psykologinen vaikutus lapsettomuudessa?
Tällä palstalla oli joskus juttua siitä, että lapsettomuuteen voi auttaa,kun hetkeksi unohtaa raskauden toiveet ja väkisin yrittämisen. Moni nainen on kuitenkin sitä mieltä, että puheet ovat täyttä sontaa.
Silmiini pisti uutta Vauva-lehteä lukiessani juttu, jossa naiselle oli sanottu, että hän tuskin tulee raskaaksi. Hän ei käynyt hedelmöityshoidoissa vaan päätti, että lapsi tulee, jos on tullakseen. Nainen synnytti myöhemmin pojan ja kaksoistytöt. Hän kertoi tulleensa varmasti raskaaksi, koska raskaus ei ollut hänelle pakkomielle eikä raskautta väkisin yritetty. Ei siis ollut paineita asiasta.
Itse olen sitä mieltä, että väittämä todennäköisesti pitää paikkaansa. Kärsin itsekin usean vuoden lapsettomuudesta ja minulle sanottiin etten tule raskaaksi ilman hoitoja. Hoitoihin en halunnut ja päätin luopua ajatuksesta tulla raskaaksi. 1,5 vuotta päätöksen jälkeen olin yllättäen raskaana :)
Kommentit (111)
En kyllä missään vaiheessa esittänyt olevani 'lääketietene asiantuntija' joten jätän kommentin omaan arvoonsa.
Olet toki oikeassa, jos kohta väitän, että kyseisissä sairauksissa on myös vahvasti fysiologisia tekijöitä mukana. Mutta turha tästä on kinata.
t: jännittäjä jolla on vatsahaava (mukana myös helikobakteeri)
eka sai alkunsa helposti, 4kk sen jälkeen, kun annettiin lupa tulla. Toisella annettiin lupa tulla 9kk ekan jälkeen, puoli vuotta meni ilman, että katseltiin kalenteria, vuosi katsottiin kalenteria ja yritettiin oikeaan aikaan. Kokeissa selvisi, ettei LHni riitä kasvattamaan soluja kypsiksi. Vauva sai alkunsa hoidoilla.
Tuo LHn vähyys voisi johtua stressistäkin, mutta miksi raskaus ei sitten alkanut tuon ekan 6kkn aikana?
Nyt synnytyksestä on 1½v, ei ehkäisyä koko aikana, toki alkuun ei kovin innokasta eloa ollut sängyssä. Mutta silti seuraavaa ei kuulu ja nyt ei asiasta ole hitustakaan stressiä. :/
on varmasti koko ajan ajatus ja toivo raskaudesta!
Miten sitten joku tällä palstalla tietäisi?Teillä kyseessä ei ole psyykkinen tekijä, mutta monella muulla on ollut ja tulee olemaan. Vai oletko sinäkin niitä, joiden mielestä jos itse olet kokenut jotain, ei ole mahdollista, että joku toinen olisi kokenut jotain toisenlaista? Minkäslainen diagnoosi sellaiseen ajattelutapaan laitettaisiin?
Kiinnostaa vain tietää, koska tästä psykologisesta vaikutuksesta keskustellaan tässä ketjussa.
Odotan edelleen, että joku kertoisi, miksi en ole tullut raskaaksi. Eipä silti, että haluaisin...
Kahta viimeistä kysymystäsi en ymmärrä, enkä tajua, miten ne liittyvät aiheeseen.
Yllättävän moni lapsettomuudesta kärsinyt haluaa tässä ketjussa kiistää psykologisten asioiden merkityksen raskautumisessa vain siksi, että heillä itsellään se ei ole ollut ratkaiseva tekijä, tai jopa siksi "etteivät lapsettomat halua kuulla sellaisesta". (No sekös saakin asiat muuttumaan, jos ei haluta uskoa jotain? Ehkä 3-vuotiaan mielessä!) Toisin sanoen he kieltäytyvät tai ovat kyvyttömiä ymmärtämään, etteivät he edusta kuin itseään. Ketjusta nimittäin voi lukea vastaavasti tapauksista, joissa psyykkisellä puolella on ollut aivan selkeä merkitys.
Sinun viestistäsi saattoi lukea suoraan tuota samaa henkisen puolen kyseenalaistamista.
Miksi te syyllistätte niitä, jotka ovat tulleet raskaaksi, koska ovat lopettaneet stressaamisen ja väkipakolla yrittämisen? Eivätkö he ansaitse olla onnellisia raskaudestaan, koska teillä sama keino ei ole tepsinyt?
reps, kops, LOL
Ja lukutaitosi? :D Miten sä tait tämän näin väännettyä???
Eli iloitkoon onnestaan, mutta tuntekoot empatiaa lapsettomuudesta kärsiviä kohtaan edelleen! Siitähän tässä puhutaan :D Omituista asettua toisten yläpuolelle ja väittää, että lapsettomuus on päänupista kiinni. Ei asia ole niin yksinkertainen. Mutta ymmärrän kyllä että ihmisellä on inhimillinen taipumus yksinkertaistaa asioita päänupissaan. Tyyliin: kun minä tulin raskaaksi näin, niin tämä on yleispätevä totuus. ;)
kyllä samoilla linjoilla. Olen lukenut näitä tekstejä ja niitä naisia, jotka ovat siten tulleet raskaaksi syytetään täällä paskanpuhujiksi ja lapsettomuutta halveksuviksi! Ja osaan lukea!
[/quote]
on varmasti koko ajan ajatus ja toivo raskaudesta!
[/quote]
Miten sitten kukaan raskautuu? Jos siis edes alitajunnassa ei saisi olla ajatusta raskaudesta? Eihän alitajuntaisen ajatuksen ja stressin pitäisi olla sama asia?
Tässäpä vähän selvennystä viimeisiin kysymyksiin:
Yllättävän moni lapsettomuudesta kärsinyt haluaa tässä ketjussa kiistää psykologisten asioiden merkityksen raskautumisessa vain siksi, että heillä itsellään se ei ole ollut ratkaiseva tekijä, tai jopa siksi "etteivät lapsettomat halua kuulla sellaisesta". (No sekös saakin asiat muuttumaan, jos ei haluta uskoa jotain? Ehkä 3-vuotiaan mielessä!) Toisin sanoen he kieltäytyvät tai ovat kyvyttömiä ymmärtämään, etteivät he edusta kuin itseään. Ketjusta nimittäin voi lukea vastaavasti tapauksista, joissa psyykkisellä puolella on ollut aivan selkeä merkitys.
Sinun viestistäsi saattoi lukea suoraan tuota samaa henkisen puolen kyseenalaistamista.
"(No sekös saakin asiat muuttumaan, jos ei haluta uskoa jotain? Ehkä 3-vuotiaan mielessä!)"
Oo, kaunista tekstiä! Rinnastat lapsettomuudesta kärsivät jukuripäisiin 3-vuotiaisiin, jotka ei vaikkapa halua uskoa, että ulos mennessä pitää pukea kengät jalkaan! :D
Mä ainakaan en ole MISSÄÄN kiistänyt, etteikö kaikki vaikuttaisi kaikkeen. Mä vaan puolustan lapsettomien oikeutta inhimilliseen kohteluun tässä yhteiskunnassa. Sen jankuttaminen, että "Älä ressaa, tulet raskaaksi" on julmaa ja syyllistävää. Siinä yksinkertaistetaan asia, mikä ei ole ollekaan yksinkertainen. Lapsettomuus on hankala juttu ja siihen vaikuttaa niin moni asia. Joskus riittää pienen pieni lääketieteellinen avittaminen ja se on siinä, joskus ei auta mikään, vaikka mitään syytä ei löytyisi.
Mä alan vakuuttua siitä, että vänkään nyt niin yksinkertaisten ihmisten kanssa, että taidan lopettaa tämän vänkäämisen.
Pointtini oli se, että raskaaksi voi tulla ihan hirveissäkin oloissa ja että päänupin voimalla ei voi hallita kaikkea.
Reps ja kops vaan, mahtaa se olla kivaa ja antoisaa kuljettaa vuosikausia mukanaan pakkomiellettä lapsensaamisesta ja lopulta kuolla onnettomana ja ahdistuneena, ilman lapsia.
Että ei tosiaan kannata irtautua hetkeksikään lapsenhankkimisajatuksista, haittaahan siitä vain olisi. Ja lääkärit ovat väärässä - senhän todistaa sekin lääkäri, joka jätti asian mainitsematta. Että muka rentoutuminen voisi auttaa... paskat. Se, joka väittää, että päänupin tuuletus muilla asioilla voisi auttaa raskautumaan, on SURKEASTI VÄÄRÄSSÄ! Siinäpähän syyllistää äitiä! Prkl, mehän väännetään tätä lasta hampaat irvessä koko loppuikämme.
Sinun viestistäsi saattoi lukea suoraan tuota samaa henkisen puolen kyseenalaistamista.
Eli ainoastaan ne, joilla psykologinen puoli on toiminut, saavat avautua tähän ketjuun? Naurettavaa.
Ei tarvitse vetää hernettä nenään, jos ei osaa antaa vastausta kysymykseen.
Annetaan lapsettomien stressata, eikä vain kerrota onnistumiskokemuksista, joissa raskaus on alkanut lapsenteon jäätyä tauolle, tai hoitojen lakattua. Tai adoptiohakemuksen lähdettyä. Tai kun elämän täyttää muu iloinen ja mukaansatempaava asia.
On oikeus olla tietämättä tällaisista typeristä kokemuksista, ja on OIKEUS STRESSATA ja kytätä ovulaatiotestien ruutuja!
On oikeus juosta vessassa kun kuukautisten pitäisi alkaa, on oikeus nuuhkia ruusuöljyjä ja syödä hedelmällisesti ovulaation aikaan. On oikeus laskea päiviä ja tunteja ja itkeä onnettomana ja kärsiä kahden viikon masennusta ennen uutta yritystä. On on! Oikeutta kehiin!
Annetaan lapsettomien stressata, eikä vain kerrota onnistumiskokemuksista, joissa raskaus on alkanut lapsenteon jäätyä tauolle, tai hoitojen lakattua. Tai adoptiohakemuksen lähdettyä. Tai kun elämän täyttää muu iloinen ja mukaansatempaava asia.
On oikeus olla tietämättä tällaisista typeristä kokemuksista, ja on OIKEUS STRESSATA ja kytätä ovulaatiotestien ruutuja!
On oikeus juosta vessassa kun kuukautisten pitäisi alkaa, on oikeus nuuhkia ruusuöljyjä ja syödä hedelmällisesti ovulaation aikaan. On oikeus laskea päiviä ja tunteja ja itkeä onnettomana ja kärsiä kahden viikon masennusta ennen uutta yritystä. On on! Oikeutta kehiin!
psykologisilla tekijöillä ei ole mitään merkitystä?? Mitä helvettiä se auttaa, että laittaa lapsenteon jäähylle tai lopettaa hoidot tai laittaa adoptiohakemuksen lähtemään, JOS ON FYSIOLOGINEN SYY LAPSETTOMUUTEEN? Monella psykologisten tekijöiden jankuttajilla näyttää olevan ihme päähänpinttymä, että stressaamisen lopettaminen yms. auttaa mihin tahansa lapsettomuusongelmaan. Mikähän psykologinen ongelma heillä on korvien välissä? Pakkomielle ilmeisesti.
Ei ehkäisyä, eikä haluta lasta. Yksi lapsi ivf:llä saatu.
Sinun viestistäsi saattoi lukea suoraan tuota samaa henkisen puolen kyseenalaistamista.Eli ainoastaan ne, joilla psykologinen puoli on toiminut, saavat avautua tähän ketjuun? Naurettavaa.
Ei tarvitse vetää hernettä nenään, jos ei osaa antaa vastausta kysymykseen.
Ketju vain alkoi täyttyä viesteistä, joissa kiistettiin omien kokemusten pohjalta psykologian merkitys erittäin kovasanaisesti ja joku kehotti heti alkuun lopettamaan paskanjauhannan, kun kerrottiin, että omalla kohdalla psyykkinen puoli oli vaikuttamassa.
Eli täällä muutama? kovaääninen tyyppi on kiistänyt kaikin tavoin psyyken merkityksen olemassaolon vain oman kokemuksensa perusteella, ja minusta tuo sopi samaan sarjaan.
Samaa sarjaa, kuin kiistettäisiin, ettei kukaan käytä ketsuppia, kun ei itsekään käytä, tai että naisten kengänkoko on aina 39, koska itselläkin on.
Ketju vain alkoi täyttyä viesteistä, joissa kiistettiin omien kokemusten pohjalta psykologian merkitys erittäin kovasanaisesti ja joku kehotti heti alkuun lopettamaan paskanjauhannan, kun kerrottiin, että omalla kohdalla psyykkinen puoli oli vaikuttamassa.Eli täällä muutama? kovaääninen tyyppi on kiistänyt kaikin tavoin psyyken merkityksen olemassaolon vain oman kokemuksensa perusteella, ja minusta tuo sopi samaan sarjaan.
Samaa sarjaa, kuin kiistettäisiin, ettei kukaan käytä ketsuppia, kun ei itsekään käytä, tai että naisten kengänkoko on aina 39, koska itselläkin on.
toimivat. Kuvittelevat, että kun muut tekevät samalla tavalla, niin raskaus saa alkunsa. Ei se ihan niin toimi. Ihan yhtä lailla perustuvat vain omiin kokemuksiin. Tieteellistä näyttö asiastahan ei ole.
Tajuatko, että suurimmalla osalla lapsettomista
Annetaan lapsettomien stressata, eikä vain kerrota onnistumiskokemuksista, joissa raskaus on alkanut lapsenteon jäätyä tauolle, tai hoitojen lakattua. Tai adoptiohakemuksen lähdettyä. Tai kun elämän täyttää muu iloinen ja mukaansatempaava asia.
On oikeus olla tietämättä tällaisista typeristä kokemuksista, ja on OIKEUS STRESSATA ja kytätä ovulaatiotestien ruutuja!
On oikeus juosta vessassa kun kuukautisten pitäisi alkaa, on oikeus nuuhkia ruusuöljyjä ja syödä hedelmällisesti ovulaation aikaan. On oikeus laskea päiviä ja tunteja ja itkeä onnettomana ja kärsiä kahden viikon masennusta ennen uutta yritystä. On on! Oikeutta kehiin!psykologisilla tekijöillä ei ole mitään merkitystä?? Mitä helvettiä se auttaa, että laittaa lapsenteon jäähylle tai lopettaa hoidot tai laittaa adoptiohakemuksen lähtemään, JOS ON FYSIOLOGINEN SYY LAPSETTOMUUTEEN? Monella psykologisten tekijöiden jankuttajilla näyttää olevan ihme päähänpinttymä, että stressaamisen lopettaminen yms. auttaa mihin tahansa lapsettomuusongelmaan. Mikähän psykologinen ongelma heillä on korvien välissä? Pakkomielle ilmeisesti.
Herää pöllöpää, jos on se fysiologinen syy, niin ei varmaan auta sitten!
Et taida olla se penaalin terävin muumi, jos et osaa erottaa näitä kahta ilmiselvää syytä: fysiologinen ja psykologinen. Kyse tässä keskustelussa on käsittääkseni pääasiassa juuri niistä "selittämättömistä" tapauksista. Ehkäpä joo kannattaa asiat jossain vaiheessa tutkia, mutta jos mikään toimenpidekään ei tunnu auttavan tai vikoja ei löydy, voi stressaamisen lopettaminen joskus auttaa.
ps. Täällä on puhuttu psykologisten tekijöiden merkityksestä, ei siitä, etteikö ihmisillä olisi myös fysiologisia syitä.
Sinun viestistäsi saattoi lukea suoraan tuota samaa henkisen puolen kyseenalaistamista.
Eli ainoastaan ne, joilla psykologinen puoli on toiminut, saavat avautua tähän ketjuun? Naurettavaa. Ei tarvitse vetää hernettä nenään, jos ei osaa antaa vastausta kysymykseen.
Ketju vain alkoi täyttyä viesteistä, joissa kiistettiin omien kokemusten pohjalta psykologian merkitys erittäin kovasanaisesti ja joku kehotti heti alkuun lopettamaan paskanjauhannan, kun kerrottiin, että omalla kohdalla psyykkinen puoli oli vaikuttamassa. Eli täällä muutama? kovaääninen tyyppi on kiistänyt kaikin tavoin psyyken merkityksen olemassaolon vain oman kokemuksensa perusteella, ja minusta tuo sopi samaan sarjaan. Samaa sarjaa, kuin kiistettäisiin, ettei kukaan käytä ketsuppia, kun ei itsekään käytä, tai että naisten kengänkoko on aina 39, koska itselläkin on.
Itse olen selvästi skipannut ne viestit, jossa sanotaan ettei joku ole voinut tulla raskaaksi silloin kun on lopettanut stressaamisen. Useammassa viestissä taas on sanottu, että kaikilla se stressaamattomuus ei vain toimi.
Ja edelleen: miksi jotkut muka saavat lapsen saamisesta muita enemmin stressiä ja meistä tulee sen takia lapsettomia?
Herää pöllöpää, jos on se fysiologinen syy, niin ei varmaan auta sitten!Et taida olla se penaalin terävin muumi, jos et osaa erottaa näitä kahta ilmiselvää syytä: fysiologinen ja psykologinen. Kyse tässä keskustelussa on käsittääkseni pääasiassa juuri niistä "selittämättömistä" tapauksista. Ehkäpä joo kannattaa asiat jossain vaiheessa tutkia, mutta jos mikään toimenpidekään ei tunnu auttavan tai vikoja ei löydy, voi stressaamisen lopettaminen joskus auttaa.
ps. Täällä on puhuttu psykologisten tekijöiden merkityksestä, ei siitä, etteikö ihmisillä olisi myös fysiologisia syitä.
Ensimmäinen ivf-hoito on myös ns. diagnostinen eli lapsettomuuden syytä pystytään entistä tarkemmin tutkimaan. Kaikki syyt eivät suinkaan löydy perustutkimuksissa, jolloin tehdään diagnoosi selittämätön lapsettomuus.
Haukkumisesi on muuten todella typerää ja kertoo enemmän itsestäsi kuin haukun kohteesi.
Kipitä nyt takaisin sinne hiekkalaatikolle, minne kuulutkin.
että monella naisella saattaa olla vaikutusta ellei esim ihan selvää fysiologista vikaa löydy.
miksi en tule raskaaksi. En siis edes halua raskaaksi, diagnoosi selittämätön lapsettomuus, yksi ivf-lapsi.
Toimiiko tämä siis vain toiseen suuntaan? Eli ne, jotka haluavat tulla raskaaksi, eivät tule, vai?
halua tulla raskaaksi niin mitä täällä vikiset?
Jos koko sydämestäsi toivot ettet tule raskaaksi ja joka yhdynnän jälkeen nousee kauhea stressi ettet vaan kuitenkin olisi tullut raskaaksi, niin ei kai sellaisen paineen alla raskaudukaan!
Psykologinen juttu!
reps, kops, LOL
Ja lukutaitosi? :D Miten sä tait tämän näin väännettyä???
Eli iloitkoon onnestaan, mutta tuntekoot empatiaa lapsettomuudesta kärsiviä kohtaan edelleen! Siitähän tässä puhutaan :D Omituista asettua toisten yläpuolelle ja väittää, että lapsettomuus on päänupista kiinni. Ei asia ole niin yksinkertainen. Mutta ymmärrän kyllä että ihmisellä on inhimillinen taipumus yksinkertaistaa asioita päänupissaan. Tyyliin: kun minä tulin raskaaksi näin, niin tämä on yleispätevä totuus. ;)