DeMoms #3

Jii, voi itkujen kevät! Ois sieltä voinut se plussa kuitenkin tulla. :/ Mutta niin kauan on toivoa, kun menkat pysyy poissa. Mullahan ensin testit näytti negaa, mutta tuolla se " nega" tuhisee sängyssään :) Että odota nyt vielä ne menkat, ennenkuin heität kirveen kaivoon. Tai älä oikeastaan heitä kirvestä kaivoon missään välissä, vaan koitapa mielummin uhmata noita menkkoja. Silleen " hah, tässä kierrossapa jätän hyvästit menkoille ja TULEN raskaaksi, ettäs tiedätte!" :D Tiedä sitten auttaako, mutta ainakin antaa toivoa eikä ole niin synkkä olo itsellä :)

Han on ihQ <3 :)



Ei mulla oikeestaan enää ole niin synkkä olo, ja tässä rupesin pohtimaan että ei mulla pariin kiertoon ole tainnut menkat alkaa sillon 9. päivä joten ei tässä vielä ole hätää;) Kuitenkin keskityn nyt tohon tulevaan yritysrutistukseen ihan hyvillä mielin:) Mä uskon että se tulee kun se on tullakseen (ainakin just tällä hetkellä, se ahdistus tulee kyllä vielä varmasti takas...)



Mieskin tossa huomautti että me riidellään aina kaks kertaa kuussa, ja aina samoista asioista...Keskellä kuuta tulee mun " me ei yritetä tarpeeksi" Kiehadus, ja noin viikko ennen menkkoja tulee mun " Mä en ymmärrä miksi sä et halua tätä niin paljon kun minä" purkaus. Täytys varmaan pikkasen koittaa rajottaa tätä vauvakuumetta, kun se oikeesti alkaa raastamaan meidän parisuhdettakin:(



Millanen oli teidän vauvakuume..? Oliko se joku biologinen juttu, vai kenties ympäristön paineiden luoma tila?



Aaa, ostettiin muuten rellun twingo:) Se on söpö ku sika pienenä:D Oon oikeesti niiiiin ihastunu meidän autoon:)

Jii, mulla tuntui olevan sellainen aivan krooninen vauvakuume, ihan jokin biologinen juttu. Meillä ei todellakaan ollut mitään ympäristön asettamia paineita tuion perheenlisäyksen suhteen. Päinvastoin, musta tuntuu, että me ollaan jotain outoja lintuja esim. meidän ystäväpiirissä (ja varsinkin mun, miehen joillakin ystävillä on lapsia) ja eipä meillä vanhemmaatkaan painostaneet/kyselleet tms. Omista vanhemmistani tiedän, että he olisivat toivoneet minun ensin käyvän opinnot loppuun, mutta toisaalta, nyt kun meillä tuo vauva on, niin ovat niin innoissaan ja onnessaan, että tuskin edes muistavat, että ovat joskus ajatelleet, että parempi olisi, kun tyttö hoitaisi opinnot ennen lapsien hankkimista :D



Mulla alkoi tuo vauvakuume nostaa kunnolla päätään kun muutettiin virallisesti miehen kanssa yhteen reilu 2 vuotta sitten. Aloin jo silloin puhua vauvasta, mutta en vielä tosissaan, vaan enemmänkin sillä tavalla, että " sitten joskus kun..." . Viime syksynä aloin sitten ihan tosissani kysellä, että miltä tuntuisi perheenlisäys. Ja tässä sitä nyt ollaan. Vielä ei ole kyllä uutta vauvakuumetta. Mulla meinaa olla tuota baby bluesia ja tällä hetkellä tuntuu melko raskaalta ja kova huoli jatkuvasti tuosta pienestä ihmisestä. Plus tietenkin kova väsymys (valmiiksi jo monen kuukauden univelka alla). Onhan tuo meidän pikku ihme vielä niin pieni, että hassuahan se olisi, jos jo nyt haaveilisin uudesta vauvasta :D



Mahaa ei kyllä ole vielä ikävä. Täytyy myöntää, etten järin paljon nauttinut raskausajasta, vaikka mitään hämminkiä mulla ei siihen liittynytkään. En vain jotenkin nauttinut. Tietysti oli ihanaa, kun tiesi, että massussa kasvaa meidän oma lapsi, mutta kaikki muu olikin sitten aika plääh :p Tässä muuten viimeisin kuva mun mahasta (rv40+0), aika potkupallo! http://irc-galleria.net/view.php?nick=Tohmo_Sr&image_id=52863715

Nyt siitä ei ole mitään jäljellä, vähän löysää nahkaa (joka toivon mukaan ajan kanssa vetäytyy).



Nyt pitää mennä nukkumaan, kun siihen on mahdollisuus! :)



Han ja Rumpalipoika 1vko

Eli PALJON ONNEA KOKO PERHEELLE PIENESTÄ TULOKKAASTA!<3



On varmaan aika ihmeellistä nyt ku se " tuntematon" tuhisee siellä kotona ja valtaa ajatukset ja askareet täydellisesti. On ihan ymmärrettävää että omat mietteet on vähän alakuloset ja jossain määrin sekavat tuommosen elämänmuutoksen jälkeen. Ja se väsymys on välillä Liian raastavaa.

Mulla ei ollu kauheen voimakkaat eikä selvätkään babyblues oireet mutta pahimpina hetkinä otin puhelimen kouraan ja soitin jonku kaverin kahville, tai pakkasin pojan vaunuihin ja lähin ulos.Voimia!Onko nassikka kasvanu hyvin?Kaisa L. (muistat varmaan?=) sai eilen pojan, huimat 4415g ja 53,5cm :)



Jii85, anteeksi jos pahotin jotenki sun mielen.Luin jostain aikasemmasta viestistä ja aattelinki jotain siihen suuntaan että oot synnyttäny joskus ja ikävästi on käyny.Oman lapsen menettäminen on elämän raastavimpia asioita, osaan edes laidasta sanoa kun läheisiltä on otettu ihan pienet vauvat vauvojentaivaaseen!Siellä on sinunkin poikasi.

Ymmärrän että siitä yrittämis-ajatuksesta on hankala päästä eroon koska se luonnollisesti oppuu vasta sitte ku testi näyttää positiivista. Mutta toivottavasti parisuhteenne ei ainakaan sen takia järky, raskautuminen ja sen yrittäminen on ihana ja onnellinen asia. Oon edelleen sitä mieltä että vauva ilmoittaa tulostaan just sillon ku niin on parhaaksi tarkotettu!Toivotan paljon onnea ja voimia jokaiseen kuumeiseen päivään =) <3



En muista oonko täällä kertonu miehen siskosta ja veljestä, jotka on molemmat menettäny vauvat.(Jii85, älä lue tätä jos sulla palaa ikävät muistot mieleen, en halua repiä haavoja auki)

Siskolla esikoinen kuoli mahaan 42+2. Vasta vuorokauden päästä kuolleeksi toteamisen jälkeen joutui synnyttämään lapsen samoilla tuskilla kuin muutkin äidit,tietäen ettei sitä palkitsevaa parkaisua kuulu.Lapsi haudattiin ja nimettiin. Mieheni laski pienokaisen hautaan kummin tehtävänä.Nyt heille odotetaan kolmatta lasta syntyväksi maaliskuussa!Ihanaa!

Miehen veljen perheessä odotettiin lasta erityisellä toiveella. Heidän esikoinen oli jo 9 vuotias ja mitään ehkäisyä ei ollut koskaan käytetty ja seuraavaa vauvaa ei vaan kuulunut.Sitten yhtäkkiä meitä olikin 6 samaan " perheeseen" lasta odottavaa tyttöä ja miniää, miehen veljen vaimo mukaan lukien. Kaikkien la:t olivat 1 kk:n sisällä! Kaikki meni hyvin, heille syntyi tyttö keisarinleikkauksella rv 38, pari viikkoa meidän pojan syntymän jälkeen, näistä " uusista" serkuista neljäntenä.

Kahden viikon ikäisenä pienokainen kuoli yöllä äitinsä rinnalle.ei mitään selitystä eikä syytä.Hänestäkin oli tulossa meidän kummityttö, ja miehelle koitti sama surullinen tehtävä hautajaisissa, laskea se pieni valkoinen arkku multaan.Kysyin niin sata ja tuhat kertaa mielessäni että miksi ne kaikki muut, kolme pientä serkusta turvaistuimissaan, annettiin pitää meillä, mutta miksi Tiina ei saanut jäädä. Oli niin ihmeellinen siunaustilaisuus kun kaikki pienet olivat ihan hiljaa,kukaan ei itkenyt, kuin Tiinan muistoa kunnioittaen.



Nämä tapahtui vuoden sisällä toisistaan, pienokaiset haudattiin viereisiin hautoihin ja tämä suru on lähentänyt meitä sukulaisia keskenään uskomattoman paljon.Lapsen kuolema on asia jota kukaan ihminen ei voi koskaan ymmärtää.Vieläkään, vuosi hautajaisten jälkeen, mieheni veljen vaimo ei voi ottaa pientä lasta syliinsä.Se tuo liikaa muistoja. Mutta kuitenkin heillä on kokoajan toive uudesta ihmeestä, uudesta vauvasta. Toivottavasti se heille vielä annetaan!

Mä en voi nyt sanoa muuta kun että sitä tuskaa ja surua ei voi missään nimessä tietää ja tuntea, saati sanovansa voivansa tietää ennen kun se omalle kohdalle kopsahtaa. Se että tämmöinen tragedia tapahtuu jollekkin läheiselle, ei se silti ole sama asia, vaikkakin erittäin surullinen kaikille jota se koskettaa. Jos täällä halutaan puida vauvojen kuolemia minä jätän käymättä täällä. En oikeasti halua enkä tarvitse " sääliä" tai huomautuksia siitä missä minun lapseni tänä päivänä on. Ne kommentit repii haavat pahemmin auki kuin mitkään muut surulliset, saman kauheiden kokeneiden ihmisten tarinat.



Pyydän nyt että tämä asia jätetään oikeasti rauhaan, ainakin oman menneisyyteni osalta. Ei ole tarkoitukseni hyökätä mitenkään ketään yksilöä kohtaan, asia on vaan vielä erittäin arka ja toivoisin tietynlaista " varomista" sen suhteen.

Kaikella kunnioituksella,

en todellakaan aikonut alkaa täällä puimaan vauvojen kuolemia. Olen useammasta viestistä saanut lukea että olet viitannut tai kirjottanut ihan selvästi omasta kauheasta kokemuksestasi. Siitä kaikesta tuli edellisessä viestissä kirjoittamani asiat mieleen, niistä puhuminen ja kertominen on ainakin minulle terapiaa.En aikaisemmin ole saanut vastaavaa " hyökkäystä" osalleni, semmoiset ikävät asiat on osa elämää ja omia tunteitani en voi piilotella.



Enkä missään nimessä sanonut että voisin tietää sen tuskan miltä tuntuu menettää oma lapsi. Sanoin että osaan edes laidasta tietää = olen nähnyt sen tuskan.



En viittaa enää lasten kuolemiin vaikka se usean ihmisen todellista elämää koskettaakin.En sinun, Jii85, tragediaasi. Mutta edellistä viestiä en kirjoittanut että haavat revittäisiin auki, en tiennyt että sinun on vaikea puhua/lukea aiheesta.

Anteeksi.

Päivät rullaa tasasen tappavan tylsästi eteenpäin. haaveilen työpaikasta tai koulusta mutta se meidän muuttoasia on vielä niin auki ettei kannata kuukaudeksi mennä mihinkää töihin ja sitte ottaa lopputiliä.. haluaisin jotain varmuutta näihin asioihin!! =)



ihana seurata ku toi kossi oppii jokapäivä jotain uutta. eilen illalla oltiin suihkussa koko porukka ja siinä ku istuttiin lattialla niin konsta alko osotteleen mahaansa ja hoki kokoajan että papa, papa..:)

me ihmeteltiin että mitä ihmettä se hommaa ku mies sitte hoksas että se sanoo NAPA :)

sit se osotti mun ja ukon napaa vuorotellen ja hoki hokemasta pääsyäänki että papa, papa. mä oon viikon ajan aina näyttäny sille sen omaa napaa ja kysyny että missä konstan napa. Kai ne sit tosiaan oppii ku tarpeeksi kauan kyselee ja hokee samaa sanaa.

Muita sanoja sil on nyt äppä=äiti/isä, pappa, poppa=kynttilä, vauva, -ppu=lamppu.. eli niitä samoja mitä on jo kauan sanonu.



Käytiin viikko sitte 1v neuvolassa, pituutta oli kertyny 80,6cm ja painoa 11,1kg.hienosti on siis kasvanu vaikka viikon mahataudin sairasti.tässäpä kuva kossista http://www.aijaa.com/viewer.php?id=293723



kävelee potkumopoon tuettuna ympäri kämppää ja karjuu ja ärhentelee niinku pikku miehet ainaki.syö ja nukkuu hyvin (ainaki taas tähän asti) aina ku pääsen kehumaan kuin kiltti se on ollu niin tulee joku kauhee kiukkuvaihe päälle!=)



nyt se repii mun kättä ja haluaa vissiin ruokaa ku heräs justiinsa... huoh.



ukko kävi keskenpäivän kotona ja kaato sänkyyn.. mikäs ihme sille tuli ?! :D<3 muutama päivä ollaanki kyllä kähisty oikeen kunnolla. mut eikö sitä sanota että se puhdistaa ilmaa :)

t. napero, pikkukakkosta toivoen

Eilen tuli tasan rv 38 täyteen :) Olin tänään neuvolassa, jossa neuvolatäti arveli vauvan syntyvän ehkä jopa lasketun ajan jälkeen. Jos ei sitten lapsivesi mene. Joten saan vielä rauhassa pyykätä täällä vauvan vaatteita ja järjestellä niitä :)

Lääkärissä olin torstaina ja siellä sanottiin kohdunsuun olevan hieman pehmennyt ja olevan 2cm pitkä. Vauvan painoarviona on 2700g :)



Nyt pitää lähteä koiran kanssa lenkille ;)

Vähän alkaa helpottamaan tuo " baby blues" , en enää tunne oloa niin avuttomaksi. En kyllä vieläkään aina tiedä, että mikä pienellä on hätänä, kun ähistelee, mutta olen päättänyt olla huolimatta turhista. Kyllä vauva sitten ilmoittaa, jos todella pahasti joku vinossa. Oon nyt saanut vähän levättyäkin, niin olo varmaan senkin puolesta paljon parempi :) Enää ei itku ole niin herkässä.



Meidän poika se on sellainen epeli, että nukkuminen on vissiin out. Valvoo vuorokaudessa yhden 3-4h pätkän ja muutenkin aina herättyään valvoo 1,5-2h. Pidetään sormia ristissä, että tuo 3-4h valvomispätkä ajoittuisi päiväsaikaan, eikä yölle, niinkuin muutaman kerran on käynyt. Mukava sitten yöllä viihdyttää pientä, kun itse on ihan rättipoikki ja toinen ei vain nuku. Huvittaa vain kaikki kommentit siitä, että vastasyntyneet vaan syö ja nukkuu. Ei kyllä meillä. Kyllä tuo poika sitten välillä taas nukkuu pitkiäkin pätkiä, mutta aika epäsäännöllinen " rytmi" vielä on. Vaan ehtiihän tuo tasoittua, viimeistään vuoden päästä :D



Hyvin on vauva kasvanut, painoa oli tullut viikossa 200g ja on jo nyt ylittänyt syntymäpainonsa! Terkka sanoi, että tavoite olisi, että kahteen viikkoon mennessä saavuttaisi syntymäpainon, mutta meillä oltiin jo menty reippaasti siitä yli :) Ja poika vasta huomenna 2vko ikäinen.



MSOL, vai meinaa teidän vauva antaa odottaa itseään? :D Voi sitä tuskien taivalta! Musta tuntui jo jostain viikolta 35 että saisi jo tulla, vaan eipä tuo meilläkään olisi tullut varmaan vielä pitkään aikaan, ellei oltais jouduttu leikkaukseen. Oliskohan se vieläkin mahassa... Voi kauhia paikka :D Tsemppiä noille viimeisille viikoille! Vaikka aika mateleekin, niin kyllä se sieltä aikanaan tulee ja kun se sitten tulee, niin et enää muistakaan kuinka piinaavaa se odottelu oli :) Nimimerkillä kokemusta on.

Hyvä että alkaa babyblues helpottamaan han:) Voi teidän poika kuulostaa ihanalta tapaukselta, vieläkin odottelen kuvia nähtäväksi...;)

Käytättekö te muuten kesto, vai kerttisvaippoja? Meillä mies ei millään suostus kestovaippailee, mutta kovalla draivilla yritän puhua sen ympäri ennen kun mä pääsen poikimaan:)



Mitkäs ovat MSOL:n kuulumiset, joko olet jakautunut:)



Ei ollu tärppiä tässäkään kuukaudessa. Mä jo ehdin luulla että olis tärpänny kun rinnat oli niin arat, ja menkat myöhässä pari päivää jonka jälkeen tuli ihan vähän verta ja sitten se loppu pariks päivää. No, tein sitten uuden testin ja se näytti negaa ja samana iltana sitten ne menkat alko kunnolla. Musta tuntuu että se on joku pään sisäinen juttu kun noi menkat alko heti sen toisen nega testin jälkeen.



No, nyt sitten uutta yritystä kehiin:) Mies tossa tilas jo mulle ovis testejä netissä, taitaa senkin vauvakuume jo nousta;)

Täällähän minä vielä :) Tilasin parturiajankin tiistaille, jotta vauvan on paras odottaa siihen asti. Sen jälkeen se saa vapaasti syntyä :D



Jii85: Harmi, että menkat alkoivat. Onnea tähän kiertoon :)



Mulla on niin kipeänä lihakset, niin kuin olisi kävellyt pitkän matkan. Kylmäkin olisi.. Ettei vaan kuumetta olisi tulossa :/

onnea seuraavaan kiertoon jii!! tai voihan siinä vielä se mahollisuus olla että ois valemenkat:) jos sulla keran oireitakin on:) pidetään sille peukkuja.



meillä äiti että likka käyttää kestoja:) , mutta senhän jo ainakin jii ja MSOL tiesikin. tai pojalla tytyy käyttää kertakäyttösiä ku sen iho ei kestä kestoja:( mutta likka on täyskestoilija.

kyllä meilläki mies aluks oli vähä hanttiin, mutta kun tein vain niitä kestoja ja pikkuhiljaa laitoin niitä kertakäyttösiä vaippoja pois ja lopulta ei ollu muuta vaihtoehtoa miehelläkään ku laittaa kesto:)

olihan se aluks silläki opettelemista ku ei tienny mitkä tulee minkäkin kans ja minne laitetaan lisäimu ja minkä päälle tulee vielä kuorivaippa tai villikset ja niin edelleen, mutta nyt menee jo ihan rutiinilla:)



en kyllä missään nimes luopuisi noista kestoista enää, on ne niin paljon mukavampia ja söpömpiä ku kertakäyttövaipat. oishan se toki helpompaa käyttää kertakäyttösiä ku se on niin helppoa heittää vaan roskiin käytön jälkeen, mutta mulle tuo kestoilu on vähän niinku harrastus:D eikä oo muutes ikinä likallakaan ollu mitään vaippaihottumaa;)

Kiitos MSOL ja mavu:) Tsemppis on tosi kova, jotta saatais tulosta:) Mä oisin jo ihan valmis menemään testeihin mutta mies ei vielä halua. (Tai eihän me sitä 12kk olla yritettykkään...) Mutta mulla on vaan kova hoppu.



Mulle on vielä täysi mysteeri että mikä " kestokerros" menee minkäkin päälle ja mies ei enää ollenkaan usko mun kestoilu innostukseen kun en osannu sitä selittää ;D



Me mennään loppukuusta lopettamaan meidän kissa:( Se on ollu mulla 12 vuotta ja harmittaa ihan sikana...Se on vaan alkanu kuseksia joka paikkaan ja mouruaa kaiket yöt.

miten selvitään täysissä järjissä 1 vuotiaan pojan kossin uhmasta?

Tuntuu että mikään ei oo sen mielestä hyvin, mitä se ite tekee tai minä teen!syöminen kiukuttaa, leikkiminen kiukuttaa, pukeminen, vaipan vaihto.. ym.

Ja välillä sitte on ITSE Aurinko koko poika, halailee, pussailee, nauraa. Kuinka kauan tämä kestää?



Onneksi perjantaina miehellä alkaa viikon loma!Mennään Ouluun koko viikoksi.



Han_ : Pitäiskö meijän treffata pikkusten kans ? :)





tänään on kp26 eikä menkkoja oo näkyny. Nykyäänhän mulla on alkanu ko26-28... hmm... ehkä teen testin muutaman päivän päästä jos ei niitä näy eikä kuulu =)

meillä tuo pian 11kk likka on vieläki enkeli, ei kiukkua ku silloon ku kaipaa huomiota tai isoveikka sitä kiusii:(

se on niin lutunen jos itte istuu lattialla niin se voi yhtäkkiä kontata syliin ja laittaa päänsä vattaavaste tai rintaa vaste:) enemmän se kyllä tekee sitä isällensä, oikee isintyttö.

poika tekee taas tuhoa/uhmaa paljo enemmän, jo silloon ku oli likanikänenki. nyt se vaan on enemmän kans sitä huomionkaipuu tinttailua.

jos niidenkans olis kokoajan lattialla leikkimässä niin elämä ois niiin rauhallista ja mukavaa, muttaku kotitöitäki pitää keretä tekemään ja välillä repiä sitä omaa aikaaki jostain:)



torstaina onki sitte yksityisnäyttö tästä kämpästä, ollaan pidetty vähä hiljaiseloa myynnin suhtee ku välittäjä sanoi, että jos ootettais että tuo toinen tosta menis, mutta tuossa se on vieläki myynnissä :( no toivotaan että se joka tulee kattomaan torstaina tykkäis tästä:) tai emmätiedä tuleeko niitä useempiki ku yks:/



mutta nyt nukkumaan niin jaksaa taas aamulla nousta:)

öitä!

NAPERO: vois kyllä tavata! Ei ollakaan nähty sitten lukion! :) Vois vaihtaa maililla numerot ja sopia puhelimella tarkemmin jonkun paikan ja ajan. Me kyllä asutaan tässä keskustassa, että jos joku päivä oot menossa keskustaan asioille, niin silloin voitais tavata jossain tai voisit(-te) tulla vaikka meillekin käymään :) Mut sovitaan siitä vaikka puhelimella. Pistän sulle mun numeron tässä.



Täällä arki jatkuu samana. Poika on huono nukkumaan. Nukkuu sentään öisin jonkun verran, mutta ilmeisesti mahavaivojaan ähistelee eikä uni tahdo aina tulla pienelle :p Valvoo parhaimmillaan viisi tuntia putkeen, yleensä kuitenkin 1,5h-2,5h. Nukkuu puolesta tunnista kahteen ja puoleen tuntiin. On sillä joskus sellaisia unentankkauspäiviä, jolloin nukkuu tosi paljon, mutta ne on aika vähäisiä olleet toistaiseksi. Mutta ihana tuo poitsu on, rauhallinen! Itku tulee vain jos on oikein kova nälkä tai liian kova väsy (silloinkaan ei oikeastaan itke, vaan päästelee sellaisia tympääntyneitä yksittäisiä itkuääniä... ymmärtääköhän kukaan mitä tarkoitan :D). Että vaikka se hereillä onkin, niin ihan rauhallisesti vain killittelee ja ihmettelee maailmaa.



JIILLE parempaa onnea seuraavaan kiertoon! :) Tiedän tuon " hetimullekaikkitännenyt" tunteen. Itsekin olen vähän sellainen, että kaiken pitäisi tapahtua just tällä sekunnilla, odottaminen on yhtä tuskaa. Vaan ei auta itku markkinoilla, niin sitä vain joskus täytyy tyytyä odottelemaan, vaikka raastavaa se onkin.

Onko teillä Mavu jossain netissä kuvia teidän asunnosta. En oo kyllä ostoaikeissa, utelias vain :) Asuntoja on niin kiva katsella.



Rv 39+2 menossa nyt. Siivosin tänään urakalla ja pieniä vihlaisuja on kyllä nyt tullut. Josko se tässä jossain vaiheessa lähtis käyntiin. Toivon mukaan :D

Meille syntyi pieni tyttönen laskettuna aikana elikkäs 18.2 ( se aika mikä oli korttiin merkittty vaikka eessä oltiin) Klo 12.21 ja siellä oulussa siis synnytettiin. Tytöllä pituutta oli 52 cm ja painoa 3 kg 775 g.. Hatun koko oli 34 cm.. Aivan ihana tyttö... Synnytys meni hyvin..

Lauantaina en enään jaksanut olla kotona kun tuntui todella kipeenä jo supistukset 6 min välein. Menin näyttäytymään osastolle ja siellä sitten päätettiin että menen vielä kotiin odottelemaan.. 6 aikaan illalla kipu paheni ja takasin osastolle menin 7 aikaan. Siellä sit kattottiin ja olin 4 cm auki. Sitten siitä lähdettiin ambulanssilla ouluun..

Siellä oltiin joskus 10 jälkeen ja tutkivat minut. Sen jälkeen synnytys saliin. Supistukset olivat aivan järkyttäviä 4 min välein.. menin tunniksi ammeeseen ja se autto.. Sitten joskus 2 aikaan puhkaisivat kalvot multa ja vedet tuli. samalla laittoivat vauvan päähän sen pinnin joka mittaa sen sydänkäyrän ku ei muuten meinannu onnistua.. sitten laittoivat myös tipan sitä nopeutus juttua tippumaan.

olin edelleen sen 4 cm auki ja tulivat laittaa sitten epiduraalin kun supisteli 2 min välein aivan järkyttävästi. Sen laitto oli yhtä tyhjän kanssa se ei vaikuttanut mitenkään, ainut mikä vaikutti oli kun vedin ilokaasua kaksin käsin.. Yö meni siinä supistellessa ja aamulla 9 aikaan olin 9 cm auki..

10 aikaan alettiin sitten ponnistelemaan ja se kyllä oli aika rankkaa.. Sain ponnistella melkeen kahden tunnin ajan ja neitin pää oli saatu melkeen ulos.. sitten mä en enään jaksanut ja lopulta auttoivat imukupilla ulos.. Tosi hyvin muuten meni mutta olin niin loppuajasta väsyny että en enään meinannu hereillä pysyä...En kahteen yöhön nukkunut ollenkaan...Pieniä torkkuja aina välillä sain otettua..

Neiti siis syntyi 12.21 ja kyllä kaikki kipu ja muu hävisi saman tien kun sen rinnalle nostivat..



mutta käyn myöhemmin kirjoittelemassa lisää nyt on ruoka-aika toisella... =))



T. Miiu86 ja pikkuneiti

ONNEA Koko Perheelle!Ihan hyvän kokonen pikkuneiti sieltä synty =)





mulla menkat 2 päivää myöhässä... ja ku yleensä aina tullu ajallaan..

MSOL: Hui kun sä saatat synnyttää ihan hetkellä millä hyvänsä;) Vitsi mua rupes oikeesti jännittää sun puolestas nyt :D Tuut heti sit kertoo kun olet saanut pikku ihmeen maailmaan :)



Miiu: Onneksi olkoon :) Ihanaa kuulla että kaikki meni hyvin:) Onnea pikku prinsessan johdolle sinulle ja miehellesi:) btw Kuvia ois tosi kiva nähdä;)



Mä just luin noista ovistikuista että lääkäriin pitäis hakeutua jos tikkujen kanssa ei tule tulosta 3-4kuukauteen. Lisää stressiä!! APUA! No, täytyy nyt toivoa parasta:)