Kertokaapas nyt niistä TOTEEN KÄYNEISTÄ pahoista sektion jälkiseurauksista

Hb alimmillaan 62, sain lisäverta, mutta runsaasti verta menettäneenä sain dic-oireyhtymä, jonka vuoksi veri ei hyytynyt kunnolla. Sitä siis valui runsaasti mm. vatsaonteloon. Lopulta nousi kuume ja crp kohosi pilviin. Jouduin olemaan sairaalassa 2 vk.



Ja mitä tulee ylipäätään sektioon, niin toipuminen on nopeampaa normaalisti menneestä synnytyksestä kuin normalisti sujuneesta sektiosta. Jo sen pitäisi olla riittävä vakuutus sille, ettei sektiota kannata tehdä "mut ku mä haluun"-periaatteella.



Minusta tämäkin keskustelu kuvastaa sitä, että moni nainen elää siinä illuusiossa, että voi ratkaista oman elämänsä kulun täydellisesti. Ja kun ei voikaan, syyllistä on etsittävä vimmatusti. Tottakai virhearvioita sattuu silloin tällöin myös synnytyksissä ja edelleenkin kuolee sekä vauvoja että äitejä, vaikka kuolleisuus on täällä saatu minimiin. En silti ymmärrä tuota "koska haluan sektion, minun on se saatava"-asennetta.

Kannattaa muistaa, että suunniteltu sektio on ihan eri asia kuin hätäsektio. Hätäsektiossa riskit ovat suuremmat.



Kaksi suunniteltua sektiota ilman mitään ongelmia takana. Toipuminenkin oli erittäin nopeaa. Samana iltana olin jo jalkeilla ja hoidin vauvaa.



Varmasti on helpompia alatiesynnytyksiä kuin sektiosynnytykset yleensä, mutta itse en halunnut ottaa riskiä lapsen tai itseni osalta, joten valitsin sektion ja TOSIAAN sen voi valita :)

enkä ole kenenkään kuullut saaneen mitään komplikaatioita. Sen sijaan sektio on pelastanut monen lapsen sekä äidin. Sektio olisi myös pelastanut erään äidin, joka kuoli normaaliin alatiesynnytykseen.

varmaan molemmissa voi sattua pahoja komplikaatioita. Lääkärit + kätilöt ovat ihmisiä, eivät jumalia = (pahojakin) virhearvioita puoleen jos toiseen voi sattua, ja synnytys on iso juttu joka on ennalta-arvaamaton tilanne = ei voi ennustaa mitä tapahtuu (todennäköisyyksiä voi esittää äidin + vauvan koon perusteella, mutta mitä tapahtuu, ei voi tietää = millaiset supistukset on, miten pehmytkudos antaa periksi, miten vauvan kunto "kestää" tilanteen jne jne).

Tuskin lääketieteen ammattilaiset kuitenkaan kevyin perustein sanovat, että sektio on potentiaaliseesti vaarallisempi kuin synnytys.

Sen sijaan, voisi sanoa, että ulkomailla yksityisissä sairaaloissa mennään sektioon kevyemmin perustein siksi, että yksityinen sairaala saa enemmän tuloja sektioista = raha niillä on siellä mielessä, ei äidin ja lapsen etu.

Epämukavia jälkiseurauksia vain, ei onneksi mitään kamalampaa esikoisen sektiosta: tulehdus, joka ei meinannut millään parantua, söin antibiootteja kuukauden. Kauheat kivut, jotka jatkuivat monta viikkoa, kävelin maha kippurassa. Ehkä näiden takia vauva ei tuntunut aluksi ollenkaan läheiseltä, kesti todella pitkään, ennenkuin rakastuin omaan lapseeni. : (



Kaksi seuraavaa syntyivät alateitse, en olisi enää uostunut sektioon. Repeämistä huolimatta mahtavia kokemuksia! Olen todella iloinen, että sain kokea alatiesynnytyksen kahdesti, niistä jäi hyvä mieli ja rakkaus vauvaan oli mieletön heti syntymän hetkestä eteenpäin. Repeämät paranivat muutamassa päivässä, pääsin heti suihkuun, vessaan, kävelemään...



Joillekin sektio on tosi positiivinen kokemus, mutta henk. koht. tykkäsin alatiesynnytyksistä paljon enemmän.

itse en halunnut ottaa riskiä lapsen tai itseni osalta, joten valitsin sektion ja TOSIAAN sen voi valita :)

Itse ne halunnut ottaa riskiä lapsen tai itseni osalta, ja valitsin alatiesynnytyksen.

Ja mitä tulee ylipäätään sektioon, niin toipuminen on nopeampaa normaalisti menneestä synnytyksestä kuin normalisti sujuneesta sektiosta.

...että olen sairaalassa ollut terveemmän oloinen kuin suurin osa alatiesynnyttäjistä, jotka eivät ole kyenneet istumaan tai kävelemään normaalisti, Todella harvoin nainen on alatiesynnytyksen jälkeen niin hyvässä kunnossa, että olisi saman tien valmis lähtemään peltotöihin.

istukka tarttui sektioarpeen ja alkoi kasvaa epänormaalisti läpi kohdun seinämän kiinni virtsarakkoon. Tämä olikin sitten isompi operaatio pelastaa virtsarakkoni ja minut.

Esimerkiksi muistetaan mainita, että verenvuotoriski on kuusinkertainen, mutta ei sitä että sektiossa et voi saada repeämiä alapäähän tai peräaukkoon, häntäluu ei voi murtua, sinulle ei voi tulla vaikeuksia yhdyntöihin, kipulääkitys ei voi jäädä saamatta, lapsi ei voi saada aivovammaa, solisluu ei voi lapselta murtua... Ei ole mielestäni tilastoissa huomioitu kaikkea, vaan lasketaan ne mieleiset riskit.

Meinasin kuolla siihen. Ensin annettiin siis se pistos, jonka pitäisi tyrehdyttää. Ei auttanut. Sitten hierottiin sitä kohtua usean lääkärin voimin. Mä olin jo tajuton lopussa. En tiedä kauan kesti. Teholla olin ensin ja siitä normaaliosastolle. Pari viikkoa meni sairaalassa.



Mies odotti vauvan kanssa ja luuli, että kuolen. Lopulta sai helpottavan uutisen, että hengissä olen. Pelkäsi tosissaan, että jää yksin kahden lapsen kanssa.



Eka synnytys oli alatie - ja miljoona tsiljoona kertaa mielummin synnyttäisin alakautta!

lääkärit on hallituksen kätyreitä (liittyy muuten H1N1-rokotejuttuun myös) ja ihan riippumatta synnyttävän naisen ja lapsen terveydestä yrittävät saada kaikki naiset alistumaan alatiesynnytykseen.

Esimerkiksi muistetaan mainita, että verenvuotoriski on kuusinkertainen, mutta ei sitä että sektiossa et voi saada repeämiä alapäähän tai peräaukkoon, häntäluu ei voi murtua, sinulle ei voi tulla vaikeuksia yhdyntöihin, kipulääkitys ei voi jäädä saamatta, lapsi ei voi saada aivovammaa, solisluu ei voi lapselta murtua... Ei ole mielestäni tilastoissa huomioitu kaikkea, vaan lasketaan ne mieleiset riskit.

Sektiolla lapsensa saaneet ovat tavanneet synnärilläkin aina vain niitä, joilla on alapää revennyt niskaan saakka.

Itse olen molempien alatiesynnytysten jälkeen pystynyt heti istumaan. Sektion jälkeen sen sijaan en saanut nousta ylös kun seuravana päivänä. Ja kun sain nousta ylös, oli liikkuminen hidasta ja paikat kipeät. Sänkyyn meno ja sieltä nousu oli todella tuskaa, kyljen vaihtamisesta puhumattakaan.

Myös synnärilla olen ollut huomaavinani, että suurin osa äideistä kävelee normaalisti ja pystyy istumaan esim. ruokaillessa. Toki on varmasti niitäkin, jotka ovat niin kipeitä, että eivät pääse edes sängystä ylös, mutta vähemmistö kuitenkin (päätelleen siitä kuinka paljon käytävillä liikkui äitejä). Myös omaa ystäväpiiriä kun mietin, niin yksikään ei ole revennyt niin pahasti, että eivät olisi pystyneet kävelemään tai istumaan.

Olitko muuten itse sektion jälkeen siinä kunnossa, että olisit voinut lähteä peltotöihin? Tuskin.

Ja mitä tulee ylipäätään sektioon, niin toipuminen on nopeampaa normaalisti menneestä synnytyksestä kuin normalisti sujuneesta sektiosta.

...että olen sairaalassa ollut terveemmän oloinen kuin suurin osa alatiesynnyttäjistä, jotka eivät ole kyenneet istumaan tai kävelemään normaalisti, Todella harvoin nainen on alatiesynnytyksen jälkeen niin hyvässä kunnossa, että olisi saman tien valmis lähtemään peltotöihin.

repeämä (pahakin) alapäässä vai leikkaushaava kaikkien vatsanpeitteiden ja vatsalihasten halki?

Esimerkiksi muistetaan mainita, että verenvuotoriski on kuusinkertainen, mutta ei sitä että sektiossa et voi saada repeämiä alapäähän tai peräaukkoon, häntäluu ei voi murtua, sinulle ei voi tulla vaikeuksia yhdyntöihin, kipulääkitys ei voi jäädä saamatta, lapsi ei voi saada aivovammaa, solisluu ei voi lapselta murtua... Ei ole mielestäni tilastoissa huomioitu kaikkea, vaan lasketaan ne mieleiset riskit.

ne tilastot on tehty ihan sattuneiden tapausten tilastoinnilla.. ei niitä ole ihan hatusta vedetty niitä riskejä.. ja todellakin altiesynnytyksessä tapahtuneet kaikki komplikaatiot tilastoidaan myös..

käsityksensä joko omaan tai naapurin hyvin menneeseen suunniteltuun sektioon ja tekee sen perusteella tunnepohjaisia päätelmiä tilastojen vääristelyistä.

repeämä (pahakin) alapäässä vai leikkaushaava kaikkien vatsanpeitteiden ja vatsalihasten halki?

Esimerkiksi muistetaan mainita, että verenvuotoriski on kuusinkertainen, mutta ei sitä että sektiossa et voi saada repeämiä alapäähän tai peräaukkoon, häntäluu ei voi murtua, sinulle ei voi tulla vaikeuksia yhdyntöihin, kipulääkitys ei voi jäädä saamatta, lapsi ei voi saada aivovammaa, solisluu ei voi lapselta murtua... Ei ole mielestäni tilastoissa huomioitu kaikkea, vaan lasketaan ne mieleiset riskit.

Vaan että on niin syvään juurtunut nämä tavat ja alatiesynnytyksen ihannointi, että ei haluta uskoa suunniteltujen sektioiden turvallisuuteen (vaan lasketaan ne hätäsektiot samoihin tilastoihin).

Pidetään alatiesynnytyksen riskejä normaaleina. Ja kun aletaan puhumaan sektiosta, niin katsotaan vain verenvuodon ym. riskejä, jotka on sektiossa isompia.

lääkärit on hallituksen kätyreitä (liittyy muuten H1N1-rokotejuttuun myös) ja ihan riippumatta synnyttävän naisen ja lapsen terveydestä yrittävät saada kaikki naiset alistumaan alatiesynnytykseen.

Esimerkiksi muistetaan mainita, että verenvuotoriski on kuusinkertainen, mutta ei sitä että sektiossa et voi saada repeämiä alapäähän tai peräaukkoon, häntäluu ei voi murtua, sinulle ei voi tulla vaikeuksia yhdyntöihin, kipulääkitys ei voi jäädä saamatta, lapsi ei voi saada aivovammaa, solisluu ei voi lapselta murtua... Ei ole mielestäni tilastoissa huomioitu kaikkea, vaan lasketaan ne mieleiset riskit.

repeämä (pahakin) alapäässä vai leikkaushaava kaikkien vatsanpeitteiden ja vatsalihasten halki?

Esimerkiksi muistetaan mainita, että verenvuotoriski on kuusinkertainen, mutta ei sitä että sektiossa et voi saada repeämiä alapäähän tai peräaukkoon, häntäluu ei voi murtua, sinulle ei voi tulla vaikeuksia yhdyntöihin, kipulääkitys ei voi jäädä saamatta, lapsi ei voi saada aivovammaa, solisluu ei voi lapselta murtua... Ei ole mielestäni tilastoissa huomioitu kaikkea, vaan lasketaan ne mieleiset riskit.

kohtutulehduksia, suolilamoja, trombeja, vuotelua ym.

Itse repesin alatiesynnytyksessä enkä tosiaankaan toipunut siitä parissa päivässä. Mulla meni puoli vuotta ennenkuin voin sanoa, että on melkein normaali tilanne.

Istua ei saanut pariin viikkoon, ettei tikit ja haavat tulehdu ja ärsyynny. Voitte kuvitella, miten hankalaa on esim. nukkumaan meno vauva sylissä kun et voi ensin istua sängyn reunalle. Sitten esim. itsensä siirtely sängyssä, kun lantiota ei pystynyt nostamaan.



Ystävälleni tehtiin sektio -suunniteltu sellainen- perätilan vuoksi. Hän oli haavasta tosi kipeä, mutta viikon jälkeen oli kunnossa. Istumaan pystyi heti ja sen ekan viikon jälkeen sai sitten vauvaa nostella.



Eli jos nyt näin pelkästään jälkivaivoja vertaillaan, niin kyllä ystäväni vähemmällä pääsi. Meille on nyt toinen tulossa ja aion tämänkin synnyttää alateitse. Aion tosin itse olla tilanteen herra synnytyksessä, enkä hyväksy oksitosiinia enää itseeni. Syytän repeämästä kätilön tipan annostelua ja haluan, että tämä syntyy rauhallisemmin.

on vauvalle varmasti turvallisempi kuin alatiesynnytys. Yleensä nämä komplikaatiot varmasti tulevat hätäsektioissa.

oli huonetoverina äiti joka oli synnyttänyt sektiolla. En tiedä mitä oli tapahtunut mutta hällä oli hävinnyt kokonan tunto lantiosta alaspäin eikä pystynyt kävelemään eikä edes istumaan. Pest yms. hälle tehtiin sängyssä ja itki kipuaan vaikka oli kipulääkitys päällä.



Itselläni neljä alatiesynnytystä ja vain ekasta olin kipeä kun siinä välilihaleikattiin ja laikkaushaava tulehtui ja siihen muodostui hematooma. Kolmessa muussa ei ole tullut mtään vaikka yksi lapsista ollut isopäinen ja nelikiloinen. Valmis olisin ollut vaikka niihin peltotöihin seuraavana päivänä ja itseasissa hevosaitauksia olinkin jo parin päivän päässä tekemässä ja hevosenkin selässä viikon sisällä synnytyksestä kun vuoto oli vähentynyt.