Vanhemman kohtuujuominen kun olit lapsi

Vai oletko niitä vanhempia, jotka raahaa jälkikasvunsa kaikkiin juhliin, juhlien luonteesta riippumatta?



Kaikki eivät toimi samoin, ja voi sanoa että onneksi.

niitä viallisia lapsia, jotka eivät osanneet ottaa vanhempiensa alkoholin käyttöä rentona ja hauskana asiana.



Isä joi lähes joka viikonloppu, usein pe-illasta su-iltaan. Perhejuhlat ristiäisistä hautajaisiin hän oli ensimmäisenä ja eniten humalassa. Humalassa hän oli riidanhaluinen ja soitteli usein satunnaisillekin tuttaville tehdäkseen asiat selviksi. Usein keskellä yötä. Erityisen hauskaa oli soittaa aamuyöstä ja kysyä että "ei kai teidän talossa enää nukuta". Isän tarinan kerrontaa oli mahdotonta seurata, sillä siihen sekoittui menneitä, kuviteltuja ja tulevia loukkauksia, jotka hän vielä oikaisee tai kostaa. Isä oli humalassa hyvin hankala ja nautti muiden huolesta eli riippuvuudesta häntä kohtaan. Hän ei tarvinnut ketään eikä mitään, mutta koko perhe olisi taivasalla ilman häntä.



Häpeä oli ikuinen kaverini. Äiti ei juonut ja kielsi isän juomisen itseltäänkin. Sain esim usein selkääni, jos sanoin että isä on humalassa. Isä ei ole humalassa, ettäs kehtaatkin moisia valheita sanoa vanhemmistasi! Äiti vetäytyi omiin oloihinsa isän juoppuhulluuskohtauksien tieltä, ja minut pakotettiin kuulemaan humalaisen tilitystä. Yritin keskustella aikuismaisesti, mutta isä hermostui: Kukaan ei voinut ymmärtää tai tulkita häntä, koska koko muu perhe oli yksinkertaisia tuhlaavia törppöjä, jotka hän piti pinnalla.



Aistin herkästi muiden aikuisten paheksunnan ja varmasti olikin ikävää saada humalainen jankkaaja oman lauantaipäivänsä vieraaksi. Äiti lähetti minut aina hakemaan isää naapurista kotiin ja oli vihainen, jos en saanut aikuista, harhaista ja epäluuloista miestä pakotettua kotiin.



En ole juuri vanhempieni kanssa tekemisissä. He ovat kuitanneet tilani yliherkkyydellä, itsekeskeisyydellä ja kiittämättömyydellä. Meni 25 vuotta, ennen kuin tajusin, ettei isän juominen ole minun kädessäni, ettei häneen kohdistuva paheksunta kohdistu minuun ja että minulla on ollut oikeus kokea isän juominen juuri niin ahdistavana ja pelottavana kuin olen sen tehnytkin.



Voimia kaikille samassa maailmassa olleille tai oleville.

joissa syötiin hyvin, laulettiin, pilailtiin, pelailtiin, kisailtiin... Aikuiset joi mm. viiniä, olutta tai snapseja tms. Ei ollut ahdistavaa eikä pelottavaa.

Kukaan ei ollut missään räkäkännissä ja lapsillakin oli kivaa. Näitä juhlia oli ehkä muutamien kuukausien välein, ei siis joka viikonloppu.

Olihan näitä hauskoja sukujuhlia serkkujen kanssa, mutta myös muita.. olen myös 70-luvun lapsi ja silloin kyllä juhlittiin. Juhliminen oli niin tärkeää, että minut jätettiin vieraaseen paikkaan yksin veljeni kanssa, kun aikuiset lähtivät baariin. Tai isä oli kännissä ja soitti musiikkia lujalla, niin että en saanut nukuttua. Tai vanhemmat riitelivät kännissä, että erotaaan ja kumpa lapsi jää kummalle.Voin kertoa, että kyllä jäi traumat ja niitä on vieläkin. Silti juon itsekin, mutta lapsia koitan suojella kännisiltä vanhemmilta ja arki-kännäämistä en hyväksy kotona. Alkoholi ja lapset yksinkertaisesti eivät kuulu yhteen.

meillä lastenkin elämään kuuluu juhlat, kuten joulu, uusi vuosi, vappu, juhannus, häät jne., minulle taas on outo ajatus,että jotkut lapset eivät olisi juhlissa mukana.

vanhempieni juomisesta koska he eivät ole koskaan tehneet mitään ikävää, kaatuilleet tai riidelleet. Siksi en ole sitä mieltä että alkoholi ja lapset eivät kuulu yhteen.



Runsas käyttö ja turvattomuuden tunteen aiheuttaminen ovat pahasta. Tottakai on ihan sairasta jättää lapset kotiin ja lähteä baariin! Mutta jos aikuiset ovat hyväntuulisia ja korkeintaan pienessä hiprakassa, niin puhutaan vähän eri asiasta.



Itse en juurikaan juo, mutta mitään pahaa muistoa ei omien vanhempien juomisesta ole.

Kyllä kyllä viedään juhliin, mutta kyse on siitä ryypätäänkö teillä aina juhlissa?

43

Ei ollut kai lastenhoitajaa, ja äiti naivisti halusi uskoa että juhliin ei liity hillitön alkoholi, joten tunki minut aina isän mukaan milloin minnekin saunailtaan. Muita lapsiahan siellä ei juuri ollut. Juopotteluksihan se aina meni, ja usein joku minulle ihan vieras täti tai setä toi minut puolen yön aikaan kotiin. Varmasti ihan luotettava henkilö, mutta lapsena minun kyllä piti sopeutua tilanteeseen kuin tilanteeseen eikä kiukutella turhia.



T. 40

ainoa mikä ahdisti oli enoni, joka joi aina liikaa, ja oli jotenkin tosi pelottava (jo selvinpäinkin kyllä...).

Muistikuvissani on esim. aina vappuna ja uutena vuotena jne. että serkkujen kanssa pelattiin nintendoa lastenhuoneessa limpparin ja sipsien kanssa. Aikuiset ryyppäsivät muualla talossa, kuuntelivat musiikkia kovalla ja tanssivat. Kaikki mökkireissut ym. meni samalla kaavalla, paitsi ettei ollut nintendoa, vaan jotain lautapelejä tms... :)



Itse en halua omia lapsiani ryyppyjuhliin mukaan, enkä itse edes ole moisia harrastanut lasten saannin jälkeen. saunaolut, ja ruokaviini silloin tällöin ok.

mitään negatiivisia muistikuvia vanhempien alkoholinkäytöstä. Äitini joi ehkä lasillisen tai pari muutamia kertoja vuodessa, isä joskus kesäisin mökillä enemmän. Kerran muistan laivareissulla, kun isä poltti tupakkaa :) Saunakaljat oli ihan normaali juttu. Mitään öykkäröintiä tai kännitappeluja en ole lapsuudessani omien vanhempien taholta nähnyt.



Sitävastoin sukulaismies ja hänen vaimonsa joivat aika reippaasti ja se on vaikuttanut myös heidän lapsiinsa. Ja ehkä minuunkin, kun ollaan oltu kesämökillä samaan aikaan. Muistan tuon käytöksen ja kovaäänisen riitelyn lähinnä pelottavana. Omia lapsiani en sellaiselle halua altistaa, joten lasten nähden juodaan vain se lasillinen tai kaksi.