Lue keskustelun säännöt.
Huh, huh, mitä lapsia ystävälläni on...
27.02.2010 |
Kävin tänään kylässä ja kahviteltiin. Mitään ei saatu jutella rauhassa, kun heidän lapset halusi koko ajan esitellä jotain, kirjaa, lelua, vaatteita. Sitten kun alettiin kahville, lapsetkin otettiin pöytään mehulle ja sama "esiintyminen" jatkui eli lapset halusivat koko ajan jutella ja ei juuri mitään saatu puhuttua, vaan lapset hölötti suurin piirtein puheeni päälle. Perheen äiti koetti sanoa, että ei saa puhua päälle tai nyt hiljaa hetki tai jotain muuta, mutta ei ne lapset kuunnelleet sitä lainkaan.
Itselläni ei ole vielä lapsia ja ajattelin, että hui sentään, jos koko ajan on tuollaista, niin en kyllä jaksaisi. Tai oikeastaan onko kasvatuksessa mennyt jotain pahasti pieleen, kun lapset tulee aikuisten keskelle eikä mene omiin leikkeihinsä, kun on saaneet vähän ensin jutella ja sitä huomiota...
Kommentit (29)
hankippa itse ne kakaras ja tule sitten tänne ihmettelemään. Voip olla et lapsia ei olekkaan ihan niin helppo kasvattaa kuin luulisi :-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ole mitään käytöstapoja.
Keskeytetään aikuiset, riehutaan, huudetaan, puhutaan päälle, yleisesti riekutaan kuin apinat ympäriinsä ja sitten teini-iässä haistatellaan ja räitään joka paikkaan.
Meno ON muuttunut. Olen itse 30v ja omassa nuoruudessani todella harvat "pahikset" käyttäytyi siten miten nykyään suunnilleen 80% lapsista/nuorista.
Yksinkertaisesti kasvatuskyky on osalta vanhemmista täysin hukassa. Miksi, se on hyvä kysymys, mutta tässäkin ketjussa huolestuttavan moni pitää lapsien itsekästä "Minä minä" showta normaalina ja joka lapsiperheeseen kuuluvana välttämättömänä ilmiönä. Lapsia ei voi komentaa, ei kasvattaa tai edes opastaa kun "niille voi tulla pahamieli ja traumoja"
Lapsia pitää kasvattaa ja heidät voi todellakin opastaa omiin touhuihinsa.
Tottakai lapsetkin huomioidaan, he tervehtivät vieraat, esiintyvät jne. mutta sitten kun huomio on saatu, heidät voi opastaa tekemään muita juttuja. ja jos jäävät kahvipöytään, niin todellakaan eivät ole äänessä kokoajan.
Meillä suht laajaan ystäväpiirriin kuuluu juuri tällaisia täälläkin kirjoittavia uusavuttomia, joiden luona on todella raskas kyläillä, koska lapset ovat KOKOAJAN äänessä ja hirveä riehuminen ja riekkumienen päällä.
Ja sitten tavallisia normaaleja perheitä, joissa osataan käyttäytyä ja on mukava viettää aikaa yhdessä kun ei ole olo kuin eläintarhassa.
Niin ja minulla on lapsia, omia 2 ja uusioperheessämme yhteensä 4, joten todellakin voin puhua kokemuksella.
Niin ja vaikka lapsemme osaavatkin käyttäytyä, meillä ei ole armeijakuri, ei käytetä fyysistä kuritusta ja lapsemme ovat iloisia ja tasapainoisia. Ikähaitari 3kk - 16v
Eli ap, kun tuntuu siltä että aika oikea, niin todellakin voit tehdä lapsia itsekin ilman pelkoa siitä, että kotisi on niinkuin kyläilypaikkasi.
Jos et tuollaista itse siedä niin todennäköisesti kuulut siihen osaan vanhemmista, jotka osaavat lapsensa kasvattaa sosiaalisiksi mutta hyvin käyttäytyviksi, muut huomioon ottaviksi lapsiksi.
suurelta osalta vanhempia puuttuu auktoriteetti ja osaaminen. Lisäksi on curling-vanhemmuutta jossa ei sitä lasta tohdita kieltää mistään ettei piltille tule paha mieli.
Säälin opettajia ja päiväkotien henkilökuntaa.
ole mitään käytöstapoja.
Keskeytetään aikuiset, riehutaan, huudetaan, puhutaan päälle, yleisesti riekutaan kuin apinat ympäriinsä ja sitten teini-iässä haistatellaan ja räitään joka paikkaan.
Meno ON muuttunut. Olen itse 30v ja omassa nuoruudessani todella harvat "pahikset" käyttäytyi siten miten nykyään suunnilleen 80% lapsista/nuorista.
Yksinkertaisesti kasvatuskyky on osalta vanhemmista täysin hukassa. Miksi, se on hyvä kysymys, mutta tässäkin ketjussa huolestuttavan moni pitää lapsien itsekästä "Minä minä" showta normaalina ja joka lapsiperheeseen kuuluvana välttämättömänä ilmiönä. Lapsia ei voi komentaa, ei kasvattaa tai edes opastaa kun "niille voi tulla pahamieli ja traumoja"Lapsia pitää kasvattaa ja heidät voi todellakin opastaa omiin touhuihinsa.
Tottakai lapsetkin huomioidaan, he tervehtivät vieraat, esiintyvät jne. mutta sitten kun huomio on saatu, heidät voi opastaa tekemään muita juttuja. ja jos jäävät kahvipöytään, niin todellakaan eivät ole äänessä kokoajan.Meillä suht laajaan ystäväpiirriin kuuluu juuri tällaisia täälläkin kirjoittavia uusavuttomia, joiden luona on todella raskas kyläillä, koska lapset ovat KOKOAJAN äänessä ja hirveä riehuminen ja riekkumienen päällä.
Ja sitten tavallisia normaaleja perheitä, joissa osataan käyttäytyä ja on mukava viettää aikaa yhdessä kun ei ole olo kuin eläintarhassa.Niin ja minulla on lapsia, omia 2 ja uusioperheessämme yhteensä 4, joten todellakin voin puhua kokemuksella.
Niin ja vaikka lapsemme osaavatkin käyttäytyä, meillä ei ole armeijakuri, ei käytetä fyysistä kuritusta ja lapsemme ovat iloisia ja tasapainoisia. Ikähaitari 3kk - 16v
Eli ap, kun tuntuu siltä että aika oikea, niin todellakin voit tehdä lapsia itsekin ilman pelkoa siitä, että kotisi on niinkuin kyläilypaikkasi.
Jos et tuollaista itse siedä niin todennäköisesti kuulut siihen osaan vanhemmista, jotka osaavat lapsensa kasvattaa sosiaalisiksi mutta hyvin käyttäytyviksi, muut huomioon ottaviksi lapsiksi.
ajattelua. Olen kyllä sitä mieltä, että lapsien on hyvä myös oppia tavoille: aikuisten kanssa voi olla kahvipöydässä ja keskustella, mutta lapsillekin pitää opettaa tapoja.
Meillä esim. vieraat ottavat tarjottavaa ensin, omet lapset odottavat vuoroaan. Toki lapset saavat jutella, mutta heidän pitää antaa myös muille puheenvuoro. Pöydästä poistutaan kun kaikki ovat syöneet (tästä kyllä joustetaan, jos aikuisilla venyy seurustellessa) tai ainakin pyydetään lupa poistumiseen.
Lapsille on myös opetettu, että aikuiset vieraat haluavat keskustella aikuisten kanssa. Lapset voivat mennä omaan huoneeseensa leikkimään, jos eivät halua kuunnella aikuisten juttuja. Eli vieraat päättävä itse, haluavatko leikkiä/jutella lasten kanssa vai eivät.
hankippa itse ne kakaras ja tule sitten tänne ihmettelemään. Voip olla et lapsia ei olekkaan ihan niin helppo kasvattaa kuin luulisi :-)
niin se ei tarkoita etteikö muut osaisi. Muutaman tuollaisen takia leimataan kaikki lapsiperheet ja se on sääli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
menin tapaamaan, tietysti jututan lapsia aina kun menen sinne. Mutta eihän sitä niitä koko aikaa pitäisi ottaa huomioon. En viitsinyt kauan edes istua siellä. Lapset tulivat vielä eteiseen perässä kyselemään, miksi jo lähden ja koska tulen uudelleen... Hyvä etteivät sentään mukaan pyytäneet päästä...
Ompa kamala ajatella, että se onkin vieraasta epämiellyttävää :(
olen ollut sellaisessa kahvipöydässä, jossa fiksulle ja ihanalle n. 3-vuotiaalle on sanottu ettei saa puhua päälle silloin kun aikuiset puhuu keskenään. Lapsi on hiljentynyt, aikuiset puhuneet sen juttunsa loppuun, sitten on sanottu lapselle "nyt on sinun vuoro, mitäs sinulla oli mielessä?", ja lapsi on keksinyt sitten jonkun jutun (koska se alkuperäinen asia oli ihan vaan joku höpöhöpö hetken mielijohde joka ehti unohtuakin). Eli pöydässä ollessa kukin, niin aikuiset kuin lapsetkin, saa kyllä puhua ja osallistua keskusteluun, mutta ei saa puhua toisten päälle. Ja ennen kuin aloittaa omaa juttuaan täytyy kuunnella onko muilla juttu kesken. Näinhän aikusetkin toimii.
ja isommalle on sanottu että menes leikkiin omaan huoneeseen. ja itse olen höpöttänyt lapselle tulessa ja lähtiessä ja siinä välissä. mut ihme onkin ettei jos jollain äitillä ei ole enää muuta puhetta kun puuron keittäminen jos lapset savat kuunella kaikki jutut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
..kyllä minä silloin ohjaan hänet leikkimään huoneeseensa hetkeksi. Huone on ihan keittiön pöydän vieressä enkä tarkoita että lapsi on siellä tuntitolkulla. Mutta en ymmärrä tätä "lapset on lapsia"-puhettakaan; kuinka se lapsi voisi omaksua edes alkeellisesti tietyn tavan toimia, jos kerran kukaan ei opeta eikä odota mitään?
Minullakin on lapsia mutta en anna heidän viedä koko showta. Onko se ihan tervettäkään opettaa lapsia siihen, että toisten puheet voi keskeyttää ja huomiota saa vaatimalla. Aikuisilla on omat juttunsa eikä vierailu ole virkistävää jos ei ehdi mistään puhua vaan kyläily menee lasten viihdyttämiseen. Ei huvita käydä semmoisissa kyläpaikoissa joissa koko aika menee lasten ehdoilla.
Jos minulle tulee vieraita, lapsillani on lupa alkuun jutella jne vieraiden kanssa mutta sitten saavat jatkaa leikkejään. Aikuisvieraat tulevat minun kanssa juttelemaan ja seurustelemaan, lapsilla on omat kaverinsa enkä minäkään varasta koko showta silloin, jos lapsilla on omaa seuraa.