti tms.

..koivunoksalla :) Ihan hyvästä syystä aina. Ei ole todellakaan jäänyt traumoja. Olen auktoriteettia kunnioittava ihminen ja hyvissä väleissä vanhempieni kanssa.

äiti mätki jos sai käteensä jotain kättä pitempää. Aina syystä. En muistele pahalla, mutta ihmettelen miten yhden tytön äidillä oli niin huonot hermot kun itse jaksan yleensä kahta todella hankalaa poikaa hakkaamatta niitä millään. Joskus on tullut annettua pieniä tukkapöllyjä kun ei puhe ole enää mennyt lainkaan perille, mutta ei raivon vallassa kuten äidilläni oli tapana.

Minua ei löyty lapsena. Onneksi. Äitini oli psykologi ja isäni lääkäri, kai he olivat nähneet mitä väkivalta voi aiheuttaa...

Minä olin kuulemma 3 vuotias, kun vitsa otettiin tietoisesti vakikäyttöön minun kasvatuksessani. Pajusta tai pihlajasta taitettu vitsa heilui paljailla takamuksilla ja lopuksi nurkkaan sisomaan ja häpeämään peppu paljaana, tunniksi pariksi ja isompana pidempäänkin seisten. Nahkaremmiäkin tuli joskus paljaalle, kylässä ollessa, mutta sitä tosi harvoin. Luunapit ja tukkapölly kuuluivat aina asiaan, kuten kämmenen läimäytykset pehvalle. Vitsa oli koko lapsuuteni ja murkkuikänikin avoimesti ovenrivassa näkyvissä, mistä sen sai vapaasti kuka tahansa meillä vierailulla käynyt ihminen nähdä, koska vitsankäyttö ei meidän huushollissa ollut mikään salaisuus. Siitä tuli, kun olin tuhma ja se heilui kenen nähden hyvänsä ja aina paljaalla. Myös murrosiässä, mikä tietty oli poikalapselle siinä vaiheessa kova pala nieltäväksi. Isä oli se minun kurinpitäjäni, eikä isälle sanottu ei, jos mieli pitää peräpäänsä terveenä. Sain minä äidiltänikin kolmesti, viimeksi kuusivuotiaana. Vanhempieni eron jälkeen jäin isäni huostaan ja kyllä ukko kurissa piti minut. Koulun perusmatikka on minulle vahvasti opetettu peräpään kautta. Voi, että minä vihaan matikkaa vieläkin. Vaikka isä piti minulle kovan kurin ja vitsa heilui herkästi, niin hän myös piti minut hyvänäkin. Enpä jaksa muistaa kuria mitenkään pahana asiana, näin jälkikäteen muistellen. Tietty silloin, kun oli isän tossun alla ja vitsanpelko oli jokapäiväistä, niin sitä väliin aatteli puukkoja ja kirveitä, kun paljaalle isoo lujaa. Tosiasia kuitenkin oli, aiheesta minä aina sain. Enpä muista kertaakaan saaneeni aiheetta selkääni. Aiheetta en saanut niitä viittä selkäsaunaakaan 17 vuoden ikäisenä, jotka meinaan rassas tuolloin luontoa kovasti muuten sinällään.

Toivottavasti et tee samaa omille lapsillesi. Älä vihaa matikkaa, se oli isäsi joka sinua satutti! Voimia!

rangaistuksena oli häpeänurkka, pois pääsi anteeksi pyytämällä

En minä mitenkään katkera ole saamistani selkäsaunoista kenellekkään. Itsehän minä ne hankin ja syystä sain. Ei minua siis ole mitenkään kohdeltu väärin. Hyväksyn täysin vitsan vääntämisen asiasta ja aiheesta, vieläkin ja omat poikani saavat vitsaa myös.

Minä olin kuulemma 3 vuotias, kun vitsa otettiin tietoisesti vakikäyttöön minun kasvatuksessani. Pajusta tai pihlajasta taitettu vitsa heilui paljailla takamuksilla ja lopuksi nurkkaan sisomaan ja häpeämään peppu paljaana, tunniksi pariksi ja isompana pidempäänkin seisten.

Nahkaremmiäkin tuli joskus paljaalle, kylässä ollessa, mutta sitä tosi harvoin.

Luunapit ja tukkapölly kuuluivat aina asiaan, kuten kämmenen läimäytykset pehvalle.

Vitsa oli koko lapsuuteni ja murkkuikänikin avoimesti ovenrivassa näkyvissä, mistä sen sai vapaasti kuka tahansa meillä vierailulla käynyt ihminen nähdä, koska vitsankäyttö ei meidän huushollissa ollut mikään salaisuus. Siitä tuli, kun olin tuhma ja se heilui kenen nähden hyvänsä ja aina paljaalla. Myös murrosiässä, mikä tietty oli poikalapselle siinä vaiheessa kova pala nieltäväksi.

Isä oli se minun kurinpitäjäni, eikä isälle sanottu ei, jos mieli pitää peräpäänsä terveenä. Sain minä äidiltänikin kolmesti, viimeksi kuusivuotiaana. Vanhempieni eron jälkeen jäin isäni huostaan ja kyllä ukko kurissa piti minut. Koulun perusmatikka on minulle vahvasti opetettu peräpään kautta. Voi, että minä vihaan matikkaa vieläkin.

Vaikka isä piti minulle kovan kurin ja vitsa heilui herkästi, niin hän myös piti minut hyvänäkin. Enpä jaksa muistaa kuria mitenkään pahana asiana, näin jälkikäteen muistellen. Tietty silloin, kun oli isän tossun alla ja vitsanpelko oli jokapäiväistä, niin sitä väliin aatteli puukkoja ja kirveitä, kun paljaalle isoo lujaa. Tosiasia kuitenkin oli, aiheesta minä aina sain. Enpä muista kertaakaan saaneeni aiheetta selkääni. Aiheetta en saanut niitä viittä selkäsaunaakaan 17 vuoden ikäisenä, jotka meinaan rassas tuolloin luontoa kovasti muuten sinällään.

Suostuitko vapaaehtoisesti piiskattavaksi, vai kuinka on mahdollista, että 17-vuotias saa vielä selkäänsä ja noin monta kertaa? Itse vedin rajan paljon nuorempana.

Sellaisia, että pelkäsin, että niska nitkahtaa. Eli vanhemmilla meni täysin överiksi.



En juurikaan oppinut niistä mitään muuta kuin sen, että maailma on epäreilu paikka. Pienempäänsä saa pahoinpidellä, kun sanalliset keinot loppuvat.



s. 1979

sain tukkapöllyä jatkuvasti, pari kertaa remmistä ja minua alistettiin henkisesti. Henkinen väkivalta on jättänyt pahimmat arvet. Muistan tosin sen kauheana myös pienenä, mitä koin kun pelkäsin tukkapöllyä koko ajan. Ja sitähän tuli.



Tukkapöllyä ja haukkuja sai aina, vaikka kyse olisi ollut jostain vahingosta. Ikinä ei mistään keskusteltu, ei mun vanhempien kanssa voinut. Jos jotain yritti selittää ja keskustella niin ei kukaan kuunnellut vaan käski olla hiljaa ja selittelemättä. Se oli aina vaan niin, että aikuinen on aina oikeassa ja lapsi on aina väärässä.



Minulla on itseäni 10 vuotta nuorempi sisko, enkä hänelle antanut tehdä sitä samaa, mitä minulle tehtiin. Silloin kun siskoni oli ihan pienen pieni, ei häntä kohtaan varmaan semmoisia oltukaan siis vauva- ja taaperoaikaan. Mutta sitten kun hänkin kasvoi, alkoi sama uhka olla. Minä olin jo sen ikäinen sitten, että minuun ei enää auttanut koskea, eikä koskettu siskoonikaan. Minä tein selväksi, että soitan poliisit jos jotain semmoista tapahtuu siskolleni. Ei tarvinnut kertaakaan soittaa poliiseja. Olisiko vanhemmillani tuossa kohtaa järki tullut päähän? En tiedä. Mutta minä en ole koskaan heille ollut nyt aikuisenakaan yhtään mitään...



Eipä tulis pieneen mieleenkään kohdella omia lapsia niin kuin itseäni kohdeltiin :(

Tukkapöllyä pienemmistä jutuista ja remmiä jos oli tehnyt jotain isompaa. Mummo taisi antaa joskus vitsastakin ja täti jakeli korvatillikoita. Ei paljon naurattanut ja aiheutti usein sellaista pitkään jatkuvaa pelkoa aikuisia kohtaan ja kaunaa yksittäisiä henkilöitä kohtaan. Ja huutamista oli tietenkin näiden päälle. Pelotti ihan saatanasti ja näin painajaisia ja oli yökastelua. Vanhemmat kuskasi sitten neuvolaan tutkittavaksi, kun vianhan piti löytyä minun päästä. Ollaan vanhempien ja sukulaisten kanssa nykyisin erittäin etäisiä. En tiedä johtuuko kasvatusmetodeista, vai viallisesta päästäni.

Huutamista, tukkapöllyä, luunappeja ja remmiä.



En kuitenkaan koskaan saanut mitään pahoja fyysisiä vammoja.



Toisaalta en enää myöskään muista, mistä syystä minua kuritettiin. Paitsi kerran, kun sain tukkapöllyä hoitotädiltä kiusattuani yhtä pienempää tyttöä, sen muistan. Siihen aikaan minulle rakas ja läheinen mummo oli juuri kuollut enkä voinut puhua surusta kenenkään kanssa. Äiti poti omaa suruaan eikä halunnut kuunnella minua. Ehkä se sitten purkautui häijyilyksi muita kohtaan.



En pidä ruumiillista kurittamista oikeutettuna noin pääsääntöisesti. Usein syy on lapsen vahinko tai ymmärtämättömyys. Kun kokee ruumiillista kuritusta, oppii halveksimaan ruumista eikä arvostamaan sitä.

vyöllä paljaalle takamukselle ja aina isän toimesta. Annettiin tukkapöllyä, riepoteltiin ja kerran jopa äitini veti turpiin minua mummoni edessä :( Jos en osannut esim. jotain tavua lukea heti oikein niin mätkittiin päähän yms. Henkisesti minusta on kasvanut arka ja sellainen, että pyrin miellyttämään muita ja unohdan itseni taustalle..poden myös helposti huonoa omaatuntoa asioista joista ei edes pitäisi. Näistä olen pyrkinyt vuosien saatossa pois, mutta se on todella vaikeaa. Siskoni ei saanut osakseen yhtä pahaa pahoinpitelyä ja häntä kohtaan isäpuoli olikin paljon mukavampi. Jos siskoni jotain teki niin minä sain siitä rangaistuksen.

Luunappeja, tukkapöllöä, "koivuniemen herraa", kerran keppiä takapuolelle (muistaakseni ei sattunut, mutta pelkäsin niin paljon, että tuli pissat housuun = hieman lisää nöyryytystä). Kerran isäni on humalapäissään osunut minua, mutta en muista oliko se vahinko ja aiheutui jostain muusta huitomisesta. Äitini on kerran "vedellyt" minua ollessani noin 13- vuotias, kun karkasin kartsalle ja tulin kotiin vasta pikkutunneilla - vaikka tämä oli meillä ehdottomasti kielletty.

En voi sanoa, että minua olisi rangaistu syyttä, mutta vanhenpani ovat koulutettuja, humaaneja ihmisiä, joten olen joskus ajatellut eikö ollut muita keinoja rangaista. Olen ollut ns. kiltti tyttö, joten minulla on vahva epäilys, että tekoni eivät olleet suuria, mutta vanhempieni ongelmat parisuhteessa purkautuivat jollain tavalla meihin lapsiin. Esim veljeni, joka myös oli hyvin kiltti ja kuuliainen lapsi oli yläasteella koulun ohessa vielä ahkera tekemään kaikenlaista pientä aputyötä naapureille jäi kerran kiinni tupakasta kokiltuaan sitä ensimmäisen kerran (oli niin huonovointinen siitä, että oksensi). Isäni lätki veljeäni päähän ja huusi aivan raivona. Vaikka veljeni ei sitä myönnäkään uskon, että se tapahtuma muutti lopullisesti isä-poika-suhteen ja veljeni ei juurikaan ole isämme kanssa tekemisissä.

Olen yli 40-vuotias ja tuolloin kurittaminen oli aika yleistä.

Minusta kasvoi tasapainoinen ja empaattinen aikuinen, jonka ei tarvitse "siivota" pään epäjärjestystä näin aikuisena pois.

Silti olen joutunut käymään terapiassa monen asian takia.

Rohkea veto äidiltäsi - ja aivan oikea!

Isäni piiskasi ja tukisti minua. Kun tämä selvisi äidilleni, niin erosivat. Isän kanssa en ole tekemisissä, vaikka rukoilee ja anelee, että näkisi ainoan lapsenlapsensa. Ei tule näkemään. Kosto on todellakin suloinen.

joskus kasvavat aikuisiksi ja opettelevat anteeksiannon.

Minusta tuollaiset anteeksiantamattomat, kostonhimoiset ihmiset ovat pelottavia. Mutta minkä taakseen jättää, sen edestään löytää.

Siis ei kuritettu koskaan eikä mitenkään. Kaikenlainen tunteiden näyttäminen oli kielletty. Olin pomo. Ihan tyhmää. Isä joi, esitti mulle sairaskohtauksia, yritti kerran viiltää ranteensa auki mun läsnäollessa... Eikä äitini ymmärrä, että mun neljällä lapsella on säännöt, ne ei voi käyttäytyä kuinka tahansa. Ei kuriteta ruumiillisesti, mutta niille huudetaan, jos siltä tuntuu, nekin saavat huutaa. Rauhoitetaan, jos on tarve. Eli pidetään sylissä, että rauhoittuvat. Menettävät esim. uintiharkat, jos eivät tee kuten sovittu, joutuvat kotiarestiin, jos eivät ole kotona sovittuun aikaan... Äidin mielestä niiden pitäisi antaa tehdä kuinka haluavat, muuten mun äidille tulee paha mieli.. Järjetöntä, eikö totta.

sain selkääni, lyötiin avokämmenellä, vyöllä, mattopiiskalla. Minua on heitetty kirjalla, kengällä, pikkutavaroilla. Lisäksi on tönitty ja käytetty henkistä väkivaltaa.



Tukkapöllyä ja kotiarestia en ole saanut koskaan. Pikemminkin oli toivottavaa että EN ole kotona.

Rohkea veto äidiltäsi - ja aivan oikea!

Isäni piiskasi ja tukisti minua. Kun tämä selvisi äidilleni, niin erosivat. Isän kanssa en ole tekemisissä, vaikka rukoilee ja anelee, että näkisi ainoan lapsenlapsensa. Ei tule näkemään. Kosto on todellakin suloinen.

joskus kasvavat aikuisiksi ja opettelevat anteeksiannon.

Minusta tuollaiset anteeksiantamattomat, kostonhimoiset ihmiset ovat pelottavia. Mutta minkä taakseen jättää, sen edestään löytää.

Ehkä nuo piiskaukset olivat jotain ihan muuta - mistäs me se tiedetään. En minäkään mielelläni yhteyttä pitäisi jos vanhempi olisi täysi sadisti. Muistan miten haudoin kostoa joskus teini-iässä kun äiti löi minua kauhalla, vaikkakin ihan hyvästä syystä. Jos hänellä olisi ollut tapana tehdä tuota jatkuvasti, en olisi varmaan pitänyt yhteyttä myöhemmin. Toisaalta miestäni on läpsitty lapsena säännöllisesti, mutta hänellä on hyvinkin lämpimät välit vanhempiinsa, ilmeisesti siksi, että sen läpsimisen ohella on annettu halejakin.

äiti antoi luunappeja ja tukkapöllyä. isä luunappeja, tukkapöllyä ja avokämmenellä lyöntejä.

äiti lopetti aiemmin, isä vasta kun olin 12v.

henkinen kuristus oli vielä rankempaa. en esim. 17v saanut mennä poikaystäväni kanssa illalla klo 17 jälken ulos, ellei isä antanut lupaa, myös kaikki viikonlopputoiminnot piti kysyä jo maanantaina valmiiksi, varmistaa vielä torstaina, että saa lähteä. ja kaikkea piti käydä aina anomassa.

olin se "säästetty" sisaruksistani. Äitini hakkasi ja piiskasi siskoani, se oli ihan kamalaa myös minulle. Hyvin pitkälle tästä syystä olen katkaissut välini äitiini, pahoinpidelty sisareni sen sijaan ei. Siskon kanssa ollaan tosi läheiset ja ko aiheesta puhutaan, mutta se on minulle hyvin vaikeaa. Tunnen ikään kuin syyllisyyttä että miksi minua ei lyöty kun siskoa lyötiin ja kuulemma veljiäkin vaikka sitä en ikinä todistanut.

Olen kerran tukistanut keskimmäistä lastani, tytärtäni, ja häpeän sitä suuresti.