Lue keskustelun säännöt.
Huolettaa älykkän lapsen tulevaisuus. Mitä tekisitte tässä tilanteessa?
03.03.2010 |
Tyttö on nyt 10-vuotias. Oppi lukemaan 3v ja on siitä lähtien suorastaan ahminut tietokirjoja. On myös matemaattisesti todella lahjakas. Koulussa teoria-aineissa vallan 10, osaa entuudetaan kaiken ja turhautuu koulussa. Kavereita oman ikäisissä on tosi vähän, jutut ja mielenkiinnon kohteet ovat niin erilaisia. Opettajat järjestävät lisätehtäviä, jotka tekee heti. Viime vuonna ehdotettiin 1-2 luokan yli hyppäämistä ja taas on opettajat ehdotelleet samaa.
Lapsi on kuitenkin "huono" taide-aineissa ja liikunnassa. On myös aika lapsellinen ja tunne-elämä ei ole kehittynyt samaa vauhtia kuin taidolliset valmiudet. On myös hyvin sinisilmäinen ja naiivi. Pelkään, että isompien joukossa tulisi helposti "höntsätyksi", jos joku haluaisi ilkeillä ja käyttää lapsellisuutta hyväksi. Asutaan niin pienellä paikkakunnalla, ettei täällä lähistöllä ole mitään erityiskouluja tai -luokkia.
Kommentit (95)
paitsi että ikä tytöllä 9v ja ei sisaruksia. Muuten kaikki täsmää. Jostain syystä nuo älyköt ei tunne-elämän kehitykseltään ja sosiaalisilta taidoiltaan ole sitä kärkiryhmää. Äly ja sosiaaliset valmiudet ei kulje käsi kädessä ja ovat usein aika nenäkkäitä ja näsäviisaita. Ei pidettyjä ominaisuuksia kaveripiiriissä. Ikävä kyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en siirtäisi ylemmille luokille, Itse olen ollut kypsän oloinen lapsena ja joutunut liian aikaisin kokemaan asioita (esim. seksi) kun muut eivät ymmärtäneet että tunne-elämältä lapsi vielä olin. Tulin toimeen muiden kanssa, mutta kovasti harmitti kun ei ollut ketään (edes aikuista) joiden kanssa olisin voinut puhua historiasta, politiikasta ja kirjallisuudesta ja jakaa innostustani. Voisittekohan löytää lapselle esim. netistä muita lapsia tai miksei vanhempiakin, joilla samoja kiinnostuksen kohteita? t.nykyään "tavis"
Ei missään nimessä. On älykäs, mutta se ei riitä.
kuitenkaan ole älykkyys vaan se että lapsi on muilla osa-aluieilla heikompi kuin älyltään? Sosiaalisesti ja tunnepuoleltaan kehittynyt lapsi kyllä sopeutuu tylsyyteenkin ja haaveksii vaikka omiaan, jos open puheet ei kiinnosta. Pulpetissa voisi varmaan olla vihko ja oma kirja, joita saa lukea kun tehävät on tehty. jos lapsi kieltäytyy tekemästä liian helppoja tehtäviä, ongelma taas on kurinpidollinen: jotkut asiat vaan on tehtävä vaikkei huvittaisi, siitä ei saa livetä vaikka olisi kuinka älykäs.
Koulua on alaluokilla kuitenkin vain 4-5 tuntia päivässä ja siitä iso osa muita kuin lukuaineita. Kyllä se pitäisi kestää vaikka välillä turhauttaakin. Haasteita yms. voi etsiä vapaa-aikaan. Vanhempia kehottaisin panostamaan erityisesti lapsen sosiaaliseen kasvattamiseen ja siihen. että hän osaa sopeutua vaikka ympäristö ei olisi ihan samalla aaltopituudella hänen kanssaan. Älykkyys ei siitä vähene vaikka sitä ei koko ajan kehittäisi, mutta huonot sos.taidot voi pilata koko koulu-uran.
Siellähän on linja matemaattisesti huippulahjakkaille. Voisiko tyttö hakea sinne viimeistään yläkouluun siirtyessään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaverit sitten muista kuvioista???? Lapsi kouluaikana luokassaan ulkopuolisena??? Epäilen, että sinulla ei ole lapsia. Tämä ei ole mikään loukkaus, tuntuu vain, että kukaan vanhempi ei voisi tällaista ehdottaa.
itsellä on lapsia neljä ja tämä systeemi toimii hyvin. Ala-asteella koulupäivät ovat lyhyitä. Oikeasti älykäs lapsi ei ole niin riippuvainen kavereistä etteikö pärjäisi koulussa muutamaa tuntia ilman niitä. Illat, lomat ja viikonloput voi viettää sitten täysillä kavereiden kanssa omissa harrastuksissa. Niin ja joissain kouluissa on paljon kerhoja joista saattais löytyä ystäviä muilta luokilta.
No varmaan juuri se, että mulla ei ole ollut sosiaalisia taitoja, eikä kukaan ole niitä opettanut, joten olen sitten aikuisiällä toisten kommenttien perusteella oppinut tietämään, mistä sopii ja mistä ei sovi puhua ja miten, jos ei halua friikin leimaa otsaansa.
Harmi, että sut taas ymmärrettiin väärin. Loukkaannuin vain poikani puolesta. Anteeksi. Höhlänähän sitä pidetään, jos jauhaa muiden mielestä omituisia juttuja, valitettavasti. Oma lapseni on surullisena jo todennut, ettei hänellä ole oikeus olla seurassa innoissaan tärkeinä pitämistään asioista, mutta veljellä on. Lapsen logiikalla ei vielä kaikki maailman ihmeet avaudu eikä ymmärrä, ettei tämä tarkoita omaa huonommuutta. Äidin sydäntä kaihertaa.
Itse selittäisin enemmänkin että tottakai jokaisella on oikeus olla innoissaan tärkeistä pitämistään asioista, mutta olisi hyvä kuunnella myös muita. Oma lapsikin voi kuunnella sitä jalkapallovuodatusta, vaikka ei siitä itse tykkäisikään. Vastaavasti on hyvä huomata kuinka paljon muut jaksavat kuunnella erilaisia asioita.
Ei siis ole kyse omien juttujen jauhamisen oikeudesta, vaan siitä mistä muutkin tykkäävät. Tätä se elämä on. Ehkä äidin sydäntä kaihertaa tässä asiasassa turhaan ja menee liikaa lapsen mukaan. Elämässä on pettymyksiä ja teillä tämä asia tuottaa pettymyksiä lapselle, mutta siitä pitää selvitä ja miettiä miten voisi tehdä toisin. Tämä on normaalia oppimista, mitä ihan tavislapsillakin tulee eteen. Ei se ole elämää suurempi ongelma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaverit sitten muista kuvioista???? Lapsi kouluaikana luokassaan ulkopuolisena??? Epäilen, että sinulla ei ole lapsia. Tämä ei ole mikään loukkaus, tuntuu vain, että kukaan vanhempi ei voisi tällaista ehdottaa.
itsellä on lapsia neljä ja tämä systeemi toimii hyvin. Ala-asteella koulupäivät ovat lyhyitä. Oikeasti älykäs lapsi ei ole niin riippuvainen kavereistä etteikö pärjäisi koulussa muutamaa tuntia ilman niitä. Illat, lomat ja viikonloput voi viettää sitten täysillä kavereiden kanssa omissa harrastuksissa. Niin ja joissain kouluissa on paljon kerhoja joista saattais löytyä ystäviä muilta luokilta.
Parempi se on että on edes jossain ystäviä. Eli ihan hyvä jos sitä kaveriseuraa löytyy edes muualta. Eikä koulussa tarvitse olla sydänystävä, jotta voi olla muiden kanssa samassa porukassa!
No varmaan juuri se, että mulla ei ole ollut sosiaalisia taitoja, eikä kukaan ole niitä opettanut, joten olen sitten aikuisiällä toisten kommenttien perusteella oppinut tietämään, mistä sopii ja mistä ei sovi puhua ja miten, jos ei halua friikin leimaa otsaansa.
Harmi, että sut taas ymmärrettiin väärin. Loukkaannuin vain poikani puolesta. Anteeksi. Höhlänähän sitä pidetään, jos jauhaa muiden mielestä omituisia juttuja, valitettavasti. Oma lapseni on surullisena jo todennut, ettei hänellä ole oikeus olla seurassa innoissaan tärkeinä pitämistään asioista, mutta veljellä on. Lapsen logiikalla ei vielä kaikki maailman ihmeet avaudu eikä ymmärrä, ettei tämä tarkoita omaa huonommuutta. Äidin sydäntä kaihertaa.
Itse selittäisin enemmänkin että tottakai jokaisella on oikeus olla innoissaan tärkeistä pitämistään asioista, mutta olisi hyvä kuunnella myös muita. Oma lapsikin voi kuunnella sitä jalkapallovuodatusta, vaikka ei siitä itse tykkäisikään. Vastaavasti on hyvä huomata kuinka paljon muut jaksavat kuunnella erilaisia asioita.
Ei siis ole kyse omien juttujen jauhamisen oikeudesta, vaan siitä mistä muutkin tykkäävät. Tätä se elämä on. Ehkä äidin sydäntä kaihertaa tässä asiasassa turhaan ja menee liikaa lapsen mukaan. Elämässä on pettymyksiä ja teillä tämä asia tuottaa pettymyksiä lapselle, mutta siitä pitää selvitä ja miettiä miten voisi tehdä toisin. Tämä on normaalia oppimista, mitä ihan tavislapsillakin tulee eteen. Ei se ole elämää suurempi ongelma.
itse koin ensimmäistä kertaa tulevani ymmärretyksi n. parikymppisenä. Lapsi jolle opetetaan että tulee ymmärtää muita, muttei ITSE tule KOSKAAN ymmärretyksi ei voi olla henkisesti tasapainoinen. Sen jälkeen kun itse on ymmärretty jossain, kestää paremmin kuunnella myös sellaisissa tilanteissa joissa tietää muiden olevan aivan eri aallonpituuksilla.
Älykkäille tämä ymmärretyksi tuleminen on vain kertakaikkisesti vaikeaa. Osa lapsista on kymmenvuotiaina ylittänyt tason, jolle iso osa ihmisistä ei pääse koskaan. Jos ympäristö pyörii näiden yksinkertaisempien ehdoilla täysin, ei se ole reilua. Eli: älykkäälle lapselle MYÖS sellaista seuraa, jossa lapsi tulee ymmärretyksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älykkyys on usein ahdistava kokemus ainakin älykkäälle itselleen, muistuttaa tuore kirja Älykkyys - valoa ja varjoa.
Ympäristö kohtelee usein erikoisen lahjakasta lasta tai aikuista poikkeavana, koska he kyseenalaistavat herkästi muiden hyväksymät totuudet. Ilman haasteita into karisee.
Kasvatuksen keinoin hukataan siten suuri määrä lahjakkuutta, vaikkei yhteiskunnalla itsellään olisi siihen varaa, todetaan teoksen artikkeleissa.
Suomen Mensa ry:n piirissä ideoitu kirja painottaa kuitenkin sitä, että älykäs lapsi tarvitsee erikoisvalmennuksen sijasta kokonaisvaltaista kasvatusta samoin kuin kaikki ikätoverinsa.
Kirjan ovat toimittaneet Antero Malin ja Kaisa Männikkö, ja kirjoittajina on niin eri alojen tutkijoita, opetusministeri Olli-Pekka Heinonen (kok) kuin lahjakkaan kärsimyksiä kuvaileva kirjailija Ilkka Kylävaarakin.
http://vanha.verkkouutiset.fi/arkisto/Arkisto_1998/11.syyskuu/ALY3598.H…
tunne elämältään lapsi, niin kuin kuuluukin, mutta järjen puolesta jo lähes aikuinen. Rankka yhdistelmä. Ymmärrän hyvin, että tuskastuu oman ikäisiinsä jotka elävät eri maailmassa. Vanhemmat järkensä puolesta lähes samalla tasolla, mutta henkinen taso, murrosikä jmv
Vaikea tilanne. Muista kuitenkin, että on lapsi ja kuuluu elää lapsen elämää.
Älykkyys on kirous nyky yhteiskunnassa. Aiheuttaa niin paljon kateutta...
kolikon puolta, jotka ovat tavallaan eriä paria, eri ikäiset.
ei ehkä ihan niin selkeästi kuin ap:n kertomana, mutta ei nyt kauaksikaan jäädä. Me yritämme tasapainoilla ja tukea toisaalta lapsen (hieman vanhempi tyttö) lapsuutta, toisaalta älykkyyttä. Ei se aina helppoa ole. Eikä se helppoa ole lapsellekaan aina ja meillä on koulussa jo tullutkin hankaluuksia kaverisuhteissa.
Ei se auta kuin ajatella, että aika korjaa tilanteen ja yrittää tukea ja tehdä parhaansa sitä odotellessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No varmaan juuri se, että mulla ei ole ollut sosiaalisia taitoja, eikä kukaan ole niitä opettanut, joten olen sitten aikuisiällä toisten kommenttien perusteella oppinut tietämään, mistä sopii ja mistä ei sovi puhua ja miten, jos ei halua friikin leimaa otsaansa.
Harmi, että sut taas ymmärrettiin väärin. Loukkaannuin vain poikani puolesta. Anteeksi. Höhlänähän sitä pidetään, jos jauhaa muiden mielestä omituisia juttuja, valitettavasti. Oma lapseni on surullisena jo todennut, ettei hänellä ole oikeus olla seurassa innoissaan tärkeinä pitämistään asioista, mutta veljellä on. Lapsen logiikalla ei vielä kaikki maailman ihmeet avaudu eikä ymmärrä, ettei tämä tarkoita omaa huonommuutta. Äidin sydäntä kaihertaa.
Itse selittäisin enemmänkin että tottakai jokaisella on oikeus olla innoissaan tärkeistä pitämistään asioista, mutta olisi hyvä kuunnella myös muita. Oma lapsikin voi kuunnella sitä jalkapallovuodatusta, vaikka ei siitä itse tykkäisikään. Vastaavasti on hyvä huomata kuinka paljon muut jaksavat kuunnella erilaisia asioita. Ei siis ole kyse omien juttujen jauhamisen oikeudesta, vaan siitä mistä muutkin tykkäävät. Tätä se elämä on. Ehkä äidin sydäntä kaihertaa tässä asiasassa turhaan ja menee liikaa lapsen mukaan. Elämässä on pettymyksiä ja teillä tämä asia tuottaa pettymyksiä lapselle, mutta siitä pitää selvitä ja miettiä miten voisi tehdä toisin. Tämä on normaalia oppimista, mitä ihan tavislapsillakin tulee eteen. Ei se ole elämää suurempi ongelma.
itse koin ensimmäistä kertaa tulevani ymmärretyksi n. parikymppisenä. Lapsi jolle opetetaan että tulee ymmärtää muita, muttei ITSE tule KOSKAAN ymmärretyksi ei voi olla henkisesti tasapainoinen. Sen jälkeen kun itse on ymmärretty jossain, kestää paremmin kuunnella myös sellaisissa tilanteissa joissa tietää muiden olevan aivan eri aallonpituuksilla. Älykkäille tämä ymmärretyksi tuleminen on vain kertakaikkisesti vaikeaa. Osa lapsista on kymmenvuotiaina ylittänyt tason, jolle iso osa ihmisistä ei pääse koskaan. Jos ympäristö pyörii näiden yksinkertaisempien ehdoilla täysin, ei se ole reilua. Eli: älykkäälle lapselle MYÖS sellaista seuraa, jossa lapsi tulee ymmärretyksi.
Itse painoittaisin sitä että sinusta tykätään siitä huolimatta millainen olet. Ei se vaadi täydellistä toisen ymmärtämistä vaan hyväksymistä. Minusta nämä ovat ihan eri asiat.
Minä en ole kokenut kavereiden ymmärtävän minua, mutta tiedän ovat tykänneet seurastani. Se ymmärtämättömyys ei ole kummunnut älyllisistä lahjoistani, vaan erilaisesta elämästäni (hylkäämistä ja sen aiheuttamaa käytöstä/kovuutta, josta tuntui ettei sitä voi ymmärtää kuin muut saman kokeneet). Minulla ehkä oli se etten hakeutunutkaan samalaiseen seuraan, sillä se seura ei olisi ollut aina kovin mukavaa... Edelleenkään en usko että mieheni aina ymmärtää minua ja vaikuttimiani, mutta minulle riittää se että hän rakastaa minua juuri tälläisenä, vaikka joinain päivinä saattaisi ihmetelläkin mitä tuonkin päässä pyörii.
Itse en siis kivenkovaan hakisi sitä että toinen ymmärtää, enkä usko että sen olevan kynnyskysymys henkisessä tasapainossa. Valitettavasti tuntuu että helposti ne äidit, joilla itse on ollut ongelmia ja kärsineet niistä eivät osaa suhteuttaa asiaa lapsenkaan elämässä.
mä yrittäisin , jos lapsen voisi integroida toiseen luokkaan opiskelemaan tiettyjä aineita ja pysyä oman luokan kanssa sit muilla oppitunneilla.ja vaikkka sit yläkoulun opettaja matikkaan et pääsee etenee omaan tahtiin, jos oman open taidot ei enää riitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsi on kuitenkin "huono" taide-aineissa ja liikunnassa.
Joku urheilu- ja taidepainotteinen koulu voisi tarjota lapsellenne haastetta, jota näyttää kaipaavan.
lahjakkuutta kun on niin monenlaista. Ei älyllinen ole ainoa mitä pitää tukea.
Meillä on poika nyt ekaluokalla. Oppi lukemaan ennen kuin täytti 5v ja samalla kiinnostui laskemisesta. on lahjakas myös taideaineissa sekä sosiaalisesti. Ehdotimme kouluunmenoa vuotta aiemmin, mutta tähän ei suostuttu. Perusteena, että sosiaalisista taidoista ei tiedetä tarpeeksi kun on ollut vain kotihoidossa.
Nyt on ilmennyt itkuisuutta, unihäiriöitä eikä halua mennä kouluun, koska kaikki on liian helppoa. Koulu levittelee käsiään ja haastavampia tehtäviä ei voida antaa.Kotiohjeiksi saatiin etsiä muita mielenkiinnonkohteita(pelit, liikunta..)kuin esim. matikka, mutta itse äitinä koen, että lapsen kiinnostukseen tulisi vastata kunhan se pysyy järkevissä rajoissa eikä lasta aleta "kouluttaa" kotona.
Aika neuvottomia ollaan täälläkin ja jatkuuko tämä kouluahdistus koko oppivelvollisuuden ajan.