Kertokaapas nyt niistä TOTEEN KÄYNEISTÄ pahoista sektion jälkiseurauksista

Vanha ketju mut kummasti kannusti käyttämään ehkäisyä näin kesäiltojen riennoissa...

Viime vuonna uutisoitiin siitä yhdestä äidistä joka kuoli sektion jälkeen sisäiseen verenvuotoon lapsivuodeosastolla. Se pahin mahdollinen skenaario, että kohdun haava repeää ja vuotaa hetkessä kuiviin :'(

Minulla verenvuoto oli 6 litraa ja vuotokohta tukittiin uusintaleikkauksessa heti varsinaisen sektion jälkeen kun onneksi vuoto huomattiin heti. Ongelmia tulee eniten siinä että jos vuotoa ei huomata heti ja ehtii vuotaa "sisään" paljon.

Ei jäänyt vammoja ja toivuin ja pääsin sairaalasta yhtä nopeasti kun tavallisissa sektioissa joissa ei komplikaatiota. Tietenkin suuri verenvuoto on aina sinänsä hengenvaarallinen koska aina niitä ei niin vaan saada hallittua.

Ainahan sektiosta voi tulla ja tuleekin useimmille jotain kiinnikkeitä kohtuun ja kohtulihas on heikompi sektioiden jälkeen josta voi taas seurata jotain komplikaatioita seuraavissa raskauksissa ja synnytyksissä tai sektioissa.

Vaimolle tehty kaksi sektiota ja molemmat onnistuivat erinomaisesti, vaikka olivat etukäteen suunnittelemattomia! Leikkausarpikin on lähes näkymätön ja bikinirajan alla.  Leikkauksen jälkeen kiputuntemuksia oli hänellä vain joidenkin viikkojen ajan.

Plussana vielä (erityisesti miehen näkökulmasta) lähes impimäisen tiukka värkki yhä edelleen!

Sektion jälkeen toteen käyneitä seurauksia... Vatsalihakset jäivät "erilleen" ja korsetti piti korjata leikkauksella (pari vuotta synnytyksen jälkeen).

Kolem alatiesynnytystä takana ja vaikka kipu oli kova, synnytykset menivät hyvin. Mitään pysyvää haittaa ei jäänyt, olisin myös pystynyt lähteä sinne peltotöihin saman tien, oli todella energinen olo synnytysten jälkeen.

Eli ihan faktaa näille lapsettomille jotka säikähtävät näitä juttuja täällä. Olen äiti joka ei pasko housuunsa, omistaa seurapiirirakon edelleen ja pimppikin on hyvässä kuosissa.

En voi olla ainoa kaltaiseni millään, kyllä muitakin on. Itsekin pelkäsin ennen synnytystä näitä mahdollisia seuraamuksia, mutta ei niitä koskaan tullutkaan.

Paska tsägä tietenkin jos pysyviä vaurioita sektiosta tai synnytyksestä jää, mutta luulisin että vähemmistölle äideille näin käy.

[quote author="Vierailija" time="25.06.2014 klo 13:17"]Viime vuonna uutisoitiin siitä yhdestä äidistä joka kuoli sektion jälkeen sisäiseen verenvuotoon lapsivuodeosastolla. Se pahin mahdollinen skenaario, että kohdun haava repeää ja vuotaa hetkessä kuiviin :'(

[/quote]

Olisipa minullekin käynyt noin... Mutta ei, juuri minä jäin henkiin niin pahojen keuhkovaurioiden kanssa, että olen ihan invaliidi. Lasten kanssa en voi touhuta. Kauppaankaan en voi kävellä 300 metrin matkaa ilman lisähappea. Tulisi luoti taivaalta ja tappaisi.

näiden tulevien äitien kanssa ei ole ihan helppoa tehdä ratkaisuja yhdessä... Toisekseen potilas ei ole lääketieteen ammattilainen eikä sen perusteella osaa välttämättä tehdä itselleen parhaita ratkaisuja.

t. sh

oletko miettinyt, että lääkäreitä on aika paljon ja erilaisia. Niin miksi niiden muka pitäisi vastata siitä, mitä joku toinen on tehnyt tai sanonut? Eihän kukaan voi vastata kuin omista tekemisistään.

Etkö vieläkään tajunnut pointtiani?

Haluaisin että edes yksi lääkäri perustelisi oman, siis OMAN asenteellisuutensa. Miksi he eivät voi antaa tulevien äitien olla mukana tekemässä ratkaisuja, miksi? Opetetaanko lääkärinkoulutuksessa että synnytyksessä tulevalta äidiltä ei sitten kysytä mitään? Ja jos näin, niin miksi.

siis suunniteltu sektio. Sektion jälkeen kohtu ei meinannut millään supistua ja menetinkin 3 litraa verta. Sain verta pussista. Monta lääkäriä paineli leikattua vatsaa ja olin kivusta välillä tajuttomuuden rajalla. Kaikki lääkkeet kokeiltiin. Lopulta 12h jälkeen alkoi vuoto vähentyä. Seuraavana päivänä sain kuulla, että kohdunpoistoa jo valmisteltiin - oli hengen lähtö sen verran lähellä.

Alatiesynnytyksen jälkeen olin kunnossa heti, kävelin ja istuin normaalisti, vaikka muutama tikki laitettiinkin. Sektion jälkeen oli TODELLA kipeä KAUAN ja vatsassa on edelleen iso tunnoton alue ja ruma arpi, joka un "paksu" sisäpuolella, tuntuu ikävältä.



Ystävälleni tehtiin suunniteltu sektio. Muutama päivä sektion jälkeen nousi kova kuume - kohdusta oli vuotanut verta vatsaonteloon. Vaikka hänet leikattiin heti uudestaan, hän sai yleistulehduksen, jota ei meinattu millään saada kuriin. Hengenlähtö oli aivan hiuskarvan varassa ja hän oli monta viikkoa sairaalassa, joista osan tajuttomana.



Toki alatiesynnytyksissä voi olla komplikaatioita, mutta tuskin yhtä usein on kyseessä hengenvaara. Vai?

joka olisi voinut tulla alatiesynnytyksessäkin.

Flagyliä peliin ja se oli siinä.



Ilmeisesti veritulppa on yksi peikko leikkauksessa. Mutta minäkin kuulisin mielelläni naisia, joille on tullut leikkauskomplikaatioita!



Komplikaatiot pinoon nyt naiset!

verta lähti 3 litraa, kohtu ei tyhjentynyt kunnolla, joten joutuivat painelemaan kohtua mahan päältä kaksi vuorokautta ja voitte kuvitella mitä kipu oli kun juuri leikatun mahan päältä paineltiin. Kidutusta. Hemoglobiini oli 60 ja olo oli 6 päivää aivan seis. Virtsakatetri otettiin liian aikaisin pois ja en päässyt ylös sängystä ja rakko oli halkeemassa ja mä huusin kivusta.



Kaikesta selvittiin, mutta traumat on edelleen.

Sektion jälkeisenä päivänä nousi kuume, 2vrk:n päästä ab:sta huolimatta crp nousussa.



Ei ole aikaa kirjoittaa koko tarinaa, mutta lopulta olin 2kk sairaalassa, siitä melkein viikon tajuttomana teholla.



Olin saanut leikkauksen yhteydessä bakteerin mahaani.



Menetin kohtuni 24-vuotiaana, kahden lapsen äitinä. Mieheni lähes romahti henkisesti, koska luuli jäävänsä kahden alle 2-vuotiaan yksinhuoltajaksi ja menettävänsä minut.



Sain loppuiän lääkityksen.



Ehkä kaikki olisi mennyt toisin, jos olisin synnyttänyt alakautta. Ehkä. En voi tietää, olisihan silloin esim. lapsi voinut saada vammoja tmv. Katkera olen vieläkin, 5v jälkeen. Olisinhan halunnut vielä joskus lapsia.

enkä ole kenenkään kuullut saaneen mitään komplikaatioita. Sen sijaan sektio on pelastanut monen lapsen sekä äidin. Sektio olisi myös pelastanut erään äidin, joka kuoli normaaliin alatiesynnytykseen.

Sektiossa tuli niin paha verenvuoto, ettei se tyrehtynyt ennen kuin kohtu poistettiin.

Hemoglobiini oli 60 ja olo oli 6 päivää aivan seis.

Tuohan on jo vaarallinen lukema. Itselläni hb oli 72 alatiesynnytyksen ja sen jälkeisen istukan irrotuksen (istukka leikkauksessa, kun ei muuten irronnut) jälkeen. Sain kaksi lisäpussia verta heti leikkauksen jälkeen heräämössä ja olo oli aika hyvä sen jälkeen. Heti leikkaussalissa kuitenkin tärisytti ihan pirusti, kun hemppari laski niin alas.

Sinusta siis jotenkin tuntuu, että alatiesynnytyksessä saattuu enemmän komplikaatioita ja sen perusteella et usko tilastoihin?



Wau, todellinen av-mamma!

Joku ne tilastot tekee. Sektiota tekemässä on aina iso joukko lääketieteen ammattilaisia, ja seuranta on tarkkaa --> komplikaatioiden pimittämiseen ei ole mahdollisuutta eikä oikein motivaatioitakaan.



Alatiesynnytyksessä saattaa paikalla olla vain kätilö, ja siinä tulleita repeämiä, löystymiä ynnä muita pulmia ei välttämättä kirjata totuudenmukaisesti papereihin. Kuuluvathan ne "normaaliin" alatiesynnytykseen. Aika monta stooria on kuultu ja luettu missä synnyttäjän kokemus ja havainnot ovat olleet ristiriidassa synnytyskertomuksessa raportoituihin.



Jos alatiesynnyttäjien synnytyksen aikaisia ja etenkin jälkeisiä ongelmia ja komplikaatioita tilastoitaisiin yhtä suurella innolla kuin sektioitujen äitien vastaavia, saattaisi tilastotkin näyttää ihan toisenlaisilta.

jotain merkitystä?



Sektiossa komplikaatiot ovat yleensä vakavampia ja jokaisen tervejärkisen luulisi ottavan mieluummin riskin repeytymisistä kuin vaikka sepsiksestä, massiivisesta verenvuodosta, kuolemasta tms. Ja kuten sanoit, repeytymäthän kuuluvat synnytykseen. Jos haluaa selvitä taatusti täysin ehjänä, ei kannata tehdä lapsia ollenkaan.

Makasin sairaalassa henkihieverissä viikon.

ihmisillä ei tunnu olevan lainkaan kykyä sietää riskejä. Ei nykyaikainen lääketiede pysty ihmeisiin, jokaikiseen toimenpiteeseen liittyy riskinsä.



Lisäksi jotkut kuvittelevat pystyvänsä shoppailemaan itselleen terveydenhoitoa ja palveluita ja huudetaan naama punaisena jos hoitaja ei kuivaa varpaanvälejäsi tai vaihda lakanoita joka päivä. Ei terveyden- ja sairaanhoito ole samalla tavalla palveluala kun vaikka kampaamo tai autokauppa, potilas ei ole aina oikeassa. Potilaita hoidetaan arvion perusteella, lähtökohtana se, mikä on potilaalle paras. Aina ei mene nappiin, ikävä kyllä, mutta näin on alalla kuin alalla.