Suomen miehet avioituu virolaisten ja venäläisten naisten kanssa, mutta
tapahtuuko sitä toisinpäin?
Huolivatko suomalaiset naiset venäläistä tai virolaista miestä kumppanikseen?
Tuttavapiirin asenteen mukaan ovat jotenkin epäluotettavia. Onko tuo sitten mielikuvaa vai totta?
Kommentit (164)
Suomessa ei noin vain ymmäretäkään, miten syvä brittiläinen luokkayhteiskuntajako edelleen on.
On esimerkiksi järkyttävää huomata, millainen obsessio (tai alemmuudentunto) briteillä on omista aksenteistaan, ja miten ylpeitä ja tarkkoja ollaan omasta "paremman piirin" aksentista.
mulla on georgialainen mies, joka Suomessa ja muualla yhdisteään usein venäläiseksi NL-historian takia. uskon että meitä joilla on NL-taustainen mies, on kyllä olemassa, vaikkakaan ei niin paljon kuin toisinpäin (eli venäläinen nainen ja suomalainen mies)
miksi sieltä riittää vientiin enemmän naisia kuin miehiä.
Hänellä on "alemman luokan aksentti" ja tunsi vapautuneensa Suomessa, kun täällä hänen aksenttinsa on vain eksoottisen brittiläinen, luokkataustaa ei eroteta.
Sen sijaan jos hän törmääkin täällä maanmiehiinsä ja joutuu puhumaan heille, hän tuntee taas samaa alemmuutta ja häpeää kuin omassa maassaan.
On esimerkiksi järkyttävää huomata, millainen obsessio (tai alemmuudentunto) briteillä on omista aksenteistaan, ja miten ylpeitä ja tarkkoja ollaan omasta "paremman piirin" aksentista.
koska miehellä on venäläisen kuuloinen nimi ja puhuu äidinkielenään samankuuloista kieltä. On siis bulgarialainen (ei kuitenkaan "tuliaisiksi" Sunny Beachilta tuotu vaan hyvin koulutettu :))
Ei kai venäläisissä tai virolaisissa miehissä välttämättä ole vikaa, jos täyttävät tietyt kriteerit. Itse pidän tummatukkaisista ja ruskeasilmäisistä, joten suuremmalla todennäköisyydellä löytyi etelämmästä mies minulle ;) Niin ja rehellisyys on itselleni tärkeää, ja se, ettei mies ole liian macho (eli osallistuu kotitöihin ja lastenhoitoon tasa-arvoisesti sekä suhtautuu tasa-arvolla omaan työssäkäyntiini) enkä haluaisi itselleni juoppoa miestä.
en minäkään ole kuullut haukuttavan ketään. Kyse on enemmänkin mentaliteetista. Paljon saa myös anteeksi jos olet ulkomaalainen. Olen tarkkaillut tätä yhteiskuntaa nyt yli 20-vuotta ja kyllä sitä huomaa yhtä ja toista.
omalla kohdallani tuollaiseen "ulkomaalaiset ovat outoja"-asenteeseen. Ehkä se pätee puolikielisiin tai tosi eksoottistaustaisiin maahanmuuttajiin, mutta eipä ole meikäläistä kukaan ulkomaalaiseksi tai oudoksi haukkunut ;-) Sama pätee Suomessa, jos mamu puhuu suomea hyvin eikä lusmuile, suurin osa suomalaisista suhtautuu minusta aivan neutraalisti.
ja mielestani tama asia patee melkein joka puolella maailmaa. Olen myos asunut Briteissa, nyt toisaalla. Itse kaytan haikailemattomasti hyvakseni tata "ulkomaalaiset nyt ovat vahan outoja" mentaliteettia ;) Silla saa ihan mielettoman vapauden tehda juuri niinkuin haluaa, huolimatta paavaeston asenteista ja pinttyneista ajatus -ja kaytosmalleista.
Mielestani siis vain positiivinen asia olla "outo ulkomaalainen" :)
Hänellä on "alemman luokan aksentti" ja tunsi vapautuneensa Suomessa, kun täällä hänen aksenttinsa on vain eksoottisen brittiläinen, luokkataustaa ei eroteta.
Sen sijaan jos hän törmääkin täällä maanmiehiinsä ja joutuu puhumaan heille, hän tuntee taas samaa alemmuutta ja häpeää kuin omassa maassaan.
Ja minun kokemukseni taas on, että ne työväenluokkaisemmasta taustasta tulevat ovat aika snobeja ja heittävät melko raakaa yleistävää
herjaa niistä yläluokkaisemmista maanmiehistään. Eli aika usein näillä ex working class yobboilla on samanlainen asenne yläluokkaan kuin suomalaisilla ruotsalaisiin, eli että ne ovat kaikki pikkurilli pystyssä teen juovia homoja.
mies on ylpeä taustastaan, kaihoisasti muistelee lapsuutensa työläismaisemaa ja sitä yhtenäisyyttä ja ylpeyttä omasta identiteetistään.
Nykyään kun puhutaan ns. 'broken Britain' ilmiöstä, tämä työväen luokan identiteetti on varmaan enemmän hukassa.
Omankin kokemuksen mukaan keskiluokka on aina ollut paljon hajautuneempaa ja ristiriitaisempaa. Aina on pyritty nousemaan ja vaikuttamaan 'paremmalta väeltä'. Vaikeinta on varmaan ollut alemman keskiluokan väellä kun on saanut vielä sitä aksenttiaankin hävetä.
Minä olen keskiluokkaisesta perheestä, eikä me mieheni kanssa toisiamme valittu minkään luokkien tai statuksen perusteella, vaan ihan vain siksi kun satuttiin rakastumaan. Kumman kyyninen näkökulma tuolla kirjailijalla..
mutta jos joutuukin ihan yksin "ylempien" joukkoon ilman "omiaan", sitä yrittää varmaan vaan soluttautua parhaansa mukaan ja toivoa, ettei tee pahoja etikettimokia.
Hänellä on "alemman luokan aksentti" ja tunsi vapautuneensa Suomessa, kun täällä hänen aksenttinsa on vain eksoottisen brittiläinen, luokkataustaa ei eroteta.
Sen sijaan jos hän törmääkin täällä maanmiehiinsä ja joutuu puhumaan heille, hän tuntee taas samaa alemmuutta ja häpeää kuin omassa maassaan.Ja minun kokemukseni taas on, että ne työväenluokkaisemmasta taustasta tulevat ovat aika snobeja ja heittävät melko raakaa yleistävää
herjaa niistä yläluokkaisemmista maanmiehistään. Eli aika usein näillä ex working class yobboilla on samanlainen asenne yläluokkaan kuin suomalaisilla ruotsalaisiin, eli että ne ovat kaikki pikkurilli pystyssä teen juovia homoja.
britit liittyvät tähän avaukseen, niin, miten?
Voi häntä toki kirjailijaksikin tituleerata, mutta paremmin hänet tunnetaan kansanedustajana ja europarlamentaarikkona. Nuo havainnot suomalaisnaisten ja brittimiesten liitoista hän teki aikana, jolloin asui Lontoossa ja työskenteli suurlähetystön lehdistöneuvoksena.
Minä olen keskiluokkaisesta perheestä, eikä me mieheni kanssa toisiamme valittu minkään luokkien tai statuksen perusteella, vaan ihan vain siksi kun satuttiin rakastumaan. Kumman kyyninen näkökulma tuolla kirjailijalla..
Lassea olisi kovasti kiinnostanut joku brittimisu, mutta tämä nainen ei sitten katsonut kahta kertaa ilkeään, epäkohteliaaseen ja tylsään savolaisäijään... joten Lasse päätti alentavaa "luokka-analyysia" maannaistensa kustannuksella. Voi Lasse parkaa.
pitää pitkälti paikkansa, ihan yleisestikin pääteteltävissä ja nähtävissä tuo täällä Britanniassa.
Lehtinen oli kyllä tuolloin ja on edelleen naimisissa pankkiirirouvansa kanssa.
Lassea olisi kovasti kiinnostanut joku brittimisu, mutta tämä nainen ei sitten katsonut kahta kertaa ilkeään, epäkohteliaaseen ja tylsään savolaisäijään... joten Lasse päätti alentavaa "luokka-analyysia" maannaistensa kustannuksella. Voi Lasse parkaa.
Lehtinen oli kyllä tuolloin ja on edelleen naimisissa pankkiirirouvansa kanssa.
Niin kuin se nyt estäisi savolaisen katkeroitumisen. Minusta tällaiset mutu-arviot, joilla ei ole varsinaisesti mitään faktapohjaa tai tilastollista uskottavuutta ovat vähän huvittavia. Jos jotakuta huvittaa spekuloida ihmisten luokkataustoilla (joka varsinkin Suomen kohdalla on aika huvittavaa), sen voi tehdä vaikka av-palstalla nimettömänä. Tällöin ei myöskään tule naurunalaiseksi kun spekulaatio osoittautuu korniksi.
tapahtuuko sitä toisinpäin? Huolivatko suomalaiset naiset venäläistä tai virolaista miestä kumppanikseen? Tuttavapiirin asenteen mukaan ovat jotenkin epäluotettavia. Onko tuo sitten mielikuvaa vai totta?
Ei välttämättä "huolivatko..."
Yleistäen voi sanoa, että venäläiset miehet eivät pidä suomalaisia naisia viehättävinä
on kornia? Kyllä tuo ilmiö on ollut täysin tiedossa ja esillä ennen Lehtisen kirjoitustakin. Ihan yleisesti tiedossa oleva asiahan tuo on. Kun itsekin mietin tuntemiani Suomi-Britannia -pareja, niin pystyn tunnistamaan tuon kuvion. Olen näitä kuvioita ollut täällä saarella seuraamassa yli 20 vuotta.
Lehtinen oli kyllä tuolloin ja on edelleen naimisissa pankkiirirouvansa kanssa.Niin kuin se nyt estäisi savolaisen katkeroitumisen. Minusta tällaiset mutu-arviot, joilla ei ole varsinaisesti mitään faktapohjaa tai tilastollista uskottavuutta ovat vähän huvittavia. Jos jotakuta huvittaa spekuloida ihmisten luokkataustoilla (joka varsinkin Suomen kohdalla on aika huvittavaa), sen voi tehdä vaikka av-palstalla nimettömänä. Tällöin ei myöskään tule naurunalaiseksi kun spekulaatio osoittautuu korniksi.
Älyn valoa ei Venäjällä hirveästi arvosteta, mutta virheettömät rakennekynnet ja palveluhaluinen asenne ovat venäläismiehille tärkeitä. Useimmat myös arvostavat sitä, että äiti jää lasten kanssa kotiin siihen asti kunnes nuorin muuttaa pois kotoa. Mitenkähän tähän yhtälöön sopisi suomalaisnainen?
että nuoremmassa polvessa tilanne tosiaan tasoittuu. Ulkomailla vaihdossa käyneet tai työkomennuksella olleet nuoret miehet löytävät hyvin usein puolison matkalta.
Näitä pareja on lukuisia.
Todennäköisesti naiset tekevät silti vielä näin enemmän, sillä heitä on enemmän myös akateemisissa opinahjoissa. On totta, että nämä aiemmat ulkomaille päätyneet suomalaiset naiset olivat nimenomaan enimmäkseen au pairiksi tai tarjoilijaksi lähteneitä tyttöjä.
Ja ennen kuin joku alkaa saivarrella AMK-vaihdosta, niin on pakko sanoa, että tutkikaapa tilastoja opiskelijavaihtoon lähtijöistä.