DeMoms #3

Minäki pitkästä aikaa ilmottaudun tänne. Päivät menee hyöriessä kotosalla ja pojan kans touhutessa.

Lauantaina meillä oli miehen valmistujaisjuhlat ja väkeä riitti. Mun sisarukset oli oulusta käymässä ja yövieraita oli tupa täynnä!



Teillähän alkaa olla synnytykset jo lähellä! Aivan alkaa itteeki jännittään että tuleeko teille poikia vai tyttöjä. Se oliki niin jännittävää itelläki ku kokoajan luultiin että tyttö tulee mut poikahan sieltä putkahti (tai siis ei putkahtanu, kova työ siinä oli :)!! )

Ens maanantaina vietetään sit kossin 1-v synttäreitä. Varmaan kutsutaan kummit ja mummit ja papat. Ehkä pari pojan " kaveriaki" tulee kakkukahveille, melkeen samanikäsiä, osan kans oltiin yhtäaikaa synnytysosastolla.



Kokopäivän ollu niin kauhee migreeni että oksettaa kokoajan. joo älkää luulko että raskaana oisin, just menkat loppumaisillaan. Missä se vauva viipyy?? :)

No, onhan meitä muitaki kuumeilijoita täällä, ainaki Jii85 :)



Hei käykäähän ilmottelemassa synnytysuutisia sitte ku aika koittaa!

Käykääs muutkin kattomassa onko kiinalaiset osannu arvioida lapsoset oikein:) Kaikki kenelle olen testin tehnyt, tämä testi on pitänyt paikkansa, siksi haluaisinkin kuulla että jollain tämä menee pilalle;)



Napero: Musta tuntuu että mut on tuomittu ikuisiksi ajoiksi vain kuumeilijaksi..=/ Yritys on kovasti käynnissä mutta tulokset puuttuu...Toki se on kiva että täällä on muitakin kuumeilioita ettei tartte yksin olla;) Onhan Laukkanenkin yritystasolla taas, eikös? Oliko meitä muita?



Mä oon saikulla kotona, saas nähdä miten olo tästä paranee...Mulla on taas tässä kierrossa uusia villityksiä ja himoja. ensimmäisellä kierrolla mulla oli kamala himo salamiin, toisella punasipuliin ja nyt tulisiin ruokiin. Siis mä en oikeesti ikinä oo tykänny tulisista ruuista mutta nyt ne on suurinta herkkua! Tää on joku pään sisäinen vamma mikä mulla on...Luuloraskaus!

Jos tuo kiinailainen testi on pitänyt Jiin tuttujen kohdalla, niin meillekin sitten vissiin aika varmasti tulee poika. Sen verran varmoja kaikki tuntuu olevan.



Meillä muutto hyvässä vauhdissa, tänään viedään loput tavarat uuteen asuntoon :) Mieskin tulee illalla kotia Lapinjärveltä. Taitaa olla aika innoissaa, kun muutto on hoitunut sen poissaollessa. Se nimittäin vihaa muuttamista. Mä oon taas vaan innoissani, kun päästään parempaan asuntoon. Saa sisustaa ja järjestellä :)

Han_:illa on aivan samanlainen pallomaha kuin mulla oli :)



MSOL: Mulla oli ennen raskautta kuppikoko 70a, raskauden aikana juuri ja juuri 70b ja nyt imettäessä on 70d, että se voi tosiaan kasvaa ihan kamalasti! Varsinkin kun maito nousee rintoihin. Mä olin etukäteen ostanut 75b-imetysliivit ja ne on nyt aivan turhan panttina. Suosittelen että ostat tosi venyvät ja mukautuvat imetysliivit, esim. Carriwellit.



Meidän poika on tosi pahasti allerginen :( Se saa oireita mun maidostakin. Mennään nyt sitten imetysdieetillä ja erityiskorvikkeella. Rankkaa kun ei päästä testeihin, että mikä muu sitä vaivaa kuin maitoallergia. Poika huutaa tunteja päivittäin ja sen iho on punainen ja rikki. Perjantaina on taas neuvolalääkäri, joskohan nyt saataisiin aneltua allergialääkärille pääsy :(



Oltiin tyhmiä kun ei otettu jo raskausaikana vakuutusta. Mentäis heti yksityiselle jos olisi vakuutus. Nyt sitä ei enää saa kun pojalla on oireita. Mä sain raskausaikana ihan väärää tietoa siitä, miten vauvojen terveydenhoito täällä toimii. Mukamas hyvin, niinpä vissiin!

Tänään on sitten se kuuluisa laskettu aika. Ei vaan mitään tunnu tapahtuvan. Tai no, tänään on kyllä tapahtunut ja PALJON, muttei ihan sellaisia asioita, mitä olisin toivonut.



Ensinnäkin, menin neuvolaan. Siellä terkka ei ollut aivan varma tarjonnasta, kokeili sisäkauttakin, mutta ei sittenkään saanut varmuutta asiaan. Lähetti mut samantien ultraan, kaiken varalta. Ultrassa sitten selvisi, että vauva onkin perätilassa, vaikka pitkään luultiin, että olisi raivotarjonnassa. Että kiva kuulla tässä vaiheessa (viikkoja 40+0). Huomiseksi aika äippäpolille synnytystapa-arvioon. Voipi olla että sektio on edessä.



Sanoivat, että jos vedet menee, niin ei saa kuulemma muuta kuin maata, sillä napanuora voi luiskahtaa ulos tms.. Ambulanssi pitäisi tilata. Ja jos alkaa supistella, niin täytyy pikimmiten lähteä synnärille.



Nyt on kyllä pian pari tuntia jomotellut aika kipakasti alaselkää ja -mahaa, mutta en voi uskoa, että ne olisi NIITÄ supistuksia. Eivät mielestäni ole tarpeeksi kovia, mutta mistäs sitä tietää, kun ei ole aiemmin synnyttänyt :) Jos jatkuu vielä pitkälle iltaan asti tuo jomottelu, niin kai sitä pitää käydä ainakin kääntymässä siellä synnärillä, että mistä on kyse.



Että tällaisia uutisia täältä.

ei se asunto oikee iskenytkään kunnolla, tai ei tullu sellasta tunnetta, että TON mä haluan! muuten ehkä, mutta se on tontin nurkassa ja siinä on kummallakin puolella tie, että ei oikee innosta touhuta takapihalla ku kaikki ohikulkijat näkee, sen verra kuitenkin haluan omaa rauhaa.

että asunnon etsiminen jatkuu:(



toivottavasti han:illa menee synnytys hyvin tai meni, jos on siis jo syntynyt:)

mutta mä täs meen suikuun viilentymään:)

ainiin pitää oikee hehkuttaa ku vihdoin ja viimein likka nukkuu yöt heräämättä! jeee!! ekoja öitä saanu nukkua kokonaan heräämättä sitte viimeseen 1,5v ainakin:D

Dagnyakin näkee pitkästä aikaa:) (Tai sitten oot ollu täällä mutta mulla on menny ohi silmien..) Mulla yks tuttu vakuutti lapsensa jo raskaus vaiheessa, mutta ne ei tajunnu käyttää sitä hyväkseen kun lapsi synty. Muksulla oli siis se kuudes sormi toisessa kädessä ja se sitten leikattiin irti kunnallisella kun yksityiselle eivät tajunneet mennä...



Toivottavasti Han on jo synnyttänyt pikku prinssin tai prinsessan onnellisesti maailmaan:) Odotan innolla kuulumisia..! :)



Mavulle onnea ensimmäisten pitkien yöunien johdosta:D Oliko vaikeaa nukkua koko yötä noin pitkän tauon jälkeen? Mulla yks työkaveri söi unilääkkeitä kun ei osannu enää nukkua sen jälkeen kun lapselta loppu koliikki itkut...



Mua vaihteeks taas ahdistaa lapsettomuus...Ei olla tässä kierrossa edes kunnolla jaksettu yrittää, mutta tää reilu viikko ennen menkkoja on aina yhtä piinaava ja tuntuu että sillon vauvakuume nousee huippuunsa. Kyllä mä oikeesti jaksaisin hetken vielä odottaa, mutta aina ennen menkkoja mä kehittelen itselleni raskaus oireita mitä millonkin...Ruoka haluja on ollu salami ja punasipuli, nyt rinnat aristaa, hajuaisti on terävöitynyt ja väsyttää koko ajan. Takaraivossa kytee pieni toivon jyvä, mutta muuten olen suht pessimistinen, enkä jaksa edes kohta haaveilla perheen lisäyksestä. TÄÄ ON VAAN NIIN RAASTAVAA!!!!! Argh! Mua pelottaa koko ajan että jommassa kummassa meistä on jotain vikaa ja miten siihen sitten suhtautua. Luultavasti mussa se vika ei ole(vaikka voihan sitä parissa vuodessa kehittyä vaikka mitä), mutta mitä mä sitten teen jos tossa miehessä on? En mä sitä jättäis vaikka se ei pystyskään syystä tai toisesta " laittamaan pullaa uuniin" mutta ison kriisin paikka se kyllä olisi.



No okei, ei me olla nyt pitkään tällä kerralla yritettykään (2kk) mutta se tekee jo 8kk yhteensä yritys kuukausia. Pelkään sitä hemmetin vuoden rajapyykkiä jolloin voi jo alkaa puhumaan lapsettomuudesta. Tosin, en tiedä onko se yhtämittasta yrittämistä vai lasketaanko tää pätkäyrittäminen..?

Mä luulen että sun on nyt parasta lopettaa se " yrittäminen" . Siis toivottavasti et väärin ymmärtäny =) Oon sitä mieltä että lapsi tulee jos on tullakseen. Unohda nyt se PIINAAVA yrittäminen, nauttikaa miehenne kanssa seksielämästä ilman ehkäisyä ja pitäkää mielessänne ajatus että ehkä jonain päivänä teette positiivisen testin ja siitä alkaa sit uus aika =)

Varmaan kaikki kuumeilijat on kuullu jo tuhat kertaa että sitte se tärppää ku sitä ei ajattele, mutta toisaalta ymmärrän hyvinki että EI SITÄ VOI OLLA AJATTELEMATTA. Mutta jos siitä ei tekis niin suorituskeskeistä, ei laskis päiviä ja hetkiä, ei tekis ovistestejä ym.





Meillä meni 11kk ennenku aloin oottamaan Konstaa.Siinä välissä ehti siis olla yks keskenmeno, joten pieni toivo oli kuitenki mielessä että me voidaan ehkä joskus saada lapsi.Sillon yritettiin nauttia siitä että vielä oltiin kahdestaan, lapsen synnyttyä sitä osas arvostaa. mua sapetti aina niin suunnattomasti ku kaikki hoki meille, " nauttikaa nyt ku teitä on vielä kaks" , vaikka ite ootti vaan että sais vauvan.



Eli yhteenvetona tästä mun sekavasta tekstistä.. Nauttikaa toistenne läheisyydestä ja yrittäkää antaa vähemmän aikaa niille piinaaville raskausajatuksille. Kuka koskaan tietää vaikka oisit jo nyt raskaana?!Ja jos et oo, teidän sen pettymyksen tunteen.. joka toistui meilläkin niiin monta kertaa.Mutta sitte elämä jatkuu ja tulee uusi mahdollisuus. Se on se jokin teitty vauveli joka teidän perheeseen haluaa syntyä, täytyy aina aatella et se ei oo veilä halunnu tulla =) Ja odotelkaa vielä ihan rauhassa, jos olette antaneet lapselle nyt 2kk vasta mahdollisuuden niin ei mun mielestä kannata vielä hätäillä!



Toivotan lämpimästi onnea että teille annettaisiin pieni elämän ihme.Ja sitä samaa toivon meillekkin.. (Kuume on jo ainaki neljässäkympissä =) )

Napero: Puhut kyllä asiaa ja OIKEASTI mä tiedän ton, mutta sitä ei vaan voi olla ajattelematta ja kaikista vaikeinta on se noin viikko ennen menkkoja. Tässä kuussa ei olla edes kunnolla yritettykkään (niin kun laitoinkin edellisessä tekstissä) eikä mulla oikeesti ole niin kiire. Mulla sattuu vaan olemaan sellainen heti-mulla-kaikki-nyt " asenne" että en malta odottaa, enkä pidä epäonnistumisista. Ei 2kk ole aika eikä mitään, mutta tämä paikka on aina ollut mulle semmonen " tukipiiri" jonne voin tulla purkamaan ahdistusta, on se yritys sitten kuinka pitkällä tahansa.



Mies on sillä ajatusmaailmalla liikenteessä että saadaanpahan olla ainakin kuukausi enemmän kahdestaan. Mä en vaan sitä siinä pettymisen tuskissaan näe sitä samalla tavalla. Just eilen illalla iltalenkillä puhuttiin siitä että mut pitäs viedä jokonkin hypnoosiin, että sekoaisin päivistä ja unohtaisin kaiken mitä tiedän lasten teosta (Tai no, ei ihan kaikkea..;D) Mulla vaan jyskyttää se tieto että mahdollisuus raskautua on noin 24h yhdestä kierrosta.



Mä en tiedä tiedätkö sä napero mun ja mieheni menneisyydestä, mutta voin sen verran raottaa verhoa että minä olin raskaana, synnytin, mutta vauva kuoli synnytyksen jälkeen. Tästä on nyt reilu pari vuotta aikaa. Lapsi oli ns. " vahinko" eikä ollut nykyisen mieheni. Olimme silti suunitelleet elämää perheenä, minä, mieheni ja vauva. Jotenkin musta tuntuu että suhtaudun tähän meidän yrittämiseen erilailla koska pohjalla on noin traumaattinen tapahtuma.

Taas on ollut joku laiska kausi päällänsä ku en kirjoittelemaan ole ehtinyt..Laskettuaika senkun lähenee..sen ensimmäisen arvion mukaan laskettu ois nyt keskiviikkona ja toisen mukaan siis 18 pv...mutta tiiä häntä..meillä vaavi menee ylitse niin että syntyy vasta ensi kuun puolella..jännää että eka meinaa syntyä kaksikin kertaa aikasessa ja sitten ku viikot alkaa olemaan isommat niin ei enään kiirettä ole.. Poltteluita on ollut ja mahottoman kipeitä supistuksia mutta ei ne mitenkään säännöllisiä ole..jos sitä kahden viikon sisällä pääsis tosi toimiin...



JOKOS HAN on saanut oman pikkuisen?



Meillä muuten asiasta seittemänteen taas sen kiinalaisen jutun mukaan tulossa tyttö ja niin ne on kaksi lääkäriäkin sanoneet...että jospas me pikkuprinsessa saadaan...=) vauvoja ja lapsia kyllä suvussa on mutta tyttöjä niistä ei oikeen montaa ole..että ois se jo aika saada meillekin sukuun sellainen pikkuprinsessa..mutta mulle on tärkeintä että kaikki vauvalla hyvin ja on se sitten tyttö tai poika niin yhtä odotettu ja rakastettu tulee olemaan.



Mä oon aina välillä saanu jotain energia puuskia ja tässä viikolla pesin saunan ja pesuhuoneen.. siivonnu muutenkin koko ajan kaikkea..jospas se alkaa olemaan merkki että ei enään montaa viikkoa mene...ihmetyttäny että miten olen saanut sellasia ku olin niin väsyny alkuun ja muuten ja sitten ei vaan jaksanu ja nyt oisin koko ajan jotain tekemässä..mies kattoo silmät pyöreenä ku koko ajan siivoisin..



mutta menenpäs tästä päiväunille joksikin aikaan... Palataan asiaan..=)

Nyt ollaan saatu muutettua ja oon kovin tykästynyt uuteen asuntoomme :)

Tänään pitäisi käydä hakemassa yksi osa pesukoneeseen, niin saisin heti tänään pestä kaikki vauvan vaatteet ja tarvikkeet. Meillä alkaakin olla aikamoiset kasat vauvanvaatteita, kun äiti on kaivanut kaapista vanhat vauvanvaatteet. Paljon ihania villavaatteita olisi :)



Raskausviikkoja on nyt sitten tänään täynnä 37+0! Joskohan tässä pikkuhiljaa voisi valmistautua tulevaan synnytykseen.. ;)



Mies-raukka sairastui eilen vatsatautiin, mutta on onneksi jo paremmassa kunnossa. Ja myös mun onneksi, kun kammoan oksentamista. Mä olen kyllä onneksi tähän mennessä säästynyt siltä taudilta, vaikka sitä on hirveästi nyt liikkeellä. Oon aika oksennuskammoinen ja mun onnekseni en siihen tautiin ole oikeastaan koskaan sairastunut, ainakaan kunnolla ei sitä tautia päälle ole tullut.

Dagny: No mulla edelleen 70a/75a, mutta pakostihan se tästä kasvaa, kun maito nousee. Mutta en usko, että kuitenkaan d:hen asti tai mistä sitä tietää :)

Tosin en enää oleta mitään, että mulle tapahtuisi mitä muillekin. Mun painonikaan ei ole noussut raskauden aikana laisinkaan yli 50kg, vaikka painoin raskauden alussa sen 48-49kg, satuin vaan alussa laihtumaan n. 4kg. Ehkä sen takia, kun ei ole ollut kaikkia raskausoiretakaan, niin on vaikea uskoa että tässä oltais oikeasti kohta vauvaa menossa synnyttämään. On ollut kyllä aika ihana raskaus :)



Mites muutes Mavu ja Minun, teidän toinen raskaus on eronnut ensimmäisestä?

Kyllä olen saanut jo pikkuisen :) Eli [color=blue][size=3]♥[/size][/color]POIKA[color=blue][size=3]♥[/size][/color] syntyi perätilan vuoksi sektiolla perjantaiaamuna 2.2.2007 rv 40+2 klo 8.55. Mitat oli hurjat 3840g ja 49cm :) Tummat hiukset ja tummat silmät pikkuisella.



Vauva on melko lunki tapaus, mikä on kyllä ihme, ottaen huomioon, kuinka vilkas oli mahassa. Huutaa tosissaan vain, kun vaihdetaan vaippaa yms., mutta nälkäänsäkään ei hirveästi valita. Ainoastaan, jos alkaa mennä liian pitkä aika ruokaa odotellessa, niin alkaa volyymi kasvaa :) Toinen on aivan kultainen. Isi saa toisen rauhoittumaan todella helposti, isin kanssa ei oikeastaan vaipan vaihtoakaan tarvitse kuin vähän kitistä :)



Tänään ollaan kotiuduttu, jännittää tämä arjen aloitus :)



Tässä sitten sektiosta juttua:



Mentiin sairaalaan pe aamuna klo 6.30. Leikkaussaliin siirryttiin alkuvalmistelujen ja pitkältä tuntuneen odottelun jälkeen klo 8.00. Siellä laittoivat epiduraali- ja spinaalipuudutuksen, tipan jne. Olin aivan pökkyrässä, kun sain jotain pahoinvointia lieventävää lääkettä sekä jotain vahvaa särkylääkettä ennen puudutusten laittoa. Pisin vaihe leikkauksessa oli tuo puudutusten laitto ja sen odottaminen, että alkaisivat vaikuttaa, itse leikkaus kesti alta kymmenen minuuttia ja kiinniompelu varmaan vartin.



Poika nostettiin maailmaan perä edellä klo 8.55 ja heti kuului sievä parkaisu :) Äitillä pääsi liikuttunut itku. Vauva nostettiin kasvojeni eteen ja ylsin juuri ja juuri suukottamaan pientä :) Isi ja kätilö lähtivät pesemään vauvaa ja minä jäin ommeltavaksi.



Heräämössä vietin reilu kolme tuntia ja isi ja vauva kävivät luonani. Vauva pääsi jo herämössä rinnalle, joskin en itse voinut tehdä mitään, kun paikat ei oikein toimineet, vaan kätilö piteli poikaa ja asetti hänet rinnalle.



En enää ikinä halua sektioon, se on varma! En todellakan voi sanoa nauttineeni tuosta kokemuksesta, vaikka tavallaan se oli synnyttäjälle helpompi, kun ei itse tarvinut tehdä mitään, olla vain. Tuntui kauhealta, kun heräämössä kävivät vähän väliä sörkkimässä ja tunnustelamassa kohtua, nostelivat jalkoja (aivan kuin olisivat nostelleet jonkun toisen jalkoja, kun ei tuntenut mitään) ja vaihtoivat siteitä, kun jälkivuotoa tuli. Itse en pystynyt. Yläkroppa periaatteessa toimi, mutta puudutteiden vaikutuksesta oli aivan saamarin kylmä enkä voinut liikkua peiton alta mihinkään. Rinnoista alaspäin ei ollut mitään tuntoa.



Se on kyllä ihan totta, että itse leikkausta ei todellakaan hoksannut! Tunsin kyllä, kun lääkärit ja muut tönivät ja tuuppivat, mutta ajttelin sen olevan jotain esivalmistelua. Kysyin sitten tokkurassa anestesialääkäriltä, että koskas se leikkaus alkaa, niin sanoi, että pian ottavat jo vauvan ulos. Eikä mennytkään kuin muutama hetki, niin tuntui, kun mahassa alkoi paine hävitä ja kuului parkaisu :) Mutta ei mitään tietoa että mulla on ollut maha auki missään välissä.



No nyt pitää mennä ruokkimaan tuota pientä ihmettä. :)))))



Han ja Rumpalipoika 4vrk

ONNEA HAN:in koko perheelle!!! voi ku tuli omat sairaala ajat mieleen:( voi ku sais taas olla sielä ja nauttia siitä uudesta pienokaisesta, vaikka sairaalassa ku oli niin muistan, että olisin voinu joka päivä lähteä vaikka heti kotiin, oli sielä kuiteski sen verran tylsää:)

vauva nukkui ja telkkarista ei tullu mitään ja kaikki töissä niin ei voinu ketään pyytää sinne seuraks.

vaikka likan aikana sielä oli samas huonees yks likka jolla oli kans toinen tenava, sen esikoinen oli kans saman ikänen ku meijän poitsu, että senkans juteltiin paljon.

olis muutes kiva ottaa siihen yhteyttä:/ ku vaan tietäs sen numeron.



musta kyllä tuntuu, että sekstio on oikeesti paljo rankempi kokemus äidille ku alatiesynnytys, jos ajattelee siis jälkiseuraamuksia ku ei ite oikee kykene mihinkään. se mun vieruskaveriki likan aikana oli ollu kans sektios ja mä sen vauvaa nostelin toiselta rinnalta toiselle ku ei se ite kyenny, mutta kiva oli auttaa, ku niillä tädeilläki kesti joskus niin kauan aina tulla ku nappia painoi.



mä en osaa oikeestaan sanoa muuta tuohon että miten eros esikoisen ja kuopuksen raskausajat ku se että likan aikana ei tullu mitään oireita oikeestaan, mutta esikoisen raskausaikana tuli sitte niitä norm. rinnan kipeytymistä, pahoinvointia yms. muuten oli suht samanlaiset, painoo nousi samanverran ja arvot oli suht samat:)



no nyt on meidän kämppä myynnissä, saa nähdä meneekö kaupaksi:) mä jo täs mietin että pitäskö silti mennä vuokralle siihen elokuulle asti jos sattuu ostaja löytymään:/ mutta pitää miettiä ja kattoa mitä mies meinaa:)

Voi kun ihanaa kuulla että kaikki meni hyvin ja suloinen poika on syntynyt maailmaan:) Jos viitsit niin laita jossain vaiheessa kuvia jonnekkin niin päästään joukolla ihailemaan;) Onnea vielä koko perheelle! :) Joko on tullut ikävä mahaa..? :)



Viikonlopun aikana pitäs nyt selvitä että miten on käynyt tässä kuussa. Hitto että tää yrittäminen reesaa:( Aika ei tunnu oikeen kuluvan eteenpäinkään kun koko ajan vaan miettii mikä päivä on ja millon pitäs menkkojen tulla, jos ovat tullakseen. Näin untakin että ne alko ja olin niiiiin masis taas hetken aikaa...



Miehellä on kanssa vauvakuume:) Se halus ottaa autolainan ja ostaa nyt isomman auton johon mahtuu vauvan kanssa. Nyt sitten mennään viikonloppuna kattomaan farkkuja. Sille on muodostunut tosi vahvoja mielipiteitä esim turvaistuimista ja vaipoista, ja se saattaa laittaa kesken töitä viestin että " Eihän sun menkat oo vielä alkanu" ...No, toivotaan parasta:)

Hirmuisesti onnea Han_!!

Niin se vaan mullakin synnytys lähenee.. Rv 37+3 jo menossa. Olin tänään synnytystapa-arviossa ja vauvan painoarviossa. N. 2700 grammainen vauveli olis masussa :) ja alatiesynnytykselle ei pitäisi estettä olla.



Vähän alkaa hirvittää se synnytys, kun alapään tutkimuksessa jo jännitin hulluna ja puristin hoitajan kättä.. Ajattelin, että nyt se läääkäri tiuskaisee mulle, että kuinka mä synnytykseen voin mennä kun tälläisessäkin tarkastuksessa kipuilen. Mutta ihan kiltisti se juttelikin (aluksi siis sanoi sen tapaisesti, että ajattelin että seuraavaksi se tiuskaisee.)

Mutta uskon, että synnytys sujuu hyvin. Jos se on hirveän kivulias, niin ei se auta kuitenkaan tässä vaiheessa lietsoa paniikkia itselleen. Parempi mennä avoimin mielin :)



Neljäksi pitää vielä palata sairaalaan, kun on synnytysosastolle tutustuminen :)

MSOL: meinaatko ottaa puudutuksen synnytykseen? Mä otin, ja se synnytys ei sinällään sattunut, se haavan ompeleminen sattui paljon enemmän. (Sillon olikin jo epiduraalit hävinny ja mulle annettiin sitten paikallispuudutus) On se näin jälkeen päin hassua ajatella miten luonnollisesti se koko homma kävi. Tsemppiä synnytykseen jos lähtö tulee yllättäen:)



Meillä on jännät paikat käsillä. Huomenna pitäis alkaa menkat, mutta vielä ei ole menkkamainen olo. Oikea rinta on kamalan kipeä, mutta se tuntuu enemmän " säteilykipua" kun kolotusta. Vasen nivunen on todella kipeä, tuntuu ihan liitoskivulta. Uudeksi intohimoksi on tullut valkosipuli jota pitää saada joka ruokaan. Mun pää hajoaa tässä pähkäilyssä, mutta enköhän mä testin tee viikonlopun aikana:) Jos ei nyt tässä kierrossa olla onnistuttu niin ens kuussa on semmonen tosi yritys kk, mies lupas pupuilua vähintään joka toinen päivä;)



Me sitten ukkelin kanssa päätettiin että ostetaan " pikku auto" siihen asti kun vauva tulee maailmaan. Olisi ihan tyhmää maksaa isompia vakuutusmaksuja ns" turhaan" kun isolle autolle ei ole vielä tarvetta.

mulla on peukut pystyssä jii85!!

ja kerrot heti sitte ku oot tehny testin:)



MSOL mulle ei kummassakaan synnytykses annettu mitää puudutuksia, ekassa ei keretty ja tytön synnytyksessä en sitte ottanu ku ei ne tuntunu niin kipeiltä ja ajattelin että se nyt kuiteski tulee pian ulos, että kyllämänyt sen aikaa vielä kestän:D tai ihan loppuvaiheessa piti ottaa ilokaasua ku rupes ponnistuttaa, mutta ei saanu ponnistaa vielä, se se vasta tuskaa oli, kaiken muun voin kokea uudestaan paitsi sitä!

ei siinä oikee ehdi sitä kipua ajatella ku mielesä ainakin mulla pyöri vaan että tulis jo ulos ja tuleeko se pian ja sitte ku tulee ajattelee vaan sitä vauvaa:)

mutta hyvin se menee!:) tuleeko muutes sun mies mukaan synnytykseen?



nyt ois sitte sunnunaina eka näyttö täs kämpässä, mutta... kävi sitte niin huono säkä, että täs nyt kaks muutaki myy samaan aikaan ja pikkusen halvemmalla ku me:/ meillä kyllä on päätykämppä ja niillä kahella muulla on tos keskellä taloa asunnot, että jos se vaikka vaikuttas ostajaan:) pidetään peukkuja.

Onnea Han_:ille ja koko perheelle pojasta :)

Ihanaa oli sektiosta tarinaa, mullahan oli kanssa perätilan takia sektio.



Tsemppiä Mavun perheelle asunnon myyntiin, toivottavasti saatte myytya haluamaanne hintaan.

Tein testin ja ylläri ylläri, negahan sieltä taas vaihteeks tuli :( Voi perhana kun mua sieppaa tää homma. Tässä kierrossa sitten vaan paremmalla tohinalla yrittämään.



Kyllä te mavu saatte sen kämpän myytyä, se päätykämppä tekee ihmeen paljon kaupan teossa:) Pitelen peukkuja jotta saisitte sen myytyä:)