Ollaan menty perheenä todellisen prässin läpi!

kokemuksesta. Mun mies matkustaa noin 170 vrk vuodessa, osin myös kotimaassa tosin, ettei kaikki ole ulkomaanreissuja. Täytyy sanoa ettei kyllä jaksa täysillä osallistua meidän arkeen kun on kotona, työ vie veronsa. Itse käyn myös töissä, lyhennetyllä työajalla, joka mahdollistaa että arkemme sujuu jotenkuten. Yleensä aikamoista sählinkiä ja viime tinkaan meininkiä, mutta onnistuu kuitenkin.

Toinen lapsistamme on erityislapsi, ja se on ollut kyllä suurin prässimme. Ei tuo matkatyö+perhe-elämä yhdistelmä. Mutta ei se yksinäänkään nyt ihan helppo vaihtoehto ole.

Tsemppiä vaan! Kyllä tukea voi saada muualtakin kuin suvulta jos välit eivät ole niin lämpöiset. Sukukin on arvokas ihan sellaisenaan, ilman arkeen osallistumista, lapset tietävät mistä ovat "kotoisin" ja tuntevat isovanhempiaan ja serkkujaan se on tärkeää. Arkiset huolet voi jakaa (=puolittaa) ystävien ja naapurien kesken.

Mies tekee matkatöitä. Vuodessa on ulkomaankomennuksilla pyöreästi 100 vrk. Vapaalla osallistuu melkeinpä kokoajan perheen arkeen. Hyvä mies, joka vaihtaisi perheen kannalta helpompaan työhön, jos sellaista saisi. Kotiäiti hoitaa lapset, vaikka mies olisi ulkomailla, itsellä 39 C kuumetta ja lapset sairaina valvottaisivat yölläkin. Tässäkään tilanteessa isovanhemmat eivät halunneet auttaa tuomalla ruokaa kaupasta. Naapuri toi. Kiitos! Seuraavalla viikolla isovanhemmat kyselivät, että ollaanko terveinä, jos tultaisiin auttamaan heitä synttäreiden järjestämisessä. ap

teidän ainut ongelma on se, että isovanhemmat tyrkyttävät rahaa (voi miten kamalaa!), ja että he kehottavat laittamaan lapsen päivähoitoon alle 1- vuotiaana. Joissain maissa lapset viedään hoitoon 3- kk vanhoina ja se on ihan tavallista. Jos pidät tavallista lapsiperhe-elämää prässinä, niin mitenköhän kestät sen, jos miehelläsi paljastuu suhde ja hän haluaa erota, yksi lapsista alkaa käyttämään huumeita, sairastut syöpään tms.

mä olen yh ja oma äitini ei auttanu silloin ku olin sairas, ei edes taloudellisesti. siitäkin oisin ollu kiitollinen.. onneks on ystävät olemassa! mut periaatteessa oon kyllä sitä mieltä että jokainen hoitakoon omat lapsensa.

No, ei se nyt ihan helppoakaan ole, tiedan kokemuksesta. Mun mies matkustaa noin 170 vrk vuodessa, osin myös kotimaassa tosin, ettei kaikki ole ulkomaanreissuja. Täytyy sanoa ettei kyllä jaksa täysillä osallistua meidän arkeen kun on kotona, työ vie veronsa. Itse käyn myös töissä, lyhennetyllä työajalla, joka mahdollistaa että arkemme sujuu jotenkuten. Yleensä aikamoista sählinkiä ja viime tinkaan meininkiä, mutta onnistuu kuitenkin. Toinen lapsistamme on erityislapsi, ja se on ollut kyllä suurin prässimme. Ei tuo matkatyö+perhe-elämä yhdistelmä. Mutta ei se yksinäänkään nyt ihan helppo vaihtoehto ole. Tsemppiä vaan! Kyllä tukea voi saada muualtakin kuin suvulta jos välit eivät ole niin lämpöiset. Sukukin on arvokas ihan sellaisenaan, ilman arkeen osallistumista, lapset tietävät mistä ovat "kotoisin" ja tuntevat isovanhempiaan ja serkkujaan se on tärkeää. Arkiset huolet voi jakaa (=puolittaa) ystävien ja naapurien kesken.

Mies tekee matkatöitä. Vuodessa on ulkomaankomennuksilla pyöreästi 100 vrk. Vapaalla osallistuu melkeinpä kokoajan perheen arkeen. Hyvä mies, joka vaihtaisi perheen kannalta helpompaan työhön, jos sellaista saisi. Kotiäiti hoitaa lapset, vaikka mies olisi ulkomailla, itsellä 39 C kuumetta ja lapset sairaina valvottaisivat yölläkin. Tässäkään tilanteessa isovanhemmat eivät halunneet auttaa tuomalla ruokaa kaupasta. Naapuri toi. Kiitos! Seuraavalla viikolla isovanhemmat kyselivät, että ollaanko terveinä, jos tultaisiin auttamaan heitä synttäreiden järjestämisessä. ap

Mun mies matkustaa n. 250pv/v, aina ulkomailla. Suku tuhansien kilometrien paassa.... en tieda, onko prassia, mutta jos ei ole perusperhe tyyliin "isa matti tulee kotiin klo 17 ja sitte koko perhe syo yhdessa ruokaa" (tyypillisia Vauva/Kaks Plus lehden artikkeleita, naurattaa joka kerta...), niin ei se elama aina ihan helppoa ole. Lapet potee isaikavaa eika mummut ja ukitkaan ole lahella.... MUTTA, prassia se ei kait kuitenkana ole, vaikeaa vaan valilla, ei aina ;-)

ihmiset auttavat toisiaan. Normaalilla tunneälyllä varustettu isovanhempi kyllä haluaa auttaa omaa lastaan ja tämän lapsia parhaan kykynsä mukaan, eikä ajattele että on "oman osansa tehnyt". Minkä ihmeen oman osansa??

isovanhempiin on asialliset välit. Nämä ovat tarjonneet taloudellista tukea ja sanoneet, että auttavat, jos on tarve.



Mitä muuta pitäisi saada?

Meillä on neljä lasta,viides tulossa.Mies on työttömänä ja mä kotiäiti(välillä käyn töissä ku niitä liikenee)

Rahaa ei oo mihinkään ylimääräiseen,mutta voin sanoo että onnellisia ollaan ja nälkää ei nähdä.Minusta tää on kaikkea muuta ku "prässi" tai mikään kiirastuli=)

Muttietenkin kaikkihan ei jaksa yhtäpaljon ja toisille vähänkin tuntuu liialta...

mut toi sun prässis oli kyl aika naurettavaa luettavaa...

t.neljän lapsen onnellinen äiskä

sinä et varmaan tajua mitä on pyörittää lapsiperheen taloutta yksin. Edes niin, että mies on päivän töissä.



Helppohan sitä sinun on selittää, kun yötä päivää molemmat vanhemmat on kotona.

Meillä on edessä jonkinlainen prässi, josta toivottavasti selviämme kaikki. Minä sairastuin vakavasti ja joudumme laittamaan kolme lasta hoitoon, nuorin 9kk ja luultavasti minä joudun elämään paljon erossa lapsista, koska en saa saada mitään tautia, sillä se voi hyvinkin olla kohtaloni. Tätä voi minusta jo sanoa prässiksi eikä vaan normaaliksi arjeksi.

ennen kuin mies jäi työttömäksimja ei mua sillonkaan mitenkään tuntunut että tää ois jotain ihan hirveetä kauheeta.....sekin aika oli sitä ihan normaalia arkea.

Jos tuntuu noin kauhealta lasten kans olla kotona,niin miksi ihmeessä niitä lapsia on tehty tai miksi sitten kiduttaa itseä siel kotona jos se tuntuu noin kauhealta.

Mä en tuntenut edes silloin ku olin yksin kotona neljän lapsen kanssa,että elämä ois jotenkin prässin läpi menemistä,tai kiirastulta:)

Yrittäkääs nyt herkkikset jaksaa lapsianne ja teidän arkea

t.51

Vastuullisessa työssä?

kotihoidontukesi ja lapsilisäsi.



Musta on sinänsä ihan jees olla kotona, jos joku niin haluaa, mutta olis kiva, jos ne sitten kans muistaisivat, että työssä käyvät sen kustantaa.

että ap:n mies maksaa tuloistaan sinun lastesi päivähoidon. Joka on muuten iso paukku joka ikinen kuukausi!

mutta jos lähtee aamulla klo 6 ja illalla tulee 6-7 aikaan kotiin,ja lapsetki menee puol8 sänkyyn,niin ei siin jää ku reilu tunti et isä on kotona lasten hereillä olo aikana.

T 51 ja 54

en mäkään ymmärrä mikä tuo ap:n prässi nyt on. Mielummin mies matkatöissä 100 vrk vuodessa kuin tehnyt viimeiset 1,5v 12h/pv 7pv/vko töitä niin kuin meillä mies on tehnyt. Vaihdetaanko ap osia? Mielummin otan kuule ne vanhempiesi/appivanhenmpiesi(?) rahat ja ostan sillä esim. lastenhoitoapua et pääsen vaikka 1 pv/kk kampaajalle/kosmetologille/hierontaan tai ihan mihin tahansa hömpötykseen. Tilanteemme on osin oma valinta, osin pakon sanelema (liikoja selittelemättä), eikä tunnu prässiltä. Normaalia elämää tällä hetkellä, joka toivottavasti rauhoittuu ja pian. Uskoisin et oikeeta prässiä on noilla erityislasten vanhemmmilla ja perheillä, joissa vakavia sairauksia.



Enkä ymmärrä, jos isovanhemmat oli kerta sanoneet, että hätätapauksessa tuovat kauppakassit niin miksi kuitenkin sanoit, et ei tarvi, kun joku toinen (naapuri) voi. Turhaan valitat nyt sitten ettei isovanhempia kiinnosta.

Joka ikinen ilta pääset esim. kauppaan yksin, ja mies on yöt kotona jne.



Matkaleski on yksinhuoltaja, eikä sinulla ole mitään käsitystä sellaisesta elämästä. Ja nyt tosiaan makaatte molemmat aikuiset kotona. Onpa raskasta!

Meillä mies yrittäjä, käy yleensä vain nukkumassa kotona, ja on siis töissä myös viikonloput. Anoppi on kuollut, omat vanhempani asuvat toisessa kaupungissa. Ihan yksin hoidan kaksi lasta, koirat, siivoukset, pyykkäykset, kokkaukset, kaupassakäynnit (lasten kanssa tietenkin) jne. Siihen päälle kuuntelen vielä miehen v***uilut siitä miten saan vain maata kotona tekemättä mitään...



Hirvittää vain kun kotihoidontuki loppuu ja on mentävä töihin, miten sitä sitten jaksaa kaiken hoitaa. Että vaihdetaanko ap osia??

Tietysti jokainen kokee oman arkensa eri lailla ja jos on vähän elämänkokemusta, niin tavallinen arkikin tuntuu varmaan rankalta.



Meidän perheen arki sairautta ja kuolemaa, joten mä vaikka maksaisin siitä, että saisin tuollaisen arjen kuin ap:lla.



Mutta jos isovanhemmat tarjoavat taloudellista apua, niin miksi ette ota vastaan? Saahan ne kauppakassit haettua vaikka maksullisella avulla kaupasta.



Vaikka te ap arvostatte muuta kuin rahaa elämässä, niin se ei ole mikään syy halveksua toisten elämänvalintoja. Jos isovanhemmilla ei ole syystä tai toisesta kykyä muuhun kuin rahanantoon, niin pitääkö sitä jotenkin morkata?



Jos ette halua käyttää isovanhempien rahoja arjen pyörittämiseen, niin voihan niistä säästää vaikka pesämunaa lapsille. Varmasti he arvostavat sitä siinä vaiheessa kun omaa kotiansa laittavat, vaikka teidän mielestä se on turhaa.

matkatyö tarkoittaa sitä, että edellisenä iltana lähdetään lentokentälle, töitä tehdään kohteessa seuraavana päivänä 9-10 tuntia ja illalla, joskus aamullakin, lennetään kotiin, ellei viivytä useampia päiviä. Kotiin tullaan klo 23-24 ja aamulla mennään töihin tavalliseksi työpäiväksi. Työajaksi ei lasketa hotelliyöpymisiä ja matkoja. Matkat vievät siis enemmän aikaa pois perheeltä kuin tavalliset työpäivät. Silti niiltä saa vain 8 tunnin palkan (vaikka töitä olisi enemmänkin!), ateriakorvauksen ja ulkomaanpäivärahan. matkaan lähdetään normaalin työpäivän päälle tai jos lento lähtee, niin kesken työpäivänkin, mutta siis ilta ja yö kohteessa ihan omalla ajalla ei työajalla!



ap

matkatyö tarkoittaa sitä, että edellisenä iltana lähdetään lentokentälle, töitä tehdään kohteessa seuraavana päivänä 9-10 tuntia ja illalla, joskus aamullakin, lennetään kotiin, ellei viivytä useampia päiviä. Kotiin tullaan klo 23-24 ja aamulla mennään töihin tavalliseksi työpäiväksi. Työajaksi ei lasketa hotelliyöpymisiä ja matkoja. Matkat vievät siis enemmän aikaa pois perheeltä kuin tavalliset työpäivät. Silti niiltä saa vain 8 tunnin palkan (vaikka töitä olisi enemmänkin!), ateriakorvauksen ja ulkomaanpäivärahan. matkaan lähdetään normaalin työpäivän päälle tai jos lento lähtee, niin kesken työpäivänkin, mutta siis ilta ja yö kohteessa ihan omalla ajalla ei työajalla! ap

Ennen lapsia tehnyt monta vuotta matkatyötä (tosin vain keskimäärin 2vrk/kk) ja sama jatkunee kunhan palaan töihin, jos vain saadaan nuo miehen työhommat sille mallille, että voin lähteä. Jos en voi ja työnantaja edelleen vaatii matkoille lähtemistä niin sitten se on voi voi ja minulla uuden työpaikan etsintä.

En kuitenkaan ymmärrä tuota prässiäsi.

59