Keskiluokan tunnusmerkit 70-luvulla.

ja myös äidillä ajokortti



Mallorcan tai Kanarian saarten matkat



Lapsilla Easy Beasy haalarit (musta-punaiset, laskuvarjosilkkiä tms. ) isommilla Lassien enstex-haalarit.

jo 70-luvun alussa, mutta väritelkkari tuli vasta sen vuosikymmenen lopulla.



Äiti meni töihin vasta 70-luvun lopulla, oltuaan pitkään kotiäiti. Asuttiin lähiössä ja kesät vietettiin mökillä saaristossa. En tiedä oltiinko enempi duunari- vai keskiluokkaperhe, Vanhempani eivät ole kovin koulutettuja, oma yritys oli.



Auto oli farkku-volvo ja ekan kerran Kanarialla vanhempani kävivät vuonna -75.



Ehkä siis keskiluokkaistumme juuri 70-luvun myötä?

ja keittiöön Moulinex- yleiskone.

ja muistelevat vieläkin, kuinka 70-luvulla jokainen perhe, joka tilasi heiltä omakotitalon halusi ainakin

* ison olohuoneen, jossa yksi todella isolla ikkunoilla

* erillinen takkahuone

* uima-allas tai uima-allasvaraus

* erillinen kodinhoitohuone

* tasa- tai pulpettikatto ja kattoikkunat



Ja nämä olivat todellakin keskiluokan, tai ylemmän keskiluokan, toiveita. Öljykriisistä viis!

joka tapauksessa joku muu auto kuin itäauto

Vanhemmilla oli opistotason koulutus, mikä ainakin täällä maalla oli "jotain". Äiti oli kyllä kotona, kun me lapset olimme pieniä, mutta meni sittemmin töihin takaisin.



Meillä oli väritelkku, pakastearkku, pölynimuri, omakotitalo, hoidettu piha (harvalla täällä oli), Saab, puhelin, piano, sellainen samettipintainen sohvakalusto, iso valkoinen kirjahylly ja tietysti tietosanakirjasarja :)



Meillä oli harrastuksia ja matkustelimme, lähinnä kyllä Suomessa (Ahvenanmaalla ja Lapissa) mutta kävimme myös laivareissuilla ja Mallorcalla ja Kanarialla kerran.



Sunnuntaisin söimme paremmin, oli jälkkäriä ja salaattia, pääruoka oli esim. uunibroileria ja riisiä. Meillä syötiin paljon hedelmiä, jugurttia ja muroja.

ja muistelevat vieläkin, kuinka 70-luvulla jokainen perhe, joka tilasi heiltä omakotitalon halusi ainakin * ison olohuoneen, jossa yksi todella isolla ikkunoilla * erillinen takkahuone * uima-allas tai uima-allasvaraus * erillinen kodinhoitohuone * tasa- tai pulpettikatto ja kattoikkunat Ja nämä olivat todellakin keskiluokan, tai ylemmän keskiluokan, toiveita. Öljykriisistä viis!

uima-allasta ei ollut vaikka parilla kaverilla oli. Takkahuonettakaan ei ollut vaikka niillä kavereilla oli. tasakattoakaan ei onneksi ollut. :)))

köyhät kävivät centrumissa

Miten äidin työssäkäynti on keskiluokkaisuuden merkki?

kotiäitiydestä työelämään

ei tupakointia sisällä, piano / lasten soittotunnit, ei farkkuja lapsilla, sunnuntaiaamut oman perheen kesken kotona, kavereita sai mennä hakemaan vasta puolen päivän aikaan.

parkettilattiat.

että mielestäni kyllä lähes kaikilla oli puhelimet, oli keskiluokkaa tai ei . Näin ainakin kaupungissa.

Minä kävin piano- ja balettitunneilla ja meillä oli nahkasohva, kaariholvi-oviaukko olkkariin ja sormiparketti olkkarin lattiassa.

Tietokirjasarja oli (Fokus) sekä stereot.

Ja tämä kaikki siis eselleen silloin upouudessa elementtilähiössä.

Ruotsin risteilyt



Valmismatkat etelään



Molemmat vanhemmat töissä



Lapsilla ohjattuja harrastuksia



Helsinkiläisten lasten vaatteet Bunukasta tai Ympyrätalon lastenvaateliikkeestä jonka nimeä en muista, mamma-jotain. Meille haettiin tuolta aina kevätjuhlamekot.

Noi tyylihuonekalut oli tosiaan sellanen vedenjakaja, kommariperheillä oli sellasia kirkkaanvärisiä kalusteita joita nykyään koetaan 70-lukulaisiksi, mutta miedän naapurustossa oli kyllä kaikilla tyylihuonekauluja, yleensä esim makkarissa sänky ja yöpöydät samaa sarjaa. Ja verhot ja päiväpeite oli samaa kangasta. Meidän porukat tosin hankki ihan oikeita antiikkihuonekaluja huutokaupoista, olivat siihen aikaan kuulemma halpoja. Kunnes sitten isäni vanhemmat kuolivat ja perittään paljon vuosisadan vaihteen kalusteita ja tauluja.

Ja sitten oikein sillä vähän paremmalla keskiluokalla oli uima-allashuone ja sen perällä sellanen kotibaari.



Akvaario. En tiedä oliko tämä keskiluokkaista, mutta onko kellään enää akvaariota?

kyllä metsään ja pahasti. Ei keskiluokalla esim. mitään kotiapulaisia 70-luvulla ollut. Nuo tyylihuonekalut, joita tosiaan huutokaupoista sai halvalla oli oikeastaan se "luxus" keskiluokkaisissa perheissä tuolloin. Ja meidän keskiluokkaisessa perheessä autona oli Lujaa Laatua Lada :)

Ei välttämättä keskiluokkaista mutta 70-80 lukulaista!

Plyysisamettia, vihreä väriltään.

kyllä metsään ja pahasti. Ei keskiluokalla esim. mitään kotiapulaisia 70-luvulla ollut. Nuo tyylihuonekalut, joita tosiaan huutokaupoista sai halvalla oli oikeastaan se "luxus" keskiluokkaisissa perheissä tuolloin. Ja meidän keskiluokkaisessa perheessä autona oli Lujaa Laatua Lada :)

Esim. noi isoilla ikkunoilla varustetut omakotitalot uima-altaalla...Ei Helsingissä tuollaisia ollut kuin todella rikkailla silloinkaan. Esim. Tapiolassa (joka tietysti on siis Espoossa)ja Munkkiniemessä on tällaisia. Ehkä jossain muualla tällaiset olivat keskiluokan saavutettavissa silloinkin.

Enkä tunne ketään, jolla olisi 70-luvulla ollut kotiapulainen. Siis varsinkaan keskiluokasta jota omat vanhempani mielestäni edustivat oikein stereotyyppisesti.

just vähän ennen jättimäisiä mikroaaltouuneja. Polaroid-kameran sain jouluna -79, se oli silloin kova sana, kuvat sai heti valmiina :)



ja ekat tietokoneet (Commodore 64) koteihin juuri siinä 80-luvun taitteessa.

muistan kuinka ostin kaikille kolmelle lapselleni Bunukasta sellaiset kevyet haalarin malliset puvut. Ne korvasivat kurahousut.



Ei tarvinnut laittaa lapsille erikseen talvihaalarin päälle kuriksia. Sisällä oli irrallinen karvavuori joka vaihdettiin syksyllä ja keväällä ohuempaan materiaaliin, joko sukkispukuun, eli neule-kokopukuun tai muuhun.



Monet äidit ompelivat teddystä sen sisävuoren talveksi, tai sitten irroitettiin talvihaalarista napeilla oleva karvainen irtovuori, koska Bunukan kura-asua käytettiin silloin kun lumi oli loskaista ja märkää.



Esim. yli 5 asteen pakkasilla oli vuorostaan talvihaalari, joka oli yleisesti enstex-päällinen jossa karvavuori. Irroitettava vuori oli kätevä koska keväällä ja syksyllä saattoi pitää "kuorta" ens alkuun ja sitten kylmemmillä vuori sisään.



Niissä oli alaosa pehmeästi laskeutuvaa kumia ja yläösa nailonin tapaista ohutta kangasta. Keskellä oli vetoketju.



Alaosa ja yläosa olivat eri väriset, minunkin lapsilla oli joko sininen alaosa ja punainen yläosa, tai toinen keltaista ja toinen ruskeata, vihreä-sinistä oli jne. Nämä olivat kalliita suhteesssa kun on tavallaan vain kuori, vuori piti hankkia erikseen.



Bunukassa oli myös aikansa "edellä" toppakankainen kypärämyssy. Ei joka muksulla siten ollutkaan sellaista. ...ja ne kurarukkaset, joista ei mennyt vesi sisään kuten nykyään menee.



Niissä ei olut saumoja missään, oli muotoiltu kumista se kämmenosa ilman yhtään ommelta tai saumausta. Ranteen kohdalla oli ommeltuna ohuempi kangas joka ylettyi melkein kyynärpäähän asti. Kuminauha oli mutta yleensä laitettiin pysymään haalarissa turvahakaneuloilla hihassa...



Muistaako joku niitä Töpö-sukkispukuja. Niitä sai Anttilasta. Oli kätevää kun ei tarvinnut etsiä enää villasukkia koska Töpö-puvussa oli valmiina sukkaosa. Toki vaikka oli neule, niin ei ihan täyttä villaa. Lämmin oli, niitäkin ostin aivan 50cm:stä vastasyntyneelle. Oli keltaista ja vihreää, ruskeaa ja sinistä..



Mikähän se käytettyjen lastenvaatteiden liike oli Viiskulmassa, oliko Laivurinkadulla...sieltä ostettiin ensimmäisiä käytettyjä vaatteita lapsille. Oli ihania mekkoja ja muuta.