Ihan järkyttävä riita miehen kanssa :´´´(
Kävin siihen käsiksi, kun uhkasi lungisti vievänsä lapset. Mätkin sitä kädelläni ja revin paidasta niin että sekin repesi, menin ihan pois tolaltani ja hysteeriseksi moisesta toteamuksesta.
Sain myös kuulla kritiikkiä äitiydestäni, esim huudan liian usein ja sitten "vain" pyytelen anteeksi. Jep, myönnän että ääneni kohoaa turhan usein, mutta mitäs pitäisi tehdä jos ei pyytää anteeksi?? Mies sanoi myös että lapset olisivat sanoneet että rakastavat häntä enemmän kuin minua.
Tuota en usko, mutta satutti silti.
Onneksi lapset eivät olleet näkemässä/kuulemassa tätä showta.
Eikö mikään ole pyhää? ei vanhemmuus (jos nyt ei oikeasti huonosta vanhemmuudesta puhuta), ei puolison kuollut läheinen ei mikään?
Nyt rupean katselemaan vuokra-asuntoja jostakin tästä läheltä, lapsen koulu ja toisen eskari tässä eli en voi kauas lähteä.
Mies sanoi että varauduttava riitelemään jos en suostu esim 2-vkoa isällä ja 2-vkoa äidillä-systeemiin lasten suhteen.
Kokemuksia sellaisesta?
Kommentit (33)
etävanhemmuuteen ja lapsien tapaamiseen kahtena viikonloppuna kuukaudessa? mieti itseäsi samanlaiseen kohteluun, suostuisitko?
vaikka toinen kuinka aukoisi päätään. Kannattaisiko ensin rauhoittua?
mutta on minusta tosi raukkamaista edes uhkailla sillä ettei äiti saisi "pääasiallisesti" lapsia hoteisiinsa, jos ei siis oikeasti huonosta äidistä puhuta. Saati nuo muut heitot, mokoma kusipää:´(
Enkä pidä itseäni virheetömänä, mutta jotakin rajaa kiitos.
Joku kysyi lasteni ikiä, ovat siis 3-luokalla ja eskarissa eli kesällä 10v ja juuri 7v täyttäneet.
Ap
Vuoroviikkosysteemi on minustakin järkevin teidän tapauksessanne. Lapset on juuri oikeanikäisiä ja isä selvästi välittävä ja hyvä.
Yrittäkää puhua asioista. Omista virheistänne. Yrittäkää sopia riitelysäännöt. Ja puhukaa, puhukaa ja puhukaa! mököttäminen pahentaa asioita!!!
Eli yksioikoisesti äiti ei ole ensisijainen huoltaja/lähivanhempi. Oletteko siis oikeasti eroamassa vai tämän riidan tuloksena "eropapereita" ottamassa?
mutta on minusta tosi raukkamaista edes uhkailla sillä ettei äiti saisi "pääasiallisesti" lapsia hoteisiinsa, jos ei siis oikeasti huonosta äidistä puhuta. Saati nuo muut heitot, mokoma kusipää:´(
Enkä pidä itseäni virheetömänä, mutta jotakin rajaa kiitos.
Joku kysyi lasteni ikiä, ovat siis 3-luokalla ja eskarissa eli kesällä 10v ja juuri 7v täyttäneet.
Ap
Ihminen voi tulla hulluksi lastensa menettämisen pelosta.
Voit yrittää ehdottaa, että lapset olisi sulla, mutta isä näkisi heitä paljon.
Ilmeisesti isäkään ei halua luopua lapsista ja juridinen oikeus taistella lapsista.
Tästä syystä ei me ainakaan erota, sillä mies ei luopuisi lapsista.
ettei ruveta vähättelemään ja mitätöimään anteeksipyytämistäni lapsilta, tekemään siitä jotenkin huono juttu, että tunnistan/tunnustan virheen toimintatavassani ja osaan myös olla siitä heille pahoillani. Tai sitä ettei lotkaista lasten rakastavan jotenkin vähemmän tms.
Tuossa vain pari esimerkkiä.
Ap
Yhtä paljon häneen sattuu, kuin sinuunkin.
T.12
Ja kyllä huutaminen on pahasta, eikä se pelkällä anteeksipyynnöllä ole poispyyhkäisty.
Ja itse kisaat ihan yhtä paljon ja olet oikeasti viemässä lapset isältään.
Minulla nimittäin napsahti ihan totaalisesti:´´(
En minä(kään) ole heitä viemässä mieheltä, hän on hyvä isä jne mutta kyllä minusta edes sen verran voisi "arvoa antaa" äitiydelle, äidin ja lapsen jo biologiaan pohjaavalle siteelle yms, ettei edes vitsinä uhkaisi heitä äidiltä vievän.
Mutta olenhan tuo jo aiemminkin havainnut, mies sanoo mitä tahansa vaikka se miten loukkaisi ja vaikka se olisi miten "vyön alle" iskemistä.
Ap
Hänhän ehdottaa vuoroviikkojärjestelmää, sinä haluat lapset itsellesi.
Et ole kyllä ihan viisas.
Minulla nimittäin napsahti ihan totaalisesti:´´(
En minä(kään) ole heitä viemässä mieheltä, hän on hyvä isä jne mutta kyllä minusta edes sen verran voisi "arvoa antaa" äitiydelle, äidin ja lapsen jo biologiaan pohjaavalle siteelle yms, ettei edes vitsinä uhkaisi heitä äidiltä vievän.
Mutta olenhan tuo jo aiemminkin havainnut, mies sanoo mitä tahansa vaikka se miten loukkaisi ja vaikka se olisi miten "vyön alle" iskemistä.
Ap
Miten ja millä sitten? tai oikeammin, pitäisikö se edes olla täysin pois pyyhkäisty? ja jos niin miksi?
Mitä voin muuta kuin yrittää muuttaa tapaani+pyytää anteeksi ja selittää miksi niin tein=ääneni kohosi?
Ei ole tarkoitus vähätellä, mutta ei ne ääneni ajoittaisesta kohoamisesta rikki mene (enkä usko että "edes" traumatisoituvat), en minäkään mennyt vaikka minua on mm hengarilla, jaloilla ja nahkavyöllä missä rautasolki mätkitty. Ja siis minä en fyysisesti lapsiani kurita!!
Ap
mies olisi lyönyt sua ja repinyt paitasi, niin olisit varmaan jo tekemässä rikosilmoitusta. Että lopeta säälin kerjääminen. En usko, että olet äitinä parempi kuin mies isänä, joten ei sun äitiydelle tarvitse mitään erityistä arvoa antaa enempää kuin isällekään.
Ei toistaa, toistaa, toistaa ja toistaa. Kuten nyt olet tehnyt.
Ja olet kyllä jollakin tapaa mennyt rikki, et ehjältäkään kuulosta.
Vuoroviikkosysteemi ja kaksi kotia eivät ole yleensä parasta lapselle. Parasta on yksi pysyvä koti ja usein vieraileva/tavattava etävanhempi. Nimittäin jos on pakko erota.
Kiitoksia kommenteista, enempää en jaksa tässä yhteydessä asiasta jauhaa, selvästikin aika turhaa.
Lapset kotiutuvat kohta leffasta, minä sammutan nyt koneen ja yritän "kasata" itseni niin että jaksan iltaan ja en näytä kovin itkeneeltä.
Ap
jos haluaa vuorosysteemin...