Blogi lastensuojelutapauksesta Espoossa

olla vanhempien vastuulla! Pitäisikö äidin tulla ruokalaan tunkemaan ruokaa väkisin lapsen kurkkuun???



Eiköhän tuo ole kuitenkin koulun vastuulla. Etenkin kun lapsi on jo pienluokalla, niin niissä on usein myös avustajia open lisäksi hommaa valvomassa. Mitä tekee opettaja? Miksei hän vie lasta ruokailemaan???

Missä erityisluokanopet on epäpäteviä ja avustajia ei saa

jos vanhemmat vastustavat sitä ja tuovat asian ilmi lapsellekin.

mutta eipä se kauheasti auta vuosikausien univelkaan...

normaali ruokaa, niin ei kai sitä koulussakaan tee, ja vielä vähemmän, jos äiti tekee eväät. Jos kotona syöminen on ohjelmanumero, niin sitä se on muuallakin. Blogissaan äiti sanoo, että lapset söivät hyvin mummolassa, kun siellä oli hyvää ruokaa. Onko se tyttö joutunut erityisluokalle, syömishäiriönsä vuoksi, epäilen vahvasti? Jotain muuta tuon käytöksessä täytyy olla ja kun äiti on kerran lähtenyt avoimeksi, niin miksi jättää tärkeät kohdat kertomatta?

voivat ihan hyvin tuoda asiansa julkisuuteen koska tietävät etteivät viranomaiset voi julkisesti asioita oikaista tai kertoa omaa kantaansa.



Tästä tapauksesta tuli mieleen myös näyttävästi julkisuuteen nostettu lastensuojeluasia, "liftariäiti" muistaako muut?

koska viranomaisten kanssa asioidessa perhettä ei sitten taas kuunnella.

jos tämän tapauksen sossut tekisivät asiasta myös julkisen blogin.

Varmasti on väärinkäytöksiä sossun puolelta, mutta varmasti tässä jää nyt jotain kertomattakin ja vanhemmat puhuvat yhtä totuutta.



Se mikä itseäni jää mietityttämään on se, ettei äiti tuo kovin hyvin tilannetta esiin lasten näkökulmasta. Olen lukenut pitkään autistisen lapsen perheestä kertovaa blogia ja siellä tulee hyvin käsitys siitä millaista arki autistin kanssa heillä on ja äidin kuvausta ja tulkintaa siitä miten lapsi eri tilanteet kokee ja miten reagoi sekä miksi todennäköisesti reagoi kuten reagoi.



Tässä tapauksessa asia kuvataan yksioikoisesti niin kuin molemmat lapset olisivat ns. normaaleita, "pienin poikkeamin" ja että sijoitukset koulun pienluokkaan ja muut toimet olisi jotenkin ympäristön suvaitsemattomuuden tulosta ja samalla sillä olisi aiheutettu ongelmia lisää, kuten rumaa kielenkäyttöä. Ovatko nämä vanhemmat aina huomioineet lastensa erityisyyden ja erityistarpeet, vai onko se asia jota silottelevat ja jonka haluaisivat olevan toisin? Onko Aspergesin tai as-piirteisyyden merkitystä syömiseen huomioitu ja jos niin miten lasten elämän aikana? Miten asperger ja as heidän tapauksissaan vaikuttavat arkeen ja miten näitä lasten piirteitä on huomioitu lasten arjessa. Onko aspergerin lisäksi muutakin ongelmaa, esim. välillisesti sos. emot. häiriötä voisi hyvin olla? Miten näitä heidän arjessaan huomioidaan? Miten asiat ovat olleet niinä kausina kun lasten syöminen ja muu elämä on ollut parhain päin? Mikä on muuttunut niihin aikoihin kun lasten tilanne on mennyt "alaspäin". Jos lapset söisivät hyvin, niin olisiko kaikki hyvin ja mitään muuta ongelmaa tai huostaanottoa mahdollisesti aiheuttavaa ei olisi?



Huomioiko sosiaalitoimi aspergeria tai as-piirteisyyttä ja sen merkitystä ruokailuun tai sosiaalisiin suhteisiin, eli ei voida odottaa että lapsilla olisi tavanomaiseen tapaan kavereita, tai että he kavereista välttämättä nauttisivat samaan tapaan kuin lapset yleensä? Yritetäänkö näistä lapsista nyt väkisin mahdollisimman normaaleita ja normaalisti käyttäytyviä erityistarpeita huomioimatta?



Jos as-piirteitä ei huomioida ja sen mukaisia erityistarpeita (onko tarpeen luokassa oma sermillä erotettu tila ja onko sellainen, onko aina kiinteä päivärytmi ja struktuuri elämässä, ehkä kuvin jäsennettynä, onko mahdollisuus toteuttaa mahdollisia erityisen kiinnostuksen kohteita, tehdäänkö syömisestä aina ja jokapaikassa numero, onko älykkyystaso huomioitu sillä voivat olla hyvin älykkäitä ja turhautuneita tai sitten vähän vähemmän älykkäitä jolloin täytyy sekin huomioida myös opetuksessa, onko aistiyliherkkyyksiä jne. jne.), seurauksena voi olla hurjaa stressiä jota lapsi ei osaa käsitellä ja jonka keskellä hän elää päivästä toiseen. Siinä voi olla seurauksena oiretta jos toistakin, esim. huonoa kielenkäyttöä jne.



Liittyykö kummankaan lapsen tilaan terkkaavaisuuden pulmia tai onko esim. ADHD-lääkityksiä ja onko niiden sopivuus varmistettu jos on jotain tällaisia käytössä jne. jne.



Tuntuu että netistä saatu käsitys herättää enemmän kysymyksiä kuin luo selkeää kuvaa tilanteesta. Esiin on tuotu asetelma vanhemmat vastaan sosiaalitoimi, eikä lapsen kokonaistilanne ja siitä nousevat perustellut tarpeet ja niihin vastaaminen. Onko lapsilla ketään joka ymmärtää heidän erityisyyttään ja osaa antaa sille oikealla tavalla tilaa, ohjaten kuitenkin samalla käytökseen jonka kanssa voi elää tässä yhteiskunnassa. Ymmärtääkö kukaan miksi toinen syö jotain tiettyä jonain päivänä ja miksi se ei sitten taas kelpaa, suhtautuuko kukaan heidän syömiseensä tekemättä numeroa. Tuntuu että kyse voisi olla as-ominaispiirteestä tuon ruokailun suhteen, mutta että siihen on kietoutunut nyt kenties paljon painolastia ja ruokailusta on tullut iso asia ylimääräisine merkityksineen.



En kyllä osaa olla tässä asiassa täysin vanhempien tai täysin sosiaalitoimen puolella. Aivan kuin kukaan ei tässä kuviossa ymmärtäisi toistansa ja että lapset ehkä varsinkin voivat olla vailla aitoa ymmärtäjää.

Aikamoinen tapaus. Herättää paljon ajatuksia. Päällimmäisenä tulee mieleen, että onkohan tässä nyt lasten etu ollenkaan päällimmäisenä, vai tuo arvovaltataistelu sossun ja vanhempien välillä.



-Onko äiti TODELLA vaatinut saada lapsensa sairaalahoitoon? Miksei sitä Lastenklinikan mahdollisuutta (josta äiti kirjoitti) nyt selvitetä loppuun asti?



-Huostaanotto tuntuu kyllä kaukaa haetulta, kun tytöllä paha syömishäiriö. Ensin pitää hoitaa akuutit asioita ennen kuin mitään huostaanottoa hötkyillään. Sossun väki ei ole ammattilaisia hoitamaan syömishäiriöisiä, ne on sen verran hc-kamaa.

jonkinsortista syömishäiriötä. Tiedän aspergerin joka syö ainoastaan pinaattilettuja. Siinä mielessä äidin laittamat eväät saattavat olla ihan hyväkin juttu. Meidän koulussa erityisluokan oppilailla on useasti omat eväät mukana että söisivät edes jotakin.

jäävit henkilöt: Lastensuojelulaitosten omistajien kaverit huostaanottavat ystävilleen ja sukulaisilleen lisää asiakkaita. Sehän on hyvä bisnes.

että näitä epäkohtia tuodaan julkisuuteen lasten yksityisyyden kustannuksella. Äiti kun toteaa moneen otteeseen blogissaan, ettei sos.viranomaiset ole kuunnelleet lapsia, niin mitenköhän on äidin oman kuuntelemisen laita?



Äiti on laittanut alaikäiset lapsensa nimineen, kuvineen ja diagnoosien kera kaikkien pällisteltäväksi. Tuskinpa äiti on tähän "lupaa" lapsiltaan kysynyt ja vaikka olisi niin ei voi olettaa että alaikäinen ymmärtää mistä on kyse ja mitkä seuraukset voivat olla sillä, että heidän henkilökohtaisia asioitaan puidaan julkisesti.

kiinnostanut se lasten kuuleminen. Ehkä he nyt lukevat tuolta edes.

olet siitä että äiti on altistanut alaikäisten lastensa henkilökohtaisia asioita julkisuuteen?

Se on hyvä keino havahduttaa ihmisiä ja panna vastaan. Kenenkään etu ei ole vaieta tuollaisista sosiaaliviranomaisista.



Todennäköisesti sieltä on löytynyt vaikka kuinka monta muutakin rääkättyä perhettä ja he voivat yhdessäkin miettiä nyt keinoja.



399

jonka mielestä ei ole ok tehdä noin, nimenomaan lasten takia.. Eikö vanhemman ennemmin kuuluisi varjella alaikäisen lapsensa yksityisyyttä. Ymmärrän julkisen blogin ja halun keskustella tästä asiasta julkisesti, mutta olisiko siinä kuitenkin voitu käyttää vain etunimiä ja jättää lasten kuvat pois?

http://proerika.vuodatus.net/



lainailee viestejä jotka tässä ketjussa

tarve huostaanottaa lapsia ihan vain huvin vuoksi? Hehän tekevät vain työtään?!? Jotain on pahasti pielessä kyseisen perheen kohdalla, toki on voinut sossun puoleltakin tulla huonoa kohtelua, mutta ei tuo tilanne pelkästään sossusta tai terveydenhoitajasta voi johtua. Ja todella ihmettelen, miksi äiti on julkaissut tosiaan kuviaan lapsistaan netissä tässä yhteydessä : O

1) ammattitaidottomuus ja 2) arvovaltakiistan voittamiseksi.