Miksi lapsen kehitysvammaisuus on huono juttu?

Jälkeenjääneet ovat aivan ihania.

Mulla on kaksi Frax-lasta, 8-vuotias poika ja 13-vuotias tyttö. Tulevaisuus on epävarmaa, se on juuri kamalinta kehitysvammassa, mutta silti he ovat rakkaita lapsiani siinä missä vanhin terve.

Välillä tulee mietittyä, että missä ja millaisia lapseni olisivat, jos he olisivat ihan terveitä? Poikani on tosin testien mukaan heikkolahjaisen tasoa, mikä vähän helpottaa, koska heikkolahjaisuus luokitellaan kuitenkin normaaliksi vähäiseksi älykkyydeksi. Tyttäreni on sitten lievästi kehitysvammainen.

Tyttö ei vielä tiedä sairastavansa Fraxia, ja olisi jo tässä aika miettiä sitä, että miten hänelle kerron asiasta. Mulla on jo monenlaisia sanoja mielessä. Hän kärsii kaverittomuudesta, eikä ikäisistäänsä löydä kavereita, kun on niin henkisesti pieni. Koulussa on kaikki kaverit, molemmat lapseni käyvät samaa erityiskoulua. Olisi vain kiva saada se tytölle se kaveri vapaa-ajaksikin, kesälomat kun hän joutuupi viettämään yksin. Se myös tässä kehitysvammaisuudessa surettaakin, he kun yleensä kärsivät yksinäisyydestä.

Tyttäreni on vasta äskettäin tullut teini-ikään, ja hänellä on erilaisia haaveita ja suunnitelmia tulevaisuuden suhteen kuten ammatti, oma asunto, perhe ja ajokortti, mutta kun kaikkea näistä ei vaan voi toteuttaa. Oon vaan sanonut hänelle, että panosta niihin vahvuuksiin. Oon sanonut hänelle, että oot erilainen, eikä välttämättä kaikki toiveet toteudu. Oon sanonut myös, ettei kaikki perusta perhettä tai aja ajokorttia, mutta hän panee vastaan. Tiedän, että haaveet kuuluu vammaisellekin, mutta ne omat rajoitteet on myös tiedettävä ja ymmärrettävä. Vain luoja tietää, mutta en halua luvata liikoja pettymyksineen.

Oon itsekin tehnyt kehitysvammaisten kanssa työtä, ja mulla on myös kokemusta ihmisistä, jotka saivat keva-dg:n ammattikouluaikoina tai sen jälkeen. Moni heistä myöhemmin diagnosoiduista oli järkyttynyt, mutta he ymmärsivät tuentarpeensa, mutta sana kehitysvamma ahdisti heitä. Yksi heistä sitten myönsi asian ja sanoi sen vaan olevan helpotus. Myöhempi diagnoosi toi ajatuksia minäkuvaan ja tulevaisuuteen liittyen, diagnoosi tuntui heistä leimalta.

[quote author="Vierailija" time="26.02.2010 klo 20:54"]

Moni kehitysvammainen elää ihan "normaalin" mittaisen elämän.

[/quote]

Aivan. Moni tupakoijakin elää ihan normaalin mittaisen elämän.

Fakta on kuitenkin, että kehitysvammaisen elinajanodoite on lyhyempi

[quote author="Vierailija" time="26.04.2015 klo 22:09"]

Tunnen itse yläasteikäisen pojan, joka istuu pyörätuolissa puhekyvyttömänä vaippoja käyttäen. Miksi sellaista pitääpi pitää hengissä vihanneksena neljäkymmentä vuotta (tämä taitaa olla elinikä vaikeammin kehitysvammaisilla)? Eläinmaailmassa tuollaisten annettaisiin kuolla rauhassa, koska eläimet haluavat TERVEITÄ ja NORMAALEJA jälkeläisiä, heikot ei pärjää eläinmaailmassa. Suomessa vaikeasti tai syvästi kehitysvammainen saa enemmän apua kuin syrjäytynyt nuori, omasta mieletäni olisi tärkeämpää käyttää jälkimmäisiä, sillä heillä on tulevaisuus edessä. Mitä hyötyä vaikeimmin kehitysvammainen tuo yhteiskunnalle, kun eivät osaa edes itsestään pitää huolta. 

[/quote]

Miten niin vihanneksena? Hän on elämässä mukana. Kommunikoi ym. Ihminen siinä missä kuka tahansa. Ja elinkelponen. Ymmärrän, ettei ihmistä väkisin pidetä hengissä hengityskoneessa, kun on aivokuollut.

[quote author="Vierailija" time="27.05.2015 klo 11:10"]

Mulla on kaksi Frax-lasta, 8-vuotias poika ja 13-vuotias tyttö. Tulevaisuus on epävarmaa, se on juuri kamalinta kehitysvammassa, mutta silti he ovat rakkaita lapsiani siinä missä vanhin terve. Välillä tulee mietittyä, että missä ja millaisia lapseni olisivat, jos he olisivat ihan terveitä? Poikani on tosin testien mukaan heikkolahjaisen tasoa, mikä vähän helpottaa, koska heikkolahjaisuus luokitellaan kuitenkin normaaliksi vähäiseksi älykkyydeksi. Tyttäreni on sitten lievästi kehitysvammainen. Tyttö ei vielä tiedä sairastavansa Fraxia, ja olisi jo tässä aika miettiä sitä, että miten hänelle kerron asiasta. Mulla on jo monenlaisia sanoja mielessä. Hän kärsii kaverittomuudesta, eikä ikäisistäänsä löydä kavereita, kun on niin henkisesti pieni. Koulussa on kaikki kaverit, molemmat lapseni käyvät samaa erityiskoulua. Olisi vain kiva saada se tytölle se kaveri vapaa-ajaksikin, kesälomat kun hän joutuupi viettämään yksin. Se myös tässä kehitysvammaisuudessa surettaakin, he kun yleensä kärsivät yksinäisyydestä. Tyttäreni on vasta äskettäin tullut teini-ikään, ja hänellä on erilaisia haaveita ja suunnitelmia tulevaisuuden suhteen kuten ammatti, oma asunto, perhe ja ajokortti, mutta kun kaikkea näistä ei vaan voi toteuttaa. Oon vaan sanonut hänelle, että panosta niihin vahvuuksiin. Oon sanonut hänelle, että oot erilainen, eikä välttämättä kaikki toiveet toteudu. Oon sanonut myös, ettei kaikki perusta perhettä tai aja ajokorttia, mutta hän panee vastaan. Tiedän, että haaveet kuuluu vammaisellekin, mutta ne omat rajoitteet on myös tiedettävä ja ymmärrettävä. Vain luoja tietää, mutta en halua luvata liikoja pettymyksineen. Oon itsekin tehnyt kehitysvammaisten kanssa työtä, ja mulla on myös kokemusta ihmisistä, jotka saivat keva-dg:n ammattikouluaikoina tai sen jälkeen. Moni heistä myöhemmin diagnosoiduista oli järkyttynyt, mutta he ymmärsivät tuentarpeensa, mutta sana kehitysvamma ahdisti heitä. Yksi heistä sitten myönsi asian ja sanoi sen vaan olevan helpotus. Myöhempi diagnoosi toi ajatuksia minäkuvaan ja tulevaisuuteen liittyen, diagnoosi tuntui heistä leimalta.

[/quote]

Nykyisin onpaljon paremmat mahdollisuudet kuin ennen. Nuorella on opiskelumahdollisuus ja mahdollisuus itsenäistyä. Asumismuotoja on paljon tarjolla. Jotenkin se on tärkeää, että pääsee irrottautumaan ja itsenäiseen (tuettuun) elämään. Seurustelukin on mahdollista ja työ.

Hienosti kuvasit tytön kokemusta yksinäisyydestä erilaisuuden kokemuksesta!

Kehitysvammaisuuteen liittyy paljon haasteita, lapsi ei välttämättä voi asua edes tuetusti, eivätkä saa tuoda esille omia haaveita, mielipiteitä tai ajatuksiaan, koska lähi- ja tukipiiri paheksuu.

Isosiskoni oli pahasti kehitysvammainen. Hänellä oli selvät sävelet elämänsä suhteen; päiväkoti erityisryhmässä, opetus erityiskoulussa ja sieltä suoraan sieltä eläkeelle - vahvasti tuettuna. Helpon kuuloista, mutta todellisuus oli aivan muuta.

Vauvana hän sai bakteerin seurauksena jonkun sairauden. Osasi hän kyllä puhua ja kävellä, mutta sitten häneltä vaan hävisi nuo taidot ja se sairaus alkoi tuhota aivoja. Epilepsiakin tuli kaupan päälle, ja se oli pahalaatuinen.

Siskostani tuli vihannes, joka makasi vaipat jalassa. Ei osannut edes tunteitaan ilmaista. Kuoli 17-vuotiaana hengityksen lakattua. Olin tuolloin 14-vuotias siskoni kuollessa.

En haluaisi samaa kokea. Mielestäni oli parempi, että sisko pääsi pois täältä. En nähnyt hänen elämäänsä elämisen arvoisena. Vanhemmat vieläkin saattaa asiaa ajatella, että mitä jos isosiskoni olisikin ollut terve, olisi voinut opiskella ammatin, harrastaa ja ylläpitää kaveri- ja seurustelusuhteita.

Miksi kehareita kannustetaan lisääntymään, mutta homopareille ei suoda adoptio-oikeutta? Enemmän kyseenalaistan kehareiden kykyä vanhemmuuteen, koska suurin osa heistä ei osaa edes itsestään huolehtia, kuin homojen.

142 jatkaa. Miltä tuntuupi syntyä todennäköisemmin kehitysvammaisena kehitysvammaisille vanhemmille? Tai miksei vammattomana kehitysvammaisille vanhemmille? Sehän on kuin kotileikki, tehdään lapsia, koska ihmisoikeudet ja lapset on niin ihania, sitten sitä ollaankin että mitäs nyt tehdään. Kehitysvammaisuus tuskin mikään kiva vaihtoehto ole, joo joo, kehitysvammaisia tekee vammattomatkin ja yhtä raskasta se heillekin on. Mielestäni kehitysammaisella lapsella kuuluu olla vammattomat vanhemmat, jotka ohjaavat lasta parhaalla mahdollisella tavalla. Fyysiset vammat on sitten asia erikseen, tietääkseni cp-vamma ei ole periytyvä.

Kehitysvammaisten lapsi, jos se on vammaton, joutuupi aikaisemmin aikuisen rooliin ottamalla vastuun vanhempiensa elämästä. Todennäköisemmin tukihenkilöitä voi pyöriä lapsen kodissa, kun vanhemmilla ei lanttu leikkaa. Se ei ole mielestäni kuvaa lapsuutta, että tukihenkilö joutuu siihen vanhempien rooliin. Luin kerran artikkelia lievästi kehitysvammaisesta naisesta, joka halusi lapsen ja ajatteli, olisipa hänelläkin ihana oma lapsi. Noh, niinpä se nainen sitten paksuksi tuli, ja lapsen synnyttyä sitä oltiinko että mitäs nyt tehdään. Ei saanut kiukuspäissään olevaa lastaansa kuriin kauppareissulla. Lapsikin sitten peri lievän kehitysvamman, ja päätyi laitokseen. Omasta mielestäni ei kuulosta kivalta lapsuudelta.

Unohdin mainita, kummina oleminen ja päiväkodissa työskentely on mulle ihan ok, mutta lapsia ei todellakaan kannata ryhtyä tekemään, jos ei ole kykyjä huolehtia edes itsestään.

[quote author="Vierailija" time="27.05.2015 klo 11:21"]

[quote author="Vierailija" time="27.05.2015 klo 11:10"]

Mulla on kaksi Frax-lasta, 8-vuotias poika ja 13-vuotias tyttö. Tulevaisuus on epävarmaa, se on juuri kamalinta kehitysvammassa, mutta silti he ovat rakkaita lapsiani siinä missä vanhin terve. Välillä tulee mietittyä, että missä ja millaisia lapseni olisivat, jos he olisivat ihan terveitä? Poikani on tosin testien mukaan heikkolahjaisen tasoa, mikä vähän helpottaa, koska heikkolahjaisuus luokitellaan kuitenkin normaaliksi vähäiseksi älykkyydeksi. Tyttäreni on sitten lievästi kehitysvammainen. Tyttö ei vielä tiedä sairastavansa Fraxia, ja olisi jo tässä aika miettiä sitä, että miten hänelle kerron asiasta. Mulla on jo monenlaisia sanoja mielessä. Hän kärsii kaverittomuudesta, eikä ikäisistäänsä löydä kavereita, kun on niin henkisesti pieni. Koulussa on kaikki kaverit, molemmat lapseni käyvät samaa erityiskoulua. Olisi vain kiva saada se tytölle se kaveri vapaa-ajaksikin, kesälomat kun hän joutuupi viettämään yksin. Se myös tässä kehitysvammaisuudessa surettaakin, he kun yleensä kärsivät yksinäisyydestä. Tyttäreni on vasta äskettäin tullut teini-ikään, ja hänellä on erilaisia haaveita ja suunnitelmia tulevaisuuden suhteen kuten ammatti, oma asunto, perhe ja ajokortti, mutta kun kaikkea näistä ei vaan voi toteuttaa. Oon vaan sanonut hänelle, että panosta niihin vahvuuksiin. Oon sanonut hänelle, että oot erilainen, eikä välttämättä kaikki toiveet toteudu. Oon sanonut myös, ettei kaikki perusta perhettä tai aja ajokorttia, mutta hän panee vastaan. Tiedän, että haaveet kuuluu vammaisellekin, mutta ne omat rajoitteet on myös tiedettävä ja ymmärrettävä. Vain luoja tietää, mutta en halua luvata liikoja pettymyksineen. Oon itsekin tehnyt kehitysvammaisten kanssa työtä, ja mulla on myös kokemusta ihmisistä, jotka saivat keva-dg:n ammattikouluaikoina tai sen jälkeen. Moni heistä myöhemmin diagnosoiduista oli järkyttynyt, mutta he ymmärsivät tuentarpeensa, mutta sana kehitysvamma ahdisti heitä. Yksi heistä sitten myönsi asian ja sanoi sen vaan olevan helpotus. Myöhempi diagnoosi toi ajatuksia minäkuvaan ja tulevaisuuteen liittyen, diagnoosi tuntui heistä leimalta.

[/quote]

Nykyisin onpaljon paremmat mahdollisuudet kuin ennen. Nuorella on opiskelumahdollisuus ja mahdollisuus itsenäistyä. Asumismuotoja on paljon tarjolla. Jotenkin se on tärkeää, että pääsee irrottautumaan ja itsenäiseen (tuettuun) elämään. Seurustelukin on mahdollista ja työ.

Hienosti kuvasit tytön kokemusta yksinäisyydestä erilaisuuden kokemuksesta!

[/quote]

Ammatti on nykyään mahdollinen tavoite kehitysvammaisillekin, tosin ylioppilasta kehitysvammaisesta ei voi leipoa, mutta kehitysvammaisia näkee ainakin siivoushommissa, kauppojen hyllyttäjinä, päiväkotien ja palvelutalojen apulaisina sekä ravintolatyöntekijöinä (yleensä kevyissä, selkeissä ja yksinkertaisissa hommissa). 

Ajokortti jää usealla haaveeksi, mutta lievä kehitysvamma ei ole ajokortin terveysvaatimuksissa kuitenkaan este, vaan se on enemmän henkilön toimintakyvystä kiinni. Tiedän itsekin hyvätasoisen lievästi kehitysvammaisne, joka on ajanut ajokortin ja kyseinen nainen ei pääse työ- ja toimintakeskukseen, eikä palveluasuntoon, koska häntä pidetään liian hyväkuntoisena sinne, vaikka omien sanojensa mukaan hän tuntee muitakin hänen tasoisiaan, jotka työskentelevät nuissa keskuksissa ja asuvat palvelutaloilla. Kyseinen nainen asuu jonkun vammaissäätiön vuokra-asunnossa, jossa käy kotipalvelu siivoamassa ja hän saa apua myös ruoan valmistamiseen. Hän on tukityöllistetyssä suhteessa pikaruokaravintolassa, jossa hän tekee yksinkertaisia hommia, siivoaa asiakastilat ja hän on myös oppinut salaattien valmistamistakin siellä paikassa. Oikein reipas nainen on, ja viihtyypi työpaikassakin. Hän on myös ylpeä siitä, että on onnistunut saamaan työpaikan. 

Kyllä sitä ennemmin terveen lapsen tähän maailmaan puskee, silloin mahdollisuudet on vapaammat. Tosin jos itselleni olisi lapsi, ja tälle diagnosoitaisiin vaikkapa tarkkaavaisuuteen tai lukemiseen/kirjoittamiseen liittyvä häiriö, mihin tahansa pieneen osa-alueeseen, joka ei estä elämään normaalia elämää, ei olisi vielä mikään "kamala" juttu. Sana "kehitysvammaisuus" ahdistaisi, kehitysvammaisten vanhemmat joutuvat lähtemään palavereiden rumbaan mukaan ja pyörimään tuki- ja terapiaviidakossa, lasten oikeuksistakin joudutaan taistelemaan, se ei mitään herkkua ole. 

Itse olen cp-vammainen, sain vammani hapen puutteen seurauksena. Vammani laatu on tosin lievä, ja pystyn kävelemään omin jaloin sekä opiskelemaan merkonomiksi. Ennemmin kyllä haluaisin olla vammaton, jos saisin valita, olisinko vammaton vai vammainen, koska en tykkää vieraiden ihmisten luulevan minua kehitysvammaiseksi mainittaessani vammani. Olen kihloissa vammattoman kanssa, eikä se tuota ongelmia.

[quote author="Vierailija" time="27.02.2010 klo 12:21"]

tajuaa, että on erilainen kuin muut. Kehitysvammaisuus on huono juttu koska silloin on muiden armoilla. Kehitysvammaisuutta en kuitenkaan näe pahana peikkona, koska autismi on hankalampi asia.

[/quote]

Millälailla autismi on hankalampi kuin kehitysvamma? Jos siis verrataan autistista ilman kehitysvammaa ja kehitysvammaista henkilöä keskenään. Tosin onhan autismiakin eri laatuista, on lievää ja vaikea-asteista. 

Minulla on autistinen serkku, ei ole Aspergerin oireyhtymä kyseessä, mutta ei kuitenkaan pahalaatuinenkaan autismi, mutta on silti käynyt lukion ja tällä hetkellä hän opiskeleepi AMK:ssa sosionomiksi. Kyseinen nainen on lahjakas kielellisesti ja osaa montakin kieltä englannin lisäksi, kieliopinkin hallitsee hyvin. On aika sosiaalinen autistiseksi, mutta varmaanpa aikuistuessa oireet lieventyy ja hyvät terapiatkin on tehneet tehtävänsä.

[quote author="Vierailija" time="05.04.2015 klo 13:25"]

Haluatteko itse että teidän perheessänne olis kehitysvammainen lapsi? onko uusi muotiperhe esim sellainen johon kuuluu: isä, äiti, tyttö, poika, vauva ja DOWN-lapsi?

[/quote]. 

Ei kehitysvammaisuus ole sellainen asia jota halutaan kuin jotain muotijuttua. Kuitenkin, jos nyt sattuu saamaan kehitysvammaisen lapsen tai joku sukulaisista on kehitysvammainen, niin on tavallista pyrkiä hyväksymään asia ja elämään sen kanssa. Yleensä kehitysvammaisten omaiset tulevat suvaitseviksi myös muita vammaisia kohtaan, kun itse omassa arjessaan nähevät ettei se ole niin loputtoman kauheaa ole kuin joku voi kuvitella. 

Tuntuu niin hullulta että jotkut ihmiset jaksavat vastustaa kehitysvammaisuutta kuin jotain puoluetta tai vastaavaa. Kehitysvammaiset eivät ole mikään uhka, he ovat yksi ihmisryhmä joista on jollain lailla huolehdittava inhimillisesti ja ammatillisesti, samoin kuin vaikka muistisairaista, syöpälapsista, aistivammaisista, amputaatiopotilaista jne.

Opettelisitte vaikka nauttimaan omasta vammattomuudestanne ja omasta elämästänne niin ei tarvitsisi vastustaa asioita joiden olemassaololle nyt vaan ei mahda mitään. 

[quote author="Vierailija" time="05.04.2015 klo 13:35"]

[quote author="Vierailija" time="05.04.2015 klo 13:25"]

Haluatteko itse että teidän perheessänne olis kehitysvammainen lapsi? onko uusi muotiperhe esim sellainen johon kuuluu: isä, äiti, tyttö, poika, vauva ja DOWN-lapsi?

[/quote]. 

Ei kehitysvammaisuus ole sellainen asia jota halutaan kuin jotain muotijuttua. Kuitenkin, jos nyt sattuu saamaan kehitysvammaisen lapsen tai joku sukulaisista on kehitysvammainen, niin on tavallista pyrkiä hyväksymään asia ja elämään sen kanssa. Yleensä kehitysvammaisten omaiset tulevat suvaitseviksi myös muita vammaisia kohtaan, kun itse omassa arjessaan nähevät ettei se ole niin loputtoman kauheaa ole kuin joku voi kuvitella. 

Tuntuu niin hullulta että jotkut ihmiset jaksavat vastustaa kehitysvammaisuutta kuin jotain puoluetta tai vastaavaa. Kehitysvammaiset eivät ole mikään uhka, he ovat yksi ihmisryhmä joista on jollain lailla huolehdittava inhimillisesti ja ammatillisesti, samoin kuin vaikka muistisairaista, syöpälapsista, aistivammaisista, amputaatiopotilaista jne.

Opettelisitte vaikka nauttimaan omasta vammattomuudestanne ja omasta elämästänne niin ei tarvitsisi vastustaa asioita joiden olemassaololle nyt vaan ei mahda mitään. 

[/quote]

Itse olen suvaitsevainen ihminen, ja varmasti johtuu siitä, koska olen kehitysvammaisen isoveljen pikkusisko. Veljeni on vaikeasti kehitysvammainen autistinen (= lapsuusiän autismi). Hän osasi lapsena joitakin sanoja, mutta sitten ne vaan hävisi. Veljeni ei tuota puhetta, ei ymmärtänyt nuorempana puhetta. Veljeni oppi kirjoittamaan fasilitoimalla (= avustettua kirjoittamista) ollessaan 17-vuotias ja nykyään ymmärtää puhetta, ainakin omien sanojensa mukaan. Veljeni liikkuu omin jaloin, sen takia pelottaa hänen käytös, koska käyttäytyy arvaamattomasti. Veljeni tulee aggressiiviseksi melusta, jopa pienistäkin äänistä. Siitä sitten seuraa tavaroiden heittelyä tai paitojen repimistä riekaleiksi, samaa harrasti lapsenakin, mutta alkoi sitten taas tekemään samaa kaksikymppisenä. Veljelläni on myös epilepsia, mutta epilepsiakohtauksista ei ole kuulunut mitään kolmeen vuoteen. 

Tuota autismia näyttää geeneissä liikkuvan, kun itsekin olen tuon "vian" perinyt, itselläni se vaan tosin piirteinä näkyy, etenkin sosiaaliset tilanteet tuottaa ongelmia hiljaisuuteni ja ujouteni takia, mihinkään kokouksiin tai palavereihin en olisi ikinä sopiva, koska minähän vain olisin hiljaa niissä tilanteissa. Muutamia aistiyliherkkyyksiäkin on. En tiedä suvustani autistisia ihmisiä kuin itseni ja veljeni, ellei sitten edesmennyt setäni ollut autistinen, kehitysvammainen hän ainakin oli. Setäni kuoli sydänvikaan, sitä en tiedä, oliko sedälläni Downin syndroomaa vai ei, koska sydänviathan on tyypillisiä Down-ihmisille. 

Minussa ja veljessäni on eroja kuin yöllä ja päivällä; toinen on itsenäisempi, ymmärtää maailman menosta ja pystyy tekemään töitä, kun toinen taas tarvitsee kokoaikaista valvontaa arvaamattoman käytöksensä takia ja on työkyvyttömyyseläkkeellä.

Kehitysvammainen ihminen ei ole sen huonompi tai parempi ihminen kuin vammatonkaan, mutta kyllä sitä ennemmin haluaa lapselleensa vapaat mahdollisuudet ja hyvän tulevaisuuden, tosin eihän vammattomienkaan tulevaisuudesta voi tietää, vammatonkin voi kärsiä yksinäisyydestä, alkoholismista tai mielenterveysongelmista, ja nekään ei ole kivoja asioita, koulukiusaamistausta tai huonot olosuhteet kotona voi altistaa nuille edellä mainituille. Jos itse odottaisin lasta, ja hänellä todetaan kehitysvamma, niin abortin tekisin, itse en vain halua elää samaa elämää uudestaan, jota lapsena jouduin elämään. Jos kehitysvamma ilmenee myöhemmin, niin se on sitten elettävä sen kanssa, mitään muita vaihtoehtoja ei ole. En tosin lapsia hanki, joten ei varmasti tarvitse kokea sitä samaa, mitä lapsuudessakin on joutunut kokemaan.

[quote author="Vierailija" time="05.04.2015 klo 13:35"]

[quote author="Vierailija" time="05.04.2015 klo 13:25"]

 samoin kuin vaikka muistisairaista, syöpälapsista, aistivammaisista, amputaatiopotilaista jne.

[/quote]

mihin listasta jäi autistit, aspergerit ja mielenterveyspotilaat? nekö on roskasakkia josta ei pidä huolehtia? no, älkää ihmetelkö sitten sitä kun aspergerit ja mt-potilaat on mustasukkasia kun downit saa jotakin mitä he eivät!

[quote author="Vierailija" time="05.04.2015 klo 14:30"]

[quote author="Vierailija" time="05.04.2015 klo 13:35"]

[quote author="Vierailija" time="05.04.2015 klo 13:25"]

 samoin kuin vaikka muistisairaista, syöpälapsista, aistivammaisista, amputaatiopotilaista jne.

[/quote]

mihin listasta jäi autistit, aspergerit ja mielenterveyspotilaat? nekö on roskasakkia josta ei pidä huolehtia? no, älkää ihmetelkö sitten sitä kun aspergerit ja mt-potilaat on mustasukkasia kun downit saa jotakin mitä he eivät!

[/quote]

Miksi sinulla on näin paha olo asiasta? 

[quote author="Vierailija" time="05.04.2015 klo 15:33"][quote author="Vierailija" time="05.04.2015 klo 15:19"]

[quote author="Vierailija" time="05.04.2015 klo 14:30"]

[quote author="Vierailija" time="05.04.2015 klo 13:35"]

[quote author="Vierailija" time="05.04.2015 klo 13:25"]

 samoin kuin vaikka muistisairaista, syöpälapsista, aistivammaisista, amputaatiopotilaista jne.

[/quote]

mihin listasta jäi autistit, aspergerit ja mielenterveyspotilaat? nekö on roskasakkia josta ei pidä huolehtia? no, älkää ihmetelkö sitten sitä kun aspergerit ja mt-potilaat on mustasukkasia kun downit saa jotakin mitä he eivät!

[/quote]

Miksi sinulla on näin paha olo asiasta? 

[/quote]

kun itse en ole saanut mitään kuntoutusta, hoitoa enkä edes ymmärtäväistä kohtelua omiin oireisiini jotka liittyy juurikin noihin tiloihin. samanaikaisesti sitten kehareita on huomioitu mutta minua ei mitenkään.
[/quote]

Sama! Itselläni on ADD, eikä edes ymmärtäväistä kohtelua saa neurologisesti poikkeavana, mutta sitten näitä "ihania ja aurinkoisia" Downeja "ihaillaan". Pistää vituttaa, ihan kuin me neurokirjolaiset oltaisiin toisen luokan kansalaisia.

[quote author="Vierailija" time="17.05.2015 klo 17:37"]

[quote author="Vierailija" time="05.04.2015 klo 15:33"][quote author="Vierailija" time="05.04.2015 klo 15:19"] [quote author="Vierailija" time="05.04.2015 klo 14:30"] [quote author="Vierailija" time="05.04.2015 klo 13:35"] [quote author="Vierailija" time="05.04.2015 klo 13:25"]  samoin kuin vaikka muistisairaista, syöpälapsista, aistivammaisista, amputaatiopotilaista jne.   [/quote]   mihin listasta jäi autistit, aspergerit ja mielenterveyspotilaat? nekö on roskasakkia josta ei pidä huolehtia? no, älkää ihmetelkö sitten sitä kun aspergerit ja mt-potilaat on mustasukkasia kun downit saa jotakin mitä he eivät! [/quote] Miksi sinulla on näin paha olo asiasta?  [/quote]   kun itse en ole saanut mitään kuntoutusta, hoitoa enkä edes ymmärtäväistä kohtelua omiin oireisiini jotka liittyy juurikin noihin tiloihin. samanaikaisesti sitten kehareita on huomioitu mutta minua ei mitenkään. [/quote] Sama! Itselläni on ADD, eikä edes ymmärtäväistä kohtelua saa neurologisesti poikkeavana, mutta sitten näitä "ihania ja aurinkoisia" Downeja "ihaillaan". Pistää vituttaa, ihan kuin me neurokirjolaiset oltaisiin toisen luokan kansalaisia.

[/quote]

Selvittäkäää ADHD- ja autismiliittojen kautta tuota asiaa. Sitäkin kautta teille voi löytyä sopeutumisvalmennuskursseja. Ei niitä kehitysvammaisiakaan paapota. Itse kehitysvammaisen nuoren äitinä oon saanut huonoa kohtelua, eikä nuoren allergioita huomioitu! Henkihän siinä olisi voinut lähtee, jos tyttö olisi syönyt kalaruokaa. Tosin nykyään asumme eri paikkakunnalla ja kehitysvammahuoltakin vaihtui samalla, tällä hetkellä yhteistyö pelaa.

[quote author="Vierailija" time="17.05.2015 klo 20:19"]

[quote author="Vierailija" time="17.05.2015 klo 17:37"]

[quote author="Vierailija" time="05.04.2015 klo 15:33"][quote author="Vierailija" time="05.04.2015 klo 15:19"] [quote author="Vierailija" time="05.04.2015 klo 14:30"] [quote author="Vierailija" time="05.04.2015 klo 13:35"] [quote author="Vierailija" time="05.04.2015 klo 13:25"]  samoin kuin vaikka muistisairaista, syöpälapsista, aistivammaisista, amputaatiopotilaista jne.   [/quote]   mihin listasta jäi autistit, aspergerit ja mielenterveyspotilaat? nekö on roskasakkia josta ei pidä huolehtia? no, älkää ihmetelkö sitten sitä kun aspergerit ja mt-potilaat on mustasukkasia kun downit saa jotakin mitä he eivät! [/quote] Miksi sinulla on näin paha olo asiasta?  [/quote]   kun itse en ole saanut mitään kuntoutusta, hoitoa enkä edes ymmärtäväistä kohtelua omiin oireisiini jotka liittyy juurikin noihin tiloihin. samanaikaisesti sitten kehareita on huomioitu mutta minua ei mitenkään. [/quote] Sama! Itselläni on ADD, eikä edes ymmärtäväistä kohtelua saa neurologisesti poikkeavana, mutta sitten näitä "ihania ja aurinkoisia" Downeja "ihaillaan". Pistää vituttaa, ihan kuin me neurokirjolaiset oltaisiin toisen luokan kansalaisia.

[/quote]

Selvittäkäää ADHD- ja autismiliittojen kautta tuota asiaa. Sitäkin kautta teille voi löytyä sopeutumisvalmennuskursseja. Ei niitä kehitysvammaisiakaan paapota. Itse kehitysvammaisen nuoren äitinä oon saanut huonoa kohtelua, eikä nuoren allergioita huomioitu! Henkihän siinä olisi voinut lähtee, jos tyttö olisi syönyt kalaruokaa. Tosin nykyään asumme eri paikkakunnalla ja kehitysvammahuoltakin vaihtui samalla, tällä hetkellä yhteistyö pelaa.

[/quote]

Tytön kala- ja tomaattiallergiaa ei huomioitu kehitysvammahuollossa (Etevassa tällaista kohtelua!!), eikä toiminta- ja työkeskuksessakaan! Paikkakunnan vaihduttua erityistyöntekijät vaihtui parempiin, tytölle on myös löydetty mukava avotyöpaikka ja tukihenkilö.