Ihan järkyttävä riita miehen kanssa :´´´(

Tottakai olen jollakin tavalla mennyt "rikki" kokemuksieni vuoksi, ei kai kukaan ihminen säily täysin ehjänä psyykkisestikään, siitä jos toinen vanhempi, hlö jonka pitäisi suojella kaikelta pahalta ja rakastaa ehdoitta, aiheuttaa valtavaa fyysistä(kin) tuskaa säännönmukaisesti.

Mutta minä olen asian suhteen terapoinut itseni jo ennen omaa äitiyttäni, kääntänyt kokemukset mahd pitkälle vahvuuksikseni ja antanut anteeksi kun sitä pn minulta pyydetty jne.

Mutta siitähän ei nyt tuossa ap kirjoituksessani ollutkaan kyse.

Ap

Huudat ja raivoat lapsillesi ja hakkaat miestäsi.

Tuohon nimenomaan mieheni ei suostu.

Sanojaan laintakseni, minun on varauduttava pitkään riitelyyn jos noin haluaisin toimia.

Tai siihen että hän "veisi" lapset ja minä olisin se vieraileva osapuoli.

Ap

että hakkasin tossa vaimoani ja repesi siltä paitakin, minä nyt olen kuitenkin se uhri kun vaimo sanoi että huudan lapsille liikaa..miten se voi tommosta sanoa, minähän olen ISÄ! Säälikää minua! Tässä nyt kyynelsilmin surffaan netissä, voi kuinka saan itseni kokoon, oih..

Ap:lla ei ole mitään todellisuudentajua, ei ainakaan siltä kuulosta. Säälittää niin mies kuin lapset.

näkevät tämän asian samoin (siis eri tavalla kuin sinä)

a) Miehellä on isänä aivan samanlaiset oikeudet lapsiin kuin sinulla; etenkin kun kyse on jo vanhemmista lapsista, ei esim. imeväisikäisestä, jolloin se biologia määrittää jonkin verran suhdetta.

b) Mies ei ole "viemässä" lapsia, vaan sinä. Mieshän nimenomaan ehdottaa TASAPUOLISTA lasten "jakamista". - Sinä sen sijaan oletat, että sinulla olisi jokin lähtökohtainen oikeus lähivanhemmuuteen.

c) Ei se, jos mies sanoo, ettei jatkuva huutaminen pyyhiydy pois toistuvilla anteeksipyynnöillä, ole anteeksipyyntöjen vähättelyä vaan nimenomaan sen jatkuvan ja toistuvan äänenkorottelun haitallisuuden osoittamista. Jos ihminen jatkuvasti toistaa vääriksi toteamansa käytösmallit, se anteeksi pyytäminen tosiaan on aika turhaa ja menettää voimansa (Anteeksihan pyydetään, koska koetaan, että on tehty jotain VÄÄRIN. Eikä väärää käytöstä tule jatkuvasti toistaa.)

d) Väkivalta ei ole missään olosuhteissa sopivaa.



Siinä olen ap:n kanssa samaa mieltä, että lasten rakkauden jakautumisesta ("rakastavat isäänsä enemmän kuin äitiänsä") mainitseminen oli mieheltä ala-arvoinen veto.

Kävin siihen käsiksi, kun uhkasi lungisti vievänsä lapset. Mätkin sitä kädelläni ja revin paidasta niin että sekin repesi, menin ihan pois tolaltani ja hysteeriseksi moisesta toteamuksesta.

Sain myös kuulla kritiikkiä äitiydestäni, esim huudan liian usein ja sitten "vain" pyytelen anteeksi. Jep, myönnän että ääneni kohoaa turhan usein, mutta mitäs pitäisi tehdä jos ei pyytää anteeksi?? Mies sanoi myös että lapset olisivat sanoneet että rakastavat häntä enemmän kuin minua.

Tuota en usko, mutta satutti silti.

Onneksi lapset eivät olleet näkemässä/kuulemassa tätä showta.

Eikö mikään ole pyhää? ei vanhemmuus (jos nyt ei oikeasti huonosta vanhemmuudesta puhuta), ei puolison kuollut läheinen ei mikään?

Nyt rupean katselemaan vuokra-asuntoja jostakin tästä läheltä, lapsen koulu ja toisen eskari tässä eli en voi kauas lähteä.

Mies sanoi että varauduttava riitelemään jos en suostu esim 2-vkoa isällä ja 2-vkoa äidillä-systeemiin lasten suhteen.

Kokemuksia sellaisesta?

En jaksa koko ketjua lukea läpi, mutta on se lapsille kurjaa. Onko pakko erota? Eikö mitään vaihtoehtoa ole? Ilmeisesti ap olet riidellyt miehesi kanssa jo pidemmän aikaa..tsemppiä teille, toivon totisesti, ettette joudu erotilastoon.. :()

Se on hirveetä! Mun äiti ei koskaan huutanut. Oli aina rauhallinen.

Mitä nyt kaverit kertoneet erostaan, niin aina isät on uhkaillett vievänsä lapset.

Muistan kun meillä oli kriisi, niin olin varmasti tosi paska äiti ja mies kertoi monta syytä miksi en saa lapsia ja minä taas miksi mies ei saa lapsia.

Lopulta mies uhkasi, ettei lapsia saa kukaan.

Noi ero riidat on sellasia, ettei akuutissa tilanteessa aikuinen osaa käyttäytyä, vaan haavoittaa toista ja on mahdollisemman ilkeä.

Erota ei kannata, jos ei ole pakko sanoi kaverini. On kuulemma niin kova juttu, ettei eron jälkeen jaksanut tehdä mitään.

T.12

Kaikki asiat tulee oikeudessa julki, jos asia riitautuu.

Siellä miehesi taistelee sinua vastaan, joten hillitse itsesi ja anna miehen syytellä, uhkailla. Pysyt vain hiljaa. Ei miehesi sitä päätä kuka lapset saa, vaan oikeus

ja oikeus määrää lapset sille joka huolehtii heistä paremmin ja on tervepäinen.

että teidän pitäisi ruveta tekemään asioita parisuhteennen ja perheenne eteen. Miksi ihmeessä eroatte? sinä olet asiaton ja huudat lapsillenne, miehesi ei osaa kertoa kritiikkiään asiallisesti... millaisen mallin annatte lapsillenne? Huudetaan ja rääytään ja ei osata kommunikoida. Sitten erotaan. Ongelmat säilyvät, ikään kuin omaa käytöstä ei voisi korjata. Ajatelkaa miten musta tulevaisuus ja toivottomuus lapsille. Jos ei osaa, täytyy opetella. Esim. ensi kesänä on Pieksämäellä koko perheen leiri NMKY:n järjestämä. Menkää sinne ja pelastakaa perheenne. Kaikilla on joskus vaikeaa ja kaikille tekee hyvää opetella kommunikointia, valmiita ei tässä asiassa ole olemassakaan. Tsemppiä, älkää erotko, kuulostaa että teillä on oikeasti ihana perhe.

Niin, tämä keskustelu ei selvästi ole kuin jauhamista -sinun kantilta koska et vaan ymmärrä että puolustaudut etkä keskustele!

Tämän takia käyt mieheesikin käsiksi: koska et keskustele. Sulla on oma kanta ja se pysyy, kun et osaa sanoa perusteluja alkaa väkivalta.



Sanatkin on väkivaltaa. Mitä eroa sillä on että toistuvasti joko hakkaa tai lyö sielua?

Ai, sinähän "pyydät anteeksi".



Onko lapsella sinusta niin merkityksetön elämä kotona että äiti voi haukkua ja sitten se "annetaan anteeksi".

Koska sitä anteeksi pyytäminen edellyttää: että asia sovitaan ja se loukattu antaa anteeksi.

Sinä olet antanut itsellesi luvan loukata perhettäsi: lapsia henkisesti ja miestäsi fyysisesti.



Ja minuakin on lapsena rangaistu nahkaremmillä: en silti saa huutaa tai lyödä.



Ei normaaliin elämään kuulu se että vollotat, peität tunteesi lapsiltasi ja leikit että asiat olisivat hyvin.



Kyllä kuulostaa todella pahalta. Pienin ongelmasi on miten ratkaisette lasten näkemisen: isompi on sun väkivaltanen käytös.

..hän on fyysisesti väkivaltainen miestään kohtaan ja huutaa lapsilleen. Ymmärrän hyvin, jos mies haluaa eron ja eritätin hyvin ymmärrän senkin, jos mies haluaa pelastaa lpaset äidiltään. Ihmettelen, että isä antaisi äidin pitää lapsia puoletkin ajasta. Kyllähän jo sinä aikana voi äidillä taas napsahtaa.



AP tarvitsee ehdottomasti terapiaa ennen kuin tuo viha tuhoaa hänen koko perheensä. Vihan oikea kohde on ap:n oma vanhempi, mutta nyt se kohdistuu viattomiin.