Ollaan menty perheenä todellisen prässin läpi!

matkatyö tarkoittaa sitä, että edellisenä iltana lähdetään lentokentälle, töitä tehdään kohteessa seuraavana päivänä 9-10 tuntia ja illalla, joskus aamullakin, lennetään kotiin, ellei viivytä useampia päiviä. Kotiin tullaan klo 23-24 ja aamulla mennään töihin tavalliseksi työpäiväksi. Työajaksi ei lasketa hotelliyöpymisiä ja matkoja. Matkat vievät siis enemmän aikaa pois perheeltä kuin tavalliset työpäivät. Silti niiltä saa vain 8 tunnin palkan (vaikka töitä olisi enemmänkin!), ateriakorvauksen ja ulkomaanpäivärahan. matkaan lähdetään normaalin työpäivän päälle tai jos lento lähtee, niin kesken työpäivänkin, mutta siis ilta ja yö kohteessa ihan omalla ajalla ei työajalla! ap

etta paivarahoja ei ainakaan taallapain maailmaa tunneta, ja tyomatkalle lahdetaan usein jo su-aamuna supersurkeiden lentoyhteyksien takia... ;-) pistinko paremmaksi? siihen paalle business/kollegavieraat, kestitykset, puhelinpalaverit (joskus jopa keskella yota) eika mistaan makseta "ylityokorvausta"

eli, kun naa "matti meikalainen, duunari" perheet valittavat, niin naurattaa, ihan oikeasti! duunarille sentaan maksetaan korvauksia tyoajan ulkopuolisesta tyoajasta.

ja, mie oon ihan onnellinen, muuten kait olisin vaihtanut maisemaa, haluan vaan tuoda sita mitalin toista puolta esiin....

jokaisella on omat "vaikeutensa", toisilla vakavat ja surulliset, toisilla vahemman vakavat, pitaa vaan puskea lapi ja hymyilla huomiselle!

hiljaisemmiksi, helpommiksi,vaivattomammiksi ja kiltimmiksi. Isovanhempamme olivat onneksi hyviä ja huolehtivaisia meitä kohtaan, eivätkä lahjoneet. Emme anna vanhempiemme vältellä omantunnonkolkuttelua enää lastenlastensa kanssa. Pitäkööt huonon omantuntonsa.



Kiitos isovanhemmillemme, että meistä kasvoi tällaisia aikuisia. Pettyneitä ollaan kyllä, että vanhempamme eivät korvaa meidän menetyksiämme lapsena, olemalla enemmän aikaa lastenlastensa kanssa. Eivätkö he ymmärrä, että mitä menettävät joka päivä? Sama itsekeskeinen ja kuluttava elämä vain jatkuu.



ap

Sinun lapsuutesi ja traumasi ovat sinun. Älä sotke lapsiasi asiaan! Tuo on aivan törkeää.

Matkatyötä on se, että ollaan viikkoja putkeen poissa kotoa.



Sinulla mies siis kuitenkin käy kotona koko ajan ja on paikalla useimmat viikonloput?

Ollaan joka viikko puhelimitse yhteydessä isovanhempiin. Meidän puolesta saavat tavata lapsenlapsiaan, mutta pakottaahan heitä ei siihen voida. Meidän ei ole pakko alistua heidän rahoille roskiksiksi, varsinkin kun tiedämme taustalla vaikuttavat syyt.



ap

Taitaa olla pilalle hemmoteltu prinsessa, joka halus leikkiä kotia prinssipuolison kanssa ja nyt tajusi, ettei maailmassa saakaan kaikkea mitä haluaa. Tai ainakin asioiden eteen on tehtävä ihan itse töitä.



Ja hei, tässä maailmassa on turha odottaa pyyteetöntä apua muilta ihmisiltä, kaikesta joudut maksamaan tavalla tai toisella, ennemmin tai myöhemmin. Ap:n tyyli käyttää naapureitaan hyväksi kostautuu vielä.



Kirjoituksen perusteella ap ja miehensä ovat menneet parikymppisinä naimisiin, kun oli ihanaa järjestää isot häät. Lapset on tehty liian pian liian pienellä ikäerolla ja nyt ikää on max. 25-vuotta ja äitiä tuli ikävä.

Kyllähän se totta on,ettei muiden murheet tunnu silloin kun omassa suossa tarpoo.



Mut ihan ap:lle suhteellisuuden tajun vuoksi mun viimeiset 6-7 vuotta:



-2003 mulle syntyi vauva ja menin naimisiin,kaikki ok,mutta 10kk synnytyksen jälkeen muutimme ulkomaille (miehen työ,osittain matkatyötä,kuukaudessa poissa kotoa 6vrk putkeen),en osannut kieltä ja 3kk muuton jälkeen sain kohtauksen. Tänäkään päivänä en tiedä mikä se oli,joku minihalvaus ilmeisesti,olin yksin lapsen kanssa,mies matkalla ja EI KETÄÄN tuttua lähimaillakaan.

Onneks vauva osas totella sen verran,että ojensi mulle puhelimen ja käsi liikkui sen verran et sain soitettua hätäkeskukseen ja sosellettua osoitteeni :/

Sairaalassa vietin 2 viikkoa.



-2005 jouduin olemaan työstä poissa 8kk kun sain taas kohtauksia,ihaan yhtäkkisiä joissa mulla petti polvet alta ja käsistä katosi voimat.

Samaan aikaan mun äiti Suomessa sairastui vakavasti. Edelleen mies teki matkatöitä ja lisäksi työpäivät noin 4x viikossa kestivät klo 6.30-22....



Muutimme Suomeen,sain 4 keskenmenoa viikoilla 13-19. Äitini teki kuolemaa sairaalassa 4 vuotta ja isäni ja veljeni sairastuivat syvään masennukseen. Itse taistelin kohtauksieni kanssa ja koitin hoitaa lastani ja aina välillä työtäni.



Suomessa miehen firma meni konkkaan-> velkahelvetissä.



Mies löysi työn,äiti kuoli ja itse sain hoitoa ja estolääkityksen kohtauksiin.

Saimme toisen lapsen :) joka on ihana,mutta multisuperhyperallerginen. Joudun imettämään häntä edelleen vaikka hän on pian 2v koska muu mikään juotava ei pysy sisällä (sis. "raaka" vesi....),samalla en voi syödä lääkkeitä enkä paljon muutakaan koska imetysdieetti on todella tiukka.



Mies onn jo seitsemättä kuukautta sairaslomalla koska loukkaantui töissä vakavasti. En tiedä millä hemmetillä maksamme velkojamme ja velkojat soittelevat perään. Yritämme parhaamme.



Joudun hoitamaan miestäni,isääni ja veljestänikin huolehdin aika paljon. Samalla kamppailen kohtauksieni kanssa ja hoidan superallergikkoa.



Onneksi esikoinen on terve ja avulias :)



Ai niin,vuokrakin kallistui vuoden alusta 87e,johon ei oikein olisi ollut varaa.



MUTTA: Olemme Onnellisia. Ja se on pääasia :)

Setvi omat traumasi. Olet sen velkaa lapsillesi.



Ja jos kerran jo tiedät, miten vanhempasi toimivat, miten voit siitä yllättyä?



Ota rahat vastaan, käytä ne perheen hyödyksi tai säästä lapsille.



Lopeta kiukuttelu!

on vaikeat lapsuudenmuistot ja huonot suhteet vanhempiin, ei raha tai miehen matkatyö.

Jos kokee lapsuutensa pettymykseksi ja vanhempansa rakkaudettomiksi, kannattaa asiaa mennä setvimään terapiaan. Lapsuuttaan ei saa takaisin, vanhemmat tuskin muuttuvat "paremmiksi" enää, vaan asiat pitää selvittää omassa mielessään ja sitten jatkaa elämäänsä eteenpäin vähemmän katkerana.

Toinen vaihtoehto on tietysti välien katkaiseminen vanhempiin.



Aikaisempi, joka ei muista nroaan

Mies tekee matkatöitä. Vuodessa on ulkomaankomennuksilla pyöreästi 100 vrk. Vapaalla osallistuu melkeinpä kokoajan perheen arkeen. Hyvä mies, joka vaihtaisi perheen kannalta helpompaan työhön, jos sellaista saisi. Kotiäiti hoitaa lapset, vaikka mies olisi ulkomailla, itsellä 39 C kuumetta ja lapset sairaina valvottaisivat yölläkin. Tässäkään tilanteessa isovanhemmat eivät halunneet auttaa tuomalla ruokaa kaupasta. Naapuri toi. Kiitos! Seuraavalla viikolla isovanhemmat kyselivät, että ollaanko terveinä, jos tultaisiin auttamaan heitä synttäreiden järjestämisessä. ap

Meillä on viisi lasta, mies matkatöissä ja en nyt vielä erikoisen pahana prässinä ole pitänyt vaikka ihan itse olen joutunut korkeassa kuumeessakin kaupasta ruokani hakemaan ja lapseni hoitamaan. En ole missään kohtaa edes ajatellut että tuo olisi jonkun toisen tehtävä huolehtia minusta. Ja vaikka kuinka ajattelee että on niin kovasti sairaana ettei kertakaikkiaan pysty kauppaan lasten kanssa ainakaan lähtemään, niin kummasti sitä vaan pakon edessä pystyy.

Tuollaista kutsutaan vaan elämäksi, ja se on ihan omien valintojen summa.

Oletko koskaan ajatellut että monet saattavat jopa vuosikausia ihan yksin hoitaa ympäri yön heräileviä lapsia? Siis joillakin on esim. pitkäaikaissairaita lapsia, useampi allergikko jne. jne.

Oletkohan nyt vajonnut liian syvälle itsesääliin, vai oletko edes tullut ajatelleeksi ett SINUN velvollisuutesi on huolehtia lapsistasi, ei isovanhempien?

Vaikuttais juurikin näin olevan. Ap:lle suosittelen lämpimästi oman lapsuuden läpikäymistä jollain tavalla.



Itsekin rämmin samassa suossa, eli rakkaudetonta lapsuutta käyn läpi, mutta isovanhemmilta ei tule edes sitä rahallista panosta lastenlasten elämään. Koen olevani jo voiton puolella näissä jutuissa.

Taitaa olla pilalle hemmoteltu prinsessa, joka halus leikkiä kotia prinssipuolison kanssa ja nyt tajusi, ettei maailmassa saakaan kaikkea mitä haluaa. Tai ainakin asioiden eteen on tehtävä ihan itse töitä. Ja hei, tässä maailmassa on turha odottaa pyyteetöntä apua muilta ihmisiltä, kaikesta joudut maksamaan tavalla tai toisella, ennemmin tai myöhemmin. Ap:n tyyli käyttää naapureitaan hyväksi kostautuu vielä. Kirjoituksen perusteella ap ja miehensä ovat menneet parikymppisinä naimisiin, kun oli ihanaa järjestää isot häät. Lapset on tehty liian pian liian pienellä ikäerolla ja nyt ikää on max. 25-vuotta ja äitiä tuli ikävä.

minuakin kiinnostaisi ap:n ikä kovasti..

Ap:n prässi on vaikeat lapsuudenmuistot ja huonot suhteet vanhempiin, ei raha tai miehen matkatyö. Jos kokee lapsuutensa pettymykseksi ja vanhempansa rakkaudettomiksi, kannattaa asiaa mennä setvimään terapiaan. Lapsuuttaan ei saa takaisin, vanhemmat tuskin muuttuvat "paremmiksi" enää, vaan asiat pitää selvittää omassa mielessään ja sitten jatkaa elämäänsä eteenpäin vähemmän katkerana. Toinen vaihtoehto on tietysti välien katkaiseminen vanhempiin. Aikaisempi, joka ei muista nroaan

Tiedän kyllä, että päivähoito maksaa enemmän kuin omavastuu on.

Pointti oli lähinnä se, että jonkun on käytävä töissä, jotta toiset voivat toteuttaa kotiäitiyttä. Ja nämä kotiäidit voisivat sitten olla arvostelematta työssä käyviä.

56

että ap:n mies maksaa tuloistaan sinun lastesi päivähoidon. Joka on muuten iso paukku joka ikinen kuukausi!

mieskin ON töissä!



vittu näitä ihmisiä PRÄSSI?? :P