Lue keskustelun säännöt.
Huh, huh, mitä lapsia ystävälläni on...
27.02.2010 |
Kävin tänään kylässä ja kahviteltiin. Mitään ei saatu jutella rauhassa, kun heidän lapset halusi koko ajan esitellä jotain, kirjaa, lelua, vaatteita. Sitten kun alettiin kahville, lapsetkin otettiin pöytään mehulle ja sama "esiintyminen" jatkui eli lapset halusivat koko ajan jutella ja ei juuri mitään saatu puhuttua, vaan lapset hölötti suurin piirtein puheeni päälle. Perheen äiti koetti sanoa, että ei saa puhua päälle tai nyt hiljaa hetki tai jotain muuta, mutta ei ne lapset kuunnelleet sitä lainkaan.
Itselläni ei ole vielä lapsia ja ajattelin, että hui sentään, jos koko ajan on tuollaista, niin en kyllä jaksaisi. Tai oikeastaan onko kasvatuksessa mennyt jotain pahasti pieleen, kun lapset tulee aikuisten keskelle eikä mene omiin leikkeihinsä, kun on saaneet vähän ensin jutella ja sitä huomiota...
Kommentit (29)
No huomaa ettei sulla ole lapsia. Ei ne ole asusteita, jotka voi laittaa kaappiin tai pois päältä kun niihin kyllästyy. Tuntuu että kaverisi lapset ovat harvinaisen sosiaalisia ja mukavia tapauksia.
Sinun ei kannata itse hankkia lapsia, ennen kuin ei kauhista ajatus siitä, että jonkun toisen tarpeet menevät oman juoruilunhalusi tms. edelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos haluaa kahvitella lapsiperheessä niin silloin tällaiseen on varauduttava, muutoin voi mennä sitten kahvilaan kahvittelemaan, mutta eivät ne lapset sielläkään hiljaa tietysti ole vaan ovat osallisia sosiaalisesta elämästä siinä missä muutkin ihmiset
kyllä minun mielestäni lasten pitäisi totella äitiään ja on tietysti normaalia että aluksi tullaan esittelemään leluja, mutta menee mielestäni jo vähän yli että tullaan vaatteitakin esittelemään.. ja kun lapset on aluksi huomioitu, niin sitten ne voisi komentaa omiin leikkeihinsä, jos ap on kuitenkin ystäväänsä (eikä tämän lapsia) tapaamaan..
lapset esittelee tuon lisäksi vielä kaikki osaamansa temput ja huonot tapansa (vaikka normaalisti käyttäytyisivät korrektisti). Vähän vieraamille kun tarvitsee esiintyä ja höpöttää niin hirveän paljon. Varsinkin jos se vieras istuu puupökkelönä, joka ei osaa oikein reagoida lasten juttuihin niin siitäkös lapset vaan yltyvät :)
Tutummat aikuiset saavat juoda kahvinsa rauhassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
menin tapaamaan, tietysti jututan lapsia aina kun menen sinne. Mutta eihän sitä niitä koko aikaa pitäisi ottaa huomioon. En viitsinyt kauan edes istua siellä. Lapset tulivat vielä eteiseen perässä kyselemään, miksi jo lähden ja koska tulen uudelleen... Hyvä etteivät sentään mukaan pyytäneet päästä...
meidän lapset ovat juuri tuollaisia. Ovat tosi innoissaan kun joku vieras tulee kylään, meillä niin harvoin käy ketään. Olisihan se kiva jos lapset voisi siksi aikaa laittaa äänettömälle kaappiin piiloon, mutta minkäs teet :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sanoa, että nyt puhuvat aikuiset ja menkääs vaikka huoneeseenne leikkimään? Alkuun tietty voi huomioida lapsia, mutta eiväthän ne kuitenkaan voi koko showta varastaa.
Kuka tuollaiseen kyläpaikkaan jaksaa enää tullakaan?
juu, huomaa, ettei sulla ole lapsia. et onneksi ole minun kaverini. he tietävät, että jos haluavat kokonaan minut itselleen, kutsuvat minut joko neutraaliin paikkaan tai omaan kotiinsa, jos ovat lapsettomia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän kyllä hyvin ap pointtisi. En tajua, minkä takia lasten pitää syntymänsä jälkeen olla jatkuvasti kaiken huomion keskipisteenä eikä aikuisilla muka saa olla koskaan mitään omaa elämää, edes sen pienen keskusteluhetken verran. Kyllä minutkin on joskus pienenä komennettu aikuisten seurasta pois, eikä siitä mitään traumoja jäänyt. Lapset ovat ihania ja tottakai ansaitsevat huomiota, mutta ei kai sitä nyt sentään tarvitse ihan kaikessa jatkuvasti niitä paapoa. Miten sellaiset pärjäävät edes isompana elämässään? Ihan kun pitäisi lasten myötä unohtaa kokonaan oma itsensä ja olet h***tin huono vanhempi, jos joskus hiukan haluaa omaa aikuisten aikaa. Eihän niitä lapsia tuossakaan tilanteessa olis tarvinnu pihalle heittää vaan hetkeksi hiukan sivummalle että saisitte jutella aikuisten kesken.
Kyllä tuommonen pään taputtelu ja pilalle paapominen pistää joskus ärsyttämään.
(Kyllä tästäkin kirjoituksesta tietty joku saa sen käsityksen, että olen lapsia vihaava "huono" äiti jolle lapset ovat vain riesa. Näin ei kuitenkaan todellakaan ole. Kultainen keskitie vain mielestäni tässäkin paras...)
jos ei saa sanottua lapsilleen, että nyt omaan huoneeseen leikkimään, että aikuiset saavat jutella rauhassa.
Meillä ei ole mitään armeijamaista kuria, lapset saavat kuulua ja näkyä joka paikassa, mutta rajansa kaikella. Kun lapset ovat kuuluneet ja näkyneet tarpeeksi, komennamme vieraidenkin lapset pois jaloista. (Ei mitään taaperoikäisiä tietenkään...)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos kouluikäisiä, niin ymmärrän ongelman. Jos pienempiä, niin ongelma on kyllä ap:n, valitettavasti. Ei meillä ainakaan 2 ja 5-vuotiaat todellakaan mene leikkimään omaan huoneeseen, jos äiti juttelee toisen aikuisen kanssa. Aikansa kutakin. Kyllä sekin vaihe tulee, kun lapsia saa kiskoa väkisin kahvipöytään sukuloimaan...
oikein hyvä ystävä!Tuollaisia kaikki lapset on.Toivottavasti saat omia .. paljon ja nopeasti.Ja toivottavasti ystäväsi vittuuntuvat sun lapsista,eivätkä enää käy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos kouluikäisiä, niin ymmärrän ongelman. Jos pienempiä, niin ongelma on kyllä ap:n, valitettavasti. Ei meillä ainakaan 2 ja 5-vuotiaat todellakaan mene leikkimään omaan huoneeseen, jos äiti juttelee toisen aikuisen kanssa. Aikansa kutakin. Kyllä sekin vaihe tulee, kun lapsia saa kiskoa väkisin kahvipöytään sukuloimaan...
Minäkin kyllä ymmärrän, että se ap:lle on järkytys. Mutta sitä tottuu siihen, kun lasten kanssa on asunut useamman vuoden, eikä enää edes tajua, miten stressaava tilanne on lapsettomalle.
Vanhempi menee ensi syksynä esikouluun ja ällötti, kun se siinä pulla suussa esitteli ensimmäistä irtilähtenyttä hammastaan.
minulla on lapsia ja he ovat juuri tuollaisia kuin kuvaamasi tapaus. Hekin haluavat huomiota vieraalta. Omissa leikeissään he ovat muulloin, mutta kun vieras tulee kylään niin haluavat jutella hänelle ja esitellä lelujaan. Mielestäni se on normaalia, kylläkin vähän ärsyttävää joskus jos olisi jotain tärkeämpää juteltavaa ystävän kanssa... Mutta minkäs mahtaa, lapset on sellaisia.
Ps. ap, muista ehkäisy! Ettet vaan saisi LAPSIA! xD
Jos kouluikäisiä, niin ymmärrän ongelman. Jos pienempiä, niin ongelma on kyllä ap:n, valitettavasti.
Osasivat jo 3- ja 5-vuotiaina. (Eikä johdu siitä, että eivät olisi saaneet huomiota vanhemmilta...) Lasten on ymmärrettävä, että aina ei saa olla huomion keskipiste.
jotka osaavat käyttäytyä. Ymmärrän ap:tä hyvin minua myös ärsyttää tuollaiset lapset.
Meidän kuopuksen kerhossa on eräs lapsi joka tulee aina minulle selittämään kaikkea kun juttelen jonkun toisen äidin kanssa. Todella ärsyttävää on ettei oma äiti kiellä, varsinkin kun en anna omien lastenikaan keskeyttää ellei ole joku hätä.
olen ollut sellaisessa kahvipöydässä, jossa fiksulle ja ihanalle n. 3-vuotiaalle on sanottu ettei saa puhua päälle silloin kun aikuiset puhuu keskenään. Lapsi on hiljentynyt, aikuiset puhuneet sen juttunsa loppuun, sitten on sanottu lapselle "nyt on sinun vuoro, mitäs sinulla oli mielessä?", ja lapsi on keksinyt sitten jonkun jutun (koska se alkuperäinen asia oli ihan vaan joku höpöhöpö hetken mielijohde joka ehti unohtuakin). Eli pöydässä ollessa kukin, niin aikuiset kuin lapsetkin, saa kyllä puhua ja osallistua keskusteluun, mutta ei saa puhua toisten päälle. Ja ennen kuin aloittaa omaa juttuaan täytyy kuunnella onko muilla juttu kesken. Näinhän aikusetkin toimii.
saitko porvoossa kuitenkin kahvileipää?