Lapseni kaveri ei vastaa kysymyksiini, mistä kertoo?

mitä ihmettä se sulle kuuluu ovatko vieneet tavaroita uuteen kotiin tms. lapsi on sanonut että älä kysele, miten et nyt tajua että kyselet liikaa?



kuulostat ihme räpätädiltä ja voin kuvitella, ettei oma lapseni haluaisi sinulle yhtään mitään kertoa.

6v. lapsi ei vastaa kysymyksiin, vaan on aivan hiljaa.

Ensin epäilin ettei kuule, mutta ei vastaa vaikka toistaisin kysymyksen.

Ei vastaa myöskään mieheni kysymyksiin?

Voiko näin pieni osata olla kertomatta perheen mistään asioista?

Olen esim. kysynyt söitkö kotona, onko äitisi mukana vai oletko yksin? Veittekö paljon tavaroita uuteen asuntoon?

Lapsi ei ole ujo, eikä arka. On muuten kova puhumaan.

Nyt tuntuu etten jaksa kysyä enään mitään, kun lapsi ei koskaan vastaa.

Onko teillä kokemusta minkälainen lapsi ei vastaa kysymyksiin ja voiko lapsi kokea minut tunkeilevaksi?

Onko lapsella ongelmia?

Ollaan tunnettu lapsi n. vuoden verran ja lapsi ollut paljon meillä. Ei vierasta meitä mitenkään.

Kyselenkö liian henkilökohtaisia kysymyksiä?

Kuulostaa minusta liialliselta utelulta.

Voisitko kysellä jotain neutraalimpaa? Anna lapsen olla rauhassa jos hän ei halua kertoa sinulle perheensä asioita.

Eiköhän tässä ollut kyse huolestumisesta lapsesi kaverin saamasta kohtelusta kotona. Eli onko hänellä oikeasti jotain salattavaa, joka voisi olla huolestuttavaa vai eikö hän vain erityisemmin halua puhua kotiasioistaan. Olen yhä sitä mieltä, että lapsesi kaverin vanhempien kanssa juttelemalla voisi ehkä huomata jos asiat eivät ole kohdallaan.



En nyt usko että olet mikään "räpätäti" tai sairaalloisen utelias tyyppi vaan ihan normaali äiti, joka näyttää osaavan kirjoitella keskustelupalstoilla (ja varmaan siis jutustellakin) toisia ihmisiä ja heidän mielipiteitään kunnioittaen. ;)

hän siis ennen jutellut teille?

jotta ei paljastu,että minun äitipuoli hakkasi ja pieksi minua.



"kotiasioista ei sitten puhuta!" -SE OLI SE FRAASI....

monetkaan lapset ei osaa puhua aikuisille. Mielestäni se on yksinkertaisesti huonoa käytöstä.



Tuntuu siltä, että monessa perheissä lapset ovat "projekti". Heille tehdään asioita (hoivaa, leikkiä jne.), mutta heille ei anneta tilaa olla vuorovaikutuksessa, saati ottaa vastuuta teoistaan ja käyttäytymisestään. Kasvatus on suorittamista, joka tapahtuu reaalimaailman ulkopuolisessa tyhjiössä.