Lue keskustelun säännöt.
Miksi kolmevuotiaan pitäisi siivota leikkinsä?
11.03.2010 |
Tuntuu, että täällä monet käyttävät paljon aikaa ja energiaansa, jotta jopa kolme-vuotiaat lapset siivoaisivat leikkiensä jäljet.
Miksi ihmeessä?
Kommentit (67)
siivoa mitä siivoaa. Yleensä hän on siivoamisissa ja kotitöissä läsnä ja tekee omia "töitään" siinä lähellä. Usein annan jonkun pikku homman kuten vie pyykistä tullut oma yöpaita kaappiin tsm. Leluja kerää toisinaan ihan pyytämättä, joskus kun pyydän ja toisinaan vaan tanssia huiskuttaa ja en silloin nosta kyllä mitään elämää siitä. Olkoon siivoamatta tai joku muu siivoaa. Kolme vuotiaan kehityksessä on mielesätni paljon tärkeämpiä asioita meneillään kuin järjestyksen ylläpitäminen. T. Luokanope
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis nyt jengi lukee tuota ap:n ajatusta väärin. Minusta lelujen siivoaminen on sellainen asia, että siitä ei kannata uhmaavan lapsen kanssa riidellä. Jos siivouksen saa sujumaan leikinomaisesti ja ilman mutinoita, niin sehän on vaan positiivista.
Mutta mikä kasvatustavoite toteutuu silloin, kun äiti uhkaa uhmaavalta 3-vuotiaalta viedä lelut roskiin jos hän ei niitä väsyneenä saa siivottua? Hulluimmathan iskevät lapsen vielä väsyneenä jäähylle.
Minusta vanhemmuudessa yksi tärkeimmistä oivalluksista on se, että mitkä asiat kannattaa viedä tahtojen taisteluksi.
Lukaisin muutaman viestin läpi ja totean, että ei ole kyse mistään rajattomuudesta tai siitä, että lapselta ei vaadittaisi yhtään mitään. Joskus tuntuu, että kun joku guru heittää jonkun ajatuksen ilmaan niin toiset ottaa niin kirjailmellisesti ne kolme vuotiaathan siivoaa ne leikkinsä jäljet vaikka mikä olisi.
Asiat tulee pistää tärkeysjärjestykseen. Liikaa päsmäämistä, ja lapsen kasvu toden totta jää jalkoihin..
Ap
siivoa mitä siivoaa. Yleensä hän on siivoamisissa ja kotitöissä läsnä ja tekee omia "töitään" siinä lähellä. Usein annan jonkun pikku homman kuten vie pyykistä tullut oma yöpaita kaappiin tsm. Leluja kerää toisinaan ihan pyytämättä, joskus kun pyydän ja toisinaan vaan tanssia huiskuttaa ja en silloin nosta kyllä mitään elämää siitä. Olkoon siivoamatta tai joku muu siivoaa. Kolme vuotiaan kehityksessä on mielesätni paljon tärkeämpiä asioita meneillään kuin järjestyksen ylläpitäminen. T. Luokanope
Tässä toinen, joka on käsittänyt mun pointtini.Kirjallinen ulosantini on ilmeisesti jotenkin heikkoa ;)
ap
Siis nyt jengi lukee tuota ap:n ajatusta väärin. Minusta lelujen siivoaminen on sellainen asia, että siitä ei kannata uhmaavan lapsen kanssa riidellä. Jos siivouksen saa sujumaan leikinomaisesti ja ilman mutinoita, niin sehän on vaan positiivista.
Mutta mikä kasvatustavoite toteutuu silloin, kun äiti uhkaa uhmaavalta 3-vuotiaalta viedä lelut roskiin jos hän ei niitä väsyneenä saa siivottua? Hulluimmathan iskevät lapsen vielä väsyneenä jäähylle.
Minusta vanhemmuudessa yksi tärkeimmistä oivalluksista on se, että mitkä asiat kannattaa viedä tahtojen taisteluksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
asiat sitten ovat sellaisia, joista kannattaa lapsen kanssa "taistella"? Jos lapsi haluaa valvoa myöhempään, jos lapsi haluaa lounaan tilalla jäätelön? Juu eihän tuosta siivoamisasiasta kannata viimeiseen asti taistella, mutta jos siinä loputtomasti joustaa, voi lipsua jouston puolelle monessa muussakin asiassa. Siis siinä mielessä, että miten lapsi taas käsittää sen, ettei tarvi siivota vaikka äiti pyytää, mutta pitää kuitenkin pestä hampaat vaikkei huvitakaan.
kaikki tällaiset asiathan ovat aivan eri juttuja.
Olennaista kasvatuksessa, on kaiketi pyrkimys dialogiseen kanssakäymiseen. Lapsi sisäistää aika nopeasti ns. positiivisen elämänskeeman ja löytää sisäisen motivaation toimia "hyvin."
Taistelut vähenevät huimasti, kun lapsi käsittää että sinä käsität hänet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kaikki tällaiset asiathan ovat aivan eri juttuja. Olennaista kasvatuksessa, on kaiketi pyrkimys dialogiseen kanssakäymiseen. Lapsi sisäistää aika nopeasti ns. positiivisen elämänskeeman ja löytää sisäisen motivaation toimia "hyvin." Taistelut vähenevät huimasti, kun lapsi käsittää että sinä käsität hänet.
ymmärtänyt vastauksestasi mitään. Siis miten se lapsi ymmärtää, että äidin pyyntöä/ käskyä kerätä lelut ei tarvitse totella, mutta hampaidenpesukäskyä pitää totella.
Yksinkertaistaen: lapsi sisäistää kasvatustilanteiden taustalla vaikuttavat ns. skeemat ennen näkyviä ja kuuluvia sääntöjä.
Skeemoista syntyy se olennainen rakenne, mihin koko kasvatus nojaa. Jos lapsen odote on negatiivinen, eli hän käsittää, että hänen ominaislaatuansa ei käsitetä, vuorovaikutuksesta muodostuu hallintaan perustuvaa kanssakäymistä.
ts. Lapset eivät ole tyhmiä, ellemme kohtele heitä sellaisina.
Emmehän halua lapsistamme kasvavan aikuisia, jotka eivät käsitä eroa lelujen keräämisen ja hampaiden pesun välillä? Tai sellaisia, jotka käsittävät kasvatuksen perustuvan staattisen hallinnan tavoitteeseen?
ap
kaikki tällaiset asiathan ovat aivan eri juttuja. Olennaista kasvatuksessa, on kaiketi pyrkimys dialogiseen kanssakäymiseen. Lapsi sisäistää aika nopeasti ns. positiivisen elämänskeeman ja löytää sisäisen motivaation toimia "hyvin." Taistelut vähenevät huimasti, kun lapsi käsittää että sinä käsität hänet.
ymmärtänyt vastauksestasi mitään. Siis miten se lapsi ymmärtää, että äidin pyyntöä/ käskyä kerätä lelut ei tarvitse totella, mutta hampaidenpesukäskyä pitää totella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksinkertaistaen: lapsi sisäistää kasvatustilanteiden taustalla vaikuttavat ns. skeemat ennen näkyviä ja kuuluvia sääntöjä. Skeemoista syntyy se olennainen rakenne, mihin koko kasvatus nojaa. Jos lapsen odote on negatiivinen, eli hän käsittää, että hänen ominaislaatuansa ei käsitetä, vuorovaikutuksesta muodostuu hallintaan perustuvaa kanssakäymistä. ts. Lapset eivät ole tyhmiä, ellemme kohtele heitä sellaisina. Emmehän halua lapsistamme kasvavan aikuisia, jotka eivät käsitä eroa lelujen keräämisen ja hampaiden pesun välillä? Tai sellaisia, jotka käsittävät kasvatuksen perustuvan staattisen hallinnan tavoitteeseen? ap
kaikki tällaiset asiathan ovat aivan eri juttuja. Olennaista kasvatuksessa, on kaiketi pyrkimys dialogiseen kanssakäymiseen. Lapsi sisäistää aika nopeasti ns. positiivisen elämänskeeman ja löytää sisäisen motivaation toimia "hyvin." Taistelut vähenevät huimasti, kun lapsi käsittää että sinä käsität hänet.
ymmärtänyt vastauksestasi mitään. Siis miten se lapsi ymmärtää, että äidin pyyntöä/ käskyä kerätä lelut ei tarvitse totella, mutta hampaidenpesukäskyä pitää totella.
ilmeisesti tosi tyhmä tai väsynyt tai jotain, mutta ei aukene vieläkään. Mitä tekemistä noilla skeemoilla ja odotteilla(?) ja ominaislaaduilla on lelujen keräämisen kanssa? Pidänkö minä siis lapsiani tyhmänä, kun pyydän ja odotan hänen keräävän lelunsa? Eihän siinä ole mistään mielivaltaisesta hallinnasta kyse, vaan ihan normaalista elämään kuuluvasta asiasta. Ja jos pyydän keräämään leluja ja lapsi kieltäytyy ja minä mukisematta keräänkin ne lelut, kukas siinä hallitseekaan..?
Siis miten se lapsi ymmärtää, että äidin pyyntöä/ käskyä kerätä lelut ei tarvitse totella, mutta hampaidenpesukäskyä pitää totella.
[/quote]
ei saa olla siitä 'tottelemisesta', mikäli jonkun 'terveys tai henki' ei ole uhattuna (niin kuin 'älä juokse kadulle!'). Tottelemisella ei saisi olla itsetarkoitusta - ei kai (toivottavasti) kukaan lapsia saa, jotta saisi kokeilla omaa valtaa tähän heikompaan ihmiseen?!
Kyllä lapset ymmärtävät noudattaa sääntöjä, joissa on järkeä 'hampaat pitää pestä, jotta niihin ei tule reikiä (=mikä tekee sinut kipeäksi'). Siivoamiseen ei pikkulapselle ole mitään järkevää syytä. 'Leikit loppu' on eilistä päivää, leikki on luovaa toimintaa, joka voi jatkaa vaikka monta päivää. Lapsi tulee vastentahtoiseksi, koska aikuinen keskeyttää ja rikkoo hänen leikkinsä (mikä muuten olisi jatkanut vaikka ruoan jälkeen/seuraavana päivänä tms.). Mitä sanoisit, jos joku tulisi rikkomaan _sinun_ aikaansaannoksesi (työpaikalla, kotona - hupsis, siihen meni viiden laijin illallismenyy)?!
Kyllähän lapselle voi sanoa, että tietyt lelut korjataan, jottei ne mene rikki (kirjat, pelit...), ja toiset, jottei niihin kompastu tms. Legorakennelman voi siirtää syrjään, missä se ei häiritse ketään, muttei myöskään tuhoudu.
Lapsi haluaa luonnollisesti päteä ja on hyvätahtoinen, joten hän ihan mielellään osallistuu 'siivoamiseen' omalla tavalla ja omien kykyjen puitteissa.
Tuo 'laitetaan kaikki säkkin ja heitetään menemään (/viikoksi kellariin)'-uhkailu herätti itselläni lapsena sellaista angstia, etten sitä kyllä ikinä omilla lapsilla tule käyttämään. Aikuisilla ei ole minkäänlaista aavistustakaan siitä, miten lapselle pieni ja mitättömän tuntuinen rakennelma tai tillbehööri voi merkitä lapselle sillä hetkellä 'elämää suurempaa' juttua. Jos edes se läheisin ihminen ei ymmärrä, kuka sitten?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
näin tulee just nämä lapset, jotka eivät ymmärrä mitään sääntöjä.
Kyllä mun Nico-Petteri osaa istua häiritsemättä muita luokassa. Hänen opettaja vaan vaatii liikaa...
Huokaus!
Lapset tarvitsevät sääntöjä ja rajoja muuten heillä ei ole turvallista oloa ja eivät myöskään osaa toimia yhteiskunnassa!
Siis miten se lapsi ymmärtää, että äidin pyyntöä/ käskyä kerätä lelut ei tarvitse totella, mutta hampaidenpesukäskyä pitää totella.
ei saa olla siitä 'tottelemisesta', mikäli jonkun 'terveys tai henki' ei ole uhattuna (niin kuin 'älä juokse kadulle!'). Tottelemisella ei saisi olla itsetarkoitusta - ei kai (toivottavasti) kukaan lapsia saa, jotta saisi kokeilla omaa valtaa tähän heikompaan ihmiseen?!
Kyllä lapset ymmärtävät noudattaa sääntöjä, joissa on järkeä 'hampaat pitää pestä, jotta niihin ei tule reikiä (=mikä tekee sinut kipeäksi'). Siivoamiseen ei pikkulapselle ole mitään järkevää syytä. 'Leikit loppu' on eilistä päivää, leikki on luovaa toimintaa, joka voi jatkaa vaikka monta päivää. Lapsi tulee vastentahtoiseksi, koska aikuinen keskeyttää ja rikkoo hänen leikkinsä (mikä muuten olisi jatkanut vaikka ruoan jälkeen/seuraavana päivänä tms.). Mitä sanoisit, jos joku tulisi rikkomaan _sinun_ aikaansaannoksesi (työpaikalla, kotona - hupsis, siihen meni viiden laijin illallismenyy)?!
Kyllähän lapselle voi sanoa, että tietyt lelut korjataan, jottei ne mene rikki (kirjat, pelit...), ja toiset, jottei niihin kompastu tms. Legorakennelman voi siirtää syrjään, missä se ei häiritse ketään, muttei myöskään tuhoudu.
Lapsi haluaa luonnollisesti päteä ja on hyvätahtoinen, joten hän ihan mielellään osallistuu 'siivoamiseen' omalla tavalla ja omien kykyjen puitteissa.
Tuo 'laitetaan kaikki säkkin ja heitetään menemään (/viikoksi kellariin)'-uhkailu herätti itselläni lapsena sellaista angstia, etten sitä kyllä ikinä omilla lapsilla tule käyttämään. Aikuisilla ei ole minkäänlaista aavistustakaan siitä, miten lapselle pieni ja mitättömän tuntuinen rakennelma tai tillbehööri voi merkitä lapselle sillä hetkellä 'elämää suurempaa' juttua. Jos edes se läheisin ihminen ei ymmärrä, kuka sitten?
Ikää hoitolapsilla on 1v 2kk-4v. Nuorinkin osaa kerätä, kun ottaa isommista mallia. Miksi ihmeessä minun pitäisi ne lelut kerätä kun en ole leikkinytkään. Samoin omat lapset ovat pienestä asti itse lelunsa keränneet.
Jos olet ap lto niin pitäisihän sinun tietää, että mm. päiväkodissa lapset keräävät lelut, ei hoitajat. Miksei samoin kotona? Ainakin minun hoitolasten vanhemmat ovat kertoneet, että lapset keräävät myös kotona lelut leikin jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tietoon. Luepa uudelleen kirjoittamani viestit, niin ymmärrät, että mistä oli kyse.
Minä ja nyt moni muukin on kirjoittanut auki asiaan liittyvät pointit monta kertaa, mutta moni e jotenkin tunnu käsittävän että missä mennään.
En jaksaisi kirjoittaa ulos montaa kertaa samoja juttuja. Kyse on siitä, että mikä toiminto on alisteinen millekin toiminnolle.
ap
Ikää hoitolapsilla on 1v 2kk-4v. Nuorinkin osaa kerätä, kun ottaa isommista mallia. Miksi ihmeessä minun pitäisi ne lelut kerätä kun en ole leikkinytkään. Samoin omat lapset ovat pienestä asti itse lelunsa keränneet.
Jos olet ap lto niin pitäisihän sinun tietää, että mm. päiväkodissa lapset keräävät lelut, ei hoitajat. Miksei samoin kotona? Ainakin minun hoitolasten vanhemmat ovat kertoneet, että lapset keräävät myös kotona lelut leikin jälkeen.
järjestelmällinen, toisia ei kaaos haittaa yhtään ja siksi on kuin pommin jäljiltä. En jaksa joka ilta nalkuttaa sitten joka asiasta, voisi lasten isä huolehtia edes siitä kun mulla ei muutenkaan tekeminen lopu.
Miten käytännössä menee 20+ lapsen ryhmässä, ettei kukaan HALUA kerätä leluja.
Siivoaako tarhassa hoitajat kaiken?
Anteeksi vaan, en tajua mistä ihmeen "hallinnasta" puhut.
Meillä 1- vuotias HALUAA siivota: vie vaippoja, nostaa leluja koppaan. Lapsi katsoo kun imuroidaan ja haluaa itsekin kokeilla! Eli joko lapseni on aivopesty jo kohdussa tai on käsittämättömän kypsä ikäisekseen!?
Kyllä eskari-ikänen joka kieltäytyy siivoamisesta, käyttää aikuista hyväkseen.
Missä asioissa lapsen ei tartte "siivota": astiota koneeseen/pöytään, kyniä purkkiin, palapeli laatikkoon? Miksi lapsi voi vaikka aikuiseksi saakka halutessaan valita siivoaako? Koska jos 8- vuotias ei siivoa, niin miksi siivoaisi 2 vuoden päästäkään? Ei se ole mistään valmiudesta kiinni enää ton ikäsellä!!! :D
Kyllä minusta jo tarhaikäsen voi komentaa siivoamaan lelunsa.
Ainakin meillä tarhassa ltot ja muut niin tekee -ehkä se ei haittaa mitä toisten lapsille aiheuttaa? ;)
Meillä juuri täyttänyt 2v ja jo pitkän aikaa on siivonnut leikkinsä. Jopa 1,5v neuvolassa keräsi lelut takaisin laatikkoon. Miksi ei siivoaisi? Ei meillä siitä sen kummempaa juttua ole tehty, lelut vaan korjataan pois ennen päiväruokaa ja päiväunia ja taas illalla ennen iltapuuhia. Mitä aikaisemmin oppii, niin sitä helpommalla pääsee myöhemmin.
On tykännyt siivota jälkensä iltaisin ennen nukkumaan menoa jo noin 1,5 vuotiaasta lähtien. Muutoin lelut saavat olla esillä päivän mittaan. Kohta täyttää 2 ja into on edelleen päällä. Lapsi ei koe tuota mitenkään vaatimuksena, vaan osana leikkiä ja erityisesti meidän vahvatahtoinen tyttö osoittaa sillä, että osaa jo itse.
Ihan vaan siinä on takana se kylmä tosiasia, että
3 vuotiaalla on herkkyyskausi siinä siivoomisen opettelussa ja kun sen menetätä niin se on sitte thäts it!Sanoo esim. Ritva Kuusisto ja varmaan tämän asian tietää moni muukin kasvatusguru, mutta itse olen sen kuullut häneltä...
Mutta onnea vaan yritykselle, ajattelitko esim. 10 vuotiaans aada yhtäkkiä siivoomaan kun olet siihen asti itse sen tehnyt?
meillä lapset ovat oppineet siivoamaan jälkensä ja pitämään huolen tavaroistaan eskari-ikäisenä. Pienemmillä toiminta on niin kovin lyhytjännitteistä että ovat jo uudessa leikissä syvällä kun edellinen loppuu. Siivoaminen sotkisi vain sen uuden leikin.
Isompi lapsi osaa odottaa sen uuden leikin aloittamista ja osaa pitää sen muistissaankin.
Nämä huomiot olen tehnyt vain omista lapsistani. Vissiin ovat poikkeavia . . .
ap, etkö ymmärrä ettei kaikki riitele ja tappele joka asiasta? Normaaleja asioita opetellaan pikkuhiljaa, kuka vanhempi nyt seisoo karjumassa 3-vuotiaan vieressä että lelut on siivottava. Opettelu aloitetaan aikaisin ja lapsen mielestä se on kivaa leikkiä aluksi, sitten siitä tulee kuin huomaamatta tapa eikä siinä ole mitään pahaa mielestäni.
Riitelyllä ei ole mitään tekemistä tämän kanssa, se on vanhempien ja lasten välinen huonompi kommunikointitapa, joka ei ole läheskään kaikissa perheissä käytössä. Epäilen ammattiasi (tai pätevyyttäsi työhön), jos et tätä itse ymmärtänyt.
Unohdin nyt pointin tuosta ja se oli tämä: pienenkin lapsen tulee saada tuntea itsensä tarpeelliseksi. Jos hänellä ei ole omaa "tehtävää", se vaikuttaa kehitykseen jo varhaisessa vaiheessa. Sinkkonen on kirjoittanut tästä myös, en ole yksin ajatusteni kanssa.
Itse olen kasvanut ns. rajattomassa kodissa jossa ei koskaan vaadittu mitään. En osannut edes kengännauhoja solmia tokaluokkalaisena! Turhaa kai edes sanoa mitä se teki mm. kaverisuhteille...en silti koe "valmentavani" lasta mitenkään, hän on itse osoittanut kiinnostusta noihin siivouspuuhiin ym. Sama tapaus opetteli katsomalla isänsä tekemisiä, kuinka musiikki laitetaan soimaan (siis cd valmiiksi sisällä) ja volume sopivaksi. Yhtenä päivänä totesi "mä osaan" ja teki ylläolevan isän puolesta.