Lue keskustelun säännöt.
Ällöttää miehen äkillinen halu tehdä avioehto 8 aviovuoden jälkeen!
28.02.2010 |
Puhuttiin avioehdosta naimisiin mentäessä, mutta se jäi tekemättä silloin. Meillä ei ole mitään valtaisia omaisuuksia, jonkin verran osakkeita kummallakin. Nyt mies on yhtäkkiä alkanut puhua avioehdon tekemisestä ja se jotenkin ällöttää. Miksi tämä into yhtäkkiä?
Kaiken lisäksi en itse ymmärrä noista avioehtojutuista niin paljoa että haluaisin laittaa nimeni sellaisiin papereihin.
Te joilla on avioehto, miten olette siinä jaettavat ja ei-jaettavan omaisuuden määritelleet?
Kommentit (109)
Vierailija kirjoitti:
En usko, et on ketään uutta. Erokorttia on kyllä välillä esittänyt, meidän suhde on mikä on. Häntä harmittaa mm. se, että JOS olisin ollut ennen ensimmäistä lastamme ja lasten välissä töissä, olisi mulla ollut paremmat tuet eikä minimit. Ja kun en saanut gradua tehtyä, niin olisi pitänyt luovuttaa ja hakea aktiivisemmin töitä. Tästä olen samaa mieltä; meni ns. aikaa hukkaan, kun haahuilin sen reilun vuoden tehden puolitehokkaasti gradua ja siinä sivussa haeskelin töitä. ja sitten tuli lapsi ja jätin suosiolla työn haut ja gradut sikseen ja olin suosiolla kotona ja nautin. Mies pelkää, etten aio nytkään hakea tosissaan töitä tai mitään muutakaan aktiviteettia (opiskelu tms), vaan jään vaan hänen elätiksi kotiin (kolmatta lasta ei ole suunnitteilla). On kuulema pettynyt, kun kuvitteli minusta jotain muuta.
Tässä ei ole kyse tuosta, mitä nro88 sanoi. Tai siksi juuri kirjoitin tänne, et mitä vaadin hänen tienaamistaan rahoista itselleni, jos kirjoitan avioehdon. Ettei käy niin, etten saisi mitään, vaikka on yhdessä hommattu lapset ja olen niitä kotona hoitanut sekä kodin myös. En niin typerä ole, et menisin avioehdon allekirjoittamaan ilman, et tiedän mitä kuuluu sopimuksen mukaan mulle ja mitä miehelle. Miten sen voisi laskea mikä on tän kaiken mun kotonaolon rahallinen arvo... ei teidän sitä tarvi tietää, kunhan pohdin ja mietin olisiko jotain yleistä laskukaavaa :) En tosiaankaan halua viedä miehen omaisuutta ilman mitään syytä. Hänelle saa jäädä enemmän, kunhan toteutuu oikeus ja kohtuus.
Mielestäni teillä todellinen keskustelunaihe on se että mitkä on sinun tulevaisuudensuunnitelmasi. Miestä ahdistaa ajatus siitä että koko perheen elatuson hänen harteillaan. Lapset ovat jo 6 ja 3? Et voi enää ”lusmuilla” kotona. Varaa aijs te-keskukseen ja karkota mahdollisuudet uudelleenkouluttautumiseen, edim. onko lähiaikoina sopivaa rekrykoulutusta alkamassa? Gradun saat unohtaa. Sinun täytyy olla miehellesi rehellinen myös siinä tilanteessa jos haluat pysyä ”kotirouvana”. Epäilenpä että silloin avioehdolla on silloin käyttöä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on jo tekeillä, rehellinen olen ollut. Gradu unohdettu jo ajat sitten. Ei ole tarkoitus jäädä kotirouvaksi oleilemaan, en jaksaisi itsekään ja haluan muutosta elämään, vaikka olenkin tykännyt olla lasten kanssa kotona. Mies vaan ei usko, ennenkuin olen töissä, mikä työpaikka se nyt sitten onkaan. Itsellä myös ajatuksena, et näytän kyllä vielä sille! :) Tosin tiedostan myös omat rajoitteeni, joten ihan mikä tahansa työ- tai opiskelupaikka ei käy. Ja mitä jos en saakaan mitään töitä? Kun ei tosiaan kokemusta pidemmältä ajalta, muuta kuin ne kesätyöt ja yksi puolen vuoden pätkä. Ja kun ns.oman alan töissä vaaditaan niin paljon enkä tule varmasti ikinä pääsemään niihin hommiin (enkä ehkä haluaisikaan, tai voisin haluta, jos tietäisin et osaan ja täytän vaatimukset) ja taas muihin hommiin ei ole vaadittavaa koulutusta ja kokemusta tai sitten olen ns. ylikoulutettu. No, opiskelu on sitten vaihtoehto, kun vaan tietäisi mikä ala. Mikä kiinnostaisi ja missä olisi töitä tarjolla. Ei helppoa.
Ymmärrän kyllä miestäni ja tavallaan haluan sen avioehdon kirjoittaa, jos hän sen haluaa, ei siinä. Mietin vaan sitä miten sen tekisi oikeudenmukaisimmin ja etten allekirjoita mitään summassa. Mies kun haluaa sen mahdollisimman pian eikä jäädä odottelee et löytyykö joku rekrykoulutus tai saanko töitä vai en.
Kiitos vastanneille :) Jään edelleen pohtimaan sitä summaa, mikä olisi mun kotivuosien arvo rahassa mitattuna. Minkälaiseen ositukseen siis suostuisin siinä avioehdossa, jos se nyt tehdään. Saa edelleen toki kommentoida ja antaa vinkkejä.
91:lle
Ehtii sen gradun tehdä kuudenkin vuoden jälkeen. Minullakin meni gradun aloittamisesta sen valmiiksi saattamiseen 14 vuotta. Välillä olin töissä ja tein lapsia. Muuten vastauksesi oli ihan asiallinen.
Hetkinen, avioehto suojaa ennen liittoa hankittua omaisuutta. Jos eroatte, teidän omaisuus menee puoliksi riippumatta siitä kuka on tienannut enemmän.
Jos miehelläsi on yritys, avioehto suojaa sen sinulta.
Minäkin tiedän tapauksen, jossa useamman vuoden avioliiton jälkeen mies halusi tehdä avioehdon. N. kk sen jälkeen laittoi vireille avioeron ja uusi nainenkin oli katsottu valmiiksi.
Jos asutte Loimaalla niin ei ap, älä allekirjoita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Avioehtohan voi olla sisällöltään juuri sellainen kuin itse haluatte. Voi olla kokonaan poissulkevia, osittain poissulkevia tai jopa täysin yksipuolisia avioehtoja. Meilläkin on avioehto, jonka tarkoituksena ei suinkaan ole suojata mieheni huomattavasti suurempaa omaisuutta, vaan varmistaa minun (lasten kanssa kotona olleen) toimeentuloni. Meidän avioehtomme on yksipuolinen, se suojaa vain minun omaisuuteni. Mieheni omaisuus jaettaisiin osituksessa puoliksi. Lopputuloksena minä voittaisin avioerossa taloudellisesti
Vierailija kirjoitti:
Tämä on jo tekeillä, rehellinen olen ollut. Gradu unohdettu jo ajat sitten. Ei ole tarkoitus jäädä kotirouvaksi oleilemaan, en jaksaisi itsekään ja haluan muutosta elämään, vaikka olenkin tykännyt olla lasten kanssa kotona. Mies vaan ei usko, ennenkuin olen töissä, mikä työpaikka se nyt sitten onkaan. Itsellä myös ajatuksena, et näytän kyllä vielä sille! :) Tosin tiedostan myös omat rajoitteeni, joten ihan mikä tahansa työ- tai opiskelupaikka ei käy. Ja mitä jos en saakaan mitään töitä? Kun ei tosiaan kokemusta pidemmältä ajalta, muuta kuin ne kesätyöt ja yksi puolen vuoden pätkä. Ja kun ns.oman alan töissä vaaditaan niin paljon enkä tule varmasti ikinä pääsemään niihin hommiin (enkä ehkä haluaisikaan, tai voisin haluta, jos tietäisin et osaan ja täytän vaatimukset) ja taas muihin hommiin ei ole vaadittavaa koulutusta ja kokemusta tai sitten olen ns. ylikoulutettu. No, opiskelu on sitten vaihtoehto, kun vaan tietäisi mikä ala. Mikä kiinnostaisi ja missä olisi töitä tarjolla. Ei helppoa.
Ymmärrän kyllä miestäni ja tavallaan haluan sen avioehdon kirjoittaa, jos hän sen haluaa, ei siinä. Mietin vaan sitä miten sen tekisi oikeudenmukaisimmin ja etten allekirjoita mitään summassa. Mies kun haluaa sen mahdollisimman pian eikä jäädä odottelee et löytyykö joku rekrykoulutus tai saanko töitä vai en.Kiitos vastanneille :) Jään edelleen pohtimaan sitä summaa, mikä olisi mun kotivuosien arvo rahassa mitattuna. Minkälaiseen ositukseen siis suostuisin siinä avioehdossa, jos se nyt tehdään. Saa edelleen toki kommentoida ja antaa vinkkejä.
91 jatkaa... tämän luettuani ymmärrän sata sun miestäsi ja itsekin haluaisin avioehdon ja eron... et halua mitään muutosta elämääsi, et ole tehnyt mitään aktiivista työllistymisesi eteen, esim. käynyt ammatinvalinnanohjauksessa. Se on selvä että nykyisellä koulutuksella ja työkokemuksella olet aivan nollissa työelämän suhteen. Tietty voit nyt kuluttaa aikaa laskemalla kotirouvavuosiesi hintaa ja varautua tulevaan eroon tai voisit puhua rehellisesti puhua miehesi kanssa ja tehdä selkeän suunnitelmsn ja toteuttaa sen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vieläkö johonkin on jäänyt rahaa jaettavaksi, jos mies on yksin elättänyt teidät? Ehkä hän haluaa vain, että heräisit helpottamaan hänen työtaakkaansa ja hakemaan töitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on jo tekeillä, rehellinen olen ollut. Gradu unohdettu jo ajat sitten. Ei ole tarkoitus jäädä kotirouvaksi oleilemaan, en jaksaisi itsekään ja haluan muutosta elämään, vaikka olenkin tykännyt olla lasten kanssa kotona. Mies vaan ei usko, ennenkuin olen töissä, mikä työpaikka se nyt sitten onkaan. Itsellä myös ajatuksena, et näytän kyllä vielä sille! :) Tosin tiedostan myös omat rajoitteeni, joten ihan mikä tahansa työ- tai opiskelupaikka ei käy. Ja mitä jos en saakaan mitään töitä? Kun ei tosiaan kokemusta pidemmältä ajalta, muuta kuin ne kesätyöt ja yksi puolen vuoden pätkä. Ja kun ns.oman alan töissä vaaditaan niin paljon enkä tule varmasti ikinä pääsemään niihin hommiin (enkä ehkä haluaisikaan, tai voisin haluta, jos tietäisin et osaan ja täytän vaatimukset) ja taas muihin hommiin ei ole vaadittavaa koulutusta ja kokemusta tai sitten olen ns. ylikoulutettu. No, opiskelu on sitten vaihtoehto, kun vaan tietäisi mikä ala. Mikä kiinnostaisi ja missä olisi töitä tarjolla. Ei helppoa.
Ymmärrän kyllä miestäni ja tavallaan haluan sen avioehdon kirjoittaa, jos hän sen haluaa, ei siinä. Mietin vaan sitä miten sen tekisi oikeudenmukaisimmin ja etten allekirjoita mitään summassa. Mies kun haluaa sen mahdollisimman pian eikä jäädä odottelee et löytyykö joku rekrykoulutus tai saanko töitä vai en.Kiitos vastanneille :) Jään edelleen pohtimaan sitä summaa, mikä olisi mun kotivuosien arvo rahassa mitattuna. Minkälaiseen ositukseen siis suostuisin siinä avioehdossa, jos se nyt tehdään. Saa edelleen toki kommentoida ja antaa vinkkejä.
91 jatkaa... tämän luettuani ymmärrän sata sun miestäsi ja itsekin haluaisin avioehdon ja eron... et halua mitään muutosta elämääsi, et ole tehnyt mitään aktiivista työllistymisesi eteen, esim. käynyt ammatinvalinnanohjauksessa. Se on selvä että nykyisellä koulutuksella ja työkokemuksella olet aivan nollissa työelämän suhteen. Tietty voit nyt kuluttaa aikaa laskemalla kotirouvavuosiesi hintaa ja varautua tulevaan eroon tai voisit puhua rehellisesti puhua miehesi kanssa ja tehdä selkeän suunnitelmsn ja toteuttaa sen.
Haluaisin rehellisesti tietää miksi vastaustani on alapeukutettu? Kääntäkääs tilanne, mies hoitaa kotona lapsia, lapset 3 ja 6 (tai hieman vanhempia), keskenjääneet opinnot, ei työkokemusta, ei selkeää suunnitelmaa paluusta koulutukseen ja/tai työelämämään. Elämä rahoitetaan vaimon tuloista ja muutosta ei näköpiirissä. Eikös siinä kohtaa rupeaisi ahdistamaan? Mitä jos vaimolle sattuu jotain? Entä kaikki haaveet taloudelllisesti hieman helpommasta ajasta tai jopa omankodin hankkimisesta vuojra-asunnon sijasta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
perintöjä pitäisi olla tulossa, ainakaan minun tietääkseni.
Samaa olen miettinyt että onkohan miehellä ero suunnitteilla. Mutta jos nyt erottaisiin niin avioehto olisi kyllä aika hyödytön, meillä muutenkin on omaisuutta aika tarkkaan yhtä paljon. Mies vaan sanoo että tehdään sopimus nyt kun se aikoinaan unohtui. Mutta en halua allekirjoittaa kun en tajua niitä papereita.
ap
Älå suostu missään tapauksessa. Kenenkään ei pidä eikä tarvitse allekirjoittaa avioehtoa jos sitä itse ei halua.
Miehellä on jotain mitä sinä et tiedä. Todennäköisesti aikoo erota js haluaa varmistaa jotain itselleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
...jatkoa
Mietin vaan, et jos tehdään se avioehto, niin vaikka mies on tienannut koko ajan ja ns.elättänyt minut ja lapset, niin mitä osuutta meidän rahoista (meillä siis tavallaan yhteiset rahat, vaikka omat tilit sekä yhteinen tili) minä voisin eron sattuessa "vaatia"? Mikä olisi kohtuullista ottaen huomioon, että vaikka olen kotona "lusmuillut" nämä vuodet, niin olen kuitenkin mahdollistanut miehen reissutyön, pitkät työpäivät ja sen ettei hänen ole tarvinnut osallistua kodinhoitoon juurikaan ja tietenkin hoitanut meidän lapset, kun mies on ollut töissä.Saa haukkua ja ihmetellä tätä tilannetta minun osaltani (miehenihän on ihan ns. kunnon kansalainen, opiskelut hoitunut ajallaan ja on hyvä työpaikka), ihan sama. Elämä on. Mietin vaan ennen avioehtosopimuksen allekirjoittamista, että miten tuo kannattaisi tehdä.. siis se rahojen ositus. En puolta omaisuudesta vaadi (näinhän se menisi, jos avioehtoa ei olisi), mut et mitä...millaista osuutta vai ei mitään? Mikä olisi kohtuus.
Jos joku ihmettelee onko tää totta nykypäivänä, tällainen ns.kotirouvuus, niin on se :D Tutuille terkkuja!
Älä tyhmä tee avioehtoa. Sinua ei voi siihen pakottaa. Eli älä älä ja älä tee sitä.
Älä suostu.
Se paska aikoo jättää sut ja ottaa jonkun nuoren nätin kinkun tilalle. Siksi haluaa avioehdon. Näin ainakin pystyt kostaan tuollaiselle käärmeelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tossa teille ohjeita. Poistaa ainakin suurimmat harhaluulot avioehdosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on jo tekeillä, rehellinen olen ollut. Gradu unohdettu jo ajat sitten. Ei ole tarkoitus jäädä kotirouvaksi oleilemaan, en jaksaisi itsekään ja haluan muutosta elämään, vaikka olenkin tykännyt olla lasten kanssa kotona. Mies vaan ei usko, ennenkuin olen töissä, mikä työpaikka se nyt sitten onkaan. Itsellä myös ajatuksena, et näytän kyllä vielä sille! :) Tosin tiedostan myös omat rajoitteeni, joten ihan mikä tahansa työ- tai opiskelupaikka ei käy. Ja mitä jos en saakaan mitään töitä? Kun ei tosiaan kokemusta pidemmältä ajalta, muuta kuin ne kesätyöt ja yksi puolen vuoden pätkä. Ja kun ns.oman alan töissä vaaditaan niin paljon enkä tule varmasti ikinä pääsemään niihin hommiin (enkä ehkä haluaisikaan, tai voisin haluta, jos tietäisin et osaan ja täytän vaatimukset) ja taas muihin hommiin ei ole vaadittavaa koulutusta ja kokemusta tai sitten olen ns. ylikoulutettu. No, opiskelu on sitten vaihtoehto, kun vaan tietäisi mikä ala. Mikä kiinnostaisi ja missä olisi töitä tarjolla. Ei helppoa.
Ymmärrän kyllä miestäni ja tavallaan haluan sen avioehdon kirjoittaa, jos hän sen haluaa, ei siinä. Mietin vaan sitä miten sen tekisi oikeudenmukaisimmin ja etten allekirjoita mitään summassa. Mies kun haluaa sen mahdollisimman pian eikä jäädä odottelee et löytyykö joku rekrykoulutus tai saanko töitä vai en.Kiitos vastanneille :) Jään edelleen pohtimaan sitä summaa, mikä olisi mun kotivuosien arvo rahassa mitattuna. Minkälaiseen ositukseen siis suostuisin siinä avioehdossa, jos se nyt tehdään. Saa edelleen toki kommentoida ja antaa vinkkejä.
91 jatkaa... tämän luettuani ymmärrän sata sun miestäsi ja itsekin haluaisin avioehdon ja eron... et halua mitään muutosta elämääsi, et ole tehnyt mitään aktiivista työllistymisesi eteen, esim. käynyt ammatinvalinnanohjauksessa. Se on selvä että nykyisellä koulutuksella ja työkokemuksella olet aivan nollissa työelämän suhteen. Tietty voit nyt kuluttaa aikaa laskemalla kotirouvavuosiesi hintaa ja varautua tulevaan eroon tai voisit puhua rehellisesti puhua miehesi kanssa ja tehdä selkeän suunnitelmsn ja toteuttaa sen.
Olen samaa mieltä. Kuten tuossa aiemmin sanoin, ymmärrän miestäni hyvin ja ei sinänsä ole ongelma allekirjoittaa se avioehto. Pitää vain olla tarkkana, mitä allekirjoitan. Rehellisesti ollaan juteltu, ollaan aina oltu aika suoria toisiamme kohtaan, eli se ei ongelma. Mies aikoi muuten alkaa opettaa mulle ohjelmointia, et osaisin edes jotain ;) Ammatinvalinnanohjauksessa en ole käynyt (ainakaan vielä). Mutta juurihan äsken sanoin, että muutosta haluan, en halua jäädä kotiin oleskelemaan, kun lapsetkin jo alkaa olla isoja, niin ei mitään syytä olla kotona. Toki voisin tehdä töitä kotona kyllä, tykkäisin.
Joku taisi kysyä, et miten on jäänyt mitään säästöjä, jos ollaan miehen palkalla eletty. Kyllä vaan on, ei todellakaan kädestä suuhun eletä. Mullakin tilin saldo näyttää nousevan koko ajan, vaikka sinne tulee vaan lapsilisä ja kotihoidontuki + s-bonukset sekä myynituotto, kun myyn meidän huikeaa omaisuutta pois. Heh. Nyt ei olla vähään aikaan reissattukaan missään, ei kyllä muutenkaan kovin paljoa (siis ulkomailla). Eikä olla ostamassa koko ajan jotain. Ei meillä ole pahemmin omaisuutta, mutta ei mitenkään pihistellä, tää tulee vaan luonnostaan eikä pakosta, olipa rahaa tai ei. Kuten sanoin, suositaan kierrätystä (esim. en raaskisi ostaa uutena huonekaluja, paitsi sohvan ja mattoja ja kun tykkään vanhoista 50-60 -luvun huonekaluista, niin on helppo ostaa ne käytettynä). Kaikki huonekalut on ostettu torista, etsin pitkään et löydän mieluisat. On tosin joukossa Ikeaakin, sekin torista. Facen kirppareita suosin myös, ostan sieltä esim. Marimekon verhoja, tyynynpäällisiä jne ja lapsille vaatteita, myyn myös siellä eteenpäin, mitä en tarvi ja torissa myös. Ja eletään pk-seudulla vuokralla, koska täällä asunnot on niin kalliitta näillä seuduilla missä nyt asutaan. Vuokra yksityisellä ihmeen edullinen alueen hintatasoon nähden. Tosin me asutaan kolmiossa ja jossain vaiheessa haluaisin esikoiselle oman huoneen. Omaa asuntoa ollaan kateltu ja löytyyhän niitä alle sen hintatason,mikä pystyttäis (tai tällähetkellä mies pystyis, kun mulla ei kummempia tuloja) maksaa, mut alueet ei miellytä tai muuten asunto. Aso-asuntoja myös harkittu ja yksi oltaisiin saatukin, ihan uusi asunto, neliö.. no, jäi taas ottamatta, kun tää parempi alue missä nyt asutaan. Ollaan mietitty muuttoa muuallekin, pohjoisemmaksi, mutta siellä voisi olla mun työllistyminen vielä hankalempaa. Ainiin, velkaa meillä ei myöskään ole, hyvin tullaan toimeen. Tosin asuntoa varten olisi kiva, et mäkin tienaisin, sais mieluisan ja olis sen asunnon ostamisen lisäksi varaa rempata mieleiseksi (edelleen kun asutaan pk-seudulla, jostai muualta olisikin varaa ostaa vaikka uudehko omakotitalo (jota en kyllä välttämättä haluaisi) mitä hintoja katellu..paitsi ei haluta liian isoa lainaa ottaa eikä ketään takaajaksi paitsi valtio). Autosta ei myöskään velkaa, kun ne autot mitä meillä on ollu on, on aina käytettynä yksityiseltä ostettu käteisellä. Yleensä olllaan saatu niistä enemmän, kun ollaan myyty pois, mitä ite ollaan maksettu ;) Joskus ollaan oltu ilman autoakin, kun täällä julkiset kulkee hyvin ja miehellä lyhyt työmatka ja kulkee yleensä pyörällä. Mä vien lapsia kävellen kerhoon, muskariin jne.
Oliko tarpeeksi selitetty meidän taloudellisesta tilanteesta :P
Miksi et halua avioehtoa? Meilläkin on se, kumpikin pitää oman omaisuutensa eron sattuessa.
Vierailija kirjoitti:
Miksi et halua avioehtoa? Meilläkin on se, kumpikin pitää oman omaisuutensa eron sattuessa.
En ole tainnut kertaakaan sanoa, etten haluaisi avioehtoa.
Vierailija kirjoitti:
Eroa
Haluatko avata tätä tarkemmin? Eroa en ole miettinyt, mutta erillään asuminen voisi olla kivaa, jos ei olisi lapsia. Meillä kun on niin erilainen siisteyskäsitys ja siitä tulee usein sanailua.
Mun kysymys ap: selvitäppä kuka se toinen nainen on?
Mistä muualta äkillinen halu nyt kumpuaisi....
En usko, et on ketään uutta. Erokorttia on kyllä välillä esittänyt, meidän suhde on mikä on. Häntä harmittaa mm. se, että JOS olisin ollut ennen ensimmäistä lastamme ja lasten välissä töissä, olisi mulla ollut paremmat tuet eikä minimit. Ja kun en saanut gradua tehtyä, niin olisi pitänyt luovuttaa ja hakea aktiivisemmin töitä. Tästä olen samaa mieltä; meni ns. aikaa hukkaan, kun haahuilin sen reilun vuoden tehden puolitehokkaasti gradua ja siinä sivussa haeskelin töitä. ja sitten tuli lapsi ja jätin suosiolla työn haut ja gradut sikseen ja olin suosiolla kotona ja nautin. Mies pelkää, etten aio nytkään hakea tosissaan töitä tai mitään muutakaan aktiviteettia (opiskelu tms), vaan jään vaan hänen elätiksi kotiin (kolmatta lasta ei ole suunnitteilla). On kuulema pettynyt, kun kuvitteli minusta jotain muuta.
Tässä ei ole kyse tuosta, mitä nro88 sanoi. Tai siksi juuri kirjoitin tänne, et mitä vaadin hänen tienaamistaan rahoista itselleni, jos kirjoitan avioehdon. Ettei käy niin, etten saisi mitään, vaikka on yhdessä hommattu lapset ja olen niitä kotona hoitanut sekä kodin myös. En niin typerä ole, et menisin avioehdon allekirjoittamaan ilman, et tiedän mitä kuuluu sopimuksen mukaan mulle ja mitä miehelle. Miten sen voisi laskea mikä on tän kaiken mun kotonaolon rahallinen arvo... ei teidän sitä tarvi tietää, kunhan pohdin ja mietin olisiko jotain yleistä laskukaavaa :) En tosiaankaan halua viedä miehen omaisuutta ilman mitään syytä. Hänelle saa jäädä enemmän, kunhan toteutuu oikeus ja kohtuus.