Lue keskustelun säännöt.
Huolettaa älykkän lapsen tulevaisuus. Mitä tekisitte tässä tilanteessa?
03.03.2010 |
Tyttö on nyt 10-vuotias. Oppi lukemaan 3v ja on siitä lähtien suorastaan ahminut tietokirjoja. On myös matemaattisesti todella lahjakas. Koulussa teoria-aineissa vallan 10, osaa entuudetaan kaiken ja turhautuu koulussa. Kavereita oman ikäisissä on tosi vähän, jutut ja mielenkiinnon kohteet ovat niin erilaisia. Opettajat järjestävät lisätehtäviä, jotka tekee heti. Viime vuonna ehdotettiin 1-2 luokan yli hyppäämistä ja taas on opettajat ehdotelleet samaa.
Lapsi on kuitenkin "huono" taide-aineissa ja liikunnassa. On myös aika lapsellinen ja tunne-elämä ei ole kehittynyt samaa vauhtia kuin taidolliset valmiudet. On myös hyvin sinisilmäinen ja naiivi. Pelkään, että isompien joukossa tulisi helposti "höntsätyksi", jos joku haluaisi ilkeillä ja käyttää lapsellisuutta hyväksi. Asutaan niin pienellä paikkakunnalla, ettei täällä lähistöllä ole mitään erityiskouluja tai -luokkia.
Kommentit (95)
Itse olin tasan 10 oppilas lukioon asti kummemmin ponnistelemetta. Olin myös urheilullinen ja kavereitakin riitti ihan ok. Nykyisin olen korkeasti koulutetussa ammatissa, mutta siltikään en ole ÄLYKÄS. En ole käynyt missän testeissä, mutta minulta puuttuu aivan selvästi älykkäälle ihmiselle kuuluva erityislahjakkuus tietyllä omalla alalla. Olen vain hyvämuistinen, onnekas nainen siinä suhteessa.
Kaikki älykkäät eivät ole Aspergeneja, mutta varsin usein heillä on tietyn loistavan älyn vastapainona jokin heikkous, on se sitten sosiaalinen, tunteellinen yms. Ja tällaisten lasten kasvattaminen on todella haastavaa. Toivoisin, että ap saisi tilanteeseen apua, mutta pahoin pelkään, että nyky-Suomesta sitä ei saa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pelkosi on kovinkin realistinen: lapsesi luultavimmin joutuu kiusatuksia ja höynäytetyksi, varsinkin jos on lapsellinen ja sinisilmäinen.
Tuossa iässä vuoden parin ikäero on todella suuri.
Lisää haastetta kouluun, ylimääräisiä tehtäviä ja projekteja.
Ymmärrän hyvin ap:n tilanteen. Meillä on vähän samantyyppinen fiksu lapsi, tosin ei vielä koulussa.
En laittaisi ylemmälle luokalle, koska toi sosiaalinen puoli voi tosiaan muodostua ongelmaksi. Jos lapsesi on kiinnostunut tietokirjojen jutuista, hän tuskin löytää seuraa noihin keskusteluihin yhtään sen enempää vanhemmista lapsista. Keskivertomäntit pysyy keskivertomäntteinä kohdusta hautaan, kuten tälläkin palstalla voi havaita.
Mä pyrkisin ohjaamaan lapsen kiinnostusta myös esim.liikunnallisiin juttuihin. Samalla on koko ajan on muistettava, ettei lapsessa ole mitään vikaa, vaikka hän onkin kiinnostunut eri asioista kuin muut. Kouluaika voi olla sinnittelyä, mutta aikuisena hän taatusti löytää oman paikkansa ja samanhenkistä seuraa.
Koulussa hän tarvitsee tosiaan paljon lisätehtäviä, ettei pitkästy kuoliaaksi!
Näille asperger-kohkaajille tiedoksi: Kaikki järkevistä asioista kiinnostuneet eivät ole aspergereita. Taitaa olla aikamoinen muotidiagnoosi. Ja mitä sitten, vaikka olisikin asperger. Luuletteko, että sitten marssitaan lääkäriin, saadaan resepti kouraan ja parannutaan kiinnostuksesta meikkejä ja vaatteita monimutkaisempiin asioihin.
yksi asperger- diagnosoija diagnosoin onnistuneesti erään exäni (kävi ehdotuksestani tutkimuksissa ja perheenjäsenensä haastateltiin jne), ja ainakin hän sanoi, että vihdoin hän ymmärtää itseään eikä enää yritä olla jotain mitä ei ole. Ja olisi halunnut tietää ominaisuudestaan aiemmin.
Mikään ei ole niin kamalaa kuin näivettyä ja tylsistyä alueella, jossa on hyvä. Ja tässä tapauksessa siis lahjakas.
Kyllä ne taideaineet ja liikunta sieltä kehittyvät. Eivätkä ne ole hänen vahvuuksiaan, ainakaan vielä. Kyllä hän oppii tulemaan toimeen toisten lasten kanssa.
Tuet näissä asioissa, missä hän tukea tarvitsee. Mutta anna lapsella mahdollisuus. Kuulostaa upealta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en siirtäisi tyttöä isompien luokalle. Ei ne 11-13-vuotiaatkaan tavislapset käy mitään älyllisiä keskusteluja, niissä myllertää jo murrosikä ja sen myrskyt. Tyttösi on kuitenkin lapsekas niinkuin sanoit ja saattaa jäädä ikävästi entistä enemmän ulkopuoliseksi. Ja mihin oikeastaan kiire. Jos lapsi on huippuälykäs, onko merkittävää että väittelee tohtoriksi jo 18-vuotiaana tai sitten joitakin vuosia myöhemmin. Lapsuusikä on aika lyhyt aika, aikuisuutta piisaa sitten vuosikymmeniä, siinä ehtii tehdä ja saavuttaa kaikenlaista. Jos lapsi kaipaa lisää älyllistä haastetta, voisiko opiskella koulun lisäksi vaikka jotain kieltä (aikuis)ryhmässä tai syventyä johonkin muuhun harrastukseen, tähtientarkkailuun tms. jossa voi löytää samoista asioista kiinnostuneita lapsia. Ja tietysti elää sitä ihan tavallista lapsen elämää.
En osaa neuvoa mitä kannattaisi tehdä. Haluan kuitenkin sanoa, että minusta vaikutat hienolle äidille, joka arvostaa ja tukee lahjakasta lastaan ja yrittää löytää lapselleen parhaan vaihtoehdon. Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juuri tuossa 10-15 vuoden välillä yksikin vuosi merkkaa hirveän paljon. Jos lapsella on jo nyt vaikeuksia löytää kavereita, niin luokan yli hyppäämällä tulisi vain entistä vaikeammaksi. Lapsi katsoo Muumeja ja luokkakaverit kokeilevat tupakan polttoa.
Mielestäni koulun olisi oltava aktiivisempi lapsesi tilanteessa. Hänen pitäisi saada enemmän haasteita. On erikoislahjakkaankin oikeus saada tasoistaan opetusta eikä pelkästään erikoislahjattoman.
Suomen Mensa ry
http://www.mensa.fi/sivu.php/etusivu
http://www.mensa.fi/sivu.php/kysytyt
"Eräs toiminnan tavoite Suomessa on vaikuttaa koulumaailmassa siten, että lahjakkaat ja älykkäät lapset tunnistettaisiin ja osattaisiin sitten toimia heidän kanssaan oikealla tavalla."
32 kirjoitti:
"Aspergerista ei ole kyse, vaan lasten erilaisista taidoista ja kiinnostuksen kohteista. Ongelmana on tasapäistäminen ja "kaikille vähän jotain ja huolehditaan nyt edes heikoimmista" -tyyppinen opetustapa koulussa."
...........
Järkyttävää, että ihmiset ehdottavat diagnoosiksi asperger-oireyhtymää, jos lapsi on ikäistään edellä tiedollisesti ja taidollisesti.
Olen samaa mieltä ja surullinen, että Suomessa näitä lapsia ei huomioida peruskoulussa, suuret luokkakoot vain pahentavat tilannetta.
Minä ottaisin yhteyttä Suomen Mensa ry:hyn ja kysyisin, onko heillä jotain neuvoa.
Tällaiset lapset kaipaisivat samanlaisten seuraa, etteivät tunne itseään "epänormaaleiksi".
Onko Mensan puitteissa jotain lapsiryhmiä?
Mensa voisi ehkä auttaa eteenpäin, tietäisivät miten edetä ilman, että lapsi kärsii, ja niin, että lapsi pääsee hyödyntämään tietojaan ja taitojaan turhautumatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kuitenkaan en älyllisesti mitenkään erityisen lahjakas (olen myöhemmällä iällä käynyt parissakin erilaisissa älykkystesteissä). Kympin koulumenestykseen ei vielä tarvitse olla kovin älykäs, ahkeruudella ja ennen kaikkea hyvällä muistilla pärjää pitkälle.
Serkkuni, aina niin kehuttu ja palvottu huippuhikari, kirjoitti tottakai ne koulun parhaat yo-paperit ja hänestä piti "tulla jotakin." Niin on vain osat kääntyneet, kun elämä on vienyt eteenpäin. Tämä keskiverto-oppilas on oman alansa huippuasiantuntijoita ja työskentelee johtavassa asemassa isossa firmassa. Huippuhikari on taas ryytynyt tuttuun ja turvalliseen työhönsä tutussa ja turvallisessa firmassa, jossa on ollut valmistumisestaan saakka. Ja ai niin, serkullani oli liikunta, musiikki ja kuvis aina ysejä tai kymppejä (kun lukuaineetkin olivat), vaikka hän ei harrastanut mitään liikuntalajia tai ollut musikaalinen/taiteellinen. Kummallista.
En ole kateellinen, en. Tämä oma esimerkkini vaan pikemminkin kertoo siitä, että myös sosiaalinen lahjakkuus ja tietty pelisilmä voivat viedä elämässä eteenpäin ilman sitä huippuälykkyyttä. ;)
Ja muutkin lahjakkaiden vanhemmat, vaatikaa lapsellenne hänen lahjakkuutensa huomioivaa ja sitä tukevaa opetusta. Miksi kaikenmaailman idareiden ja kehareiden vanhemmat saavat vaatia ja SAAVAT vaikka mitä tukia ja avustajia, erikoisryhmiä, työvälineitä ja muuta ja sitten kun ollaan asteikon toisessa päässä - ei mitään??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en siirtäisi tyttöä isompien luokalle. Ei ne 11-13-vuotiaatkaan tavislapset käy mitään älyllisiä keskusteluja, niissä myllertää jo murrosikä ja sen myrskyt. Tyttösi on kuitenkin lapsekas niinkuin sanoit ja saattaa jäädä ikävästi entistä enemmän ulkopuoliseksi. Ja mihin oikeastaan kiire. Jos lapsi on huippuälykäs, onko merkittävää että väittelee tohtoriksi jo 18-vuotiaana tai sitten joitakin vuosia myöhemmin. Lapsuusikä on aika lyhyt aika, aikuisuutta piisaa sitten vuosikymmeniä, siinä ehtii tehdä ja saavuttaa kaikenlaista. Jos lapsi kaipaa lisää älyllistä haastetta, voisiko opiskella koulun lisäksi vaikka jotain kieltä (aikuis)ryhmässä tai syventyä johonkin muuhun harrastukseen, tähtientarkkailuun tms. jossa voi löytää samoista asioista kiinnostuneita lapsia. Ja tietysti elää sitä ihan tavallista lapsen elämää.
etta lapsesi ei tule todennakoisesti koskaan tavallisesta kouluymparistosta loytamaan keskustelukaveria. Joku shakkikerho tms. voisi olla hyva ymparisto loytaa kavereita, joilla on samantyylisia intresseja.
Sen vuoksi myos vetoaminen siihen, etta ei loyda ystavia korkeammilta luokka-asteilta on myos tyhmaa. Eivat nama erityislahjakkaa ja/tai -alykkaat loyda heita juuri muualtakaan, ei omanikkaisten, nuorempien tai vanhempien joukosta.
Lahjakkuus ja aly ovat arvokkaita asioita, eika niita pitaisi haaskata. Koululaitos ei pysty naita oppilaita Suomessa kasittelemaan muutoin kuin siirtamalla ylemmille luokille. Mina en miettisi kahta kertaa. Halu oppia ja osata vahvistuvat haasteiden myota - ja naivettyvat pois, kun haasteita ei ole.
sitä tosiasiaa, että jo vuodenkin ikäero lapsilla todellakin on valtava ero. Lapsen halu oppia voi olla kova, mutta sosiaalisesti 10 vuotias lapsi, jolla on lapsenomaiset kiinnostukset olisi suuressa vaarassa joutua eristetyksi ikäistään jo vuodenkin vanhempien porukassa.
Voisi toki käydä hyvinkin ja lapsi löytäisi ystäviä, mutta erikoislahjakas lapsi ei löydä sen enempää tasoistaan keskusteluseuraa edes vuotta vanhempienkaan lasten seurassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sitä tosiasiaa, että jo vuodenkin ikäero lapsilla todellakin on valtava ero. Lapsen halu oppia voi olla kova, mutta sosiaalisesti 10 vuotias lapsi, jolla on lapsenomaiset kiinnostukset olisi suuressa vaarassa joutua eristetyksi ikäistään jo vuodenkin vanhempien porukassa. Voisi toki käydä hyvinkin ja lapsi löytäisi ystäviä, mutta erikoislahjakas lapsi ei löydä sen enempää tasoistaan keskusteluseuraa edes vuotta vanhempienkaan lasten seurassa.
Johtopaatos on silloin se, etta lapsi ylemmalle luokalle, jotta saa hengenravintoa. Kaverit sitten muista kuvioista.
Kaverit sitten muista kuvioista????
Lapsi kouluaikana luokassaan ulkopuolisena???
Epäilen, että sinulla ei ole lapsia. Tämä ei ole mikään loukkaus, tuntuu vain, että kukaan vanhempi ei voisi tällaista ehdottaa.
mutta on sitä myös henkisesti ja myös liikunnallisesti lahjakas. On hypännyt yhden luokka-asteen yli. Ja ihmettelen todella jos ammatti-ihmiset suosittelee useamman yli hyppäämistä. Silloin ei ole ammatti-ihmisiä.
Jos lapsi on vielä reilusti ikäisiään lapsellisenpi, ei missään nimessä ylemmille luokille.
Tuossa tilanteessa pitäisi eriyttää lapsesi opetus ja panostaa aivan muuhun nyt kuin akateemisiin taitoihin. Lasta pitää houkutella muihin hommiin, ei kuitenkaan pakottamalla.
Vaikeita asioita ja vielä vaikeanpaa jos tosiaan pienellä paikkakunnalla joka ei pysty/halua tarjota oikeanlaista tukea oppilaalle.
Minä yrittäisin esim. innostaa liikunnan ja/tai musiikin pariin. Toki akateemisiin haasteisiinkin pitää tietyss määrin paneutua.
Vaikeita on tällaiset asiat.
Ei ope ihan huvin vuoksi ehdota ylemmälle luokalle siirtymistä, paitsi jos ei tykkää lapsestasi :-). Tykkääkö?
Minä antaisin mennä samaa linjaa, sais opiskella niin paljon kun tykkäis. Jos tästä nyt tulossa uusi nero johonkin alaan, antaisin niin tapahtua. Koulut oikeasti tasapäistävät lapsia.
Näillä huippuneroillahan ei tule olemaan normaalia sosiaalistaelämää ikinä, olis vaikka koko elämänsä ekalla. Se vaan täytyy hyväksyä.
Sinne vaan ylemmälle luokalle ja antakaa mennä!
mutta sitten lukioaikanahan, jos matikka ja luonnontieteet nappaavat edelleen, on mahdollista hakea Päivölän kansanopiston matikkalinjalle. Ajattelin vain muistuttaa sen olemassaolosta, jos ei ennestään ole tuttu paikka. :) Itse en siellä ollut, mutta moni kaverini on ollut joko oppilaana tai opettamassa (tai molempia), ja siellä on ainakin motivoitunut ilmapiiri eikä tarvitse "piilotella" lahjojaan eikä olla kummajaisnörtti (itsekin olen ollut hieman nörtti, enkä pidä sitä lainkaan huonona asiana - päinvastoin! - mutta tiedän toki, että sellaisiakin valopäitä löytyy ihan lukioikäisistäkin, joiden mielestä älykkyys ei ole ihan in) ja pääsee varmasti kunnolla tekemään kiinnostavia juttuja. Mutta kuten sanottu, se on vasta lähempänä lukioikää oleville.
turhautuminen oli monessa tilanteessa vaarana juuri koulussa. Hänellekin ehdotettiin 1-2 luokan ylihyppyä mutta en suostunut koska meillä oli huonoja kokemuksia toisen lapsemme kanssa siitä. Juuri se että nämä älyköt on hieman ehkä kehittymättömämpiä ja lapsellisempia sitten tunnepuolella voi hankaloittaa elämää isompien seassa entisestään. Pienempi paha on se ett turhautuu liian helppojen tehtävien kanssa. Onneksi meillä oli opettaja joka järjesti niitä lisätehtäviä kaiken aikaa ja jaksoi motivoida tyttöä.
Aika pian luokasta erottui 4 tytön ryhmä jossa kaikki olivat vastaavalla tasolla, heistä tuli hyviä ystäviä ja elämä "normalisoitui" eli tuli kaikki teini-iän kommervenkit mukaan eikä kukaan hyljeksinyt näitä tyttöjä heidän kouluintonsa takia.
2 tytöistä lähti omasta koulusta ns parempaan lukioon jossa sisäänpääsyraja oli 9.0 silloin. Heille oli suorastaan kulttuurishokki olla "vain" keskitasoisia oppilaita:D Mutta hyvä koulu ja samantasoiset koulukaverit toki motivoi hyviin tuloksiin edelleen. Kaikki 4 kirjoittivat L paperit toissakeväänä.
Nyt näkyy parhaiten se miten kirjaviisaus ja sydämme sivistys eroavat toisistaan; tyttäreni on ihana, mutta ah niin hankala ihmisenä. Hän ei todellakaan osaa asettua toisen asemaan, ei vaan näe asioita sydämellään kuten me perheen tavikset. KOkee kaikki vastaansanomiset henkilökohtaisen loukkauksena ja on heti vastakarvaan. Saas nähdä miten selviää opiskeluista ja oman elämän aloittamisesta?? Tavoitteet on edelleen korkealla mutta rimakauhu iskee - entä jos ei pääsekään opiskelemaan?
Harmi, että sut taas ymmärrettiin väärin. Loukkaannuin vain poikani puolesta. Anteeksi.
Höhlänähän sitä pidetään, jos jauhaa muiden mielestä omituisia juttuja, valitettavasti. Oma lapseni on surullisena jo todennut, ettei hänellä ole oikeus olla seurassa innoissaan tärkeinä pitämistään asioista, mutta veljellä on. Lapsen logiikalla ei vielä kaikki maailman ihmeet avaudu eikä ymmärrä, ettei tämä tarkoita omaa huonommuutta. Äidin sydäntä kaihertaa.