Äitiysloma on hyvää aikaa aikaa huoltaa ulkonäkönsä kondikseen,

Munkin mielestä äitiyslomalla oli myös hyviä mahdollisuuksia panostaa itseensä. Oli aika paljon helpompi irrottaa itsensä vaikka tunniksi illalla kävelylle, kun oli ensin ollut koko päivän lasten kanssa.



Mulla on se onni, että lapseni ovat nukkuneet päiväunia, tosin lyhyissä pätkissä, mutta silti. Sinä aikana on voinut lukea tai vaikka tehdä kasvokuorinnan.



Edelleen mulla on se onni, että kotona ei ole muita kotitöitä kuin ruoanlaitto, pyykki ja siivous. Ne on ehtinyt hyvin tehdä. Ei ole maatilan eläimiä hoidettavana tai remonttia.



Toki ne ekat viikot ja kuukaudetkin ovat aika symbioosia lapsen kanssa. Harva kuitenkaan töihin palaa heti sen 105 päivän jälkeen.

ja tulin nyt katsomaan vastauksia. Joku on näköjään päättänyt esiintyä minuna. Tarkoitin alkuperäisellä viestilläni lähinnä sitä, että on aikaa käydä pitkillä vaunulenkeillä (=liikuntaa) ja tehdä itse terveellistä ruokaa. Vauvakiloja minulla tuli muutama, enkä nyt koe tässä olevani kovin poikkeuksellinen.



Onpas kyllä kummallisia vastauksia tullut, ei voi muuta sanoa :/



Oikea ap

Lapset vois opettaa hyvin, niin kuin olen huomannut melkein kaikissa lestadiolaisperheissä, lapset osallistuvat kodinhoitoon, pistävät tavaransa paikoilleen ja ymmärtävät auttaa pienempiään. Tällaisten jopa suurperheiden kotiäidit on aina laitettuja ja hyvässä kunnossa ja koti siistinä aina, kun pitää elämänsä järjestyksessä alusta alkain. Ja aikaa jää vielä seurusteluunkin! Hankalatkin vauvat nukkuvat joskus ja pärjäävät lattialla. Ja jos koti on jo alun perin täynnä roinaa niin saa kai sitä silloin vahtia koko ajan mitä seuraavaksi menee suuhun tai rikkoontuu. Kasvatuksesta se on suurimmaksi osaksi kiinni, onko lapsen vanhemmat tasapainoisia?



Ja kertokaapa te jotka ette välitä omasta kunnostanne lainkaan, kuka huolehtii lapsesta sitten kun itse sairastut? Arvostat varmaankin elämänlaatua ja terveyttä vasta kun lapsi muuttaa kotoa pois, jolloin on jo aika myöhäistä jos on jo pudonnut kelkasta.....

Vauvallani oli koliikki. Eipä sitä ehtinyt juurikaan itse syödä, kun vauva huusi yötä päivää. En kyllä näyttänyt mitenkään kauniilta, lähinnä kuihtuneelta.

onnistuuhan se kun on vasta yksi lapsi, mutta milläs teet pitkiä vaunulenkkejä, kun on parivuotias esikoinen mukana.

ei mulla ainakaan ole aikaa "hoitaa" itteäni!

joskin mulla sattui esikoiseksi se yötä päivää karjuva kääpiö, jonka kanssa ei ihan hirveästi muistanut edes peiliin katsoa, kun ainoa ajatus takaraivossa oli se, että koska sitä prkl pääsee edes nukkumaan. Mutta hyvin tuli laihduttua ainakin, ja treenattua käsi- ja jalkalihakset kuosiin, kun käveli 22 tuntia vuorokaudessa ympyrää vauvaa kantaen, eikä edes syönyt mitään missään välissä. Nyt kuopuksen kohdalla sitten oli tosiaan se leikki-ikäinen/taapero mukana myös koko ajan, ei tullut käytyä vaunulenkeillä kun ei tuo taapero nyt ihan hillittömiä matkoja jaksa kävellä, ja toisaalta omakin kävely on niin hidasta, että tuskin kuluttaa yhtään kaloria. Terveellistä ruokaa tietysti tuli tehtyä ihan jo tuon esikoisen vuoksi, mutta aika vähän sitä itse ehti syömään. Nyt sentään sai nukkua ainakin vähän enemmän kuin esikoisen kanssa aikoinaan, mutta melkoinen sylivauva tuo kuopuskin oli, ja vaikka se nukkui kyllä päiväunetkin hyvin, oli siinä sitten se esikoinen koheltamassa, joten ei tullut tälläkään äitiyslomalla keskityttyä peiliin yhtään. Eikä tule nyt hoitovapaallakaan, kun molemmat ipanat kipittävät eri suuntiin koko ajan, tuhoavat kaiken mitä eteensä osuu ja itse täytyy miettiä, kumman tuhot täytyy estää ensin - ei ole joutanut miettimään kampauksen tyyliä, luomivärin sävyä tai muutakaan sellaista :)



Mä en myöskään ole onnistunut siinä, että hyvällä omalla tunnolla lähtisin lenkille tai tekisin kauneushoitoja itselleni silloin, kun mies tulee kotiin ja on lasten kanssa, vaikka minä miten olenkin ollut koko päivän lasten kanssa. Minä en siinäkään vaiheessa istu hyvällä omalla tunnolla edes syömään, ja jos on pakko käydä suihkussa tms. niin käyn ihan vaan niin nopeasti kuin mahdollista, en millään muotoa hyvällä omalla tunnolla. On se mieskin ollut koko päivän yleensä töissä, tuskin se nyt riemusta kiljuen tänne säntää lapsia paimentamaan, että mamma pääsee lenkille tai kasvonaamioita väkertämään.

Kuule olen huomannut ettei ainakaan minulla onnistu.

Vauva herää syömään 2-3h välein ja itse yritän nukkua yöt ja päivällä teen kotitöitä siinä vaiheessa kun vauva nukkuu. Ei paljon ole aikaa "ehostaa" itseään. Vaunulenkillä ehtii kyllä käydä, mutta ei meillä onnistuisi jumppailla tai meikkailla jos vauva valvoo kun ei yksinkertaisesti lattialla tai sitterissä niinkään viihdy.

Nyt ehdin olla koneella kun mies tuli töistä ja katsoo vauvaa, mutta ei tässä kyllä itelle tuota aikaa juurikaan jää.

niinpä. Hulluna meikkaan ja laitan kasvonaamioita ja kampaajalla käyn viikoittain, bodypumpia ja kuntosalia unohtamatta! ;)

ikäerolla ja olen palannut treenaamaan salille kummallakin kerralla kun vauva oli n.3kk. Esikoinen kulki mukana salilla, kuopuksen syntymän jälkeen isä hoiti lapsia mun treenin ajan. Meikkaan ja laitan hiukset joka päivä, myös äitiyslomalla. En tarkoita että muidenkin pitäisi, mutta itselleni se on ihan normaalia. Ihan hyvin aikaa noille toimenpiteille aamuisin on löytynyt.

itse en tiennyt ä-lomalla oliko yö vai päivä-



t. sairaan vauvan äiti

itse en tiennyt ä-lomalla oliko yö vai päivä-

t. sairaan vauvan äiti

ja kaikki eivät tarvitse unta yhtä paljon. Itse otin päikkärit aina lasten kanssa yhtä aikaa. t.edellinen

Itse asiassa ulkonäkö on ollut täysin sivuseikka koko äitiysloman ajan. Olen keskittynyt täysin vauvan hoitoon sekä siihen, että sain itseni kuntoon synnytyksen ja raskauden jälkeen. Tällä itseni kuntoon saamisella tarkoitan kunnon ruokaa, riittävää unta (vaikea toteuttaa) ja rauhallista kotonaolemista. En siis ole huolehtinut laihduttamisesta tai ulkonäöstä yleensäkään. Tosin ne eivät minulle mitään elämän ykkösasioita ole muutenkaan.

Itse asiassa ulkonäkö on ollut täysin sivuseikka koko äitiysloman ajan. Olen keskittynyt täysin vauvan hoitoon sekä siihen, että sain itseni kuntoon synnytyksen ja raskauden jälkeen. Tällä itseni kuntoon saamisella tarkoitan kunnon ruokaa, riittävää unta (vaikea toteuttaa) ja rauhallista kotonaolemista. En siis ole huolehtinut laihduttamisesta tai ulkonäöstä yleensäkään. Tosin ne eivät minulle mitään elämän ykkösasioita ole muutenkaan.

Jaksan paremmin niin fyysisesti kuin henkisestikin kun pääsen säännöllisesti liikkumaan.

t. sairaan vauvan äiti



Ps. aina ei ole äidin syy, jos rupsahtaa ä-lomalla- moni asia voi vaikuttaa- myös parisuhde esim.- jos mies ei auta, tai on yh ilman verkostoa äiti voi uupua eikä jumpat ole ekana mielessä eikä oma face

t. sairaan vauvan äiti

Ps. aina ei ole äidin syy, jos rupsahtaa ä-lomalla- moni asia voi vaikuttaa- myös parisuhde esim.- jos mies ei auta, tai on yh ilman verkostoa äiti voi uupua eikä jumpat ole ekana mielessä eikä oma face

ja vauvan kanssa ongelmia, niin toki silloin pitää tehdä sitä mitä jaksaa. Itselläni kuitenkin oli suht helpot lapset, joten liikkuminen onnistui helposti. t.se salitreenari

puolustellakeen levahtaneita persauksiaan. Aktiivisuutta kehiin!

liikuntahrrastuksen pariin vaikka esikoisella oli koliikki ja uudelleen vaikka kuopus syntyi 1v2kk päästä esikoisen jälkeen. Saahan sitä sohvalla maata, mutta miksi keksiä laiskuudelle tekosyitä?

haha vanhat kurpat rupsahtakaa vaan! kyllä äitiyslomalla on kiva pitää itsensä kunnossa, ihan sama vaikka käy töissä, iltaisin on sitten aikaa mennä salille tai vaikka kasvohoitoon :) ei äitiyslomalla olo tarkoita pelkkää vauvan kanssa oloa, eihän kukaan tee töitäkään 24/7. jotkut on vaan niin avuttomia ettei voi vauvaa laskea lattialle, vaikka laittaakseen kasvonaamion.

ja käyn kerran viikossa tanssitunneilla

5-vuotiasta puolipäivähoitoon. Aamulla lähetetään koululainen kouluun, puetaan ja puurotetaan vauva ja 5-v. Kun vauva (tai ehkä jo taapero) pääsee pois syöttiksestä alkaa kiire! Kolutaan kaapit, laatikot, kenkätelineet ja roskikset... En tosiaan ehdi meikkailemaan, kun vahtaan pienimmäistä. Samalla neuvot 5-v:tä ja ekaluokkalaista...



Kun vanhemmat lapset ovat poissa tuon 4-5 tuntia on ruuanlaittoa, siivousta, pyykkäystä... En minä ainakaan joka päivä pysty pitkille vaunulenkeille lähteä, kuka tämän kodin sitten hoitaa?



Enkä ihan laiskaksikaan itseäni syyttäisi... Koko päivän aikana ehdin istua ehkä yhden kahvikupposen verran paikallani, muuten juostaan pienimmäisen perässä tai hoidetaan kotia. 5 henkisen perheen pyykkihuoltoonkin saa menemään aikan monta tuntia vkossa!



Kohta tyhjennän vielä tiskikoneen ja ripustan viimesen koneellisen pyykkiä. Eh ehtinyt päivällä kun raahasin porukan ruokakauppaan viikko-ostoksille. Että se siitä peiliin vilkuilusta...