Sain juuri vakipaikan, kuukauden päästä raskaana...

Meilä ainakin mieskin on hoitanut lapsiamme ja ollut perhevapailla, ei se mikään naisten "yksinoikeus" ole, eikä ole reilua, että vain naiset joutuvat lastenteosta kärsimään työurallaan.

Naiset eivät tule koskaan saavuttamaan samaa asemaa työelämässä kuin miehet johtuen juuri näistä naisista, jotka keplottelevat ja täten pilaavat naisten maineen rehellisenä kolleegana. Näin se menee.

Menkää vaan takaisin sinne nyrkin ja hellan väliin, jos niin kovasti sinne kaipaatte. Naiset eivät tule koskaan saavuttamaan samaa asemaa työelämässä kuin miehet johtuen juuri näistä naisista, jotka puukottavat toisia naisia selkään siksi, että nämä hankkivat perheenlisäystä.

Jos naistyöntekijän tarkoituksena ei ole keplotella, hän voi avoimesti kertoa työhaastattelussa, että lapsia on suunnitelmissa. Juonipeliä on sellainen, että pimittää työnantajalta tietoja, jotka vaikuttavat työn organisointiin ja sitä kautta koko työyhteisön toimintaan. (=ilmoittaa raskaudesta vasta kun on "pakko") Moni jää äitiysloman lisäksi hoitovapaalle, jopa useaksi vuodeksi. Parhaimmillaan tehtävään palkattu henkilö on siis pois kuvioista neljä vuotta. Ja tietenkin toinenkin raskaus perään on mahdollinen. Jos naistyöntekijä voisi keskustella avoimesti suunnitelmistaan työnantajan kanssa, sijaisen perehdyttäminen ym töiden uudelleenorganisointi voitaisiin järjestää suunnitelmalliesti. Keplottelua on myös ilmoittaa vasta äitiysloman lopussa että jään muuten hoitovapaalle. Ja jatkaa sitä sitten pätkittäin. Vakityöntekijän paikalle palkattu henkilö saa sitten elää pätkätyösuhteissa. Eikö olisi molempien osapuolien kannalta parempi sopia näistä asioista. Ehkä siinä vaiheessa kun lapsia on hankkimassa pätkätyösuhteet olisivat aivan hyvä vaihtoehto.

Ja itse asiassa se on nykyään melko yleistäkin.

Mun mielestä työnantajan pitää ottaa se riski jos palkkaaalle nelikymppisiä.

Ja itse asiassa se on nykyään melko yleistäkin.

Mun mielestä työnantajan pitää ottaa se riski jos palkkaaalle nelikymppisiä.

Mutta se ikä ei ollut se pointti vaan se että sen riskin ottaa.

t: 41 v ja maha pystyssä

ihan oikeasti olisi valmis luopumaan siitä paikastaan sen vauvan kanssa kotona ja antaa miehen olla siellä sen sijaan? Naiset itse tätä epätasa-arvoista asemaansa ylläpitävät.



Miehillä on yhtäläinen mahdollisuus nyky-yhteiskunnassa jäädä sen lapsen kanssa kotiin kuin äidilläkin. Helppoa sanoa, että "kyllä minä menisin mielelläni töihin, mutta mieheni palkan vuoksi minä olen kotona", vaikka todellisuudessa niin harva olisi oikeasti valmis luovuttaamaan paikkansa miehelleen.



Totuus on, ettei teidän kanttinne kestäisi nähdä, kuinka lapsenne hakeutuisivat enemmän isänsä luo satuttaessaan sormensa tai hakiessaan syliä, johon käpertyä. Kenellä on rohkeutta myöntää tämä?

että raskaudesta pitäisi kertoa heti koeajalla "luottamuksen nimissä", vaikka raskaus olisikin ihan alkuvaiheessa. no eipä ole vaikea tajuta miksi --> jotta työnantaja voisi sitten laittomasti irtisanoa raskaana olevan naisen, koska koeajalla ei syytä siihen tarvita. että lopeta nyt jo se jauhaminen, kaikkihan sun päämäärän tajuaa!

Siis kyllähän kaikki naiset tietää, että raskaaksi voi tulla suunnilleen 15-40 ikävuosien välillä, ja sitten se on loppu. Kaikki naiset myös ymmärtääkseni tietää, että raskaaksi tuleminen ei ole automaattista, eikä sitä voi suunnitella tarkkaan. Joskus raskaus onnistuu juuri silloin, kun sen haluaisin onnistuvan, mutta yleensä ei. Kaikki myös tietävät, että raskaudella ja työllä ei lain mukaan tulisi olla mitään tekemistä keskenään, vaikka monet niin tuntuvat kuviteelevankin. Laissa on siis otettu huomioon, että raskaana oleminen ei voi missään tapauksessa olla irtisanomisen peruste.



Nämä seikat huomioon ottaen, on minusta täysin älytöntä alkaa valittaa, jos joku vakipaikan saatuaan tulee raskaaksi. Ei sitä vaan VOI suunnitella etukäteen, paitsi jos nyt sattuu olemaan joku sikiöpankki, joka tarkkaan tietää ovulaationsa hetken ja tulee raskaaksi joka kierrosta (yleensä mahdollisuus tulla raskaaksi on n. 20%/kierto) eikä koskaan saa keskenmenoa. Todella julmaa mun mielestä on, että naiset tässäkin asiassa on susia toisilleen, vaikka todella luulisi että on kaikille ihan päivänselvää, miten juttu menee.



Etiikasta taas on aivan turha sanoa yhtään mitään, sillä en voi käsittää, minkä etiikan mukaan elämä ja syntymä voisi mennä työn edelle.

On todlla röyhkeää puhua "keplottelusta", kuten joku täällä tekee. Jos nainen kertoo raskaudestaan tai mahdollisesta tulevasta sellaisesta työhaastattelussa tai koeajalla, ei sillä ole muuta virkaa kuin antaa työnantajalle mahdollisuus keplotella olemalla ko. naista palkkaamatta. Jos raskaus, meneillään oleva tai tuleva, vaikuttaa työn saantiin tai työsuhteen jatkumiseen, sitä voi kutsua keplotteluksi.



T. 29 tjsp.

toki palkatessaan naisen ymmärtää, että hän voi jäädä koska vain äitiyslomalle, siksi keplottelua onkin se, ettei koeajalla voida rehellisesti kertoa tätä työnantajalle.

On todlla röyhkeää puhua "keplottelusta", kuten joku täällä tekee. Jos nainen kertoo raskaudestaan tai mahdollisesta tulevasta sellaisesta työhaastattelussa tai koeajalla, ei sillä ole muuta virkaa kuin antaa työnantajalle mahdollisuus keplotella olemalla ko. naista palkkaamatta. Jos raskaus, meneillään oleva tai tuleva, vaikuttaa työn saantiin tai työsuhteen jatkumiseen, sitä voi kutsua keplotteluksi.

T. 29 tjsp.

Miten se muuttaisi mitään työnanatajan puolelta, jos nainen koeajalla kertoisi olevansa raskaana? Selitäpä nyt ihan juurta jaksain, että minä ja muutama muutkin ymmärrämme. Syyksi ei riitä se, että työnantajalla olisi riittävästi aikaa hankkia sijainen. Siihen luulisi riittävän alle 9kk.



T. 29

mutta vastaan silti. Kyse on sellaisesta asiasta kuin rehellisyys ja luottamus. Jos asiassa ei ole mitään salattavaa, ei sitä ole syytä salata ja odottaa koeajan päättymistä. Jos näin tekee, ei selvästikään luota työnantajaansa. Tällöin ei pidä ihmetellä, millaiset johtopäätökset työnantaja tästä henkilöstä vetää.

Miten se muuttaisi mitään työnanatajan puolelta, jos nainen koeajalla kertoisi olevansa raskaana? Selitäpä nyt ihan juurta jaksain, että minä ja muutama muutkin ymmärrämme. Syyksi ei riitä se, että työnantajalla olisi riittävästi aikaa hankkia sijainen. Siihen luulisi riittävän alle 9kk.

T. 29

Arvaa miksi laissa sanotaan, ettei naista saa raskauden takia irtisanoa? Koska kaikki työntekijät eivät voi luottaa työnantajiinsa ja näiden moraaliin. Työnantaja ja työntekijä eivät ole vertaissuhteessa. Kyseessä ei ole parisuhde, jossa molemmat ovat tasa-arvoisia, vaan työnantaja on aina työntekijää vahvemmilla asemansa puolesta. Siksi työntekijän ja työnantajan luottamussuhde ei myöskään kulje molempiin suuntiin. Minusta selvää kuin pläkki, eikä yhdenkään työnantajan tulisi ottaa sitä henkilökohtaisesti, sillä se osoittaa vain huonoja esimieskykyjä.



T. 29

mitä sitä märehtimään muuta, vaikka itseä ärsyttäisi :D

"sitä" tarkoittaa siis tietysti raskaana olemista tai raskauden suunnittelua.



29

työnantajan tätä henkilökohtaisesti tarvitsekaan ottaa, vaan vetää johtopäätökset alaisensa luotettavuudesta ja rehellisyydestä juuri siksi, ettei kyseessä ole pakko, jonka vuoksi kertoa vaan luottamuksen osoitus.

Tätä on toki kieroutuneen keplottelijan vaikea sisäistää. Ymmärtänet, jos joskus olet esimiesasemassa.

Arvaa miksi laissa sanotaan, ettei naista saa raskauden takia irtisanoa? Koska kaikki työntekijät eivät voi luottaa työnantajiinsa ja näiden moraaliin. Työnantaja ja työntekijä eivät ole vertaissuhteessa. Kyseessä ei ole parisuhde, jossa molemmat ovat tasa-arvoisia, vaan työnantaja on aina työntekijää vahvemmilla asemansa puolesta. Siksi työntekijän ja työnantajan luottamussuhde ei myöskään kulje molempiin suuntiin. Minusta selvää kuin pläkki, eikä yhdenkään työnantajan tulisi ottaa sitä henkilökohtaisesti, sillä se osoittaa vain huonoja esimieskykyjä.

T. 29

muusta välittämään elämässä, työssä ja sosiaalisissa kanssakäymisissä tai muissa suhteissa, kunhan itseään ja omaa napaansa tuijottaa, kuten kunnon keplottelijan konsanaan kuuluukin.

mitä sitä märehtimään muuta, vaikka itseä ärsyttäisi :D

. Etiikasta taas on aivan turha sanoa yhtään mitään, sillä en voi käsittää, minkä etiikan mukaan elämä ja syntymä voisi mennä työn edelle.

syntymä ei koskaan ole kysynyt lupaa.

Se on aika epäreilua jättää kaikki tyot muiden tehtäväksi ja olla poissa 10kk ja odottaa että muut ovat ilomielin hoitaneet sinun tyotaakkasi.

Raskaudella ei ole mitään tekemistä tyonantajan kanssa, mutta poissa olosi kulut heidän on kuitattava ja se on aika iso lasku

joten järkeä päähän myos naisille. jokaisen firman on pinnalla pysyttävä ja jotenkin kaikki kulut maksaa.

Yhtä hyvin voitaisiin ruveta vaatimaan että naapurin mies tai kaupan kassa maksaa sinun lisääntymisestä aiheutuvat kulut

työnantajan tätä henkilökohtaisesti tarvitsekaan ottaa, vaan vetää johtopäätökset alaisensa luotettavuudesta ja rehellisyydestä juuri siksi, ettei kyseessä ole pakko, jonka vuoksi kertoa vaan luottamuksen osoitus.

Tätä on toki kieroutuneen keplottelijan vaikea sisäistää. Ymmärtänet, jos joskus olet esimiesasemassa.

Kuten sanoin, kyseessä ei ole vertaissuhden jossa toisen luotettavuutta mitataan sillä, kuinka luotettavana hän kokee vastapuolen. Tällainen vertailu on mahdollista vain, jos molemmat osapuolet ovat tasa-arvoisessa asemassa. Minusta on yllättävää, että tämä ei ole kaikille itsestään selvää.

T. 29

ihan oikeasti olisi valmis luopumaan siitä paikastaan sen vauvan kanssa kotona ja antaa miehen olla siellä sen sijaan? Naiset itse tätä epätasa-arvoista asemaansa ylläpitävät.

Miehillä on yhtäläinen mahdollisuus nyky-yhteiskunnassa jäädä sen lapsen kanssa kotiin kuin äidilläkin. Helppoa sanoa, että "kyllä minä menisin mielelläni töihin, mutta mieheni palkan vuoksi minä olen kotona", vaikka todellisuudessa niin harva olisi oikeasti valmis luovuttaamaan paikkansa miehelleen.

Totuus on, ettei teidän kanttinne kestäisi nähdä, kuinka lapsenne hakeutuisivat enemmän isänsä luo satuttaessaan sormensa tai hakiessaan syliä, johon käpertyä. Kenellä on rohkeutta myöntää tämä?

ootteko hei pikkasen naiveja?! Lässytätte jotain luottamuksesta ym ym.. Fakta on se, että työnantaja suurella todennäköisyydellä antaa fudut koeajan jälkeen jos ap kertoo nyt olevansa raskaana. Tämähän on juurikin sitä keplottelua työnantajan puolelta, sillä raskaus ei ole mikään syy erotta työntekijää, mutta onhan se selvä, että työnantaja tod.näk. haluaa hänet irtisanoa... ja voi sitten vedota johonkin muuhun syyhyn koeajan perusteella.



Niinkuin ap on jo kertonut, hän ei tosiaankaan ole tätä työpaikkaa hankkinut sillä mielellä, että sitten heti hankkiudutaan raskaaksi kun se on mahdollista. Näin nyt vain sattui käymään!! Perustelkaa te jankkaajat, MIKSI ap:n tulisi kertoa nyt koeajalla (ja mahdollisesti saada sitten potkut), eikä vasta koeajan päätyttyä? Ja please, jättääkää noi rehellisyys ja luottamuslöpinät pois, sillä samaa pitäis toivoa myös työnantajalta..!

syntymä ei koskaan ole kysynyt lupaa.

Se on aika epäreilua jättää kaikki tyot muiden tehtäväksi ja olla poissa 10kk ja odottaa että muut ovat ilomielin hoitaneet sinun tyotaakkasi.

Raskaudella ei ole mitään tekemistä tyonantajan kanssa, mutta poissa olosi kulut heidän on kuitattava ja se on aika iso lasku

joten järkeä päähän myos naisille. jokaisen firman on pinnalla pysyttävä ja jotenkin kaikki kulut maksaa.

Yhtä hyvin voitaisiin ruveta vaatimaan että naapurin mies tai kaupan kassa maksaa sinun lisääntymisestä aiheutuvat kulut

Eihän kukaan oikeesti voi olla näin pimee???