***MAALISMURUJEN MAALISKUU***

No niin, se on sitten maaliskuu :) Kävin maanantaina äippäpolilla (taas) kasvukontrollissa. Painoarvioksi sano lääkäri, että hieman yli kolme kiloinen nyt eli viikkoa ennen la:ta. Minun mielestä se ei kyllä ole mikään pieni, vaikka lääkärit niin on sanonu :D Sovittiin siinä sitten samantien yliaikaisuus käynti 16.3. Sano ettei usko vielä viikkoon ainakaan syntyvän, jos ei nyt mitään mieletöntä loppukiriä ota ;) 16 päivä sitten synnärille ja katsellaan käynnistelläänköheti, jos ei sitä ennen ole älynny tulla tähän maailmaan :) Lääkärikin sano, että toivottavasti se älyää itsekseen sieltä tulla, mutta pääkin on kuulemma niin ylhäällä vielä, ettei usko siihen oikein.



Arvosanaa tälle raskaudelle on kyllä sinänsä paha sanoa, kun on ensimmäinen, mutta ihan suht normaalisti on menny. Nyt vaan on tää järkyttävä turvotus jaloissa ja käsissä. Nilkatkin oli tuossa yksi päivä varmaan kolminkertaiset... Järkyttävä näky oli kyllä, kun normaalisti on niin kapoiset ja sirot :)



Oon yrittäny noita lumitöitäkin tehdä, että jos se vaikka rupeis vaikuttamaan jossain, mutta ei näköjään vielä ainakaan... Tekeminen alkaa kyllä loppua näin loppuajasta, kun pitää välillä ihan keksimällä keksiä tekemistä, että aika menisi edes vähänkin eteenpäin. Tylsää suorastaan välillä, mutta kaveri lohdutti, että kohta sitä tekemistä sitten on ;) Onneksi joo :) Koirakin lähti pois minun seurasta takaisin isukilleni, niin on sitten yksinäinen olo olla kotona ja odottaa aina, millon mies tulee kotiin.



Mutta tässäpä näitä kuulumisia ja perjantaina sitten ois neuvola :)

Nopeasti aika on mennyt.

Hyvin voin eikä minulla ole kiirettä laitokselle.

Viime viikon sairastin flunssaa, niin meinas tulla uskon puute omaan jaksamiseen, mutta nyt taas olen oma pirteä itseni. Eli melkein pilasin lasteni hiihtoloman, onneksi mies jaksoi keksiä kaikkea kivaa tekemistä lapsille.

Kävin sokerirasituksessa, aiheetta, mun oma terkkari nyt vaan on sellainen, että jokaisella käyntikerralla on mahdottoman huolestunut jostain asiasta. Aluksi se ärsytti, mutta nyt oikeastaan veikkailen aina ennen käyntiä itsekseni mistähän tänään saa happohalvauksen ...aiheetta ;-D

Minulla on verenpaineet alhaalla ollut koko raskauden ajan keskimäärin 105/65, hb on mennyt oppikirjan mukaan pikkuhiljaa alaspäin kunnes nyt lopuksi taas nousee, painan 75kg, masu kasvaa samoilla käyrillä kuin edelliset 5raskauskertaa, pissa on puhdasta jne. Itse en ole vielä ollut huolissani, mutta joku arempi olisi voinut jo säikähtää.

Lastenhuone on nyt ollut valmiina toista viikkoa ja lähtökassi sängyn vieressä.

Toivon vaan, kun synnytys alkaa, ettei se osu ruuhkahuippuun. Toista synnyttäessä olin käytävällä sermin takana avautumisvaiheen, joten se on jo koettu.

Tämmöstähän se on, että eilen oli toinen lonkka kipeä, tänään ristiselkä ja huomenna kenties toinen lonkka, eli joka päivä jotakin kohtaa jomottaa tai vihloo, muttei kahta päivää peräjälkeen sama vaiva.

Aamuyöt valvon sujuvasti pari/kolme tuntia. Olympialaisten aikaan se häirinnyt, mut nyt ei ole oikein mitään mielekästä tekemistä.

Työkaverilla on sama laskettu päivä kuin minulla, ja meillä on edelleen treffit kättärillä voimassa, saa nähdä kuinka käy. Edelliset lapseni ovat syntyneet +-11vrk, eikä yksikään laskettuna päivänä, mutta laskettuna aikana sentään!

Onnittelut kaikille jo "maratoninsa" selvittäneille ja kaikille muille leppoisaa mieltä ja vauvantuoksuisia unia.

..ja huomenna sektio!!!



Voi ei. Kirjoitin just pitkät pätkät, mut Se vaan hävis jonnekin.



No mut lyhennetty versio: Eli huomenna leikkaus..apuva! Kaikki on pikkuhiljaa valmiina..viimeistä loppusilausta vaille..



Aamulla klo7 kättärille ja siinä aamulla se pikkunen sit leikataan maailmaan. Aika oudolta tuntuu näin etukäteen tietää, et huomenna on se päivä.



Pahoinvointi on ollu tosi runsasta, mut nyt tajuaa, et se oikeasti loppuu kohta. Esikoista tulee sairaalassa varmasti ikävä, mut kai siitäkin selviää.



No, mut vointeja teille kaikille ja palailen taas asiaan..kunhan oon kotiutunut.



emily 38+6

Elikkäpäs, mä oon saanut nyt ramppailla tuolla äitipolilla kontrolleissa , ensin 2 viikon ja nyt viikon välein, vauvan pienestä koosta johtuen.



Nyt rv 38+1 , ja sf-mitta 27cm, eli vatsaa ei juuri hirmuisasti ole.



Maanantaina oli ultra taas, ja todettiin, että todellisia rv olisikin viikko vähemmän mitä ollaan oletettu.



Vauvan painoarvio oli nyt 2,5kg, ja kuulemma mikäli syntyisi vasta parin viikon päsätä, eli alskettiin esikoisen syntymän mukaan, niin n. 3-3,2kg vaavi tulisi. :)



Ei sitten kuitenkaan niin pieni , mitä aluksi veikkailtiin, eli tosiaan sanottiin aluksi että reilusti alle 2,5kg vauva tulee.



Esikoisesta veikattiin vielä synnärilläkin, että max. 2,5kg on . Mutta olihan tuo 3155g :)



Adeliini 38+1 (37+1)

Ei vieläkään mitään. Tänä aamuna oli jo vähän semmonen levoton olo ja vähän semmonen, mikä on ennen menkkoja... Ärisytti ja viilteli selkää. Nyt alkaa taas istueltaan tuntua normaalilta. Pitäs kai koko ajan olla jaloillaa.



Tänään on neuvola.



Sannaleinen 40+3

..niin meillä piti syntyä suunnitellulla sektiolla edellisen vaikean synnytyksen takia, mutta lääkäri totesikin, että ihan hyvin voin synnyttää alateitse. Tuli aika shokkina, kun oli sektioon valmistautunut. =O/ Mutta nyt on ajatusta jo sulatellut ja alatiesynnytys kuulostaa oikein hyvältä ja oikealta vaihtoehdolta.(Haastan kyllä oikeuteen, jos jotain menee pieleen) ;OD Piti ihan ruveta miettimään, että miten se synnytys oikein tapahtuikaan ;O)



Muuten kaikki hyvin, tosin toivon että asukki tulis ennen laskettua aikaa, ettei kasvais kauhean isoksi. :O)



Tsemppiä kaikille "piinaavaan" odotukseen ja viimeiseen loppurutistukseen..



-mimmuska ja matkustaja 37+0

Heippa kaikille ja kiitos kaikille onnitteluista!



Nyt on siis oltu viikko kotona! Onhan tämä sellaista söpöilyä....vähän väliä pitää mennä kattomaan että hengittäkö se nyt varmasti :) ja siten sitä jää vaan tuijottamaan siihen viereen, että siinä se nyt nukkua tuhisee. Hienoa! Meillä siis syödään tiiviisti kolmen tunnin välein, kakitaan ja nukutaan. Onnex ei oo ainakaan vielä ilmenny vatsavaivoja yms. Odotetaan kovasti, että päästään vaunuilemaan viikonloppuna, toivottavasti kelit pysyy leutoina!



Joku väittää että raskausaika on elämän onnellisinta aikaa...no mulla se ei sitä ollu...mutta nyt voi sydämestään sanoa, että tämä on elämän onnellisinta aikaa kun pikku käärö tuhisee sylissä!!!



Tämä on sitten virallisesti meidän kuu, joten nyt alkaa sitten tapahtua :) Hirmuisesti voimia kaikille synnytykseern!!!!!!!!!!! ja olis hienoa jos jatkettais tätä keskustelu-ketjua vielä synnytysten jälkeen vauvauutisten merkeissä (siis jollakin muulla kuin odotuspalstalla)! Kiva ois vaihtaa vauvakuulumisia!



Nunu ja rinsessa 1vk 4 pv

Mutta ensin on pakko sanoa, että tsemppiä Emily! Ja kenellä se synnytystapa muuttuikaan... Toivottavasti sinua ei pelota kovasti. Todennäköisyyshän siihen, että kaikki menee hyvin alateitse on suurempi kuin sektiolla. Ja vaikka pieniä repeämiä tms.tulisikin on ne aina pienempiä kuin kaikkien kudosten läpi tehty leikkaushaava, ja toipuminen siltä osin helpompaa. Mutta kukaan ei koskaan voi ennakoida synnytyksiä, joten jännä paikka se on meille jokaiselle tavalla tai toisella. Onneksi on näin hyvä terveydenhuolto, ettei tarvitse hengenhädässä mennä synnyttäömään kuten useissa kehitysmaissa yhä.



Neljäs...minäkin ajattelin, että flunssani oli äitynyt poskiontelon tulehdukseksi, mutta odottelin pari päivää antibiotin kanssa, koska saan lähes aina jotain vaivaa antibioteista, ja ratkaisu osoittautui oikeaksi, eli kivut katosivat flunssan mukana. Toivottavasti myös sinun korvistasi.



Ja sitten neuvolaa. Terveydenhoitajani on jäänyt osa-aikaeläkkeelle ja meillä oli uusi nuori th ensimmäistä viikkoa. No olihan se aika hupsua, kun hän lateli niitä ulkoa opittuja repliikkejä, kuten kun kysyi "onko sinulla vaivoja?" vastasin, että "juu, öisin on todella pahoja supistuskipuja, niin että valvon yöt" niin terkka vastasi tähän, että "tärkeintä että menee levossa ohi". Siis heh heh...ei mene yösupistukset levossa ohi, ja tässä vaiheessa olisi tietysti mielekkäämpää päästä kivuista eroon synnyttämällä :-).



Huoleni on ollut viime aikoina veden määrä, kun lorahtelen yhä märäksi, vaikka 35 viikolla prom-testi oli negatiivinen. Nyt kävi toinenkin terkka katsomassa ja molemmat olivat sitä mieltä että melko kuivilla on vauva, mutta pärjää vielä näin. Päätettiin vielä katsella kun en itsekään ollut kovin innoissani taas ä-polille menossa edellisten 5h odotteluiden takia. Muuten kaikki oli normaalisti. Painoa tulee yhä lisää, mutta en oikeastaan murehdi sitä koska olen tosiaan syöpötellytkin (ja pääsin juuri 70kg yli...).



Tänään pesin ikkunat sisäpuolelta...joskohan tuo auttaisi :-).



Odotuksen iloa!



t.Elo 38+4

Eli ei auttaneet tämänpäivän siivous, lenkkeily, sauna jne konstit. Tuloksena kyllä ekan kerran 10 min välein olleita ei-niin-kipeitä-suppareita pari tuntia, mutta ne illemmalla kumminkin taukosivat. Jos ei sitten yöllä ala (alkaiskin!), kuten jo niin momena iltana on toivottu...



40+2 painuu iltaan, joten odottelu jatkuu ja ohitettiin juuri esikoisen raskauden kesto. Kypsyttää lähinnä siksi, että edellisen lapsen kanssa oltiin tosiaan oltu kotona jo monta päivää tässä vaiheessa. Huoh.

..monilla jännät paikat! Varmaan minuutitkin tuntuu venyneen mittaa... Muistan kyllä, kun edellistä odottelin kymmenen päivää la:n yli, olo oli aivan absurdi. Varsinkin kun sitä edeltävä vaavi syntyi sen kymmenisen päivää ennen la:ta. Toivon teille muhkeita supistuksia Adalmina, Leppis ja Sannaleinen!



Neljäs, kuinkas teillä nyt voidaan? Menikö sulla korviin pöpö? Flunssa ja synnytys on huono yhdistelmä, senkin muistan edelliskerralta. Olin ihan kaamalan kipeä, mutta synnyttää piti kuitenkin. TIetenkin pahin räkä & yskä ym. väistyi synnytystapahtuman aikana, mutta arvatkaapa oliko kivaa sit seuraavana päivänä, ilman vatsalihaksia yrittää niistää nenää :D. Eipä naurattanut silloin. Siksi toivon kaikille maaliskuisille nyt TERVEYTTÄ, paljon c-vitamiinia ja valkosipulia kehiin jos ei närästä liikaa!!!



Mimmuskalla oli sitten ylläri kun sektiosta päädyttiin alatiesynnytykseen. Lohtua multakin täältä. Hyvin se sujuu, hyvä jos jaksat itse olla positiivisella mielellä.Ja kyllähän ne aina leikkausvalmiudessa sitten on, jos ei suju.



Emily on varmaan saanut jo käärönsä! Jännää. Toivottavasti voitte hyvin ja tule sitten kertomaan meille kuinka sujui!



Kukas odottikaan kaksosia...? Muhkeat oli ympärysmitat siellä, lakkasin välittömästi säälittelemästä "isoa" vatsaani (sf33). Voimia kantamiseen, oliko sulla tarkoitus synnyttää alateitse vai sektiolla, anteeksi en nyt muista?



ON: Kävin pitkähköllä kävelyllä tänään mahavyön avustuksella. Sen jälkeen onkin supistellut ihan mukavasti. Mies tulee kotiin ylihuomenna, joten panttailtava on ainakin siihen saakka - tosin katsotaan vaan, niin supparit loppuu kuin seinään kun mies saapuu ja sais mennä. Ja mikäs siinä, laskettu on vasta parin vkon päästä, joten ei vielä hermostuta. Mutta kolottaa lonkkaa, vasen jalka on ihan tunnoton... erittäin ärsyttävää. Makoilin pitkät tovit piikkimatolla mutta ei mitään apua :(.



Jaahas, nukkua voisi yrittää. Ja kaikki uudet, keitä sinne ilmoittautuikaan, tervetuloa vaan ja kertokaahan ihmeessä lisää kokemuksista ja ajatuksista näillä viime metreillä!



Berenike 37+5

Berenike ja Elo, kiitos! Korvakipuni oli onneksi vain heijastuskipua mitä keskimmäisenikin kärsi, terv. hoitaja siis sanoi hälle et kurkkukipu vain heijastaa korvaankin paineentunteen ja kipuilun, Seuraavana aamuna olikin mulla sit ok paitsi viimeyönä meinasi taas jossain vaiheessa hieman iskeä mut kurkkukin siinävaihees tosi kipeä. Kyllä mä tosiaan kans toivon et ois jo kunnossa kun synnyttämään menee, muistan kans -07 kun edellisenä iltana vielä kamala yskä ja nuha mut synnytysaamuna kaikki poissa et vasta illalla taas palasi ja seuraava päivä olikin tuskaa sen yskimisen kanssa.

Muutenkin alkaa olla pöpö voitettu lapsukaisten osalta, ainakin ovat nyt pystyneet menemään kouluun vaikka kurkku edelleen hieman kipea mut ei enää kuumetta jne. Pikkuneitikin touhus taas eilen 100 lasissa et ainoo et räkä tietty vuotaa mut kuulunee vielä asiaan.



Täällä anoppi jo soittelee ja kyselee et joko, joko vaikka la.hankin vielä viikko mut vanhankansan sanonnan mukaan talvivauvat syntyy aina etuajassa!!! Ihmettelen vain et miten meidän pinossa sit voipi olla jo LA.n ohittaneita jos muka näin olisi eli anopin höpinöitä taas.



Arete, mä voisin niin mielelläni jakaa täältä näitä kotitöitä sulle ettei sulle tule turhautumista kun tuntuu et vähäänköön kun tekee mitään, esim. imuroi niin heti supistelee ja eikä jaksais sen jälkeen enää mitään, ehkä tämä flunssakin vaikuttaa mut silti.



mimmuska, aikasta hurja et synnytystapasi muuttuikin mut hyvä että olet jo asennoitunut uudestaan ja kyllähän siellä tosiaan on lääkäri 24h tavotettavissa jos ei normi synnytys sit onnistuisikaan. Tsemppiä!



Nunu; ihanaa lukea teidän vauva-arjesta. Jatketaan varmasti sitten tuolla jossain vauvaosiossa, kunhan päästään hieman pidemmälle et meistä useampi saa nyytin kainaloon. En siis ole vielä katsonut tarkempaa mut eiköhän me joku oma osio löydetä;)



Elo; jopas taas niin kirjasta opittua tekstiä että jotenkin alko ihan huvittaa et jos yöllä supistelee levossa niin miten se sit voi levossa helpotttaa, kuuntelikohan ja miettiköhän se terkka itsekkään sanomistaan,

Onko sulla nyt sit varattu äippäpolille aikaa vai tarkkailevatko vain neuvolassa sitä veden määrää? Toivottavasti pääsisit pian synnyttämään niin ei tarvitsisi sit stressata enää tuostakaan asiasta koska uskon että kuitenkin sitä miettii...



Nyt yritän mennä puuhastelemaan jotain, imuri pitäis taas taltuttaa kun muutamana päivänä seissyt isojen likkojen mökissä kun eilen siellä imuroivat.

Kaikille suppareita kaipaaville niin kovasti niitä puhaltelen ja toivon ettei tarvitse kauaa yliaikaa kärvistellä. Kovasti jaksuja!!!

Itse olen kyllä sillä asenteella et yli mennään kuten meillä kaikki menneet et 41+ jotain vsta alkaneet syntymään, poikkeus kyllä esikko 40+2 et eihän sitä tiedä jos tämäkin haluaa olla esikkomme vertainen ja syntyä ajoissa, kooltaan ainakin veikattu tosiaan "pieneksi" max.3,2kg kuten esikko. Nyt siis velvollisuudet kutsuu, palaillaan!

Neljäs 38+6

Meidän poitsu päätti sit syntyy helmikuun puolella, Synnytystähän se käynnisteli jo parisen viikkoa ja käynnisty sit sunnuntai yönä kunnolla..



Poitsu synty 28.02 klo 6.39

Painoa oli 3530g ja 52cm pitkä.

Ja näin ollen sitten omakuu:) Viimeviikolla äippäpolilla kaikki hyvin samoin eilen neuvolassa. Pienokaiselle saatiin viimeviikolla painoksi 3,3kg ultralla. Supistelua on alkanut olla jo ihan kiitettävästi, varsinkin jos jotain yrittää touhuta. Sen verran paljon alkaa jo painaa tonne alas et sais vaikka syntyäkki:) No mut ens tiistaina taas ä-poli ja mahdollisesti suunnitellaan jo käynnistystä, että saadaan noi myrkytyksen oireet kuriin... Taitaa tulla jännityksen täyteinen viikonloppu:) Ens viikolla taas viisaampana palaa hän...



Paksuja vointeja kaikille!!



Ninnukka 38+0

Eli vielä täällä kärvistellään yhtenä kappaleena, mutta tänään on ollut sen verran kivuliaampia supistuksia koko päivän, että odottelen, josko sitä ens yönä olisi jo lähtö tosi toimiin. Saas nähdä vai laimeneeko ne sitten yöllä levossa:)



Ruskeaa limaista vuotoa on tullut nyt runsaasti 3 päivää, joten jotain sekin enteilee. Oon kaikille vähän sanonut, että oon vauvan kanssa vähän sellasen sopimuksen tehnyt/ tilauksen laittanut menemään, että tänä viikonloppuna olisi hyvä aika syntyä;) Hiihtoloma on nyt alkamassa ja lapsille saan helpommin hoitajan ja ei tarvitse huolehtia kouluun kuljetuksista yms:)



Onko muut "yliaikaiset" vielä kasassa??



Kaikille kovasti jaksamista:)



T: Leppis 40+4

Sorry, tämä on nyt oman navan tilitys!!



Yli menee joo edelleen, 40+5 meneillään nyt, ja tuntemusten osalta kovin hiljaista on, joten alkaa tuntua että käynnistykseen joutuu vielä tällä viimeisellä lapsikierroksella! Eilinen oli henkisesti raskas päivä, mutta viime yönä nukuin paremmin, ja mielikin on nyt valoisampi.



Ei auta lepo, ei toisaalta puuhailu, ei ruokakassien raahaaminen, kylpeminen, reipas ulkoilu, saunominen jne. Mysteeri on miten yhtenä iltana oli niitä suppareita parikin tuntia oikein kunnolla, sittemmin ei moneen päivään juurikaan ole ollut mitään normaalimöyrintää ja painetta/vihlomista kuee

mmempaa.. HUOH.



Mitähän hankalasti keskeytettävää sitä aloittaisi, jotta sais lähdön aikaan...?

Oli tosiaan kiva löytää kasa mammoja jännittämässä samaan aikaan.

Ja onnittelut kaikille jo vauvan saaneille! *kateellinen* :)



Minulla tosiaan la 26.3 ja tuntuu että siihen on ikuisuus. Tänään siis viikkoja 37+2. Tämä on toinen raskauteni. Ensimmäinen raskauteni oli yli kuusi vuotta sitten ja silloin sain viikoilla 40+5 pojan.



Täällä tuntuu monella olevan jo odotusaika loppusekunneilla ja jopa ylittynyt. Löytyykö täältä joku ketä EI ole vielä täysin kyllästynyt odotukseen??? :)



Oma raskauteni on ollut kaikkea muuta kuin kivaa. Raskauspahoinvointia oli tammikuuhun saakka ja siis lähes päivittäistä oksentelua. Sen lisäksi olen taistellut raskausdiabeteksen kanssa ja piikittelen insuliinia. Iso vauva tiedossa siis ja huomenna maanantaina seuraava painoarvio.



Olen todellakin onnellinen jos huomenna lekuri päättäisi edes jonkin takarajan ettei tulisi mitään JÄTTIvauvaa. Muutenkin kauhistuttaa koko synnytys. Voisin melkein käyttää sanaa synnytyspelko. Ensimmäinen synnytys oli sen verran raskas että tuntuu että en voi paljon isompaa vauvaa synnyttää kuin ensimmäisellä kerralla. Tuolloin vauva oli normi 3550g.

Olen jo miettinyt kovaa sotasuunnitelmaa miten ylipuhua lääkäri huomenna et päättäis esim. käynnistyspäivän.



Onko teillä tullut paljon raskauskiloja. Minulla hienosti paino pysynyt pienissä nousuissa kun alkupaino oli tosiaan 90 kg. Nyt ihan parin viikon aikana on alkanut paino nousta kovien turvotusten vuoksi, mutta kaikenkaikkiaan nyt siis 5 kg tullut. Elän unelmissa että kaikki ja vähän ylimääräistä lähtee synnytyksen jälkeen.



Mä oon yrittänyt joka päivä tehdä jotain että jotain alkais tapahtua ja aloitellut erinäisiä projekteja mut et mitään. Mieheni (ensi kertaa tulossa isäksi) sanoo, että unohda nyt että olet edes raskaana :) pikkusen vaikeaa tosiaan ku ei pysty edes hengittämään kunnolla ku vauva on viel niin ylhäällä et ahdistaa.



Tämän raskauden arvosanaksi antaisin tosiaan vain 5, koska olen yksinkertaisesti ollut koko ajan aivan tajuttoman sairas. Mies elää siinä toivossa että uusi vauva sitten vielä joskus, mutta tällä hetkellä olen ehdottomalla ei linjalla. Voi olla että ajatukset muuttuu sitten raskaus on ohi ja vähän unohtaa tämän piinallisen odotuksen.



Välillä en meinaa uskoa että kohta oikeasti minulla on vauva sylissä... että ihan oikeasti menee taas koko perhetouhu uusiksi. Tuntuu jotenkin uskomattomalta koska olen toivonut vauvaa jo 5,5 vuotta. Ei vaan ole ollut sopivaa miestä tarjolla. Mutta nyt siis kohta odotus palkitaan.



Nyt vaan äkkiä se vauva tänne... Ei jaksa odottaa :)

Ainakin Helky on saanut viimekirjoituksen, olikohan muita mutta siis Hirmuisesti Onnea!

Muistakaahan kaikki jo vauvan saaneet tulla kertoilemaan kuulumisenne kun jaksatte ja ehditte miten vauvelin kanssa sujuu;)



Eipä tämä vauveli sit kuitenkaan halunnut syntyä ainakaan meidän 18v. hääpäivänä ;) siis onhan tässä vielä tätä vuorokautta jäljellä mutta ei mitään sinne viittaavaakaan et nyt noiden kahden supparipäivän jälkeen kyllä asennoidun et yli mennään =) Eikä vielä ollutkaan ihan edes LA et senkin puolesta parempi et kasvaa vielä tuola masussa:)

Esikko teki meille ihanan hääkakun, muuten kerma mut koristeeksi teki sit marsipaanista tosi söpöt istuvat possut ja ruusut vihreine terälehtineen ;) Aivan mahtava kakku, ei kyllä äitiltään perinnyt tuota näperrystaitoa, tullut hieman kauempaa :D

Minä sit tein valkkari-kermaperunoita, uunijuureksia ja naudan paistia ruoaksi :p Ei tässä mua ainakaan oisi houkuttanut lähteä minnekkään syömään ja nyt ainakin sai just sellaista mitä itse halusi ja masun täyteen.



Höh, mä luulin et mun olo on jo parempi, tänään korvat ihan sairaan tukossa, tuntuu et pää vain humisee enkä edes kuule kunnolla :ashamed: Miks tää tauti ei voisi jo jättää mua rauhaan!!!

Nyt jatkamaan sohvalla makailuu, ei jaksa muuta. Jaksuja kaikille ja suppareita niitä kaipaaville!!!!!

Neljäs 39+1

Sepä oli sinä iltana, kun viimeksi olin kirjoittanut, kun meni lapsivedet... Oltiin vielä semmosissa ajatuksissa, että mennään heti FlashForwardin jälkeen nukkumaan niin jaksetaan lähtee aamuyöstä ajelemaan, jos niin käy. Mutta kävikin nopeammin... =D



Sairaalan pihaan päästyäni ja autosta kun nousin niin valahti lisää vettä, eikä laittamastani yösiteestä ollut mitään apua. Housut oli ihan läpimärät. Supistukset, joita yritti olla automatkan ajan, katosivat kun käveltiin synnytyssalille. Mies lähti vielä kotoa (80km) hakemaan lääkkeitä, diabetikko kun on, eikä tiedetty, kuinka kauan menee.



Yritin nukkua siinä synnytyssalissa sen ajan, kun lupasin, etten synnytä ennen kun isi on paikalla... =D Naapurista kyllä kuulu, kun joku synnytti. Mietin siinä, että huudankohan minäkin sitten niin... Ja kohta kuului ihana vauvan rääkäisy.

Mikähän tässä nyt on... No, lyhykäisyydessään sitten: Tyttö tuli 5.3. klo:6.21 3915g/52cm...

Sannaleinen ja Helky, valtavasti onnea! Vaikka Sannaleiseltä jäi juttu vähän kesken, taisi kaikki kuitenkin sujua lopulta ihan hyvin? Oletteko jo kotiutuneet?



Voi voi sentään, vauvakuume kovenee kun teitä ajattelee. Huomenna mun mies lopultakin tulee, sitten käynnistetään sellainen vauvakampanja ettei mitään jakoa! Lenkille ja siivoilemaan ja aviollisiin puuhiin ...



Olen hukannut neuvolakorttini. Mikä ääliö. Tiistaina olisi äitiyspolille meno kokoarvioon, ja korttia ei löydy niin mistään. Ehkä ne tiedot löytyy myös jostain sisäisestä tietokannasta...?



Mun ihanat ystävät piti mulle tänään vauvakutsut. Ei mitään hössötystä ja turhaa krääsää, mutta hyvää ruokaa ja kaikkien yhdessä tekemä tilkkupeitto... Liikuttavaa, ihanaa, voimauttavaa.



Suppareita odotellessa, hyvää vointia mammat!



Berenike 38