***MAALISMURUJEN MAALISKUU***
Kommentit (72)
Taisi tulla niin paljon tekstiä ettei enää halunnut mun viimeistä lausettani julkaista eli halusin vielä toivottaa kaikille h-hetkeä odottaville kovasti tsemppiä tulevaan koitokseen ja Hirmuisesti Onnea jo pienen Nyyttinsä saaneille!
Neljäs ja Ruusunnuppu 5pv ;)
Poikavauva meillekin, perjantaina viikoilla 40+3. Synnytystarinaa myöhemmin, tultiin tänään kotiin ja kaikki on ihanaa. Poika kyllä itkee todella paljon, ja viihtyy rinnalla niin että tisut on jo tosi kipeät...
Mutta kaikki meni oikein hyvin, kokoa oli 4200 g ja 53 cm.
Onnittelut Neljäs ja muut vauvansa saaneet! Palataan vielä kertomaan lisäuutisia!
Berenike ja Keke
täällä sitä vielä ollaan,ja edelleen voidaan paksusti."tyhmä"olo alkaa olemaan kun ei tosissaan vieläkään ole minkäänlaisia tuntemuksia että synnytys ois edes lähellä...tänään ois kyllä kiva päivä vauvan syntyä,tulis syntymäpäiväksi hassu päivämäärä:310310=).eihän sitä koskaan tiedä;).
huomenna taas neuvola,seillä sitten katellaan tilannetta ja mietitään mahdollista käynnistystä,kun ei näytä muuten mitään tapahtuvan.
olo on niinku tähänki asti,eli hyvä.
Meille syntyi myös neiti 23.päivä. Ihana pakkaus! Voiko olla mitään niin kaunista!=)
4kg/50cm.
Syntyi viikolla 39+5.
Imetys sujuu hyvin ja kaikki on mennyt muutenkin ihan ok. Isikin on ihan rakastunut...
-Mimmuska ja vauveli 11pv
Hirmuisesti Onnea Berenike ja Mimmuska!
Täällä meidän Nuppumme on tänään jo 2vkoa vanha:)
Ihana pakkaus, syö ja nukkuu hyvin. Päivisin tankkailee useammin mutta öisin sit syö sen pari kertaa eli ajoittuu tuohon puol12-1 väliin ja sit seur.kerran 5-6 väliin mikä sit sopiikin meidän "aamuaikatauluun" mainiosti kun tahtoo sit jäädä tuolta kuuden syönnilt hereille tuonne kahdeksaan asti.
Meillä mies palaa isyyslomalta töihin niin arki astuu kuvioihin, toistaiseksi vielä likkojen vienti ja haku kunnes nää hiekkatiet sulaa että kuivuu kunnolla niin pääsevät omin avuin.
Tää Pääsiäinen meni suht kotona ollessa, tänään käytiin mun siskolla kylässä niin näkivät siskonpojatkin Nuppumme ;) Perjantaina kun oli täällä sen 10astetta plussalla niin käytiin pari tuntia kävelemässä, samalla päästiin kunnolla kokeilee sisaristuinta pikkuneidillä vaikka aikasta raskasta oli työntää vaunuja kun reilu 12kg lisäpaino eikä tuo kunto ole järin hyvä alkuvuoden likkumattomuuden takia mut eiköhän tämä tästä :)
Perustettaisiinko oma pino tuonne vauvapuolelle?
Nyt kutsu käy, jaksuja vielä niille jotka omaa nyyttiänsä odottaa! Vauvaantuneille ihanaa vauva-arkea, nautitaan vauvoistamme, nämä kun hetken pieniä....
Neljäs ja Ruusunnuppu tasan 2vkoa =)
en löydä keskustelun jatkoa mistään...
meille syntyi 3.4 poika
eli toivottavasti täältä joku löytäisi itsensä tuonne vauvapuolelle, menee otsikolla maalismurut 2010
http://www.vauva.fi/keskustelut/alue/9/viesti/1162093/maalismurut_2010_…
Oisi kiva kuulla miten teillä vauvojen kanssa mennyt jne.
Tervetuloa kirjoittelemaan sinne!!!
Neljäs ja pikkuliina 6vko 2pv
Niinhän se eilinen tuli ja meni. Nyt sitten alko tämä odotus, jolla ei ole päivämäärää, koska jotain tapahtuu...
Eilen oli neuvolakin. Kaikki oli ok, vain paino tuntui niskakarvoja nostattavalta... 100,2kg!!! Hurjaa... Mutta aika turvoksissa olen ja kun ottaa huomioon, että edellisessäkin raskaudessa tuli se 30kg painoa kokonaisuudessaan, niin ei tunnu missään... Paitsi nivesissä... =P
Torstaina on seuraava neuvola ja ensi viikon alkuun katotaan seuraava aika, jos satun olemaan vielä viikon päästäkin kasassa. Yliaikaiskontrolliin pääsee kuulema, kun on viikkoja 41+5, eli minun tapauksessa 13.3. Se on lauantai... Mietin tässä, että missähän ne sitten tutkii... Synnytyssairaalassa? Pääsis vaan jo ponnistelemaan!
Kaverin kanssa just naurettiin, että on se ihan nurin kurista tämä loppuaika... Suree sitä, ettei satu, kun odottaa niitä oikeita supistuksia... Ja kun neuvolassakin sovitaan joku aika ja neuvolatäti sanoo, että nähdään sitten, niin itse toivooo, että jospa ei nähtäs... =D Niinkuin nytkin vähän jännittää, kun "otin vastuun" tästä pinosta. Koko ajan toivoo, että pääsis jo synnyttämään...
Pitänee alkaa jotain puuhailla, että aika kuluisi nopeampaa ja jos vaikka alkas sattua!
Sannaleinen 40+1
Sannaleinen. Olin juuri laittautumassa avaamaan, kerkesitkin ensin :).
Myötätuntoni sulle! Ihan varmasti on fiilikset ihan sekaisin tuossa vaiheessa. Sulla on yliaikaiskontrolli ennen kuin mun oikea LA... siihen on niin vähän aikaa, kohta kohta tapahtuu usko vaan! Ja siitähän se painokin sitten alkaa pudota dramaattisesti.
Odottaminen on kyllä piinallista, jos ei keksi ajanvietettä. Itse odotan nyt ihan ensimmäiseksi miestä kotiin, lupasi ensi sunnuntaina kolistella eteiseen melkein 2 kk:n erossaolon jälkeen! Ihan kummallista. Ja NIIIN huojentavaa.
Päivän virikkeeksi ajattelin mennä ostamaan parit imetysrintaliivit valmiiksi kassiin. Mun koko on vaan niin absurdi, 70 E, F tai jopa G.... riippuu vähän siitä miten maito sitten pakkautuu. Liivien sovittelu on melkoista piinaa, myyjät kun kantaa järjestään liian pientä kuppikokoa ja aina uudestaan todetaan että joo, tuoltapa tursuaa...
Miten on mammat, nyt kun ollaan näin pitkällä, minkä "arvosanan" antaisitte tälle raskaudelle? Siis, oma arvio siitä, että miten olette jakselleet, onko kaikki mennyt hyvin, vieläkö tämän perusteella jaksaisi tehdä lisääkin?
Itse kun vertaan edellisiin, niin tämä raskaus on "kestänyt kauan" ja ollut tosi raskasta, vaikka ei ole edes mitään kovin erityistä ongelmaa ollut. Johtuukohan sitten iästä? Nyt toivon vain, että synnytys sujuu hyvin, eikä tule mitään jättiläisvauvaa. Ja enempää lapsia en meinaa tehdä, tuntuu että järki ei kestäisi enää kaikkia niitä tunnemyrskyjä mitä on käynyt läpi. Vaan niinhän ne unohtuu helposti kaikki huonot fiilikset, kun aika kultaa muistoja ja vauva on ihana ja rakas. Joten vannomatta paras.
Maaliskuu! Pian tapahtuu!
Berenike 37+1
Alkuun Kiitos Sanniainen kun olet jaksanut aloittaa "Meidän kuun" =) ja kovasti jaksuja näille viimeisille päiville, kyllähän se on rankkaa odottaa ja odottaa et jotain tapahtuisi ja varsinkin jos puhelin soi ja kysellään et joko, joko, eikö vieläkään mitä itse saan taas kohta kuulla ainakin anopilta, Grrrr.....
Bereniken kyselyyn; eli tämä raskaus ollut rankempi kuin edellinen mut mulla tosiaan vaikuttaa jo tämä ikä,höh eli alusta asti olen ollut väsyneempi ja sairaslomani tarvekkin alkoi jo aikaisemmin mut tietty silloin ei ollut kotona tuollaista 2v elohiirtä joka vaati työpäivän jälkeenkin äitiä eri tavalla kuin nämä meidän jo silloin murrosiässä olevat isot likat. Niin mielelläni voisin kokea raskauden mutta nyt tosiaan ikä ja meillä kuitenkin sit neljä lasta niin alkaa olemaan lapsiluku täysi. Nytkin meni tähän raskautumiseen reilu vuosi kun imetin niin kauan pikkuneitiä ja jos samaa rataa menisi niin raskautuisin vasta 2vuoden pääst eli sit olisin jo 42-43v synnyttäjä jne. Ollaan siis kiitollisia näistä mitä olemme vielä sit saaneet ja nautitaan näiden kasvattamisesta kun kuitenkin meillä piti olla lapsikiintiö täysi jo ennen pikkuneitiä joka oli meille "ihana vahinko" ja tämä suunniteltu kun ihan mietittiin silloin et pikkuneiti tarvitsee kaverin kun muistelimme ja katsomme vieläkin kun isot likat ovat kuin paita ja peppu ja ikäeroa on pikkuneitiimme sen 13 ja 15v. Mitenkään en haluaisi tätäkään raskautta vaihtaa pois et olen yrittänyt nauttia koko rahan edestä ;)
No niin, tänään ollaan oltu siis kaikkien tyttöjen kanssa terveyskeskuksesta ;)
Eli terv. hoitajalle ei ollutkaan jonoa vaan silläaikaa kun olin riisunut pikkuneidin ja käytiin vessassa niin isot likat istu jo sen vastaanotolla ja keskimmäinen analysoitu eli tavallinen flunssa ei muuta.
Pikkuneitillä punotti hieman toinen korva eli lekurijonoon jossa sit oltiinkin 1,5h, huoh. Moneen kertaan ehti neiti jo hokee et lähetään kotiin vaik kuinka anto piirustuspaperii ym. mut lopulta sit päästiin lekurin pakeille ja neitihän ei edes suostunut katsomaan koko setää, peitti silmänsä. Lekuri katsoi korvat uudestaan ja sano et molemmat korvat punoittavat hieman ja kirjoitti antibiootin sekä silmätipat kun illalla tahtoo rähmiä. Ollaan siis selvitty tähän asti ilman mitään korva ym. tulehduksia et koputan puuta kyllä ;)
Esikoiselta otettiin pikaviljely kurkusta sekä verikokeena tulehdusarvot. Terkka oli sit sanonut sille kun pikkuneiti ei suostunut yhtään olemaan siinä huoneessa et näyttääkin niin kipeeltä et kirjoitti saikkulapun amista varten tuonne torstaihin asti. Nyt sit soittivat puol 2 että pikaviljelyssä ei mitään mut tulehdusarvot 84 et huomenna uudestaan et ottavat pikaviljelyn ja sit lekuri perään. Anto ensin ajan puol 10 mut sanoin et mulla neuvola et en millään ehdi ajamaan 30 km välimatkaa et aikasintaan 10 ehdin mikä sit kävi.
Naapuri oli nähnyt jo unta et olin sanonut sille et viikonloppuna sit aattelin synnyttää kun kaikki valmiina ja isot likat mökissä ja oisihan se íhanteellinen tuleva viikonloppu, varsinkin sunnuntai 7pv ainakin ikimuistoinen 18v. hääpäivämme mut jospa tosiaan saataisiin tämä tauti ensin alta pois, kaikki lapsukaiset kuntoon;)
Tässä siis päivitykseni tällä erää, kuulumisiane odotellessanne. Jaksuja kaikille ja suppareita niitä kaipaaville!
Neljäs 38+3
Mutta ei mitään tuntemuksia, että synnytys ois lähellä:( Tulis nyt jo tämä pikkuneiti:) Oon kyllä veikkaillut, että taitaa neiti odotella ens viikolla alkavaa hiihtolomaa ja tulla sitten, kun lastenhoitojärjestelytkin on helpommat;D
Vielä viime viikolla kuului ja tuntui aina pytylle istuessa rusahtelua tuolta kohdunsuulta ja luulin moneenkertaan jo että lapsivesi alkaa sieltä kohta virrata, kun kalvot puhkeaa paineen kohdistuessa sinne, mutta ei ja enää ei tuotakaan tapahdu:/
Jännä juttu, kun edelliset lapset on syntyneet pari viikkoa ennen laskettua aikaa tai lasketunajan aamuna, mutta tämä neiti taitaakin olla rauhallisempi tapaus:) Joten ihan uutta tämä todellinen odottelu!
Sannaleinen:
Jaksamista kovasti myös sinne synnytyksen odotteluun!! Samaa kärvistelyä ja oman kehon kuuntelua täälläkin! Oon lumitöitäkin paiskinut urakalla, jos se vähän vauhdittaisi, mut ei mitään..
Berenike:
Ihanaa, että miehesi on kohta taas vierelläsi, eikä tarvitse enää jännittää, että joutuuko sitä synnyttämään ilman miestä. On tuo 2kk kyllä pitkä aika! Tiedän kokemuksesta, kun pahimmillaan minun mieheni on ollut puoli vuotta työreissussa ulkomailla ja voi sitä ikävää. Onneksi lasten myötä se yksinäisyys on kuitenkin vähän helpottanut. Kun on ollut arki lasten kanssa pyöritettävänä niin ei ehdi niin ikävöidä. Toista se oli silloin kun vielä kahdestaan elettiin.
Neljäs:
Jaksamista kovasti lasten sairastelussa! Meillä kans pienempi sai eilen kuurin, kun toinen korva oli pahasti tulehtunut ja märkää täynnä. Oon tässä toivonutkin, että kumpa liikkeellä oleva kova kuumetauti ei meihin nyt vaan iskisi, sitä kun on täällä ihan valtavasti liikkeellä lasten kavereissa. Ei olisi itsellä kiva mennä kuumeessa synnyttämään ja toisaalta ois tosi kurjaa jättää sairaat lapset kotiin, kun itse lähtee synnyttämään.
Mutta jaksamista kaikille kovasti ja oikein voimakkaita supistuksia meille niitä kaipaaville:)
T: Leppis 40+0
Alkaa tosiaan tuntua pitkältä tämä odotus, vaikka LA ei ihan vielä olekaan. Jouduin keskiraskaudessa pelkääämään että vauva tulee etuajassa, joten nyt on ihan outoa, kun hän ei näytäkään pitävän mitään kiirettä. :) Olisin ihan valmis kyllä synnyttämään, sillä kärsin jatkuvasta flunssasta ja tukkoisuudesta, johon lääkärin mukaan paras lääke olisi synnytys...
Arvosana tälle raskaudelle? Niin toivottu kuin vauva onkin, en kyllä ole nauttinut raskaana olosta huolineen ja vaivoineen. Ajattelinkin tuossa, että vauvan mojovat liikkeet ovat ainoa asia, jota jään kaipaamaan. Vaikka voihan tuo mieli vielä muuttua myöhemmin.
Voimia kaikille loppuodotukseen!
Muikea Mustikka 38+4
Ihanaa nyt on se meidän kuu, ja toivottavasti odotus loppuu pian!! Onnea muuten kaikille jotka ovat jo vauvan saaneet!!!
En ole pitkään aikaan kerennyt tänne kirjoittaa, joten nyt pieni tilanne raportti. eli viime viikolla neuvolassa kaikki arvot hyvät, kuten on koko ajan ollut. Terkkari antoi paino arvion ja vauva on kuulemma n.3.5kg kun syntyy laski sen mukaan että menee viikko yli kuten esikoisen kanssa. itse ole koko raskauden aikana pelännyt että tästä tulee jättiläis vauva. Joten oli todella lohduttavaa kuulla että luultavasti tästä tulee pienempi kuin esikoinen oli syntyessä. Meillä ollaan muuten sairasteltu koko alku vuoden itsellä iski flunssa uudestaan kun olin viikon ollut terve, pojalla on toinen korvatulehdus meneillään, koko perheellä oli vatsatauti, miehellä joku tulehdus kurkussa, tuntuu kun tämä ei koskaan lopu. Toivottavsti ollaan terveenä sitten kun vauvaa syntyy...
Tänään käytiin ostamassa viimeiset vauva tarvikkeet. Nyt alkaa kaikki olee valmista vauvaa varten. IHANAA!! Joten nyt vois lähtee synnyttää!!=)
Joku kyseli arvosanaa tälle raskaudelle, tämä raskaus on ollut paljon rankempi kun ensimmäinen, johtuu varmaan siitä että nyt on joutunut juoksee 1,5v pojan perässä 24/7 joten kaipa se kans väsyttää, toinen asia joka on ollut huomattavasti rankempi on yöt, olen nukkunut todella huonosti tämän raskauden aikana, kääntyminen sattuu en muista tällaista ollenkaan ekasta raskaudesta.
Kaipa sitä pitäis vetäytyy nukkumaan niin että huomenna jaksaa taas! Jaksamista kaikille!!
Mamma-86 38+6
Yli menee siis täälläkin (tsempit sannelainen ja leppäkerttu!)
Mun la oli 2.3., ja jos tänään ei synny niin tää on pisin raskauteni :). Odotus on ollut pitkästyttävää siksikin että edellinen lapsi syntyi jo 39+1, eli näinä päivinä oltiin jo oltu kauan kotonakin!!! Siksi turhauttaa erityisen paljon kun ei suppareita tule ei sitten millään! Illalla kyllä vihloo ja painaa ja tuntuu et kohta vedet tulee kun vauva myllää, mutta ei, aamu valkenee ja niin on nukuttu vaan... Kertarysäyksellä meillä on toisaalta jokaisesta lähdetty kylläkin, joten tiedän että sitten voi tapahtua nopeasti kun vaan alkaa tapahtua. Pahinta odottamisessa on huoli, ettei nyt enää viimemetrillä tulisi mitään ylimääräistä raskausmyrkytystä tms istukkahäiriötä. Kun vauvan olisi jo parempikin masun ulkopuolella, niin ymmärtäis tulla nyt!!
Kuten joku kirjoittikin, on tosi tylsää kun joutuu menemään neuvolaan tänään, puhumattakaan siitä että nää yliaikaiskuviot ja -huolet on mulle ihan uusia, kun esikoinenkin tuli kiltisti 40+1.
Bernike, kyselit arvosanaa odotukselle. Mulla on kolmas raskaus, viimekseksi suunniteltu, ja nyt oon 33-v. Selvästi enemmän vaivoja on ollut, kaksi ekaa kierrosta (27-v ja 30v:na) olinkin "huippukunnossa", et kai se ikäkin jo alkaa vaikuttaa. Nyt on ollut ihan uusia juttuja, kuten närästys, suurempi kankeus, pahemmat liitoskivut ja ihan loppumetreillä nyt kumma äkillinen iskiashermoon tai sisäpuolen jalkahermoon viiltely, joka voi yhtäkkiä viedä jalan alta! Se on ollut nyt inhottavinta, kun olis noi 3,5v ja 6-v muksut tuossa huollettavana... Mutta jos näillä selviää niin siedettävää kumminkin.
Iltatähtiä emme melko varmasti tee, joten tämä on kumminkin se katkeransuloinen fiilistelykierros, viimeinen rv 40+0 jne... :-).
No, nyt alkaa täällä varmasti olla säpinää, kun vauvauutisia ja synn. kertomuksia alkaa tiputella. Jokohan ens yönä mekin kurvattais sairaalaan....tai sitten ei. Huoh.
Heips...
Ilmoittaudun vielä joukkoonne...
Laskettuaika 26.3, TYKS.
Toinen raskaus, edellisestä kuusi vuotta.
Tänään rv 36+5
Täällä olis vielä yks nuori tuleva äiti, joka odottelee esikoistaan :) Synnytyssairaalana toimii Keski-Suomen keskussairaala. Laskettu aika on 10.3 eli tasan viikon päästä!
Raskaudesta sen verran, että alussa oli sitkeää pahoinvointia, joka aamu sai oksentaa eikä mitään saanut aamuisin syötyä. Se kuitenkin helpotti viikolla 16 ja sen jälkeen olen voinut suht hyvin. Viime neuvolassa, joka oli 28. päivä perjantaina, olikin sitten proteiinit 2:lla plussalla, järjetön turvotus jaloissa ja verenpaineet huiteli ties missä lukemissa. Epäili raskausmyrkytystä, lähetettä suoraan keskussairaalaan ja sieltä lähettivät kotia tutkimusten jälkeen, kun kaikki arvot laski. Nyt ollut kotona voinnin ja verenpaineen seurantaa. Tekivät sillon perjantaina myös senhetkisen painoarvion, mikä oli 3200-3300 g :) Eli hyvänkokoinen vauveli. Rakenneultrassa viikolla 23+3 poikaa lupailivat :)
Eilen illalla sitten huomasin vessassa käydessä pienen limaklöntin. Hetken päästä tuli toinen ja vielä myöhemmin niitä putoili vähän väliä. Yöllä heräsin kun tuli muutama kipeä supistus, mutta siihen ne jäi. Aamulla sitä limaa taas tuli ja nyt jännityksellä odottelen, jos vaikka alkaisi jotain tapahtua :)
jennieveliina rv 39+0
Täällä siis 4. ja 5. odottaja jolla laskettu aika 24.3. En ole kirjoitellut aikoihin kun olen pyörinyt lähinnä tuolla monikkopalstoilla. Eilisellä äitiyspolikäynnillä (rv 36+6) vauvojen painoarviot olivat 3,4 ja 3,2 kg eli isoja ovat! Seuraava aika varattiin kymmenen päivän päähän ja silloin ruvettaneen käynnistämään. Muuten nämä varmaan kasvaisivat nelikiloisiksi! Meidän edellinen lapsi, joka on nyt 1v 8kk, oli syntyessään 4,5 kg joten alateitse kyllä pitäis mahtua helposti. Mä oon ollu tosi yllättynyt kuinka hyvin tämä kaksosraskaus on mennyt vaikka mullakin ikää on jo reilusti. Toki ikävät supistelut alkoivat aikaisessa vaiheessa kuten edellisissäkin raskauksissa ja nyt viime viikkoina mukaan ovat tulleet järkyttävät lantionseudun kivut isosta vatsasta johtuen mutta muuten kaikki arvot ovat olleet koko ajan erinomaiset enkä ole joutunut esim. vuodelepoon missään vaiheessa. Kaksi pienintä lasta laitettiin helmikuun puolivälissä päivähoitoon kun tuo pienin ei päästänyt minua kovin helpolla. Mulla oli edellisellä neuvolakäynnillä sf-mitta hurjat 44 cm ja vyötärönympärys on nyt 127 cm kun se esikoista odottaessa oli loppumetreillä 97 cm eli eipä ole kumma jos olo on vähän tukala. Kävely on todella tuskallista. Painoa on tullut tähän mennessä n. 25 kg eli vain 5 kg enemmän kuin mitä kahdessa edellisessä raskaudessa. Siitäkin olen vähän yllättynyt. Kaikenkaikkiaan odotus on mennyt kyllä mukavasti mutta toivon silti että pääsen pian synnyttämään nämä tyypit mahdollisimman pian!
Hepskukkuu rv 37+0
Ja mukavaa uutta kuuta kaikille. Tässä kuussa sitten meillä synnytään, kun on laskettu aika keskellä kuuta niin voi olla varma, että se ei ensi kuulle mene.
En ole jaksanut kirjoitella kun olemme joutuneet ikävään tautikierteeseen koko perhe. Ihan perusvaivoja, mahatautia, flunssaa ja korvatulehdusta. Mutta ei tarvitse montaa yötä omien heräilyjensä lisäksi heräillä itkevän esikoisen seuraksi kun alkaa olla veto aika poissa.
Viime neuvolassa kaikki oli tosi hyvin. Jopa verenpaine oli taas matala n.120/60. Minulla on tosi kovia supistuskipuja, varsinkin öisin. Kivut vievät vain viimeisetkin unen rippeet...aamuyöllä ne loppuvat. Eilen kävin toiveikkaana lapioimassa tunnin painavaa lunta, mutta ei kuulu mitään...
Tämä raskaus, kuten näköjään teillä muillakin, on ollut mielestäni fyysisesti haastavampi kuin ensimmäinen. Minulla on tosi paljon kipuja ja liikkumiseni on huomattavasti huonompaa kuin ensimmäisessä.
Tänään jutustelimme aamulla mahtaako mielle tulla vielä lisää lapsia. Ollaan joka tapauksessa sovittu, että näiden kahden pikkuisen kanssa elämän alettua helpottaa aiomme käyttää jonkun aikaa mieheni kanssa omaan toipumiseen/voimaantumiseen.
Tsemppiä kaikille odottajille! Kukaan ei sinne pesäänsä jää :-).
t.Elo 38+3
p.s. Sain juuri (tällä hetkellä) kaikki keskeneräiset kirjoitustyöt tehtyä...nyt sopisi vauvan syntyä äkkiä ennen kuin pomot tai lehdet keksivät lisää töitä...
Huomenna ehtisi siivoamaan :-).
Jee, tänään jo paremmat keikat neuvolassa että lekurissa ;)
Neuvolassa oli, tiesin kylläkin kun oma terkka lomalla niin se ihana vanha tuttu terkka joka pikkuneidin aikaan :) Sillä kun on kaikki niin rutiinia niin ei se ollut mistään huolissaan, verenpaineestanikin sanoi että sit vasta kun alapaine on yli 95 niin sit pitää huolestua ja nyt mulla oli ihan kivasti eli 134/84 kun taas nykyinen ollut jo tuosta 84 alapaineestakin jo hiukka huolissaan ;) Paino oli tippunut 1,2kg mut nyt ei kyllä ole turvotustakaan ja sf mitta oli 37cm et sentillä pienentynyt ja tämä terkka sanoi että on laskeutunut ja kiinnittynyt jo lähtöasemiin =) Painoarvioksi meinasi 2,9kg ja et syntyessään olisi varmaankin sen 3,2kg. Luotan hänen arvioihin koska pikkuneidistäkin oli vain 100g heitto ;)
Sit esikon kuulumiset eli oltiin jo hyvissä ajoissa siellä toisessa päässä kuntaa, typerää ajamista ensinnäkin mut minkäs teet. Neitillä katsottiin ensin tulehdusarvot jotka laskeneet mut silti vielä korkea. neiti pääsi heti 10 lekuriin kun alko päivystys ja lekuri kirjoitti sille sit benisiliinikuurin ja ihmetellyt miks ei jo eilen ole kirjoitettu kun tulehdusarvo sen verran korkea.
Mies kävi aamulla työterv. huollossa ja sai pari päivää saikkuu kun sillä kans tuota kuumetta mut eiköhän sekin siitä sit parane mahd.pian =) Eli eiköhän tämä tästä, elämä taas voittaa kohta ;)
Onko kukaan kärsinyt itse korvatulehdusta? Mietin että miltä se näin aikuisella tuntuu kun mulla alko yhtäkkii vasenta korvaa silleen jännästi välillä vihlomaan, sit tuntuu et ihan kuin siellä olis joku tukos, tavallaan humisee.....
En kyllä enää lähde tänään minnekkään sitä näyttämään jos ei ihan karmeeks tästä muutu, siirrän huomiseen jos vain voin jollei ole mennyt jo sit ohi, toivottavasti on.
Tsemppiä kaikille ja suppareita niitä tarvitseville!
Neljäs 38+4
Heippa naiset!
On tää vauvan kanssa elo niin ihmeellistä ja ihanaa. Pikkuneitistä tuli meidän sairaalassa olon aikana "iso neiti" kun nyt kattelen sitä ja vielä ennen sairaalaanmenoa pidin sitä vielä meidän "vauvelina"
Nyt kun katselen meidän "Ruusunnuppua" niin se on niin ilmetty kopio pikkuneidistä paitsi hällä on tumma tukka kun pikkuneiti taas oli suht kalju syntyessään ja vieläkin suht blondi ;) Tämä meidän "Ruusunnuppu" on kyllä ihana rakkaus pakkaus, syö hyvin ja nukkuu öisin 3-5h putkeen, illalla tankkailee n.tunnin välein seurustelun ja torkkujen lomassa tuonne puol 10 asti.
Nyt yritän jakaa omaa aikaani myös pikkuneidille niin eilenaamulla käytiin sit kahdestaan puistossa kun vauveli nukkui kotona isin huomassa mut vierailumme jäi puistossa vajaaseen tuntiin kun anoppi sit tuli niin oli palattava kotiin :/ Nyt vuorostaan isi lähti neidin kanssa kaupungille ym. et sain sit jäädä meidän Ruusnnupun kanssa kahdestaan. Arki alkaa kun mies lähtee töihin pääsiäisen jälkeen eli nautitaan nyt näistä hetkistä ja yritetään saada omaa aikaa kaikille :) Onhan meillä nuo isot likat kovasti myös apuna ja huolehtivat meidän pikkuprinsessoista jos haluan nukkua päikkärit ym. kun tulevat kotiin koulusta jne. et apukäsiä löytyy.
Sit synnärikertomusta;
Ensimmäisen kerran lähdimme synnärille sunnuntaina kun yhtäkkii tuli kunnon suppari klo 19.30 joka tuntu ettei lopu ja sit 5min pääst het uudestaan joten en uskaltanut jäädä odottelemaan. Kun päästiin synnärille niin siellä piirty kivasti tosiaan ne 5min välein edelleen ja olin 2cm auki, ei muuta kuin saliin. Klo 22 vaihtui kätilövuoro niin tuli ottaa uutta käyrää klo 22.30 jolloin supparit alko hiipuu eli pari hassua ja tähän asti oli siis tullut sen 5min edelleen. Kätilö tarkasti niin ei edistystä, 2cm auki niin konsultoi lekuria vielä kun totes et kalvo tosi vahva et voipi mennä montakin päivää. klo 00,10 lähdettiin kotiin niin eipä oikein uni tullut silloin yöllä, mulla oli niin epätoivoinen olo ja jotenkin kävin ylikierroksii, taisin loppujen lopuks saada yht. nukuttuu sen 1,5h. Aamulla heitin likat normisti kouluun, käytiin uimalassa vaan kahvilla pikkuneidin kanssa moikkaamassa tutut et koossa edelleen ollaan, käytiin kaupassa ja sit mentiin neuvolaan 11.sta eikä mitään tuntemuksia, ainoo et vähän väliä lorahteli jotain mitä sit kuvittelin et voisi olla vaan vetistä valkkaria.
Samassa kun istahdin neuvolatädin tuoliin niin eka kunnon suppari tuli, melkeen itkua väänsin siinä kun kerroin et meidät lähetettiin kotiin synnäriltä ja kun en enää tiedä et koska pitää lähteä oikeesti ettei mene liian aikaisin tahi liian myöhään ja samalla sit sanoin et kun en edes tiedä mitä lorahtelee.... teki sit sen testin ja siihen tuli heikko plussa et tarkoitti lapsivettä ja hänen golleegansa meinasi että olisi ylävettä, ei siis sano mulle mitään mutta totesi et mun kannattaa lähteä sit samantien sinne synnärille et soittelee sinne et olen tulossa jne. Lähdettiin sit pikkuneidin kanssa kotiin hakemaan isi ja olipas tuskaisaa jaa tuo 9km kotiin kun supparit oli 5min välein, soitin sit samaisella kotimatkalla työkaverille et tulee paikalliselle ABC.lle hakee pikkuneidin et päästään samantien jatkaa motarille ja synnärille. No, onneks supparit pysy siinä 5min ja oli ihan ok olo. 5km ennen sairaalaa niin yhdessä risteyksessä meidän edessä oleva auto valukin meidän auton nokkaan :x ja sit kun se mies tuli sielt autost sanoo miehelleni et selvitetään ja katotaan tuos lähimmäl linkkupysäkil et mitkä vauriot tuli niin karjasin "nopeesti, mä synnytän ihan kohta" niin se mies meni aivan valkoseks, juoksi autoonsa, kattovat nopeesti puskurit niin ei onneks jälkee kummassakaan niin päästiin jatkaa matkaa. Käyrälle kun pääsin niin supparit het 2-3min välein, sisätutkimus niin 3cm auki ja kätilö passitti meidät vielä kahvioon niin silläaikaa saisi salin katottuu meille. Mies onnessaan veteli kahvii ja possumunkkii nassuu ja minä kärvistelin kun en oikein tiennyt mitenpäin tuolil istuu. Hieman ennen kahta päästiin saliin ja kätilöl vuoronvaihto niin saatiinkin edellisillan parivaljakko joka oli ottanut meidät vastaan eli kätilön kaverina nyt keväällä valmistuva opiskelija. 14.30 ottivat taas käyrää, supparit edelleen 2-3min välein napakoita mut pärjäsin vielä ilman kivunlievitystä, 15.30 olin 4-5cm auki jolloin pääsin suihkuun mut suihku oli siinä ammeessa niin laitoinkin ihan kylmästi tulpan kiinni et sain lillua siellä vedessä, olinhan siis lukenut kuinka se amme nopeuttaa aukeamista, kiitos kuuluu myös teille jotka olette siitä ammeesta myös täällä maininneet!!! ja helpottaa oloa niin miksi en kokeilisi kun oli mahis ja hieman yli neljä sanoin miehelleni et soita äkkiä sitä kelloo et nyt mä en pysty olee mitenkään päin et mulla on ihan karmee paineen tunne, niin kätilöt saapuivat samantien ja ei muuta kuin sängylle niin olin täysin auki ja sain luvan alkaa ponnistaa. Mulla meni ensimmäiset ponnistukset ihan mettään kun mä vaan huusin kivusta enkä yhtäään tajunnut et miten pitää ponnistaa. mulle ehti tulla jo ajatus etten saa vauvaa työnnettyy pihalle ollenkaan kun pikkuneidin sain silloin kolmannella työnnöllä jo ulos ja nyt ei sit tapahtunut vielä mitään vaikka kätilöt kuinka neuvo miten se ilma pitää pitää siellä keuhkoissa mut alkoihan sit tapahtua kun keskityin siihen ilmanpitoon ja työntöihin, loppujen lopuks ponnistusvaihe kesti sen 8min ja selvisin pienellä repeytymällä johon ommeltiin 2 tikkiä. Synnytyksen kokonaiskesto oli sen 5,5h.
Mä kysyinkin pariin kertaan kun Nuppumme oli syntynyt et onko se nyt varmasti tyttö kun en halunnut uskoa sitä todeksi, olihan tämän sykkeetkin huomattavasti matalammat joka kerta neuvolassa kuin pikkuneidistä. Mies oli 100% tuki mulle koko ajan, suppareiden aikana muistutti mua miten mun kannatti hengittää kun välillä kivun ollessa kovimmillaan niin aloin nopeesti hengittelee ja sit ponnistusvaihees taisin puristaa sen kättä rystyset sinisenä. Siinäkin mies semppas kovasti, kehotti hengittämään "oikein" ja työntämään, taisi jopa kertoa koska pääkin näkyi. Olenkin tässä todennut et vaikka kuinka mollaan ja haukun usein miestäni niin tässä se sai kaiken kiitosken multa et kyllä se tosipaikassa on se todellinen tuki ja turva. Vaikkakin tämä synnytys olikin rankempi kuin pikkuneidistä niin olen kiitollinen että pystyin ja sain kokea tämän täysin luomusynnytyksenä. Aikaisemmissa olen saanut siis sen kipupiikin, oliko se petadinea, anteeks jos muistan nimen väärin mut kätilö kävi sen tarkistamassa entisistä papereistani niin sanoikin etteivät suosittele sitä kovinkaan lähellä ponnistusvaihetta mut nyt siis ei edes ehditty enää miettimäänkään edes mitään.
Ruusunnuppumme stratekiset mitat olivat siis 3,560kg ja 47,5cm, ihana pieni käärömme =)