Miksi kolmevuotiaan pitäisi siivota leikkinsä?

Juu, ei ap mistään positiivisesta hengestä kirjoittanut, vaan itse sitä tarkoitin, että positiivisessa hengessä harjoitellaan elämäntaitoja (kuten siivoamista).



se 57

ympäriinsä. Siitä taidosta tai tavasta ei ole esiteinin kanssa mitään hyötyä. Jos haluatte että lapsi auttaa siivoamisessa, ottakaa hänet mukaan viikkosiivoukseen ja opettakaa imuroimaan ja pyyhkimään pölyjä. Jokailtainen lelujen keruu on hauska leikki, jos lapsi siitä tykkää, mutta jatkon kannalta aika yhdentekevä tapa.

useimmilta 3v se onnistuu ja kun ollaan vaikkapa kylässä ja muut lapset siivoavat ja yksi jätää levälleen niin se ei ole lasten mielestä reilua.



Meillä oli kylässä tällainen lapsi ja kylllä muut äidit ja lapset katsoivat tätä yhtä vähän kieroon .



Niin äit olisi tietysti voinut siivota lapsensa puolesta, mutta ei istui vaan kahvilla. Kutsumme heitä nykyään Nico-Petteriksi ja Nicon-Äidiksi.



Lasten kanssa ja niiden kasvatuksessa pitää käyttää paljon aikaa ja energiaa. Luulisi ap lto:n tämän verran tietävän. Mihinkäs te sielä päiväkodeissa sitä aikaa ja ergiaa säästelette.?

Siis kukaan ei ole sanonut, että on väärin siivota leluja. Ymmärsin ap:n pointin niin, että on aivan turha tehdä lelujen siivouksesta valtataistelua.



Varmastikin useimmissa perheissä siivous sujuu juuri niin, osana leikkiä ja kaikki oppivat siihen vastuuseen.



Mutta jos lelujen siivouksesta tulee tahtojen taistelu, niin mitä saadaan aikaan sillä, että uhmaava lapsi pakotetaan joka ilta keräämään lelut kamalalla valtataistelulla?



Minusta tuo kertoo siitä, että vanhemmilla ei ole yhtään pelisilmää siihen miten tilanteen saisi parhaiten hoidettua.



Kaikki huonosti syövien lasten vanhemmat tietävät, että jos syöminen menee valtataisteluksi, niin pian ollaan tilanteessa että ipana ei syö mitään. Väkisin ruokaa ei saa suusta alas, tai saa mutta tulee oksennuksena ulos.



Lelujen keräämisessä on sama juttu, se pitää saada hoitumaan muuna kuin valtataisteluna.



Ja kyllä: meillä on ehdottomia sääntöjä (kadulle ei saa juosta, veitsiä ei saa ottaa jne.), sen lisäksi on hyvä noudattaa sääntöjä, joista voi tehdä poikkeuksen. Meillä saa kipeänä syödä mansikkapirtelöä olohuoneen sohvalla, vaikka muuten syödäänkin ruokapöydässä. Meillä saa väsyneenä isompikin lapsi apua pukemiseen ja riisumiseen tai vaikka lelujen keräämiseen.



Sitten on sellaisia sääntöjä ja ohjeita, joita pyritään noudattamaan, kuten kiitos ruokapöydästä lähtiessä. Mutta en mä lasta jäähylle laita jos ei muista oma-aloitteisesti kiitosta sanoa. Nuo tuollaiset pitää tulla sydämestä ja kyllä ne käytössäännöt ja tavat menee esimerkin voimalla ja opastamalla sydämeen. Ei käskyttämällä.



En tiedä, että ovatko meillä poikkeuksellisen fiksuja lapsia, mutta kyllä he ovat tajunneet tuon ehdottoman säännön ja tavallisen säännön eron. Lapsi ymmärtää poikkeuksen.



Mun mielestä on vähän outoa, että on yhtä tärkeää olla juoksematta auton alle kuin kerätä lelut joka ilta.

....jos ap:n pointti todellakin oli vain se, ettei lelujen siivoaminen ole yhtä tärkeä juttu tajuta kuin vaikkapa se, ettei veitsillä heiluta, niin sitten olen ap:n kanssa samaa mieltä. Mielestäni hän EI kuitenkaan tätä tarkoittanut ja sinä ymmärsit ap:ta vähän liikaa ja väärin.

Olen samaa mieltä kuin sinä, mutta eri mieltä kuin ap. Hänhän nimenomaan sanoi, ettei vaikkapa 3-vuotiaan tarvitse lainkaan siivota leluja, ja että lapsi sitten joskus myöhemmin tämän oppii. Sinä taas sanot, ettei lelujen siivoamatta jättäminen poikkeustapauksissa ole vaarallista, ja tästä varmasti jokainen täällä on samaa mieltä.

P.S. Syöminen ja lelujen siivoaminen on muuten aika lailla täysin eri juttu. Jokainen vanhempi tajuaa, että lapsi kyllä syö sitten ensi kerralla, jos nyt ei maistu eikä tee tästä numeroa (valtataistelua). Lelujen siivoamisen sen sijaan kyllä jättää väliin lähes jokainen lapsi, jos siihen mahdollisuus annetaan.

Siis kukaan ei ole sanonut, että on väärin siivota leluja. Ymmärsin ap:n pointin niin, että on aivan turha tehdä lelujen siivouksesta valtataistelua. Varmastikin useimmissa perheissä siivous sujuu juuri niin, osana leikkiä ja kaikki oppivat siihen vastuuseen. Mutta jos lelujen siivouksesta tulee tahtojen taistelu, niin mitä saadaan aikaan sillä, että uhmaava lapsi pakotetaan joka ilta keräämään lelut kamalalla valtataistelulla? Minusta tuo kertoo siitä, että vanhemmilla ei ole yhtään pelisilmää siihen miten tilanteen saisi parhaiten hoidettua. Kaikki huonosti syövien lasten vanhemmat tietävät, että jos syöminen menee valtataisteluksi, niin pian ollaan tilanteessa että ipana ei syö mitään. Väkisin ruokaa ei saa suusta alas, tai saa mutta tulee oksennuksena ulos. Lelujen keräämisessä on sama juttu, se pitää saada hoitumaan muuna kuin valtataisteluna. Ja kyllä: meillä on ehdottomia sääntöjä (kadulle ei saa juosta, veitsiä ei saa ottaa jne.), sen lisäksi on hyvä noudattaa sääntöjä, joista voi tehdä poikkeuksen. Meillä saa kipeänä syödä mansikkapirtelöä olohuoneen sohvalla, vaikka muuten syödäänkin ruokapöydässä. Meillä saa väsyneenä isompikin lapsi apua pukemiseen ja riisumiseen tai vaikka lelujen keräämiseen. Sitten on sellaisia sääntöjä ja ohjeita, joita pyritään noudattamaan, kuten kiitos ruokapöydästä lähtiessä. Mutta en mä lasta jäähylle laita jos ei muista oma-aloitteisesti kiitosta sanoa. Nuo tuollaiset pitää tulla sydämestä ja kyllä ne käytössäännöt ja tavat menee esimerkin voimalla ja opastamalla sydämeen. Ei käskyttämällä. En tiedä, että ovatko meillä poikkeuksellisen fiksuja lapsia, mutta kyllä he ovat tajunneet tuon ehdottoman säännön ja tavallisen säännön eron. Lapsi ymmärtää poikkeuksen. Mun mielestä on vähän outoa, että on yhtä tärkeää olla juoksematta auton alle kuin kerätä lelut joka ilta.

Me olimme neuvolassa 3-vuotiaan poikani kanssa.



Kun tuli aika mennä terveydenhoitajan luokse huoneeseen, alkoi poika kerätä leluja joilla oli leikkinyt, laittoi ne lelulaatikkoon..



Terveydenhoitaja kertoi ettei yleensä näe tällaista.

Ja lapsi on näin osa perhettä: hän on tärkeä ja häntä tarvitaan ja hän voi vaikuttaa oman huoneensa siisteyteen.

Meillä lapset auttaa mielellään siivouspäivänä. Johan se on tylsääkin, jos on suursiivous, et siivotaan kaapit yms. ja lapset ei saa osallistua! Kylhän niille aina joku tehtävä löytyy, siis muualtakin kuin omasta huoneesta. mm kenkäkaapin järjestely, sukkien ripustaminen, sohvavälien imurointi... ja samalla lapsella on tekemistä eikä se häärää koko aika jaloissa.

Meil yleensä sadepäivinä yhdessä hieman siivotaan ja sitten illalla sytytetään kynttilät ja katellaan telkkua yhdessä puhtaassa kodissa. Lapsetkin nauttii tästä!

Mut perusjuttuja joutuu joskus pakottamaan: samalla tapaa niin nukkumaanmenosta kuin iltapesusta lapset yrittää välillä luistaa tai päästä helpommalla. Tämä on kai sitä rajojen kokeilemista. Ilman hyvää syytä ei kuitenkaan kannata joustaa näissäkään. Ja lelutkin on siivottava, vaikka ei millään tekis mieli... Itse pidän sitä enemmän kannustamisena ja aikuista vastuuhenkilönä. Ikävätkin hommat on tehtävä: joskus se sujuu hyvin ja toisina päivinä ei millään jaksais...

Unohdin nyt pointin tuosta ja se oli tämä: pienenkin lapsen tulee saada tuntea itsensä tarpeelliseksi. Jos hänellä ei ole omaa "tehtävää", se vaikuttaa kehitykseen jo varhaisessa vaiheessa. Sinkkonen on kirjoittanut tästä myös, en ole yksin ajatusteni kanssa. Itse olen kasvanut ns. rajattomassa kodissa jossa ei koskaan vaadittu mitään. En osannut edes kengännauhoja solmia tokaluokkalaisena! Turhaa kai edes sanoa mitä se teki mm. kaverisuhteille...en silti koe "valmentavani" lasta mitenkään, hän on itse osoittanut kiinnostusta noihin siivouspuuhiin ym. Sama tapaus opetteli katsomalla isänsä tekemisiä, kuinka musiikki laitetaan soimaan (siis cd valmiiksi sisällä) ja volume sopivaksi. Yhtenä päivänä totesi "mä osaan" ja teki ylläolevan isän puolesta.

joko lapsi on kuin elo pellossa ja oppii itse tai kaikesta tapellaan.



Ei se niin mene. Meillä 4 ja 5 vuotiaat siivoavat omat jälkensä, oman huoneensa, vievät pyykit koneeseen, tiskit tiskikoneeseen, roskat roskiin eikä asiasta tapella hetkeäkään. Meidän kodissa on meidän kodin säännöt ja niitä noudatetaan. Tiedän useita perheitä jossa varsinkaan pojille ei anneta mitään vastuuta tekemisistään, vaan kaikki hoidetaan puolesta. Väär asenne että kaikesta ei niin kivasta pitäisi riidellä ja pakottaa. Meillä lapset ylpeänä tulee esittelemään huoneensa kun se on siivottu, mutta saavat myös leikkiä vapaasti eli leikkien jälkeen huone on kuin pommin jäljiltä ja tavarat levittäytyvät pitkin asuntoa.



Mun mielestä tärkeintä on että kasvattaa lapsista toimeentulevia aikuisia ja antaa vastuuta jo ihan pienestä pitäen.

Pidän täysin järjettömänä sitä, että näitä järjestäytyneitä, ns. aikuisen näkökulmasta oikeita taitoja painotetaan niin paljon, että ne aikaansaavat kodeissa riitoja. Kyllä ne sitten oppivat omalla painollaan. Positiivinen henki luo lapselle sisäisen motivaation tehdä oman osuutensa, sitten kun aivot ovat siihen valmiit. ap

nämä vapaan kasvatuksen saaneet, omalla painollaan oppineet piltit..

Elämiseen kuuluvat myös pettymykset ja ei-niin-kivat puuhat. Eihän se lelujen kerääminen aina kivalta tunnu, mutta on vaan hommia jotka täytyy tehdä! Jos siitä tulee riita niin sitten tulee.

Aivot kehittyvät pikkuhiljaa ja vastuuseen kasvetaan leikin ohella. Luuletko, että lapsilla on yhtäkkiä jokin "tila" jossa he alkavat itsekseen siivota/kerätä tavaroitaan!? Siihen kasvetaan kuten kaikkeen muuhunkin..

1v sitten matkivat näitä "isoja! ja laittelevat myös leluja koriin.

Kolme vuotias voi jo alkaa opettelemaan leikkien siivoamista ennen uuden aloittamista. Tokihan äiti voi olla hieman apuna. Mutta siis on ihan hyvä oppia pienestä pitäen siivoamisen periaatteet. Ja päiväkodissa se on osattava..vaikkakin pienten puolellakin hoitajat ovat usein ainakin osan aikaa siivoamisesta apuna.

3 vuotiaalla on herkkyyskausi siinä siivoomisen opettelussa ja kun sen menetätä niin se on sitte thäts it!



Sanoo esim. Ritva Kuusisto ja varmaan tämän asian tietää moni muukin kasvatusguru, mutta itse olen sen kuullut häneltä...



Mutta onnea vaan yritykselle, ajattelitko esim. 10 vuotiaans aada yhtäkkiä siivoomaan kun olet siihen asti itse sen tehnyt?

Riippuen leikin luontesta (ts. siihen käytettyjen lelujen määrästä ja laadusta) useimmat 3-vuotiaat tarvinnevat aikuisen apua, mutta jo pieni lapsi siivoaa jälkensä.



Minkä ikäisenä ap sinun mielestäsi lelut kuuluu siivota?

nyt oikein ymmärtänyt kysymystä. Tottakai omien jälkien siivoaminen pitää opettaa pienestä pitäen. Itse tietysti autan siivoamisessa. Minkä ikäisenä sitten mielestäsi voi pyytää lasta siivoamaan jälkensä?

ja ne lelut on siinä keskellä olohuoneen lattiaa. En minä niitä ole siihen levitellyt eli miksi minä käyttäisin energiaa niiden keräämiseen. Ja kyllä meidän 3v tajuaa senkin, että jotkin legot pitää kerätä leikin jälkeen syrjemmälle, koska niiden päälle astuminen sattuu tosi kipeästi.

Lapset ovat 4 ja 2.5 ja jopa nuorempi osaa siivota. Miksi mun pitäisi opettaa heille, että äiti siivoaa?

Pidän täysin järjettömänä sitä, että näitä järjestäytyneitä, ns. aikuisen näkökulmasta oikeita taitoja painotetaan niin paljon, että ne aikaansaavat kodeissa riitoja.



Kyllä ne sitten oppivat omalla painollaan. Positiivinen henki luo lapselle sisäisen motivaation tehdä oman osuutensa, sitten kun aivot ovat siihen valmiit.



ap

Meillä juuri täyttänyt 2v ja jo pitkän aikaa on siivonnut leikkinsä. Jopa 1,5v neuvolassa keräsi lelut takaisin laatikkoon. Miksi ei siivoaisi? Ei meillä siitä sen kummempaa juttua ole tehty, lelut vaan korjataan pois ennen päiväruokaa ja päiväunia ja taas illalla ennen iltapuuhia. Mitä aikaisemmin oppii, niin sitä helpommalla pääsee myöhemmin.

En edes tajunnut, että tuossa olisi jotain paheksuttavaa.

että illalla on siivottavaa kaikki lelut pois lattiaalta.

Se 4- ja 2.5- vuotiaiden äiti

Pidän täysin järjettömänä sitä, että näitä järjestäytyneitä, ns. aikuisen näkökulmasta oikeita taitoja painotetaan niin paljon, että ne aikaansaavat kodeissa riitoja.

Kyllä ne sitten oppivat omalla painollaan. Positiivinen henki luo lapselle sisäisen motivaation tehdä oman osuutensa, sitten kun aivot ovat siihen valmiit.

ap