Sain juuri vakipaikan, kuukauden päästä raskaana...
Raskautta yritetty pitkään, mutta eihän esimies sitä tiedä. Pelottaa mennä kertomaan, vaikka olenkin tosi onnellinen tästä raskaudesta. No kerran se kai vaan kirpaisee?
Kommentit (472)
olette ehkä viimeisimpiä, joihin minä työntekijänä luottaisin. Älytöntä olettaa, että kukaan kertoisi kellekään raskaudestaan ennen ekaa ultraa ja vielä älyttömämpää olettaa, että eka jolle kerrottaisiin, olisi esimies. Huhhuh.Olette vissiin niitä tyyppejä, jotka olettaa työntekijänsä vastaavan puhelimeen keskellä yötä 5 sekunnin kuluessa eka pirahduksesta.
myös ja varsinkin esimiehen on ansaittava se luottamus. Kusipäisyys arkisissa asioissa on yks niistä tekijöistä, jotka saa sen luottamuksen häviämään hyvin äkkiä. Sitten olette se työpaikan välttämätön paha, jota vituttaa nähdä ja josta puhutaan pahaa työkavereiden kanssa selän takana.
eihän sulla mitään pelättävää olekaan, mutta tämäkin vastauksesi kertoo asenteestasi.Näiden perusteella olet todennäköisesti aika paska pomo. Ei taida oikein olla henkilöstöjohtamisen perusasiat hanskassa. Mutta harvalla esimiehellä ne oikeasti on, koska niitä ei opita missään kauppaopistossa vaan ne taidot ihmisellä joko on tai sitten ei ole.
Näin varmaan teillä siellä Mäkkärissä toimitaankin.
myös ja varsinkin esimiehen on ansaittava se luottamus. Kusipäisyys arkisissa asioissa on yks niistä tekijöistä, jotka saa sen luottamuksen häviämään hyvin äkkiä. Sitten olette se työpaikan välttämätön paha, jota vituttaa nähdä ja josta puhutaan pahaa työkavereiden kanssa selän takana.
en ole väittänyt, että heti plussattua tulisi kertoa työnantajalle, mutta toistaakseni mitä olen sanonut: annat itsestäsi keplottelevan kuvan, kun kerrot täällä, että sinua hävettää, mutta että asiaa pitää pantata ainakin koeajan loppuun asti.
Koeta kyetä erottelemaan lapsesi omasta kyvystäsi toimia reilusti ja olla rehellinen.
Kehuit juuri työnantajaasi jatyöyhteisösi reiluksi, mikset itse olisi myös työpaikkasi arvoinen?
Olet hieman ristiriitainen puheissasi. Minusta sinua kutsutaan aiheesta keplottelijaksi, en näe syytä luottaa sinuun.
mutta vaikka olisi sen neljä kuukautta niin en silti kertoisi ennen sen loppumista. En ole niin tyhmä, että ottaisin sen riskin. Teidän/sinun mielestä voin olla keplottelija, omasta mielestäni en kuitenkaan ole ja raskaaksi tuleminen oli iloinen yllätys, vaikka sitä nyt yritetäänkin latistaa. Minullakin täytyy olla oikeus sekä työpaikkaan että lapseen, ei ne sulje toisiaan pois. Palaanhan kuitenkin takaisin.
-Ap
Sekö minut tekee luottamuksen arvoiseksi, jos kerron ensimmäisenä raskaudestani työnantajalle? En ymmärrä edes mitä haet takaa. Kerron kyllä tarpeeksi aikaisin, jotta esimiehellä on aikaa etsiä minulle seuraaja. Sinun mielestäsi ilmeisesti pitäisi kertoa heti plustestin saatua ollakseen rehti ja rehellinen?
-Ap
eihän sulla mitään pelättävää olekaan, mutta tämäkin vastauksesi kertoo asenteestasi.Näiden perusteella olet todennäköisesti aika paska pomo. Ei taida oikein olla henkilöstöjohtamisen perusasiat hanskassa. Mutta harvalla esimiehellä ne oikeasti on, koska niitä ei opita missään kauppaopistossa vaan ne taidot ihmisellä joko on tai sitten ei ole.
Näin varmaan teillä siellä Mäkkärissä toimitaankin.
myös ja varsinkin esimiehen on ansaittava se luottamus. Kusipäisyys arkisissa asioissa on yks niistä tekijöistä, jotka saa sen luottamuksen häviämään hyvin äkkiä. Sitten olette se työpaikan välttämätön paha, jota vituttaa nähdä ja josta puhutaan pahaa työkavereiden kanssa selän takana.
Mutta työyhteisössäni ollaan rehellisiä, eikä työntekijöillä ole ensimmäinen ajatus plussattuuaan tulla av:lle kertomaan, että hävettää ja että asiaa pitää "pantata työnantajalta ainakin koeajan päättymiseen asti".
olette ehkä viimeisimpiä, joihin minä työntekijänä luottaisin. Älytöntä olettaa, että kukaan kertoisi kellekään raskaudestaan ennen ekaa ultraa ja vielä älyttömämpää olettaa, että eka jolle kerrottaisiin, olisi esimies. Huhhuh.Olette vissiin niitä tyyppejä, jotka olettaa työntekijänsä vastaavan puhelimeen keskellä yötä 5 sekunnin kuluessa eka pirahduksesta.
myös ja varsinkin esimiehen on ansaittava se luottamus. Kusipäisyys arkisissa asioissa on yks niistä tekijöistä, jotka saa sen luottamuksen häviämään hyvin äkkiä. Sitten olette se työpaikan välttämätön paha, jota vituttaa nähdä ja josta puhutaan pahaa työkavereiden kanssa selän takana.
Mutta työyhteisössäni ollaan rehellisiä, eikä työntekijöillä ole ensimmäinen ajatus plussattuuaan tulla av:lle kertomaan, että hävettää ja että asiaa pitää "pantata työnantajalta ainakin koeajan päättymiseen asti".
olette ehkä viimeisimpiä, joihin minä työntekijänä luottaisin. Älytöntä olettaa, että kukaan kertoisi kellekään raskaudestaan ennen ekaa ultraa ja vielä älyttömämpää olettaa, että eka jolle kerrottaisiin, olisi esimies. Huhhuh.Olette vissiin niitä tyyppejä, jotka olettaa työntekijänsä vastaavan puhelimeen keskellä yötä 5 sekunnin kuluessa eka pirahduksesta.
myös ja varsinkin esimiehen on ansaittava se luottamus. Kusipäisyys arkisissa asioissa on yks niistä tekijöistä, jotka saa sen luottamuksen häviämään hyvin äkkiä. Sitten olette se työpaikan välttämätön paha, jota vituttaa nähdä ja josta puhutaan pahaa työkavereiden kanssa selän takana.
totuus selviäisi vain alaisten suusta.
Mutta työyhteisössäni ollaan rehellisiä, eikä työntekijöillä ole ensimmäinen ajatus plussattuuaan tulla av:lle kertomaan, että hävettää ja että asiaa pitää "pantata työnantajalta ainakin koeajan päättymiseen asti".
olette ehkä viimeisimpiä, joihin minä työntekijänä luottaisin. Älytöntä olettaa, että kukaan kertoisi kellekään raskaudestaan ennen ekaa ultraa ja vielä älyttömämpää olettaa, että eka jolle kerrottaisiin, olisi esimies. Huhhuh.Olette vissiin niitä tyyppejä, jotka olettaa työntekijänsä vastaavan puhelimeen keskellä yötä 5 sekunnin kuluessa eka pirahduksesta.
myös ja varsinkin esimiehen on ansaittava se luottamus. Kusipäisyys arkisissa asioissa on yks niistä tekijöistä, jotka saa sen luottamuksen häviämään hyvin äkkiä. Sitten olette se työpaikan välttämätön paha, jota vituttaa nähdä ja josta puhutaan pahaa työkavereiden kanssa selän takana.
Uskomatonta! Se on täysin vastoin luonnonlakeja! Puolivuotiastahan vielä imetetään!
Naurettavaa se on, ja aiheuttaa vain entistä enemmän hankaluuksia naisten työurille, kun ilmeisesti pitää irtisanoutua sitten sen takia että saa olla vauvansa kanssa kotona!
joten mikä se ongelma oli? Kysehän on tilapäinen ratkaisu, kyllä se vauva kasvaa.
kumpi on kotona, jos tulot vähenee merkittävästi. Oli miten tilapäistä tahansa.
ajan työyhteisöön kuulunut vetää jo tuollaisia johtopäätöksiä? Miten voit esimiehenä tuntea noin hyvin vasta taloon tulleen työntekijän?
Mutta työyhteisössäni ollaan rehellisiä, eikä työntekijöillä ole ensimmäinen ajatus plussattuuaan tulla av:lle kertomaan, että hävettää ja että asiaa pitää "pantata työnantajalta ainakin koeajan päättymiseen asti".
olette ehkä viimeisimpiä, joihin minä työntekijänä luottaisin. Älytöntä olettaa, että kukaan kertoisi kellekään raskaudestaan ennen ekaa ultraa ja vielä älyttömämpää olettaa, että eka jolle kerrottaisiin, olisi esimies. Huhhuh.Olette vissiin niitä tyyppejä, jotka olettaa työntekijänsä vastaavan puhelimeen keskellä yötä 5 sekunnin kuluessa eka pirahduksesta.
myös ja varsinkin esimiehen on ansaittava se luottamus. Kusipäisyys arkisissa asioissa on yks niistä tekijöistä, jotka saa sen luottamuksen häviämään hyvin äkkiä. Sitten olette se työpaikan välttämätön paha, jota vituttaa nähdä ja josta puhutaan pahaa työkavereiden kanssa selän takana.
Tämähän on ihan uskomaton ketju!
Täällä joku muka-esimies jankkaa keplottelusta ja komppaa itse omia viestejään, että saisi edes jonkilaista tukea.
Jos kyseessä onkin esimies, on tää tyyppi selkeästi joku pienyrittäjä, joka ei osaa pitää firmaansa kunnolla pystyssä, minkä takia hänelle tulee paskat housuun jo silkasta ajatuksesta, että alainen jäisi äitiyslomalle.
Siis aivan uskomatonta, että joku kehtaa puhua keplottelusta ap:n tapauksessa. Jumalauta käy sääliksi niitä, jotka obat moisen "esimiehen" alaisina!
Ihan nyt puuttumatta tähän jankkaamiseen, ajattelin kertoa väliin oman "tarinani"...
Olin erään suuren Etelä-Suomen kaupungin palkkalistoilla puolessa välissä toista määräaikaista työsuhdettani, joka oli luvattu vakinaistaa joulun jälkeen, kun aloimme mieheni kanssa suunnitella raskautta. Moni olisi tässä tilanteessa tietysti odottanut ensin työsuhteen vakinaistamista, itse toimin kuitenkin omieni arvojeni ja luonteeni mukaisesti, laskelmoimatta, omaan ammattitaitooni ja esimieheni antamiin selkeisiin lupauksiin luottaen...
Raskauden ollessa vielä suunnitteluasteella minulle tarjottiin töitä viereisestä kaupungista, jossa olin ollut opiskeluaikoinani töissä. Siellä työpanoksestani ja asenteestani oli pidetty ja nyt minut haluttiin takaisin. Keskustelin tästä rehellisesti silloisen esimieheni kanssa, joka teki vastatarjouksen kertoen vuolaasti kuinka paljon minua työyhteisössä arvostetaan ja miten minusta ei haluta päästää irti.
Jatkoin siis vanhassa työpaikassani, uudessa työtehtävässä ja paremmalla palkalla, ilman koeaikaa, mutta uudella määräaikaisella sopimuksella jouluun saakka, minkä jälkeen minut oli tarkoitus vakinaistaa. Tämä oli siis se toinen määräaikainen, jonka puolessa välissä, kesällä, tulin raskaaksi.
Kerroin raskaudestani heti sen alkuvaiheissa sekä lähimmille työtovereilleni että esimiehelleni avoimesti ja keskustelin heidän kanssaan mahdollisista tulevista hoitovapaista sekä kaikkien kannalta parhaista ratkaisuista niiden hoitamiseksi. (Työnantajan puolelta esitettiin esimerkiksi toive, että ilmoittaisin suoraan koko mahdollisen hoitovapaan keston ja töihinpaluuni ajankohdan, jotta tuleva sijainen voitaisiin alusta asti palkata tarvittaessa pidempään työsuhteeseen. Tämä kuulosti mielestäni varsin perustellulta ja siihen suostuinkin.)
Raskauden edetessä alkoi kuitenkin tulla yhä selvemmäksi, ettei kenelläkään ollut oikeasti mitään aikomustakaan vakinaistaa minua. Samoihin aikoihin osui talouden taantuma, jonka varjolla minun annettiin olettaa, että koko kyseinen toimi lakkautetaan vuoden alussa, eikä siihen näin ollen palkata enää minua tai ketään muutakaan. Ollakseen reilu minua kohtaan (tai näin luulin!) esimieheni tarjosi kuitenkin minulle mahdollisuutta jäädä taloon äitiyslomani alkuun saakka, vetämään erästä uutta projektia. Tästä sitten saatiinkin kätevästi peruste kolmannelle määräaikaiselle, joka muutoin olisi ollut laiton.
Työsuhteeni päättyi kuukausi äitiysloman alun jälkeen. Voitte kuvitella, mitkä olivat tunteeni, kun myöhemmin kuulin, että samana päivänä kun jäin pois töistä, vanhaan tehtävääni oli kuin olikin palkattu uusi ihminen, noin kolmekymppinen mies.
Siis se esimies, johon olin luottanut ja jonka luottamuksen arvoiseksi olin mielestäni osoittautunut, oli KEPLOTELLUT selkäni takana kuukausikaupalla raskaaksi tulostani kuultuaan. Se sama esimies, joka oli vielä muutamaa viikkoa aiemmin pitänyt palopuheita siitä, kuinka "meillä osataan kyllä arvostaa hyvää työntekijää" tai miten "haluamme pitää kiinni sinunkaltaisistasi ihmisistä"... Jos minua ei olisi saatu suoranaisin valhein ottamaan vastaan "reilusti" tarjottua projektityötä, eivät he tietenkään olisi voineet palkata vanhaan tehtävääni ketään muuta kuin minut, jos olisin paikkaa hakenut, olin sitten äitiyslomalla tai en. Mutta näin, usean eri hallinnon tason yhteistyönä, saatiin jälleen kerran yksi koulutettu, tunnollinen ja rehellinen äiti pois vähemmän koulutetun ja juonittelemaan kykenevän miehen etenemisen tieltä. Ja koko tätä suunnitelmaa "johtamassa" oli, yllätys yllätys, tietenkin, nainen.
Ei sillä, hyvä etten joutunut jäämään tuollaiseen paikkaan ja uskon kyllä, että saan jatkossakin töitä vaivatta. Mutta sitä vaan ihmettelen, että voiko se muutaman kuukauden poissaolo, jonka kustannuksista yhteiskunta maksaa työnantajalle suurimman osan, oikeasti olla niin raskauttava asia, että sen takia ollaan valmiita hankkiutumaan eroon työntekijästä, jota muuten pidetään lähes korvaamattomana?
Ja kyllä myös kiukuttaa nämä "rehellisyys maan perii"- taivastelijat, joilla tuntuu olevan hyvin vähän käsitystä työelämän oikeista pelisäännöistä, joista rehellisyyden ja tunnollisuuden kunnioittaminen on todellisuudessa hyvin kaukana...
Munkin mielestä on täysin uskomatonta, että joku pamahtaa raskaaksi kuukauden työsuhteen jälkeen ja sitten hakee myötätuntoa täältä ja pimahtaa, jos joku ihmettelee tarkoitusperiä.
Täällä taitaa ne pari samaa ihmistä jankuttaa ja puolustella ap:n käytöstä, jotta saisivat edes jonkinlaista tukea.
Sääliksi käy niitä esimiehiä, joilla on alaisia, jotka pamahtavat paksuksi kuukauden työsuhteen jälkeen ja siten vielä panttaavat tätä tietoa. Jumalauta että muuten käy sääliksi niitä esimiehiä, jotka moisia alaisia itselleen saavat.
Tämähän on ihan uskomaton ketju! Täällä joku muka-esimies jankkaa keplottelusta ja komppaa itse omia viestejään, että saisi edes jonkilaista tukea. Jos kyseessä onkin esimies, on tää tyyppi selkeästi joku pienyrittäjä, joka ei osaa pitää firmaansa kunnolla pystyssä, minkä takia hänelle tulee paskat housuun jo silkasta ajatuksesta, että alainen jäisi äitiyslomalle. Siis aivan uskomatonta, että joku kehtaa puhua keplottelusta ap:n tapauksessa. Jumalauta käy sääliksi niitä, jotka obat moisen "esimiehen" alaisina!
Munkin mielestä on täysin uskomatonta, että joku pamahtaa raskaaksi kuukauden työsuhteen jälkeen ja sitten hakee myötätuntoa täältä ja pimahtaa, jos joku ihmettelee tarkoitusperiä.
Täällä taitaa ne pari samaa ihmistä jankuttaa ja puolustella ap:n käytöstä, jotta saisivat edes jonkinlaista tukea.
Täysi hullu täällä kirjoittelee. No, tunnen mä hulluja ihan elävässä elämässäkin, niin saatan uskoa, ettei kyseessä ole provo.
Sääliksi käy niitä esimiehiä, joilla on alaisia, jotka pamahtavat paksuksi kuukauden työsuhteen jälkeen ja siten vielä panttaavat tätä tietoa. Jumalauta että muuten käy sääliksi niitä esimiehiä, jotka moisia alaisia itselleen saavat.
Tämähän on ihan uskomaton ketju! Täällä joku muka-esimies jankkaa keplottelusta ja komppaa itse omia viestejään, että saisi edes jonkilaista tukea. Jos kyseessä onkin esimies, on tää tyyppi selkeästi joku pienyrittäjä, joka ei osaa pitää firmaansa kunnolla pystyssä, minkä takia hänelle tulee paskat housuun jo silkasta ajatuksesta, että alainen jäisi äitiyslomalle. Siis aivan uskomatonta, että joku kehtaa puhua keplottelusta ap:n tapauksessa. Jumalauta käy sääliksi niitä, jotka obat moisen "esimiehen" alaisina!
en ole komppaillut yhtäkään viestiäni täällä. Onko niin vaikea uskoa, että meitä näyttää olevan aika monta täällä, jotka näemme ap:n käytöksen vähintäänkin kyseenalaisena kaikkine "hävettää" ja "pitää pimittää tämä työnanatajalta" -ilmauksine.
t. se, joka pitää ap:n kätöstä keplotteluna (jankkaaja nro 2)
perheen hankkiminen on turvallisemmalla pohjalla silloin, kun on vakituinen työ. Taloudellista turvallisuuttahan ihmiset yleensä kai vakituisista työsuhteistaan hakevat? Saa hankittua omistusasunnon, auton, koiran ja toki sen pienen käärönkin, jos sellaisen sattuu haluamaan. Kun ne kuuluisat perusasiat on kunnossa!
Perheenlisäyksen suunnittelu ja yrittäminen kuuluvat asioihin, joita ei saa haastattelussa kysyä siksi, että ne ovat jokaisen ihmisen henkilökohtaisia asioita - ainakin lain mukaan tuohon 2kk ennen lomalle jääntiä asti. Työnantaja palkkaa pätevimmän, ja ap:llä on siis täysi OIKEUS toimia niin kuin toimii.. Ymmärrän kuitenkin ap:n toisenkin näkökulman - häntä harmittaa se, että työnantajalle aiheutuu ylimääräistä työtä heti kättelyssä. Muistaakseni sitä kutsutaan empatiaksi. Toki työnantajaa ja työyhteisöä harmittaa - harmistus on luonnollista silloin kun pettyy johonkin tilanteeseen. Elämä nyt vaan on.
Ja onhan toki mahdollista että tuollaisessa tilanteessa, missä pitkään lasta toivonut pari saa kuulla toisella olevan jatkossa vakituiset tulot, on stressiä vähän vähemmän ja tätä kautta raskaaksi tuleminen todennäköisempää.
Onko tuo nyt reilua työnantajaa kohtaan?
Minusta pitäisi olla vähintään 1-2v. samassa työssä jonka jälkeen on ok tulla raskaaksi.
Sinun tapaus ei kyllä näytä hyvältä työnantajan silmissä.
Uskomatonta! Se on täysin vastoin luonnonlakeja! Puolivuotiastahan vielä imetetään!
Naurettavaa se on, ja aiheuttaa vain entistä enemmän hankaluuksia naisten työurille, kun ilmeisesti pitää irtisanoutua sitten sen takia että saa olla vauvansa kanssa kotona!
Ei tarvi olla urpo ja laittaa miestä kotiin heti toiselle puolivuotiselle, vaan vasta kolmannelle!
Ai niin, minä muuten menin töihin kun vauva oli reilu 7 kk ja mies jäi kotiin. Ei ollut yhtään hankalaa, kun eihän tuon ikäinen enää täysimetyksellä ole muutenkaan.
Kummastuttaa vain muakin (terkut vain toisella "jankkaajalle") se, että minkä ihmeen takia ap kirjoittaa, että "hävettää", jos ei ap:n toiminnassa ole mitään kyseenalaista.
Uskon yhä, että ap kirjoitti tänne saadakseen hyväksyntää ja "pään taputtelua" ja kun kaikki eivät ap:n toimintamallia hyväksyneetkään, niin sitten paloi käpy. Uskokaa huviksenne, että meistä asian toisesta näkökulmasta näkeviä on useita.
Kerrottakoon vielä, että olen edelleen sitä mieltä, ettei ap:n toimintamallissa ja tietojen pimittämisessä ole mielestäni mitään arvostettavaa. Jotenkin koko tilanne on niin nolo.
Jankkaaja
Sanot, että ei tarvii kertoa heti, mutta kuitenkin tarvii tai se on keplottelua. Missä menee keplottelun raja? Sun mielestä ilmeisesti koeajassa ja ymmärrän kyllä miksi.