Ällöttää miehen äkillinen halu tehdä avioehto 8 aviovuoden jälkeen!

(tai siis, olisitteko niin kilttejä että kertoisitte, kun selvästi ymmärrätte näitä asioita enemmän), olisiko seuraavanlainen avioehtosopimus mahdollinen:



- molempien aikanaan tulevat perinnöt kuuluvat vain itselle, ei aviopuolisolle



- avioliiton aikana perheen hyväksi hankittu omaisuus ja velat (irtaimisto, asunto, asuntovelka ym.) on yhteistä



- toisen yritystoimintaa varten otettu velka on omaa, eli toinen ei erotilanteessa joudu vastaamaan siitä



- ennen avioliittoa hankittu omaisuus on omaa



Meillä siis tilanne, että mieheni tienaa nyt ja todennäköisesti tulevaisuudessakin enemmän kuin minä, ja maksaa siis suurimman osan elämisestämme. Minä puolestani tulen varmastikin vastaamaan enemmän tulevien lastemme hoidosta, mikä taas heikentää palkka- ja eläketilannettani entisestään.



Olemme molemmat yhtä mieltä siitä, että mahdollisessa erossa yhteinen asunto on yhteinen, vaikka mies sitä olisikin maksanut enemmän. Mielestämme se, että minä hoidan lapsia kotona ja teen ehkä muutaman vuoden vähemmän vaativaa työtä, on yhtä arvokasta kuin se, että mies tienaa. Tämähän osaltaan nimen omaan myös mahdollistaa sen, että mies voi keskittyä enemmän omaan uraansa.



Mahdollisia tulevia yritystoimintaa varten otettuja velkoja en halua ottaa vastuulleni, vaikka yritystoiminnan tuloilla maksettaisiinkin myös minun elämistäni. Mies suunnittelee yrityksen perustamista. Minä turvallisuushakuisena en tätä kannata, mutta en halua evätä mieheltä mahdollisuutta unelmansa toteuttamiseen. Riskiä en kuitenkaan aio ottaa itselleni, kun en sitä ilman miestä koskaan edes harkitsisi.



Tulipas pitkä selostus... Kiitos jos jaksoitte lukea ja kiitos jo etukäteen neuvoistanne!

toisekseen tuosta testamentista: missään nimessä ei ole riittävää, että testamentissa mainitaan ettei aviopuolisolla ole avio-oikeutta perintöön vaan pitää myös mainita, ettei ole avio-oikeutta tuottoon eikä perinnöllä hankittuun muuhun omaisuuteen.

Ettei käy niin, että saa perintönä osakkeita, tekee isot voitot ja se voitto kuuluukin avio-oikeden piiriin. Tai jos myy perintönä saadun kesämökin ja sijoittaa rahat niin ne kuuluvat avio-oikeuden piiriin jos asiaa ei ole testamentissa mainittu.

Se tulee kyseeseen juuri esim. tapauksessa, että mies omistaa tilan, jolla vaimo tekee töitä + kenties hoitaa lapset pääosin yksin, ja sitten eron tullen jäisi täysin tyhjän päälle.

aikoinaan avioehdon. Siitä ei ollut erimielisyyksiä. Miehellä oli maatila jossa myös minä tein töitä. Erotessa alkoi sitten helvetti, kun miehelle selvisi, että hän oli velvollinen maksamaan minulle tilalla tehdyistä työvuosista palkkaa.. Karkeasti arvioiden puolet siitä tilan arvosta tuli minulle palkan muodossa jonka miehen piti minulle maksaa.

Kun jätät miehesi, niin saat puolet hänen omaisuudestaan, jos et allekirjoita avioehtoa. Eli ei kannata allekirjoittaa. Allekirjoittamalla saat pitää vain oman omaisuutesi ja jäät ilman miehesi rahoja.

Ap, vieläkö palstailet? Miten asian ratkaisitte ja vieläkö olette naimisissa?

Koska ap ei ilmeisesti talousasioista mitään ymmärrä, epäilen, että mies yrittää kusettaa ap:ta allekirjoittamaan avioehdon, jossa vain miehen omaisuus suljetaan avio-oikeuden ulkopuolelle. Erossa ap:n mies sitten saa pitää koko omaisuutensa ja erolahjaksi päälle puolet ap:n omaisuudesta.

Vierailija kirjoitti:

hyvä olla olemassa joka tapauksessa? En olisi mennyt naimisiin jos meiheni ei olisi suostunut kirjoittamaan avioehtoa. Mulla ei ole omaisuutta mutta tulevaisuudesta ei voi koskaan tietää. Meillä on myös omat rahat ja tämä toimii meillä todella hyvin.

Avioehto on hyvä olla olemassa. Se on turva myös sinulle: entä jos miehesi perustaa toiminimellä firman joka menee konkurssiin? Sinun osuutesi ei mene tuossa mukana.

Vierailija kirjoitti:

Aika mielenkiintoisella tavalla lähdit siitä tekemään yleistyksiä.

tämän ketjun perusteella vaikuttaa siltä, että hälyttävän monella avioehdon puuttuminen on ehdottoman tärkeää. Otin tuon yhden tekstin esimerkiksi.

En itse ymmärrä, miksi sitä avioehtoa ei voisi allekirjoittaa, jos toinen toivoo? Mitä pahaa siitä seuraisi? Olisi toivottavaa, että nykyaikana ei yhtään mitään.

Toki toinen kysymys on se, meneekö koko yhdessä olemisesta maku, kun joutuu puhumaan avioehdoista ja "miten me sit mahdollisen eron tullen toimitaan" ja yleensäkin omaisuuden jaoista.

Avioehtoja voi olla monenlaisia. Ei ainoastaan se, missä puolisot pitävät oman omaisuutensa erotessaan (kaikki omaisuus suljettu avio-oikeuden ulkopuolelle).

Voidaan esim. tehdä avioehto, jonka mukaan kaikki aviopuolisoiden omaisuus menee yhdelle osapuolelle eron sattuessa. Kannattaa katsoa, minkälaisen avioehdon allekirjoittaa.

Itse tein avioehdon koska omistan asunnon jossa asumme joten mahdollisen eron sattuessa minun ei tarvitse ostsaa miestä ulos maksamastani asunnosta (enkä mieti että eroaisimme mutta en ole niin sinisilmäinen, mitä tahansa voi sattua elämässä). Mielestäni avioehto on nykypäivää mikäli jonkinlaista omaisuutta toisella on, ei sen tarvitse olla ällöttävä asia.

Tuttavani teki avioehdon kun heillä on 200v vanha sukutila jossa he asuvat ja maata/metsää joten hän turvasi avioehdolla sen.

Onkohan puolisosi hankkinut salaa omaisuutta ja haluaa sulkea sinut ulkopuolelle?

Tyhmästä päästä kärsii koko lompakko. Ehkä mies on ensi kerralla huolellisempi.

Minäkin olen harkinnut avioehdon tekemistä nyt yli 30 avioliittovuoden jälkeen. En silti ole eroamassa, enkä eroa vaan tarkoituksena on turvata se että vähäinen omaisuutemme pysyy ydinperheellä. Minulla on lapsi myös edellisestä elämästä, mutta hän ei ole ollut mukana ydinperheen taisteluissa elämisen ehdoista. Olisi aika raakaa jos vaimoni joutuisi kuolemani jälkeen maksamaan asunnostamme ja muusta omaisuudesta neljäsosan uudelleen hänelle vieraalle ihmiselle.

Vierailija kirjoitti:

Minäkin olen harkinnut avioehdon tekemistä nyt yli 30 avioliittovuoden jälkeen. En silti ole eroamassa, enkä eroa vaan tarkoituksena on turvata se että vähäinen omaisuutemme pysyy ydinperheellä. Minulla on lapsi myös edellisestä elämästä, mutta hän ei ole ollut mukana ydinperheen taisteluissa elämisen ehdoista. Olisi aika raakaa jos vaimoni joutuisi kuolemani jälkeen maksamaan asunnostamme ja muusta omaisuudesta neljäsosan uudelleen hänelle vieraalle ihmiselle.

Avioehdolla ei voi ohittaa lakiosaa perinnöstä. Ainoa konsti on, että kaikki omaisuus on vaimon nimissä ja siltikin tuo lapsi voi riitauttaa sun kuoltua tuon tilanteen ja periä oman osuutensa.

Vierailija kirjoitti:

testamentissa on maininta, että perijän (siis minun) aviopuolisolla ei ole avio-oikeutta nyt jaettavaan perintöön.

Hyvä maininta minusta ja aijomme laittaa sen omaammekin testamentiin meidän lapsia ajatellen.

Me teimme myös testamentin, jossa sanotaan että lasten puolisoilla ei ole avio-oikeutta meiltä jäävään perintöön.  Teimme sekä testamentin että avioehdon ennen naimisiinmenoa, nyt eivät lasten puolisotkaan voi pitää sitä heitä vastaan suunnattuna epäluottamuksena,  kun allekirjoitusvaiheessa ei ollut vielä lapsiakaan.

Meillä asia nyt ajankohtainen. Mies haluaisi avioehdon ja kuukauden päästä tulee 8v. avioliittoa täyteen. Meillä eikä miehellä ole sen kummempaa varallisuutta, kuin tilillä olevat rahat ja perusirtaimisto/tavarat, jos sitä omaisuudeksi voi sanoa. Asutaan vuokralla. Syy miksi mieheni haluaa avioehdon on se, etten ole tänä 8 vuoden aikana ollut lainkaan töissä. Ennen avioitumista opiskelin ja olin ollut vain kesätöissä. Tavatessamme olin graduvaiheessa, mutta sekin on edelleen tekemättä. Tein siis gradua, tai paremminkin olin tekevinäni. Enkä tehnyt töitäkään, koska gradu... (tämä vaihe kesti noin vajaan vuoden, menimme tapaamisestamme alle vuoden sisään naimisiin. Hui kamala :P ). Hain kyllä töitä ja sitä graduakin tein, mutta en mieheni mielestä tarpeeksi aktiivisesti (muutin miehen perässä silloin opiskelupaikkakunnalta pois ja jo senkin takia gradu meni vähän jäihin, mutta muutenkin).

Meille syntyi toivottu lapsi pian avioitumisen jälkeen ja molemmat olimme sitä mieltä, että olen lapsen kanssa sen 3v kotona. Mies piti myös vanhempainvapaansa (silloinen isäkuukausi isyysloman lisäksi lapsen ollessa jo vähän vanhempi), vaikka olin kotona. Arvostimme ja arvostamme edelleen aikaa lapsen kanssa. No halusimme toisen lapsen, mutta sitä ei alkanut kuulumaan. Esikoinen ehti täyttää kolme ja ravattiin lapsettomuushoidoissa ja hain töitä samalla, myönnän etten kovin aktiivisesti. Sitten esikoisen ollessa 3,5v tulin raskaaksi. Voi sitä onnen määrää! Tuli kyllä silloin mieleen, et no eihän mun nyt ole järkeä tosissaan töitä enää hakeakaan, kun kohta jään taas äitiyslomalle ja haluan taas olla kotona sen 3 vuotta. Ja näin kävi. Nyt sitten on se aika, kun toinen lapsi täyttää kohta 3v ja olen töitä vailla. Tässä vähän katellu et mitä sitä alkaisi... omalle alalle tuskin minusta on (gradu edelleen kesken eikä kiinnosta). Jotain muuta pitää keksiä, jonne vaan pääsee mun mitättömillä ansioilla :P 

Mies eilen heitti kehiin tuon avioehdon. Et hällä harmittaa, kun hänellä taloudellinen vastuu ja mä en tosissaan hae töitä enkä edes saanut gradua tehtyä jne. Et riitatilanteissa hänellä tulee tuo lähinnä mieleen ja ahdistaa ja ärsyttää. Mulla ei sinänsä ole avioehtoa vastaan mitään. Käytännössä kyse olisi siitä, miten erotilanteessa tileillä olevat rahat jaettaisiin. Mies haluaa luonnollisesti isomman summan, koska on tienannut nämä 8v, mitä on naimisissa oltu. Mutta. Yhteisestä päätöksestä ollaan molemmat lapset haluttu ja myös molemmat oltiin sitä mieltä, että olen pitkään molempien kanssa kotona, koska se on meillä rahallisesti mahdollista (ei asuntolainaa tms). Minä myös olen hoitanut kaikki kotityöt näiden 8v aikana. Mies toki osallistunut lastenhoitoon ja heidän kanssaan viettänyt aikaa kiitettävästi. Harvemmin on tehnyt kotitöitä, jos ei ns.miesten töitä lasketa. Ainiin, käy kyllä ruokakaupassa ja tekee ruokaa (ja peräti leipookin oma-aloitteisesti, vaikka avioliiton alkuaikoina oli sitä mieltä et naisten hommaa! ;) ), mut pyykki, siivous ja lasten vaatetus tms. mun vastuulla olleet aina. Toki laitan myös ruokaa ja käyn kaupassa, kuten miehenikin. Mies maksanut aina vuokran, vakuutukset ja matkat, minä sähkön, lasten lääkärikulut (joita siis on), lasten vaatteet (ja sitä mukaan myös myynyt pois harrastus-/"ansaitsemis"mielessä) sekä huonekalut yms. sisustusjutut (jotka ei tosiaankaan kalliita, kun suositaan käytettynä ostamista). Mies on tehnyt aiempina vuosina aika paljon reissutöitä, pisimmillään olivat pari kolme viikkoa pitkiä. Myös nykyään tekee välillä pitkää päivää, tosin koittaa ylimenneet tunnit pitää vapaina, eikä ota rahana, vaikka pomot yrittää. Hyvä näin, arvostan.  jatkuu...

...jatkoa

Mietin vaan, et jos tehdään se avioehto, niin vaikka mies on tienannut koko ajan ja ns.elättänyt minut ja lapset, niin mitä osuutta meidän rahoista (meillä siis tavallaan yhteiset rahat, vaikka omat tilit sekä yhteinen tili) minä voisin eron sattuessa "vaatia"? Mikä olisi kohtuullista ottaen huomioon, että vaikka olen kotona "lusmuillut" nämä vuodet, niin olen kuitenkin mahdollistanut miehen reissutyön, pitkät työpäivät ja sen ettei hänen ole tarvinnut osallistua kodinhoitoon juurikaan ja tietenkin hoitanut meidän lapset, kun mies on ollut töissä. 

Saa haukkua ja ihmetellä tätä tilannetta minun osaltani (miehenihän on ihan ns. kunnon kansalainen, opiskelut hoitunut ajallaan ja on hyvä työpaikka), ihan sama. Elämä on. Mietin vaan ennen avioehtosopimuksen allekirjoittamista, että miten tuo kannattaisi tehdä.. siis se rahojen ositus. En puolta omaisuudesta vaadi (näinhän se menisi, jos avioehtoa ei olisi), mut et mitä...millaista osuutta vai ei mitään?  Mikä olisi kohtuus. 

Jos joku ihmettelee onko tää totta nykypäivänä, tällainen ns.kotirouvuus, niin on se :D Tutuille terkkuja! ​

Vierailija kirjoitti:

...jatkoa

Mietin vaan, et jos tehdään se avioehto, niin vaikka mies on tienannut koko ajan ja ns.elättänyt minut ja lapset, niin mitä osuutta meidän rahoista (meillä siis tavallaan yhteiset rahat, vaikka omat tilit sekä yhteinen tili) minä voisin eron sattuessa "vaatia"? Mikä olisi kohtuullista ottaen huomioon, että vaikka olen kotona "lusmuillut" nämä vuodet, niin olen kuitenkin mahdollistanut miehen reissutyön, pitkät työpäivät ja sen ettei hänen ole tarvinnut osallistua kodinhoitoon juurikaan ja tietenkin hoitanut meidän lapset, kun mies on ollut töissä. 

Saa haukkua ja ihmetellä tätä tilannetta minun osaltani (miehenihän on ihan ns. kunnon kansalainen, opiskelut hoitunut ajallaan ja on hyvä työpaikka), ihan sama. Elämä on. Mietin vaan ennen avioehtosopimuksen allekirjoittamista, että miten tuo kannattaisi tehdä.. siis se rahojen ositus. En puolta omaisuudesta vaadi (näinhän se menisi, jos avioehtoa ei olisi), mut et mitä...millaista osuutta vai ei mitään?  Mikä olisi kohtuus. 

Jos joku ihmettelee onko tää totta nykypäivänä, tällainen ns.kotirouvuus, niin on se :D Tutuille terkkuja! ​

Älä tee avioehtoa. On sillä miehelläkin osuus tilanteesta, hänkin halusi lapsen ja sinut hoitamaan sitä sen sijaan että olisi joutunut maksamaan päiväkodista jne. Jos eroatte niin et masennu ja katkeroidu huonosta taloudellisesta tilanteestasi. Vaikka kuinka itsetuntosi olisi tällä hetkellä alhainen kuin mittarimadolla, älä anna miehen manipuloida.

Avioehto on tätä päivää ja jokaisen pariskunnam syytä tehdä. Eikä siitä pidä loukkaantua.

Oikein puistattaa liitot joissa sitten toinen yleensä vaimo haluaa eroa ja avioehtoa ei ole ollut. Miehellä on useimmiten enemmän omaisuutta kun mennään yhteen ja tienaakin enemmän.

Erossa vaimo "rahastaa" miehen. Nähty on. Toki tiedän eroja joissa eroa halunnut osapuoli ei ota senttiäkään "moraalisyistä" mutta he ovat harvassa.

Meillä mies halusi ja sai teetettyä avioehdon 17 vuoden yhdessäolon jälkeen. Siitä meni kuukausi ja seuraava paperi minkä sain allekirjoitettavaksi oli avioerohakemus käräjäoikeuteen. Seitsemäntoistavuoden suhteesta jäi minulle käytännössä vaatteeni.

Olin toki säätänyt miehen selän takana exäni kanssa vuosikaudet, mutta me oltiin vain kavereita... No, aina ei voi voittaa.

Älä laita nimeäsi mihinkään paperiin. Mies on löytänyt uuden ja haluaa eron, mutta ei halua antaa sinulle senttiäkään.