Lue keskustelun säännöt.
Huolettaa älykkän lapsen tulevaisuus. Mitä tekisitte tässä tilanteessa?
03.03.2010 |
Tyttö on nyt 10-vuotias. Oppi lukemaan 3v ja on siitä lähtien suorastaan ahminut tietokirjoja. On myös matemaattisesti todella lahjakas. Koulussa teoria-aineissa vallan 10, osaa entuudetaan kaiken ja turhautuu koulussa. Kavereita oman ikäisissä on tosi vähän, jutut ja mielenkiinnon kohteet ovat niin erilaisia. Opettajat järjestävät lisätehtäviä, jotka tekee heti. Viime vuonna ehdotettiin 1-2 luokan yli hyppäämistä ja taas on opettajat ehdotelleet samaa.
Lapsi on kuitenkin "huono" taide-aineissa ja liikunnassa. On myös aika lapsellinen ja tunne-elämä ei ole kehittynyt samaa vauhtia kuin taidolliset valmiudet. On myös hyvin sinisilmäinen ja naiivi. Pelkään, että isompien joukossa tulisi helposti "höntsätyksi", jos joku haluaisi ilkeillä ja käyttää lapsellisuutta hyväksi. Asutaan niin pienellä paikkakunnalla, ettei täällä lähistöllä ole mitään erityiskouluja tai -luokkia.
Kommentit (95)
En jaksa / huvita lukea noita välissä olleita diagnosointeja lapsesi suhteen..
Jos minä olisin sinä, pitäisi lapseni koulussa ikänsä puolesta oikeilla luokilla. Kuten itsekin sanoit, tunne-elämä vastaa ikäistään tasoa (sitähän se vielä 10 vuotiailla on: lapsellinen) vaikka älylliset taidot menevät omia menojaan.
Keskittyisin etsimään hänelle sopivaa viriketoimintaa koulun ulkopuolelta! Varsinkin, jos jotkut päivät ovat vähän lyhyempiä, voisi niiden jatkoksi olla ihan hyvin jonkin "tiedekerhon" jäsenyys! Asutte pienellä paikkakunnalla, mutta onko lähettyvillä kansanopistoa tms? Kannattaa vaan tutkia mahdollisuuksia, etänäkin netin kautta voi suorittaa kaikenlaisia kursseja ja lähipäiviä on vain vähän itse kohteessa.
Kannattaa yrittää saada tyttö suhtautumaan koulutehtääviin kuitenkin tosissaan. Ei kannata ruokkia ajatusta "nää on niin helppoja, ettei näitä edes viitsi lukea/tehdä". Osaahan tyttö monta muutakin perustaitoa jo ja silti niitä täytyy tehdä: kerätä lelunsa, viedä roskat, tehdä läksyt jne..
Toisaalta, jos taideaineet ja liikunta kangertelevat, olisi varmaan hyvä harrastaa myös jonkinlaista liikuntaa eri muodoissa. Se tukisi sitten myös onnistumisen iloa silläkin sarakka koulussa.
Nopeasti kehittyvillä ja lahjakkailla oppilailla kunnianhimo kasvaa yleensä myös ihan eri tahdissa kuin muilla ja epäonnistumisen tunteet ovat monta kertaa ihan ylivoimaisia. Niitä pitäisi myös harjoitella harjoittamalla myös niitä ominaisuuksia missä ei ole hyvä. Sitä kautta on pakko tutustua myös epäonnistumisiin ja hyväksyä itsensä sellaisena kuin on. On tavallaan hyvä ja huono asia, että aikuiset usein huomaavat tällaisen erityislahjakkuuden ja koko ajan siitä myös mainitsevat, se myös ruokkii tuota kunnianhimoa liikaa. Ei saa tietenkään jättää huomioimatta, mutta kohtuus kaikessa!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis nuo asperger-diagnosoijat. Mitä olen itse lukenut aspergerista, se on lähinnä luonnekysymys silloin kun ei haittaa sanottavasti elämää. :D Tää on just tätä, kaikkien pitäisi olla tasan yhtä sosiaalisia tai muuten!
Ap: en mäkään kannattaisi tuossa iässä luokalta ylemmäs siirtämistä. Siinä tulisi vain eteen se, että tytön luokkakavereilla on teini-ikä pahimmillaan, kun omasi tykkää vielä lasten jutuista. Seksi- ja alkoholipaineet tulisivat kuvaan aivan liian aikaisin. :/
Oikeasti toimiva ratkaisuhan olisi joustava opetus. Että koulu antaisi tyttösi vaikka osallistua ylempien luokkien tunneille niissä aineissa, joissa on ikäisiään selvästi edellä, mutta sosiaalinen viitekehys pysyisi samana kuin tähänkin asti. Tämän ei pitäisi olla liian vaikeaa, mitään ylimääräisiä kuluja ei tulisi, kun tyttö vain siirtyisi toisinaan eri tunneille.
Yllättävän usein älykkyys ja luovuus kulkevat käsi kädessä, kannustaisin lasta kehittämään itseään esim. musiikillisesti tai kuvataiteissa (joku koulun ulkopuolinen kurssi?). Tyttö voisi purkaa taiteessa sitä, mikä turhauttaa muussa elämässä.
Koska tyttösi on selvästi lahjakas, hänen tulee oppia vain elämään sen kanssa, että muut eivät läheskään aina ymmärrä, mitä hän sanoo ja tarkoittaa.
..ja suurin ongelma myöhemmällä iällä on ollut se, että opin jo kovin varhain häpeämään erityisyyttäni. Olin myös sosiaalisesti herkkä, liiankin herkkä, joten lapsena kyllä huomasin kun ihmiset eivät osanneet suhtautua romaaneja lukevaan kuusivuotiaseen tai otsonikadon mekanismeista kiinnostuneeseen seitsemänvuotiaaseen. Tämä siis maalla pari vuosikymmentä sitten, tilanteen toivoisin olevan parempi nykyisin.
Minulla on siis edelleen ongelmia niissä tilanteissa, joissa tiedän huomattavasti enemmän kuin muut. Menen lukkoon. Lapsena häpeä ilmeni kirjojen piilotteluna, eristäytymisenä ja vaikenemisena. Ensimmäist ymmärtävät ystävät löysin yli 20-vuotiaana.
En osaa neuvoa koulun suhteen, mutta minusta se, että lapsenne avoimesti (?) kertoo kiinnostuksistaan on hyvä. Älkää tuhotko sitä, ja vaatikaa ettei koulukaan lannista. Tämä voinee vaatia tosiaan seuran ja ymmärryksen hakemista koulun ulkopuolelta. Minulle ei kukana kertonut, että siinä ei ole mitään vikaa että tiedän enemmän kuin muut monissa asioissa.
Lapsi on kuitenkin "huono" taide-aineissa ja liikunnassa.
Joku urheilu- ja taidepainotteinen koulu voisi tarjota lapsellenne haastetta, jota näyttää kaipaavan.
että hän kykenee suoriutumaan lahjojensa mukaisesti! Itsestäni tuli koulussa melko laiska, vaikka lukion todistuksen ka. oli 9.9, kuusi laudaturia. Ne kun tulivat melkoisen helposti, tein paljon vähemmän töitä kuin suurin osa kavereistani. Ehkä minussa oli taipumusta laiskuuteen jo muutenkin, mutta koulu "ruokki" sitä kyllä entisestään. Haasteita kun ei ollut missään määrin riittävästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sitä, miten lahjojaan oppii käyttämään ja hyödyntämään oikeassa elämässä. Jos kaikki tulee kuin "Manulle illallinen", ei opi oikeaan työntekoon. Pelkällä lahjakkuudellakaan ei työelämässä usein pitkälle pötkitä.
luokille juuri perustelemiesi syiden vuoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
epätasainen kykyprofiili ja sosiaalinen naiivius. Epätasainen kykyprofiili näkyy siinä, että lukuaineissa hän on aivan eri tasolla kuin taito- ja taideaineissa. "Normaalisti" ihminen on yleensä kaikessa tasaisen hyvä, tasaisen keskiverto tai tasaisen huono.
Ei kannata hylätä Aspergerin mahdollisuutta jonkin wikipedia-artikkelin pohjalta vaan mieluummin viedä tyttö neuropsykologin tutkimuksiin. Ehkäpä siltä suunnalta löytyisi apua myös noihin kysymyksiin, kannattaako hypätäkö luokan yli ja mitä tehdä samanhenkisen seuran puutteelle.
pojan, joka opiskelee Päivölässä matematiikkalinjalla ja on viihtynyt. Aiemmin oli koulussa outo lintu ja syrjitty. En tiedä, milloin sinne voi päästä, mutta luulisin, että peruskoulu tarvii olla suoritettuna. Toisekseen on sisäoppilaitos, jossa lukioikäisiä, enkä itse ainakaan haluaisi päästää lastani kovin aikaisin poissa silmistäni.
En usko, että ylemmille luokille siirtymisestä olisi hyötyä, päinvastoin. Kuutosluokka ei tarjoa kummempaa haastetta kuin nelosluokka, jos on kiinnostunut esim. lukiotason tiedoista. Ja jos lapsi on kiinnostunut Muumeista toisten mielenkiinnon kohdistuessa perjantaipullon hankintaan, on itsetunto vielä kovemmilla kuin nykyisin.
Ajattelen, että olisi hyvä löytää edes jotain, joka kiinnostaisi sekä ap:n lasta että ikätovereita, mistä syntyisi yhteinen sävel. Kemia ja Muumit eivät taida yleensä kiinnostaa. Tärkeintä on silti sitkeästi painottaa, että lapsi on rakas ja hyvä sellaisena kuin on. Usein vanhemmat ihan suotta yrittävät vääntää lapsiaan juuri tavismuottiin, kuuluipa siihen miten tyhjäpäistä sakkia hyvänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
epätasainen kykyprofiili ja sosiaalinen naiivius. Epätasainen kykyprofiili näkyy siinä, että lukuaineissa hän on aivan eri tasolla kuin taito- ja taideaineissa. "Normaalisti" ihminen on yleensä kaikessa tasaisen hyvä, tasaisen keskiverto tai tasaisen huono. Ei kannata hylätä Aspergerin mahdollisuutta jonkin wikipedia-artikkelin pohjalta vaan mieluummin viedä tyttö neuropsykologin tutkimuksiin. Ehkäpä siltä suunnalta löytyisi apua myös noihin kysymyksiin, kannattaako hypätäkö luokan yli ja mitä tehdä samanhenkisen seuran puutteelle.
Jos ihminen on jossain hyvä ja jossain huono, hän siis tarvitsisi heti diagnoosin?! Jos älyltään vähän himmeämpi loistaa jossain oppiaineessa, niin sekö on ongelma? Ymmärrän jossain määrin huolen, joka syntyy, jos lapsessa on jotain "selittämätöntä", mutta kun ei me olla mitään robotteja.
lahjakas ja kyvyt ilmaantuivat reilusti ennen kouluikää. Ope teetti eka luokalla lisätehtäviä, poika esim. laski yhteenlaskuja sadoissatuhansissa.
On edelleen nopea oppimaan, sosiaalinen, yritteliäs, kavereita ollut aina, myös liikunnallisesti lahjakas. Mitään suurta numeroa ei lahjoistaan tehty, loppupeleissä tavallisuus on etuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En itse ole mikään varsinainen huippulahjakkuus, mutta kuitenkin testien mukaan keskitasoa lahjakkaampi kielellisesti sekä matemaattisesti. Olen aina osannut monia asioita jotenkin luonnostaan, esim. englannin kielioppi tulee vaan jostain selkäytimestä. En ole mitään kielioppisääntöjä vaivautunut koskaan opettelemaan.
Tästä onkin seurannut elämäni suurin haaste; en osaa opetella!! Eli ne asiat joissa en ole luontaisesti lahjakas, tuntuvat aivan ylivoimaisilta, koska ensimmäinen työtä vaatinut lukuaine tuli vastaan yläasteella. Voin vakuuttaa, että elämä on ollut välillä lievästi sanottuna haastavaa tämän johdosta..
Joten "pakottakaa" tyttö tsemppaamaan myös siinä missä hän ei ole hyvä (esm liikunta), jolloin hän oppii tekemään töitä sekä sietämään sen, ettei ole kaikessa täydellinen. Luokanvaihtoa en suosittele minäkään, vaan tarjotkaa itse vahvoilla osa-alueilla lisähaasteita mikäli koulu ei siihen kykene.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eli olisiko seuraavan luokan kavereihin ikäeroa vähän vai paljon? Minusta alkuvuodesta syntyneen lapsen voisi hyvin siirtää ylemmmälle luokalle, mutta loppuvuoden lasta ei. Tyttärelläni on lahjakas, alkuvuodesta syntynyt kaveri, jolle oli ehdotettukin koulun aloittamista vuotta aikaisemmin. Vanhemmat eivät kuitenkaan halunneet, mm. sen takia että hän halusi tyttäreni kanssa samalle luokalle. Sen sijaan harrastaa mm. viulunsoittoa, lukee 2 kielellä jne. Omaa syksyllä syntynyttä tytärtäni en olisi harkinnutkaan aikaisemmin kouluun, vaikka myös osasi lukea 4v ja saa kaikesta erinomaisia arvioita.
Sen sijaan joulukuussa syntynyt poikani jäi kertaamaan luokan, kun osoittautui liian lapselliseksi vielä, koulutehtävät olivat vastenmielisiä. Nyt hänkin saa kiitettäviä, eikä luokkakavereista suuri osa ole kuin 1-4kk häntä nuorempia.
eli ei ole ollut ikäisiään kavereita nuorempanakaan. Onko joutunut keksimään viihdykettä itse?
toiset olisivat jo selkeästi murrosikäisiä, poikajutut, tupakat ym.
Eikö hänelle voisi järjestää jonkun haastavan harrastuksen, jolla paikata "turhautumista"?
joihin voisit viedä tyttösi? Aikuiset kuitenkin osaavat ottaa lapsen huomioon, vaikka älykäs onkin :) Harrastukset, joissa on lapsiryhmä, eivät välttämättä ole kovin järkevä valinta.
Toisaalta jonkin verran olisi olla hyvä niitä lapsikavereitakin, että "lapsen identiteetti" (tms) säilyisi ja vahvistuisi, että se pikkuaikuisuus ei saisi valtaa. Joku sellainen harrastus, jossa oikeasti saa edetä omaan tahtiin vaikka taivas on rajana? Ehkä kuitenkin joku luovuutta ja ilmaisua kehittävä harrastus, siinähän vahvistuu oma persoona ja tunnetaidot kehittyvät...
tyttö sitten ei saa omanikäisiään kavereita, jos on sinisilmäinen ja lapsellinen? Onko hän tunne-elämältään sitten kuusivuotiaan tasoa?
huippuasiantuntijoina isoissa firmoissa...
Varsinainen saavutus on tulla professoriksi yliopistoon (arvostettuun sellaiseen) omalla erikoisosaamisalueellaan. Monella tavis huippuasiantuntijalla ei riitä rahkeet siihen että etenisi professoriksi, joten menevät teollisuuteen.
Itse olen myös "huippuaisantuntija suuressa firmassa" ja tavis. Luokkalaverini, joka oli jo kouluaikoina erittäin lahjakas on professori...