Miksi lapsen kehitysvammaisuus on huono juttu?

Kehitysvamma merkitsee yksilön kehityksen aikana ilmi tullutta älyllistä jälkeenjääneisyyttä tai puutteellisuutta, jonka vuoksi henkilö ei pysty tulemaan ympäristössään toimeen ilman erityistä apua, hoitoa ja opetusta. Kehitysvamma viittaa vammaan ymmärtämis- ja käsityskyvyn alueella. Pelkästään fyysisesti poikkeava ihminen ei siis ole kehitysvammainen. Kehitysvamma ilmenee ennen 18 vuoden ikää. (lähde wikipedia)



Ei kannattaisi kovaan ääneen meuhkata asiasta,jota ei ymmärrä.



T:kehitys- ja muidenkin vammaisten kanssa työskennellyt

minusta olisi hirveän vaikeaa, jos lapseni olisi sellainen joka vaatisi niin paljon, vaikka antaisi paljon: se työmäärä, se jatkuva loputon vauva-aika (riippuen tietysti kehitysvamman laadusta), surullisuus siitä ettei oma lapsi saavuta niitä normaaleja elämän merkkipaaluja, jopa se että ympäristö katsoo vammaista vinoon aiheuttaisi surua ja murhetta, entäs sitten kun ystävät ja suku punnitaan: kuka puhuu siitä, miksi ne sai tommosen, ja oliko se niille oikein. Yksinäisyys ja kohtuuton työn määrä, ne minulle tulevat mieleen.

"Ei kannattaisi kovaan ääneen meuhkata asiasta,jota ei ymmärrä. T:kehitys- ja muidenkin vammaisten kanssa työskennellyt"



Mitä tällä tarkoitat? Kuka on ymmärtänyt väärin ja mitä? Kehitysvammaa on niin monenlaista. Miten esim. kromosomipoikkeavuuksissa erotat (vaikeat ja syvät kehitysvammat) mikä on kehitysvammaa ja mikä muuta sairautta? Kehitysvammat (kromosomipoikkeavuuksien aiheuttamat) kulkevat käsikädessä liitännäisongelmien kanssa. Voiko niitä erottaa toisistaan? Vaikea ja syvä kehitysvamma aina vaikeuttaa liikkumista (oppii kävelemään myöhässä, tarvitsee paljon kuntoutusta) ja kommunikointia. Osa vaikeasti/syvästi kehitysvammaisista ei opi koskaan puhumaan. Lievemmissäkin kehitysvammoissa voi olla puheenkehityksen viivästymää. Osa kommunikoi vaihtoehtoisesti.

ja hänen vanhempansa huolehtivat hänestä, mutta kun henkilö itse on 4 vuotiaan tasolla ja ei tajua olla onneton niin asiathan on hyvin?

"Onko hyvä asia, että 20 vuotias on 4 vuotiaan asteella ja hänen vanhempansa huolehtivat hänestä, mutta kun henkilö itse on 4 vuotiaan tasolla ja ei tajua olla onneton niin asiathan on hyvin?"



Mutta kun vanhemmat aikanaan vanhenevat ja väsyvät, ja lopulta itkien antavat tämän "4-vuotiaan" (30-vuotiaan) laitokseen, onko "4-vuotias" enää onnellinen. Enää ei ole äitiä ja isiä lähellä. Eikä edes ymmärrä, miksi. Hoitajat vaihtuvat. Osa on pinna kireällä, väärällä alalla, loppuun palaneita työssään. Ikävä kotiin. Ei edes ymmärrystä, mitä tapahtui ja miksi. Mutta tietää vain, että joskus oli toisin. On ikävä äitiä ja isiä. Onneksi taas viikonloppuna pääsee kotiin.

"Onko hyvä asia, että 20 vuotias on 4 vuotiaan asteella ja hänen vanhempansa huolehtivat hänestä, mutta kun henkilö itse on 4 vuotiaan tasolla ja ei tajua olla onneton niin asiathan on hyvin?" Mutta kun vanhemmat aikanaan vanhenevat ja väsyvät, ja lopulta itkien antavat tämän "4-vuotiaan" (30-vuotiaan) laitokseen, onko "4-vuotias" enää onnellinen. Enää ei ole äitiä ja isiä lähellä. Eikä edes ymmärrä, miksi. Hoitajat vaihtuvat. Osa on pinna kireällä, väärällä alalla, loppuun palaneita työssään. Ikävä kotiin. Ei edes ymmärrystä, mitä tapahtui ja miksi. Mutta tietää vain, että joskus oli toisin. On ikävä äitiä ja isiä. Onneksi taas viikonloppuna pääsee kotiin.

Toivottavasti olet lapseton, koska myös sinulle voi syntyä vammainen lapsi tai lapsesi voi vamautua. Kuka sinun lapsestasi sitten huolehtii, jos et sinä? Vaikeaa tai ei, olet vastuussa jälkikasvustasi. Ja vaikka toimittaisit vammaisen lapsesi laitokseen, on hän silti sinun lapsesi aina.

minusta olisi hirveän vaikeaa, jos lapseni olisi sellainen joka vaatisi niin paljon, vaikka antaisi paljon: se työmäärä, se jatkuva loputon vauva-aika (riippuen tietysti kehitysvamman laadusta), surullisuus siitä ettei oma lapsi saavuta niitä normaaleja elämän merkkipaaluja, jopa se että ympäristö katsoo vammaista vinoon aiheuttaisi surua ja murhetta, entäs sitten kun ystävät ja suku punnitaan: kuka puhuu siitä, miksi ne sai tommosen, ja oliko se niille oikein. Yksinäisyys ja kohtuuton työn määrä, ne minulle tulevat mieleen.

voi ajatella apn tavoin, että ei ole huono juttu.

"Niin, miten tämä asia sitten olisi hyvä ratkaista. Kuula kalloon...? vai jokin lempeämpi mestaus?"



Laitos on oikea paikka kehitysvammaiselle, jos vanhemmat väsyvät. Kommenttini on siihen, "että kehitysvammaiset ovat onnellisia kehitysvammasta huolimatta, eivätkä kärsi vammaisuudestaan". Kehitysvamma saattaa tuoda mukanaan myös kärsimystä. Niin kehitysvammaiselle itselleen kuin hänen lähipiiriinsä. Siksi kehitysvamma on "huono juttu". Huomatkaa, en sano, että kehitysvammainen ihminen on huono juttu. Ei, ihminen, yksilö, persoona, on hyvä juttu. Mutta kehitysvamma ei ole välttämättä hyvä juttu. Ei näkövammakaan ole hyvä juttu. Vaikka näkövammainen ihminen on hyvä asia. Vaikea selitää, mitä tarkoitan, mutta uskon, että jotkut ymmärtävät. Ei kai kukaan toivo, että oma lapsensa ei olisi tarve, vaan olisi kehitysvammainen?

Sairauksilla ja vammoilla on omat opetuksensa meille. On omat hyvät puolensa heikkoudella ja tarvitsevuudella.



Mutta sitten kun katsoo kehitysvammaisia ja heidän perheitään. Mitä vaikeampaan kehitysvammaan mennään, sitä haastavampaa elämä on. Kun ei voi jäättää aikuista lasta hetkeksikään yksin. Kun pitää olla kaapit avaimella lukossa ja keittiön ovi lukossa turvallisuussyistä. Kun lapsi ei opi kävelemään normaalissa ajassa, kun vielä murrosikäisellä on vaipat jne.

"että oma lapsensa ei olisi tarve"



piti kirjoittaa: että oma lapsensa ei olisi terve

että joutuu lapsen elämää huoltamaan.

Lapsen kehitysvammaisuus on huono juttu ainakin siksi, että tämä yhteiskunta on tehty terveille. Jos kaikki olisivat samalla tavalla kehitysvammaisia, se ei enää olisi kehitysvammaisuutta, eikä haittaisi.



Yhteiskuntamme on siis tehty ei-kehitysvammaisille ja kehitysvammaisilla on siksi yleensä tavallista vaikeampaa selviytyä siinä.



Lisäksi joskus kehitysvammaisuus voi aiheuttaa kärsimystä vammaiselle ihan vaikka fyysisten kipujen vuoksi.

Viimeistään kun vanhemmat eivät enää jaksa hoitaa aikuista vaippaikäistä tai kun vanhemmet kuolevat.



Näitä hoitokoteja on paljon. Olen ollut sellaisessa töissä. Miehet tuodaan hoitokotiin viimeistään siinä vaiheessa, kun ovat niin isoja ja voimakkaita eivätkä hallitse seksuaalisia halujaan ja käyvät oikeasti kovasti käsiksi. Heidän kanssaa ei enää pärjätä kotioloissa. Heitä harvoin edes käydään katsomassa hoitokodeissakaan.

Että yksikään kehitysvammainen ei haluaisi olla kehitysvammainen. Kehitysvammaisilta on kysytty asiaa ja lähes poikkeuksetta he sanovat, ettei kehitysvammaisuus heitä itseään häiritse. Vamma ei ole sairaus.

Ei kai ne nyt muuta osaa niillä kehariaivoillaan vastata, tietenkään. Ei vammaiset tajua että muut ovat erilaisia, ei ne tajua että muut ymmärtävät maailman aivan toisin. Tavallaan lohdullista että ne ei tajua mistä jäävät paitsi, ja kaikki ei edes tajua miten raskaita taakkoja ovat vanhemmilleen. Jos tajuaisivat, eivät olisi enää tyytyväisiä oloonsa.

vaan usein siihen liittyvät erilaiset ongelmat, esim. dowmeilla usein olevat sydänvaivat ja muut leikkauksia vaativat toimenpiteet.



Ei kehitysvammaisuus aina aiheuta mitään kauhean suuria ongelmia, vaan jotkut vammaiset voivat elää kohtuullisen ongelmatontakin elämää. Älylliseen kehitysvammaan voi kyllä liittyä jotain liitännäisvammoja, kuten liikunta- tai aistivammoja, jotka sitten aiheuttavat erinäisiä haasteita elämään.



T:kehitysvamma-alan ammattilainen

Kuurot eivät pidä kuurouttaan vammana eivätkä haluaisi olla kuulevia. Perehdy kuurojen elämään ja kulttuuriin niin tämä selviää sinulle. Kehitysvammainenkaan ei itse pidä vammaansa vammana ja haittana. Sillä perusteella kehitysvammaisuus ei ole huono asia. Huono asia on meidän ns terveiden suhtautuminen vammaisuuteen.

onnellinen ilman puolisoa, lapsia ja työtä? Eihän näitä ole läheskään kaikilla ihmisillä. Eivätkä ne ole kehitysvammaiseltakaan poissuljettuja.

"Sillä perusteella kehitysvammaisuus ei ole huono asia. Huono asia on meidän ns terveiden suhtautuminen vammaisuuteen."



Mikä ihmeen hyvä tai huono asia tässä nyt yritetään ratkoa?



Kehitysvamma on huono asia verrattuna terveenä oloon.



Kehitysvammainen ei ole huonompi tai parempi ihminen. Kehitysvammaa ei voi sanoa hyväksi asiaksi siksi, että kehitysvammainen ei tajuaisi sitä huonoksi asiaksi. Jos hän ei pysty itse selviämään itsenäisenä ja vaikuttaa koko perheen elämään ja vanhempiensa elämään niin silloin se ei ole normaali tilanne.

ominaisuus ihmisessä eikä tee ihmistä huonoksi tai huonovointiseksi. Sairaus on eri asia, koska se huonontaa elämänlaatua. Hörökorvat ja vasenkätisyyskään eivät ole huonoja asioita. Ne ovat ihmisen ominaisuuksia. Kuinkahan monen palstalaisen mielestä tumma ihonväri on huono asia? Sehän vaikeuttaa joskus elämää.