Lue keskustelun säännöt.
Mä testaan paljonko irtoaa säälipisteitä, tukitoimia ja rahaa yhteiskunnalta synnytysmasennuksella.
11.03.2010 |
Raportoin säännöllisin välein tänne miten homma etenee ja paljonko olen saanut sairaslomaa ja saako lapset ilmaisen virikehoitopaikan.
Kommentit (56)
miten keskivaikea masennus diagnoosina ja kelakortin 112 sopii toisiinsa. Jäit nimittäin kiinni :DDDD.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joku ehdotti juhlia kun niin tapahtuu, ja mä voin liittyä joukkoon! Lisäksi, jos sun lapset otetaan huostaan, niin mä lähetän jokaiselle Oulun sossulle kukkia kerrankin oikeasta ratkaisusta.
Vai oliko sama?
Se psykomaman viesteissä on niin liikuttavaa, että ennemmin tai myöehmmin hän mainitsee kaksion jossa sitten sairaseläkeläisenä tms. yksin asuu (ja lapset toivottavasti onnellisina mahdollisimman kaukana). Koko tulevaisuus, onni ja autuus tiivistyneenä yhteen kaksioon!
Ja kun mä en oo nuppitohtori, niin en voi tietää miksi mun kelakortissa on 112 ja sit jossain b-lausunnossa lukee sit keskivaikea masennus.
Ja Oulun sossut varmaan tykkää niistä kukista ja sijaisäiti noista fas-äpäristä. Mä valehtelin, olin pikkuhiprakassa molemmat raskaudet, mutta vain niin vähän että kukaan ei tajunnut että olin kännissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja kun mä en oo nuppitohtori, niin en voi tietää miksi mun kelakortissa on 112 ja sit jossain b-lausunnossa lukee sit keskivaikea masennus.
mä yritin psykoosin jälkeen itsaria 3krt, mutten valitettavasti onnistunut muuta kuin viemään joltakin sairaalta tehohoitopaikan 3krt.
Mutta nyt näyttäis kakaroilla olevan päiväuniaika.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä luulen, ettet sä tuu kovinkaa paljo sieltä saamaan. Tuttavani vaipui psykoosiin asti eikä todellakaan hänelle mitään kotisiivouksia maksettu, vaikka toivuttuaan on edelleen vaikeasti masentunut. Lapsi otettiin väliaikaisesti huostaan ja pikkuhiljaa kotiutettiin. Varo vaan, ettet jää kiinni tuosta pimityksestä!!!
kotiudun, en tartte enää kotisiivousapua, kun mun yksiöni on helppo siivota. Sinne en ota mukaani kuin vuodesohvan, läppärini ja mikron. 1kpl lautasia, 1 kahvikuppi, 1 lusikka , 1 haarukka ja 1 veitsi. Ei paljon siivoukset siinä vaiheessa rasita ja mieli on rauhallinen askeettisessa ympäristössä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tai ostan kirppisrahoilla uuden, sellaisen missä on termospullo samassa.
Kertokaa se minun psyykeelleni, joka on siinä uskossa ettei näin ole. Mieleni temppuilee ja sairastan kuulemma mm. epävakaata persoonallisuushäiriötä, jonka laukaisi lapsuudessa toistuva hylkääminen ja hyväksikäyttö, väkivalta jne. Ai niin! Mutta eihän tuollaisia olekaan, hehheh...minäkin olen vielä hengissä joten ihan varmasti satua koko sairaus. Mitä nyt siitä että minulla ei ole identiteettiä, kun lapsuudessa jäi pari pakollista kehitysvaihetta käymättä läpi. :) Mutta jokainen "normaali", jolla on selkeät mielipiteet, kiinnostuksenkohteet ja halut, tuskin edes haluaa ymmärtää millaista on elää ilman niitä.
Sitten on vielä tuo masennuspuoli...mitäköhän sille tekisi? Olen ollut nimittäin masentunut lapsesta saakka ja mm. koulu on mennyt penkin alle- laiskuutta? Ehkäpä minut olisi pitänyt viskata kovempaa siihen saunankiukaaseen niin olisin käynyt kunnolla kouluni...kuka tietää. Sitäkään en tajua että ahdistun nykyään ihan kaikesta ja pelkään ihmisiä- 9 vuoden päivittäinen koulukiusaus ei voi olla syynä siihen. "Rakkaudesta se hevonenkin potkii", eikö?
En ole mitenkään tunnekuohuinen kun kirjoitan tätä. Syön nääs nykyään antipsykoottisia, sillä menetin muistini viime vuonna osittain (ilman syytä eli varmasti keksitty juttu) ja se sattui jostain syystä samoihin aikoihin kun viimeinenkin jäsen suvustani kuoli. Olen 23 ja minulla ei ole ketään elossa. Vau.
Mutta eipä tässä mitään, jatkakaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun pieni poikani oli parivuotiaaksi kirjoilla lastenpsykiatrisella poliklinikalla, kun minulla oli tuo muotisairaus. Kyllä siinä tukea tarvittiinkin.
Kertokaa se minun psyykeelleni, joka on siinä uskossa ettei näin ole. Mieleni temppuilee ja sairastan kuulemma mm. epävakaata persoonallisuushäiriötä, jonka laukaisi lapsuudessa toistuva hylkääminen ja hyväksikäyttö, väkivalta jne. Ai niin! Mutta eihän tuollaisia olekaan, hehheh...minäkin olen vielä hengissä joten ihan varmasti satua koko sairaus. Mitä nyt siitä että minulla ei ole identiteettiä, kun lapsuudessa jäi pari pakollista kehitysvaihetta käymättä läpi. :) Mutta jokainen "normaali", jolla on selkeät mielipiteet, kiinnostuksenkohteet ja halut, tuskin edes haluaa ymmärtää millaista on elää ilman niitä.
Sitten on vielä tuo masennuspuoli...mitäköhän sille tekisi? Olen ollut nimittäin masentunut lapsesta saakka ja mm. koulu on mennyt penkin alle- laiskuutta? Ehkäpä minut olisi pitänyt viskata kovempaa siihen saunankiukaaseen niin olisin käynyt kunnolla kouluni...kuka tietää. Sitäkään en tajua että ahdistun nykyään ihan kaikesta ja pelkään ihmisiä- 9 vuoden päivittäinen koulukiusaus ei voi olla syynä siihen. "Rakkaudesta se hevonenkin potkii", eikö?
En ole mitenkään tunnekuohuinen kun kirjoitan tätä. Syön nääs nykyään antipsykoottisia, sillä menetin muistini viime vuonna osittain (ilman syytä eli varmasti keksitty juttu) ja se sattui jostain syystä samoihin aikoihin kun viimeinenkin jäsen suvustani kuoli. Olen 23 ja minulla ei ole ketään elossa. Vau.
Mutta eipä tässä mitään, jatkakaa.
sen kirjoittamista ja sille sanotuista asioista ei kannata ottaa itteesä.
Oikeasti järkevät ihmiset eivät ajattele, että mt-ongelmat ovat laiskuutta tms. Tai sanotaanko oikeasti järkevät, joilla on elämänkokemusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
paskaa just masennuksen takia ja kysellään miten jaksan. En jaksakaan siivota toisten sotkuja, eikä kohta tarttekaan muuta kuin lajitella kirppispusseihi.
mitkä on fiiliksesi. Minullakin on ollut epävakaan piirteitä. Ansaitset kaiken kunnioituksen tuon häiriön kanssa selviämisestä!
mitä maa päällään kantaa. Pari av-mammaa takajaloillaan ja päiväni on taas saanut merkityksen.