Apua! Milläs lapsen kanssa sitten liikutaan, kun alkaa olla liian iso rattaisiin?

Jos en koe asiaa tärkeäksi niin siitä on turha ruveta taistelemaan, ja jos mulla on kerran rattaat mukana niin yleensä olen ottanut ne siksi että lapsi voisi väsyessään mennä niihin.

Mutta mieti nyt silti hyvä ihminen vielä oikeasti sitä että miten lapselta voi kieltää asioita sillä jonain päivänä tulee joku sellainen asia vastaan missä sinun mielestäsi lapsen on vaan pakko tehdä niin kuin sanot ja silloin on tärkeää että osaat.

tehnyt, mutta todistit sen arvion oikeaksi ihmettelemällä että miten ihmeessä voit kieltää lastasi menemästä rattaisiin. Äiti, joka ei pysty kieltämään lapseltaan asioita eikä tiedä miten lapselle selitetään miksi jotain tylsää täytyy tehdä kasvattaa rajatonta pullamössöä. Ja mun lapset ei ole mitään superkävelijöitä mutta jos joskus olisi pakko kävellä joku pitkä matka niin tiedän että mun ei tarvitse kehittää väitöskirjaa perusteluksi, se riittää että sanon että nyt kävellään ja sillä siisti.

Ihan miten vaan. Jos mun lapsi on väsynyt ja haluaa kiivetä rattaisiin, jotka on mukana, niin mulle siinä ei ole mitään kasvatuksellista arvoa alkaa komentaamaan: KÄVELE. Tämä ei ole sen arvoinen asia, että tässä kohtaa näyttäisin ylivaltani. Säästään diktatuurin muihin asioihin kasvatuksessa kuin väsyneen lapsen marssittaminen omien rattaidensa vierellä. Älkää urpot ymmärtäkö, haukkukaa pullamössöksi, mun mielestä olen vain järkevä, kun valitsen taisteluni. :) Enkä ikimaailmassa usko, että lapseni ei oppisi kävelemään pitkiä matkoja. Sen aika vaan ei ole vielä. Lapseni pitää kävelystä, enkä halua siitä iloa viedä pakottamalla. Minä en todellakaan ole mikään pitkänmatkan kävelyn valmentaja 2 v 9 kk -ikäiselle lapselleni.

siitä että annoit ymmärtää ettet osaa komentaa ja kieltää lastasi. Jos et kerran edes halua että lapsi kävelee niin eihän siinä sitten mitään, mutta jos lapsi on rattaissa sen takia että et tiedä miten voisit kieltää lasta menemästä rattaisiin niin se on aivan eri asia.

tehnyt, mutta todistit sen arvion oikeaksi ihmettelemällä että miten ihmeessä voit kieltää lastasi menemästä rattaisiin. Äiti, joka ei pysty kieltämään lapseltaan asioita eikä tiedä miten lapselle selitetään miksi jotain tylsää täytyy tehdä kasvattaa rajatonta pullamössöä. Ja mun lapset ei ole mitään superkävelijöitä mutta jos joskus olisi pakko kävellä joku pitkä matka niin tiedän että mun ei tarvitse kehittää väitöskirjaa perusteluksi, se riittää että sanon että nyt kävellään ja sillä siisti.

Ihan miten vaan. Jos mun lapsi on väsynyt ja haluaa kiivetä rattaisiin, jotka on mukana, niin mulle siinä ei ole mitään kasvatuksellista arvoa alkaa komentaamaan: KÄVELE. Tämä ei ole sen arvoinen asia, että tässä kohtaa näyttäisin ylivaltani. Säästään diktatuurin muihin asioihin kasvatuksessa kuin väsyneen lapsen marssittaminen omien rattaidensa vierellä. Älkää urpot ymmärtäkö, haukkukaa pullamössöksi, mun mielestä olen vain järkevä, kun valitsen taisteluni. :) Enkä ikimaailmassa usko, että lapseni ei oppisi kävelemään pitkiä matkoja. Sen aika vaan ei ole vielä. Lapseni pitää kävelystä, enkä halua siitä iloa viedä pakottamalla. Minä en todellakaan ole mikään pitkänmatkan kävelyn valmentaja 2 v 9 kk -ikäiselle lapselleni.

alle 7-vuotiaille lapsille sopivat säännöt:



kesällä:

lapsi ajaa kolmipyöräisellä, potkupyörällä, apupyörillä, potkumopolla, potkuautolla, juoksee, kävelee, rullaluistimilla, potkulaudalla. Iän mukaan valitset sopivan kulkuneuvon.



talvella:

pulkka, kelkka, sukset, lumikengät, reki.



Ja äiti kantaa ostokset kasseissa, repussa, tai vetää sellaista mummokärryä perässään missä on pyörät.

Jos en koe asiaa tärkeäksi niin siitä on turha ruveta taistelemaan, ja jos mulla on kerran rattaat mukana niin yleensä olen ottanut ne siksi että lapsi voisi väsyessään mennä niihin.

Mutta mieti nyt silti hyvä ihminen vielä oikeasti sitä että miten lapselta voi kieltää asioita sillä jonain päivänä tulee joku sellainen asia vastaan missä sinun mielestäsi lapsen on vaan pakko tehdä niin kuin sanot ja silloin on tärkeää että osaat.

Ei jumalauta. Kirjoitan vielä tämän. Mä todellakin OSAAN kieltää lapseltani tarvittaessa asioita. En vain näe mitään tarvetta kieltää kävelyyn väsähtäneeltä lapseltani sitä, että hän kiipeää mukana oleviin rattaisiin istumaan. Koska en näe tarvetta kieltää, niin en myöskään keksi mitään järkevää perustelua asialle. Sitä teiltä yritin kysyä: Miten te tämän asian lapselle esitätte? Komennatteko tosiaan "KÄVELE!" "JAKSA!" Mun mielestä on järkyttävää ja järjetöntä kasvatusta komentaa väsynyttä pientä lasta kävelemään, jos rattaat on mukana. Jos tätä ette ymmärrä niin sille en voi mitään. Se on teiltä silkkaa järjen köyhyyttä. Oletteko tosiaan niin natseja lapsillenne, että keksitte hyvän perustelun kieltää väsyneeltä lapselta rattaat kun ne on mukana? Kiellättekö myös surulliselta lapselta äidin sylin?

Lasta voi innostaa pikku hiljaa kävelemään aina vain pidemmän matkan, eihän kukaan oeltakaan että jaksaa kylmiltään 7km kävellä. Eli leikinomaisuutta, pikku kisoja, luonnon ihmettelyä ja se lapsen tahtiin käveleminen. Sä väännät normaalista asiasta ihme arvovaltakysymyksen.

en ole ap. Siis mä joka alta aikayksikön haukuttiin lapsineni pullamössöksi, koska 2 v 9 kk ikäinen lapseni kulkee suuren osan 3,5 km/suunta matkasta kylälle rattaissa. Kylälle ja takaisin siis yhteensä 7 km. Rattailla tullaan menemään vielä pitkään. Lapsi kävelee sen minkä jaksaa. Ajokorttia en omista, enkä autoa. Kyylätkää vaan mammat, meidän karavaani kulkee! :D

Siis tuon kävelemään ryhtymisen kannalta?



Mun kuopus istui usein kauppareissut rattaissa vielä 4,5-vuotiaana. Oma peffakin sai hyvin muotoja, kun työnsin lasta ja kauppakasseja mäkistä maastoa.

Meidän 4,5 vuotias poika mahtuu vielä niihin.



3,5 km suuntaansa on liian pitkä matka, jos lapsi ei halua kävellä.

Ap! Osta Emmaljungan Scoorter-rattaat. Meidän 4,5 vuotias poika mahtuu vielä niihin.

3,5 km suuntaansa on liian pitkä matka, jos lapsi ei halua kävellä.

Selvennykseksi vielä. Ap on eri kuin minä, joka haukuttiin pullamössöksi, kuten myös lapseni. Meillä on Brio Ponyt ja hyvin kulkee! :) En tod. oleta alle kolmevuotiaani marssivan 7 km:n päiväretkiä.

Ohittaen nämä tappelijat tässä ketjussa.



Meidän 3v istui kauppamatkat tiukasti rattaissa vielä 2vuotiaana. Siitä ollaan sitten pikkuhiljaa lähdetty opettelemaan liikenteessä kävelyä ja sitä että jaksaa pidemmänkin matkaa. Eli aloitettiin kauppamatka kävellen ja sitten kun alkoi vaikuttaa väsyneeltä tai rupesi ryntäilemään sinne tänne, nostettiin rattaisiin. Nykyisin osaa jo kauniisti kävellä pitäen kiinni pikkusiskon rattaista eikä enää pistä makuulleen keskellä risteystä :O



Mutta matkat ei vielkään ole kovin huimia. Pari kilsaa jaksaa kävellä eli juuri meidän lähikauppaan ja takas. Pidemmille matkoille otan kaksostenrattaat, jotta voin nostaa isommankin kyytiin, jos väsähtää. Ja kyllä, 3 vuotiaskin saa väsähtää - sehän on vielä pieni lapsi!

mutta se istuin äidin pyörän takana? keväästä asti hyvä. talveksi? varmaan sit se patikointi ja pulkka. kulkeeko bussi? (täällä ei ihan tunnin välein edes)

meillä on auto, koska ollaan niin metsässä.

en ole ap. Siis mä joka alta aikayksikön haukuttiin lapsineni pullamössöksi, koska 2 v 9 kk ikäinen lapseni kulkee suuren osan 3,5 km/suunta matkasta kylälle rattaissa. Kylälle ja takaisin siis yhteensä 7 km. Rattailla tullaan menemään vielä pitkään. Lapsi kävelee sen minkä jaksaa. Ajokorttia en omista, enkä autoa. Kyylätkää vaan mammat, meidän karavaani kulkee! :D

Sinulle on helponta hoitaa kyläreissut rattaiden kanssa ja lapsi istuu rattaissa niin sitten vaan teette noin. Minulla on erityislapsi 5v joka yhä istuu rattaissa koska muutoin hänen kanssaan liikkuminen on mahdotonta. Katsokoot ketkä tykkää.

Toinen lapsi sitten itse jo ennen 3v ikää alkoi haluta pois rattaista ja nyt kun on 3,5v joskus tuntuu hankalaltakin kun hänen pitää aina kävellä. Rattaiden kanssa pääsisi vaan monet reissut helpommin mutta minkäs teet. Onneksi pulkasta on ollut tässä talvella jonkin verran apua.

Mutta eiköhän sinunkin lapsesi pian ala itse vieroittautua rattaista, sitä ennen tuskin kannattaa siitä isompaa ongelmaa tehdä.

en ole ap. Siis mä joka alta aikayksikön haukuttiin lapsineni pullamössöksi, koska 2 v 9 kk ikäinen lapseni kulkee suuren osan 3,5 km/suunta matkasta kylälle rattaissa. Kylälle ja takaisin siis yhteensä 7 km. Rattailla tullaan menemään vielä pitkään. Lapsi kävelee sen minkä jaksaa. Ajokorttia en omista, enkä autoa. Kyylätkää vaan mammat, meidän karavaani kulkee! :D

Mikäs tuossa sitten on ongelmana? Sinulle on helponta hoitaa kyläreissut rattaiden kanssa ja lapsi istuu rattaissa niin sitten vaan teette noin. Minulla on erityislapsi 5v joka yhä istuu rattaissa koska muutoin hänen kanssaan liikkuminen on mahdotonta. Katsokoot ketkä tykkää.

Toinen lapsi sitten itse jo ennen 3v ikää alkoi haluta pois rattaista ja nyt kun on 3,5v joskus tuntuu hankalaltakin kun hänen pitää aina kävellä. Rattaiden kanssa pääsisi vaan monet reissut helpommin mutta minkäs teet. Onneksi pulkasta on ollut tässä talvella jonkin verran apua.

Mutta eiköhän sinunkin lapsesi pian ala itse vieroittautua rattaista, sitä ennen tuskin kannattaa siitä isompaa ongelmaa tehdä.

Ei mun mielestä tässä olekaan mitään varsinaista ongelmaa. Mutta lapseni ja minut haukuttiin alta aikayksikön pullamössöksi, mun mielestä se on outoa. Mä uskon lapsentahtisuuteen, en pakottamiseen, ainakaan tässä asiassa.

t:se pullamössöäiti lapsineen, jolla kylälle matkaa 3,5 km eli 7 km edestakaisin

Jokainen työntää lasta rattaissa niin pitkään kuin tuntuu hyvältä.

Miksi välitätte noin paljon siitä mitä muut teistä ajattelevat? Jokainen työntää lasta rattaissa niin pitkään kuin tuntuu hyvältä.

Mun mielestä on ilkeää haukkua kevein perustein lasta ja hänen äitiä pullamössöksi ja tai äidiksi joka ei osaa kieltää lapseltaan mitään. Mutta sehän on vain tyypillistä av:n kusipäämammojen pätemisen tarvetta: "PAKOTAN LAPSENI KÄVELEMÄÄN VAIKKA HÄN VÄSYY JA OLEN YLPEÄ SIITÄ!" o_O

Miksi välitätte noin paljon siitä mitä muut teistä ajattelevat? Jokainen työntää lasta rattaissa niin pitkään kuin tuntuu hyvältä.

Mun mielestä on ilkeää haukkua kevein perustein lasta ja hänen äitiä pullamössöksi ja tai äidiksi joka ei osaa kieltää lapseltaan mitään. Mutta sehän on vain tyypillistä av:n kusipäämammojen pätemisen tarvetta: "PAKOTAN LAPSENI KÄVELEMÄÄN VAIKKA HÄN VÄSYY JA OLEN YLPEÄ SIITÄ!" o_O

Minusta missään viestissä ei sanottu, että lapsi pitää pakottaa kävelemään vaan että lapsi vähitellen opetetaan kävelemään. Näillä on ero. Taitaa sinulla vaan olla syyllisyyttä kun pakkaat ison lapsen rattaisiin.

Ota talvella pulkka tai potkuri avuksi, ja kun kelit sulaa, lapsi voi istua polkupyörän turvaistuimessa. Varmasti esim. yhdistelmävaunujen ratasosassa voi istuksia nelivuotiaaksi.



Ei lasta kannata laittaa kävelemään pitkiä matkoja vielä pienenä, käy samoin kuin peruskoulun pakkohiihtoa harrastaneille aikoinaan: suksiin ei kosketa koulun jälkeen vuosikymmeniin...

Minusta missään viestissä ei sanottu, että lapsi pitää pakottaa kävelemään vaan että lapsi vähitellen opetetaan kävelemään. Näillä on ero. Taitaa sinulla vaan olla syyllisyyttä kun pakkaat ison lapsen rattaisiin.

Höpö höpö. Lue uudestaan. Puolustauduin kuin alettiin haukkumaan syyttä suotta. Se ei ole syyllisyyttä, vaikka sitä haluaisittekin niskaani latoa :D

Kyllä on köyhää omassa äitiydessä kun pitää päteä kivittämällä äitiä joka päästää väsyneen lapsen rattaisiin :)

*huokaus*

Tai sit ostat AUTON :)

ihan sama matka kaupungille, 3,5km. Mäkin oon miettiny sitä että miten sit kun lapsi on n.4v nämä pidemmät matkat, esim. kauppaan, töihin ja hoitoon. Kun olen siis tottunut siihen et nopeesti pääsee paikasta toiseen kun vaan laittaa tossua toisen eteen. Jos lapsen tahdissa kävelee niin siinä menee ainakin tuplasti aikaa! Ja meillä on todellakin nopeempaa liikkua kävellen kun bussilla, niitä menee niin harvoin. Ja mä haluan siis liikuntaa ja happea, siksi mä kävelen, nyt lapsi 2v ja laskin et n. 60-80km kävelen viikossa.