Lue keskustelun säännöt.
Ällöttää miehen äkillinen halu tehdä avioehto 8 aviovuoden jälkeen!
28.02.2010 |
Puhuttiin avioehdosta naimisiin mentäessä, mutta se jäi tekemättä silloin. Meillä ei ole mitään valtaisia omaisuuksia, jonkin verran osakkeita kummallakin. Nyt mies on yhtäkkiä alkanut puhua avioehdon tekemisestä ja se jotenkin ällöttää. Miksi tämä into yhtäkkiä?
Kaiken lisäksi en itse ymmärrä noista avioehtojutuista niin paljoa että haluaisin laittaa nimeni sellaisiin papereihin.
Te joilla on avioehto, miten olette siinä jaettavat ja ei-jaettavan omaisuuden määritelleet?
Kommentit (109)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
<a href="http://www.laki24.fi/pepe-puolisovaratelatus-avioliitoyhteinenomaisuus…" alt="http://www.laki24.fi/pepe-puolisovaratelatus-avioliitoyhteinenomaisuus…">http://www.laki24.fi/pepe-puolisovaratelatus-avioliitoyhteinenomaisuus…;
Puolisoiden omistussuhteet eivät avioliiton solmimisen johdosta muutu. Kumpikin puoliso omistaa edelleen yksin sen omaisuuden, jonka hän omisti ennen avioliiton solmimista. Samoin omaisuus, jonka puoliso hankkii avioliiton aikana tai saa perintönä, lahjana taikka lotossa, on yksin hänen omaisuuttaan.
Voisko joku selventää mitä tää 'kaikki pannaan puoliksi' on?
Mujn mielestä tolla sivulla on ihan selvää tekstiäVaikka omaisuus on kummankin omaa, erossa tehdään omaisuuden ositus, jossa enemmän omistava maksaa vähemmän omistavalle tasinkoa niin, että omaisuuden määrä on lopulta sama. Esimeriksi jos Minttu omistaa velattoman asunnon ja Ville ei mitään, Minttu saa halutessaan pitää asunnon, mutta hän joutuu maksamaan Villelle tasinkoa puolet asunnon arvosta. Omaisuuden arvo siis laitetaan erossa puoliksi.
KÄytännössä voi olla vielä niin että jos asunto on ainoa mitä Minttu omistaa, ei siis rahaa säästössä eikä saa pankista lainaa, niin Minttu voi joutua myymään asuntonsa jotta saa maksettua Villelle puolet asunnon arvosta.
Avioehtosopimuksia voi Suomessa tehdä kolmenlaisia: avio-oikeuden täysin poissulkevia, yksipuolisia ja osittaisia. Avio-oikeuden täysin poissulkevassa avioehdossa puolisoiden omaisuus jaetaan avioeron sattuessa niin, että molemmat saavat omissa nimissään olevan omaisuuden. Tätä on mahdollista sovitella, mutta vain, jos toinen osapuoli pystyy esittämään perusteita sille, miksei omaisuus kuulu merkitylle omistajalle. (Esim. jos asunto on toisen nimissä, niin toisen täytyy pystyä todistamaan, että asuntoa on maksettu yhdessä.) Yksipuolisessa avioehdossa ainoastaan toisen puolison avio-oikeus toisen omaisuuteen on suljettu pois. (Esim. Matilla on avio-oikeus Maijan omaisuuteen, mutta Maijalla ei Matin omaisuuteen.) Osittaisessa avioehtosopimuksessa avio-oikeus ei koske tiettyä eriteltyä omaisuutta (esim. tietty yritys, tietty perintö). Osittaista avio-ehtoa ei siis voi tehdä millaiseksi tahansa (esim. avio-oikeus 50%:iin toisen omaisuudesta), vaan omaisuus täytyy yksilöidä tarkasti. Avio-oikeus-termillä on se merkitys, että avioeron sattuessa avio-oikeuden alainen omaisuus lasketaan yhteen ja jaetaan tasan molemmille puolisoille.
Jos sinä olisit varakkaampi osapuoli, tustkin natisisit asista..
jäi puille paljaille avioeron myötä. Mies oli vaatinut 'täydellisen' avioehdon. Pitkään perhevapailla (useampi lapsi pienilä ikäeroilla) ollut rouva jäi melkolailla tyhjän päälle kun mies löysi uuden rakkauden ja laittoi avioeron vireille. Eipä olis kannattanut suostua avioehtoon.
eikö teillä naisilla ole mitään omaa - ei omaa omaisuutta, omia perintöjä (kaikilla ei toki ole, mutta outoa olisi, jos tässä maassa vain miehet saavat perintöjä), omaa palkkaa, omaa työtä, omaa MITÄÄN?! Onko jokaisessa perheessä ainoastaan äiti jäänyt kotiin hoitamaan lapsia miehen tehdessä uraa - eikö yhdessäkään perheessä mies ole osallistunut lasten hoitoon, eikö yhdessäkään perheessä ole satsattu myös naisen uraan? Ihmettelen todella. Normaalitilanteessa, jossa puolisot ovat oikeasti tasa-arvoisia, olisi avioehto ihan sama ja sen kirjoittaminen ei uhkaisi kenenkään tulevaisuutta. Mutta jos te kaikki elätte miehen rahoilla ettekä tee itse mitään, niin tottakai silloin kannattaa pitää kynsin ja hampain kiinni "avio-oikeudestanne". Olen kyllä aika järkyttynyt!
Aika mielenkiintoisella tavalla lähdit siitä tekemään yleistyksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika mielenkiintoisella tavalla lähdit siitä tekemään yleistyksiä.
tämän ketjun perusteella vaikuttaa siltä, että hälyttävän monella avioehdon puuttuminen on ehdottoman tärkeää. Otin tuon yhden tekstin esimerkiksi.
En itse ymmärrä, miksi sitä avioehtoa ei voisi allekirjoittaa, jos toinen toivoo? Mitä pahaa siitä seuraisi? Olisi toivottavaa, että nykyaikana ei yhtään mitään.
Toki toinen kysymys on se, meneekö koko yhdessä olemisesta maku, kun joutuu puhumaan avioehdoista ja "miten me sit mahdollisen eron tullen toimitaan" ja yleensäkin omaisuuden jaoista.
mitä luultavimmin ja alustaa nyt tulevaa erotilannetta.
Laadi ihmeessä avioehto - mutta vaadi vaikkapa, että sinulle jää silloin suurempi osa miehenkin omaisuudesta, mikäli avioliitto päättyy eroon miehen yksipuolisesta tahdosta.
Katso sitten, miten miehesi reagoi - jos hän hermostuu moista vaatimusta, sinun kannattaa pitkittää avioehdon tekoa ja allekirjoittamista ja huolehtia siitä, ettet jää puille paljaille - toisin sanoen, siirrä kipin kapin varallisuutta omiin nimiisi ja tileillesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olla piilossa rahoja tai muuta jota on kerännyt ja piilotellut vuosien aikana, nyt saattaisi haluta investoida niitä johonkin.
Tosiaan perinnön jättäjä voi testamentilla rajata puolison ulos perinnöstä.
Mä kun aikanaan menin naimisiin kysyin miehetä, et haluaako avioehdon. Hällä oli jonkin verran omaisuutta, mulla ei.
Hän oikein suutahti, et ei todellakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja se riittää perinnön turvaamiseen, avioehtoa ei siihen tarvita lisäksi.
Mun vanhempien testamentissa on maininta, että perijän (siis minun) aviopuolisolla ei ole avio-oikeutta nyt jaettavaan perintöön.
Hyvä maininta minusta ja aijomme laittaa sen omaammekin testamentiin meidän lapsia ajatellen.
rahaa jostain pelistä? Haluaa erota?
En kirjoittaisi nimeäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"avioehto" eli, että perijän aviopulisolla ei ole oikeutta. Ja tämä on minusta oikein. En halua, että minä sotken mieheni pientä sukutilaa (pahimmassa tilanteessa pilkotutan sen) tai hän minun avioerotilanteessa. Muuten emme tee avioehtoa, koska meistä on oikein, että kun avioliitossa kuitenkin tehdään hommat yhdessä, niin omaisuuskin on yhteistä (siis vaikka minä olen nyt kotona, olen osan miehen työtuloista siis oikeutettu).
Voit pyytaa etta miehesi palkkaa sinulle lakimiehen ( mies maksaa laskun, lakimies ajaa sinun asiaasi), joka selittaa avioehdon sinulle ja tarvittaessa tekee sen puolestasi.
Itse en allekirjoittaisi tuossa vaiheessa liittoa. Pyytaisin mielummin vanhempia sulkemaan puolison pois testamentista ja muita syita ehdon tekemiseen en oikeastaan keksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko ne lukenut läpi?
Mitä niissä sanotaan? Mitä omaisuuttaa miehesi haluaa avioehdolla rajata? Ennen avioliittoa kertynyttä? Avioliiton aikana kertynyttä omaa? Vai perintönä saatavaa omaisuutta? Vai niitä kaikkia?
Lue nyt hyvä nainen ne paperit läpi kunnolla ja jos et ymmärrä niin kunnissa/kaupungeissa on kyllä ilmaisia oikeusavustajoa, jotka voivat sulle selittää, mitä ne käytännössä tarkoittavat.
Avioehdoillahan voi sopia myös hyvin yksipuolisia sopimuksia, sitähän ei kukaan estä. Eli vain toinen on rajattu jonkun omaisuuden ulkopuolelle, toista ei. Siksi näiden kanssa pitää olla tarkkana, ettei tee itselleen vahinkoa.
tuo ''lastenhoidon kompensointi'' tulee mielestäni kyseeseen vaan siinä tapauksessa jos se työssä käyvä osapuoli ei ole antanut rahaa yheiseen talouteen.. aika älytöntä enksiksi olla toisen elätettävänä ja sitten erossa vaatia vielä rahaa kun ei ole itse ''päässyt'' töihin..
Kukaan normaali ei halua olla elätettävänä aikuisiällään. Sen vuoksi monet eivät nykypäivänä halua jäädä kotiin hoitamaan lapsiaankaan pidemmäksi aikaa kuin on pakko. Minä en käsitä sinunlaisiasi ihmisiä. Mies ostaa sinulle pakolliset ruuat ja elämän kannalta välttämättömät asiat ja kasvatat lapsia ja pitäisi olla jotenkin todella todella kiitollinen ja tyytyä siihen, että on edes pidetty hengissä. Kotiin jääminen on monelle naiselle melkoinen uhraus. Tänä aikana et pysty keräämään omaisuutta, välttämättä et halua kuluttaa toisen rahoja omiin huvituksiisi, mitä tekisit palkkatyössä. Tukirahatkaan eivät mene säästöön, vaan kauppaostoksiin ja elämiseen. Menetät eläkesäästöt tältä ajalta. Menetät urakehityksen tältä ajalta, joka vaikuttaa myös sen hetkisiin ja tuleviin tuloihin ja mahdollisen uuden työpaikan hankinta voi vaikeutua ja voit jopa mennä tasoltasi alaspäin seuraavassa työpaikassa. Lastenhoidon kompensointi on todellakin perusteltua. Oma kommenttisi oli siis täysin älytön.
"avioehto" eli, että perijän aviopulisolla ei ole oikeutta. Ja tämä on minusta oikein. En halua, että minä sotken mieheni pientä sukutilaa (pahimmassa tilanteessa pilkotutan sen) tai hän minun avioerotilanteessa. Muuten emme tee avioehtoa, koska meistä on oikein, että kun avioliitossa kuitenkin tehdään hommat yhdessä, niin omaisuuskin on yhteistä (siis vaikka minä olen nyt kotona, olen osan miehen työtuloista siis oikeutettu).
Kysy rehellisesti miksi hän haluaa sen nyt. Ja kerro tästä appivanhempien mahdollisuudesta sulkea sinut pois testamentistaan. Voit kertoa, että et katso pahalla, vaikka niin tekevät ja kehota miestäsi kertomaan asiasta vanhemmilleen.
On todella hämärää, että miehesi haluaa ehdon voimaan näin jälkikäteen. Minusta sinun ei kannata suostua ehtoon. Jos olet hoitanut lapsia kotona, sinun menetyksesi urallasi tai omissa säästöissä voi olla melkoisen suuri. Raha voi tuntua sivuseikalta, mutta koska usein lapset jäävät myös äidin huostaan eron jälkeen, sinun päätköksesi voi ainakin erotilanteessa vaikuttaa huomattavasti tulevaan elintasoosi ja lasten elintasoon. On viisasta selvittää avioehdon säännöt ja vaatia kompensaatiota kotona vietetylle ajalle ja huomioida eron kautta tapahtuvat elintason menetys. Tästä keskustelemalla saattaa myös paljastua miehesi todellinen motiivi avioehdolle.
Epäiletkö itse, että liittonne on hajoamassa?
Hankitte kumpikin oman lainopillisen neuvonantajan, jotka sitten keskenään neuvottelevat siitä, millainen avioehtosopimuksesta tulee. Kerrot vain omalle edustajallesi, millaiset ehdot itse voisit kyseiseen sopimukseen hyväksyä. Lakimiehesi/naisesi kyllä selittää sinulle sen, mitä et ymmärrä ja toimii päämiehensä eli sinun hyväksi.
aikoinaan avioehdon. Siitä ei ollut erimielisyyksiä. Miehellä oli maatila jossa myös minä tein töitä. Erotessa alkoi sitten helvetti, kun miehelle selvisi, että hän oli velvollinen maksamaan minulle tilalla tehdyistä työvuosista palkkaa.. Karkeasti arvioiden puolet siitä tilan arvosta tuli minulle palkan muodossa jonka miehen piti minulle maksaa.
Sopia voi tietenkin niin kuten halutaan, mutta avioehdolla turvataan yleensä ENNEN AVIOLIITTOA ollut omaisuus. Avioliiton aikana hankittu omaisuus jne. jaetaan erossa tasan. Toisen kuollessa ensisijaisesti aviopuoliso perii puolet ja toinen puoli jaetaa lasten kesken. Kannattaa se miettiä kunnolla, samaten kuin tuo perimisasiakin, se ei ole kovin yksinkertainen ja voi huonosti mietittynä estää vuosien päästäkin omaisuuden siirtämisen eteenpäin
Et taida olla asiantuntija. Ensinnäkin avioehdon allekirjoittamisen "pitkittämiseksi" ei tarvitse tehdä sen kummempaa kuin kieltäytyä allekirjoittamasta. Toisekseen jos sitä avioehtoa ei ole, ei ole mitään hyötyä siirtää varallisuutta AP:n nimiin ja tileille. Koska eron tullessa nekin jaetaan.