Miten teitä kuritettiin lapsena? Ruumiillisesti tms.

öö

kerran taisin saadan koivuniemen herrasta. Se oli välillä ovenkarmin päällä muistuttamassa. Kerran uhattiin myös vyöllä.

Siis en muista kertaakaan mitään muuta kuritusta kuin moitteita ja jonkun jutun epäämistä (esim. ei saa katsoa telkkaa jos ei ole siivonnut huonetta).

aina hyvästä syystä. Pahempi rangaistus oli iltasadun kieltäminen.

Meillä oli kyllä ihan vitsa käytössä -60-70 luvulla yleisesti.Itse haettiin ja paljaalle pepulle sai sitä senverran et kihelmöi jonkinaikaa ja määrällisesti sitä sai muutamia kertoja vuodessa aina 14v asti.

Kun tämä selvisi äidilleni, niin erosivat. Isän kanssa en ole tekemisissä, vaikka rukoilee ja anelee, että näkisi ainoan lapsenlapsensa. Ei tule näkemään. Kosto on todellakin suloinen.

Ei minulle ole jäänyt noista jutuista mitään traumoja. Henkistä väkivaltaa en muista meillä olleen.

tukistettiin, piiskattiin, annettiin luunappeja. Joskus isä sitoi kädet kiinni puuhun ja antoi sitten selkään vyöllä. Ei siinä paljoa istuttu tai nukuttu selällään tuon käsittelyn jälkeen..

Kun tämä selvisi äidilleni, niin erosivat. Isän kanssa en ole tekemisissä, vaikka rukoilee ja anelee, että näkisi ainoan lapsenlapsensa. Ei tule näkemään. Kosto on todellakin suloinen.

Itse sain piiskaa ja tukkapöllyä, mutta ei mitään traumoja jäänyt ja läheiset välit kumpaankin vanhempaan. En itse kurita ruumiillisesti.

Minä olin kuulemma 3 vuotias, kun vitsa otettiin tietoisesti vakikäyttöön minun kasvatuksessani. Pajusta tai pihlajasta taitettu vitsa heilui paljailla takamuksilla ja lopuksi nurkkaan sisomaan ja häpeämään peppu paljaana, tunniksi pariksi ja isompana pidempäänkin seisten.

Nahkaremmiäkin tuli joskus paljaalle, kylässä ollessa, mutta sitä tosi harvoin.

Luunapit ja tukkapölly kuuluivat aina asiaan, kuten kämmenen läimäytykset pehvalle.

Vitsa oli koko lapsuuteni ja murkkuikänikin avoimesti ovenrivassa näkyvissä, mistä sen sai vapaasti kuka tahansa meillä vierailulla käynyt ihminen nähdä, koska vitsankäyttö ei meidän huushollissa ollut mikään salaisuus. Siitä tuli, kun olin tuhma ja se heilui kenen nähden hyvänsä ja aina paljaalla. Myös murrosiässä, mikä tietty oli poikalapselle siinä vaiheessa kova pala nieltäväksi.



Isä oli se minun kurinpitäjäni, eikä isälle sanottu ei, jos mieli pitää peräpäänsä terveenä. Sain minä äidiltänikin kolmesti, viimeksi kuusivuotiaana. Vanhempieni eron jälkeen jäin isäni huostaan ja kyllä ukko kurissa piti minut. Koulun perusmatikka on minulle vahvasti opetettu peräpään kautta. Voi, että minä vihaan matikkaa vieläkin.



Vaikka isä piti minulle kovan kurin ja vitsa heilui herkästi, niin hän myös piti minut hyvänäkin. Enpä jaksa muistaa kuria mitenkään pahana asiana, näin jälkikäteen muistellen. Tietty silloin, kun oli isän tossun alla ja vitsanpelko oli jokapäiväistä, niin sitä väliin aatteli puukkoja ja kirveitä, kun paljaalle isoo lujaa. Tosiasia kuitenkin oli, aiheesta minä aina sain. Enpä muista kertaakaan saaneeni aiheetta selkääni. Aiheetta en saanut niitä viittä selkäsaunaakaan 17 vuoden ikäisenä, jotka meinaan rassas tuolloin luontoa kovasti muuten sinällään.

Tukistettiin, annettiin luunappeja, läpsittiin sormille.

Rohkea veto äidiltäsi - ja aivan oikea!

Isäni piiskasi ja tukisti minua. Kun tämä selvisi äidilleni, niin erosivat. Isän kanssa en ole tekemisissä, vaikka rukoilee ja anelee, että näkisi ainoan lapsenlapsensa. Ei tule näkemään. Kosto on todellakin suloinen.

Syntynyt olen -74.

Syntynyt olen -74.

kuritettu fyysisesti. Vanhemmat veljeni sen sijaan saivat äidiltämme säännöllisesti koivuniemen herraa tai remmiä paljaalle takamukselle. Ei ihme, että kummallakin veljelläni vaikea suhde naisiin.

Synt. vuosi -71

ei meilläkään lapsia kuritettu. Äitini on onnistunut ilman väkivaltaa kasvattamaan neljä lastaan. Hänen äitinsä ei myöskään hyväksynyt ruumiillista kuritusta, meillä siis mennään kolmannessa polvessa ilman väkivaltaa.

kädellä, potkikin joskus, kuristanut hetken aikaa....henkinen pahoinpitely on sit ollu vielä kamalampaa. Jollain lailla mt-potilashan tuo on. Arvaamaton ku mikä.



olen synt. -87

"huudan ja kiroan helposti lapsilleni. Tiedän sen ja en pääse tavasta eroon, vaikka kuinka olen yrittänyt ja asiaa terapiassakin käynyt läpi. Yritämme elää uskossa, että ei haukku haavaa tee... "



Meillä huuto oli jokapäiväistä, yhtä helvettiä. olis vaikka lyöny kerran viikossa, mutta kun se huusi ja huusi ja huusi...kyllä teki haavan..

..korkeintaan henkisesti! tukkapöllyä ja remmiä.. Ja kaikki tiesi saaneensa rangaistuksen! ja Kivaa oli!