Aiheettomat lastensuojeluilmoitukset

Minä olen ollut nyt vuoden tekemisissä lastensuojelun ja psykologien kanssa ja jokaikinen lappu lähetetään kotiin ja yhteenveto annetaan käteen tapaamisissa. Tapaamiset tähtäävät nuoren auttamiseen ja jokainen puhuu rehellisesti asioista (paitsi kyseinen teini). En ole kokenut minkäänlaista kyttäystä vaan lämminhenkistä yhteistyötä nuoren auttamiseksi.

vastaan tähän kuten niin monelle aiemmminkin että jos minulla olisi voima jolla voisin sinut siirtää yhdeksi päiväksi kuolemaantuomitun lapsesi viereen sairaalaan niin sitä käyttäisin ja sen kokemuksen sinullekin soisin. Toki päästäisin siitä myös pois koska tilanne ei ole toivottava edes pahimmalle viholliselleni.



Sitten olisimme tasavertaisia puhumaan siitä miltä tuntuu kun joku 'hyökkää' päälle aiheettominen ilmoituksineen ja epäasiallisine kohteluineen. Mutta kuten sanoin - onneksi meillä oli hyviä ihmisiä auttamassa, kiitos heille. Mutta jälkensä jätti meihin vanhempiin molempiin. Ja odotan sitä aamua kun voin todella siirtää tämän kohtelun taka-alalle. Mutta kuten ne fyysisen väkivallankin uhrit sanovat että se tilanne tulee päälle yhäö uudestaan ja uudestaan aivan arvaamatta. Ja että mielummin olisi sen jättänyt väliin niin näin minäkin.



Tässä maailmassa on paljon pahuutta ja muun minä ymmärän ja hyväksyn mutta tahallista julmuutta toista ihmistä kohtaan - sitä en hyväksy. Hyväksytkö sinä?

vasta hallintokantelun vastineessa.



32

Ei todellisuuden.

Se raiskaus-olo tulee siitä, että koko perhe riivitään henkisesti alasti ja häväistään julkisesti ja kaikki vääntämällä väännetään negatiiviseksi, koko perheen lähipiiri sotketaan juttuun ja udellaan ja udellaan ja väännetään loputtomiksi raporteiksi ja lausunnoiksi.



32

ihan kuin kaiken muunkin väkivallan kokeneiden päiden ongelma. Meillä on henki ja tunteet. Voit joutua fyysisen hyökkäyksen uhriksi tai henkisen hyökkäyksen uhriksi.

häväistään julkisesti

kun asia leviää kouluun, päiväkotiin, neuvolaan, perhelääkärille jne.



Eli koko siihen päivittäiseen elämään.



32

Jos meillä ei olisi ollut takanamme 1½ vuoden äärimmäistä stressitilaa niin olisin nauranut maeasti koko prosessille. Se oli kaikessa korniudessaan suorastaan huvittava ja tämä liikuttava sos.työntekijä suorastaan jumittaja . Oli luonut omaan päähänsä mielikuvan joka ei perustunut mihinkään...Sairaalan lääkärit hermostui siihen ihan kokonaan ja HUUSIVAT sille. Että ETKÖ NYT JO YMMÄRRÄ!!?? Se en ollut minä edes. Vaan ihan normityössä oleva lääkäri.



Mutta kuten sanoit - kun joku muu pitää elämääsi otteessaan 1½ vuotta ja selviäminen ei ole sittenkään vielä varmaa niin kun vihdoin saat hengähtää hetken ja siihen hyökkää joku näin mielivaltaisesti päälle.... Kaikilta muilta olemme saaneet oasksemme sentään apua tai edes sääliä mutta näiltä korppikotkilta ei tullut mitään. Kuin henkistä väkivaltaa.



Me kävimme lastiksia tapaamassa kerran - lapsemme infektiuoriskin takia meille en todellakaan ketään päästänyt. Ja jos olisivat tunkeneet niin en pystyisi asumaan kotonani enää. Ja sairaala sai torpedoitua kaiken muun. Mutta neljän kk:n jatkuva piina - kyllä sen tuntee eikä sitä voi unohtaa. Olisi hyvä jos voisi kaikkeen suhtautua tunteetta. Nyt kun se syöpää sairastava lapseni on enää selliasella lääkityksellä ettei se rajoita meidän elämäämme ni eihän minun tietysti tarvitse ajatella sitäkään että se selviämisluku tästä syövästä on vähän yli 20% ja voi jo heti huomenna taas uusia... ehän on vaan minun päänsisäinen ongelmani - eikö?

ne menevä tarkkailemaan lasta ja kyllä esittelevät olevansa lastensuojelusta. Mutta eivät todellakaan sitten kerro esim sitä että ilmoitus todettiin aiheettomaksi... Kyllä siinä alkaa suatus jo...

tuo on juuri tyypillistä. Täydellinen kuuntelemattomuus, jumiutuminen ja se, ettei mikään järjen hivenkään tavoita.



32

Ja jos olisivat tunkeneet niin en pystyisi asumaan kotonani enää.

Väkivallanteossa on joo kaksi osapuolta: Uhri ja se tekijä. Siihenkö viittaat?

Väkivallanteossa on joo kaksi osapuolta: Uhri ja se tekijä. Siihenkö viittaat?

kirjoittajalla ei ole suhteellisuudentaju ihan tavallinen.

Ystäväni joka on lastenpsykologina totesi ettei ole ollenkaan tavatonta että ihmiset muuttavat pois asunnostaan juuri tästä syystä. Kotin on minullekin se turvalinnake. Ja jos sinne tunkeudutan väkivalloin niin se ei sitä enää ole.



Kanssasi on mukava vängätä kun näkee miten kokematon mistään olet. Toivottavasti ruusukotoosi ei tunkeudu sairaus - ei väkivalta - ei masennus - ei sossu - eikä edes anoppi ilman lupaa ja vasten tahtoasi.



Mutta valitettavasti nyt on pakko poistua kohti uusia katastrofeja.



Hengellistä köyhyyttä ja empatian puutetta - ne ovat valitettava yleisiä piirteitä tässä yhteiskunnassa.



Onnea elämääsi aivan vilpittömästi =)

kun joutuu väkivallanteon uhriksi. Tai esim. kun kotona käy murtovarkaita: Asunnossa ei pysty enää asumaan.

Ja jos sinne tunkeudutan väkivalloin niin se ei sitä enää ole.

Nyt tarviikin sitten enää miettiä mitä on väkivalloin tunkeutuminen ja mitä ei. Kaikesta voi nähtävästi tehdä väkivalloin tunkeutumista jos haluaa.

ja siitä seuraavat sossun toimet ovat väkivaltaista yksityisyyden loukkaamista mitä suurimmassa määrin.

Kanssasi on mukava vängätä kun näkee miten kokematon mistään olet. Toivottavasti ruusukotoosi ei tunkeudu sairaus - ei väkivalta - ei masennus - ei sossu - eikä edes anoppi ilman lupaa ja vasten tahtoasi.

asia ja jos kertoisin mitä kaikkea varmasti menisit hiljaiseksi. Mutta pointti onkin siinä, että miten asioihin suhtautuu. Minä taas mietin sitä että mitä jos kotiisi tunkeutuisi vaikkapa venäläinen sotilas rynnäkkökivääri ojossa? Tuntuisiko sen jälkeen työtään tekevän (joskin idiootin ihmisen) kotikäynti raiskaukselta ja väkivallanteolta.

äkkiseltään tulee mieleen, että jos ilmoituksen kohteella oikeasti on puhdas omatunto sen suhteen miten lasten kanssa eletään ja ollaan, ei aiheettomasta ilmoituksesta kovin suurta traumaa pääse tulemaan. Jos sen sijaan "kalikka kalahtaa" ja oma syyllisyys herää niin onhan se ainakin silloin varmasti rankka kokemus.